Maanmittauslaitokselta on saatavissa tarkinta tietoa tilojen historiasta. Etelä-suomen maanmittaustoimisto ilmoitti, että ainakin Hämeenlinnan toimipisteessä on mikrofilmejä maanmittaustoimituksista, tilojen erottamisista ja niihin liittyvistä tapahtumista Lammilla. Mahdollisesti mikrofilmejä on myös Helsingin toimipisteessä Pasilassa. Hämeenlinnasta mikrofilmien mustavalkoisia kopioita lähetetään postissa 2 euroa kpl. Tarkempia tietoja voi kysellä allamainituista osoitteista:
Hämeenlinna
Customer service:
020 690 639
Fax:
020 631 4200
Email:
kirjaamo.esuomi@maanmittauslaitos.fi
info.esuomi@maanmittauslaitos.fiHelsinki/Pasila
Customer service:
020 690 631
Fax:
020 631 4200
Email:
kirjaamo.esuomi@maanmittauslaitos.fi
info.esuomi@...
Kuukausien nimet
Lounaissuomalaiset kuukausien nimet yleistyivät koko maahan painettujen almanakkojen myötä. Vielä Agricola käytti elokuusta nimiä mätä- ja kylvökuu ja joulukuusta nimeä talvikuu, mutta jo 1600-luvun virsikirjat ovat nykyisten nimien kannalla.
Sarja huhti-, touko-, kesä-, heinä- ja elokuu on syntynyt maanviljelijän työvaiheiden mukaan. Vanhan kirjasuomen pohjana ovat lounaismurteet, minkä takia kesäkuun alkuosa ei ole todennäköisesti tarkoittanut ’kesää’: tässä merkityksessä, vuodenajan nimenä, käytetään lounaismurteissa suvi-sanaa. Näin on myös vuoden 1705 almanakassa, myös yhdyssanassa suvi-ilma:
Suwesta. Se ihana ja lämmin Suwi, saa alcuns Auringon sisällekäydes ensimäisen Crapun gradin;
tänä wuonna ombi meille tulewa...
Aurinkovuoteen perustuva juliaaninen ajanlasku ja siihen kuuluva kuusta riippumaton kahdentoista kuukauden järjestelmä vakiintuivat Suomessa kristinuskon mukana. Lounaissuomalaiset kuukausien nimet yleistyivät painettujen kalenterien myötä koko maahan. Nämä olivat paria poikkeusta lukuun ottamatta samat kuin nykyään. Agricolan Rucouskirian (1544) alkuun painetussa jokavuotisessa kalenterissa käytetään vuoden kahdestatoista juliaanisesta kuukaudesta nimiä tammikw, helmenkw, maliskw, hwchtikw, toukokw, kesäkw, heijnekw, mätekw eli kyluökw, syyskw, locakw, marraskw ja talvijkw. Jo 1600-luvulla mätä- eli kylvökuu vaihtui elokuuksi ja talvikuun rinnalle tuli kirkollisen juhlan sävyttämä joulukuu. Tammi- ja helmikuulle löytyy myös vaihtoehtoiset...
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun (http://verkkopalvelut.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1) mukaan Suomessa on 48 Minella-nimistä henkilöä, joista 2000-luvulla syntyneitä on 40. Nimen alkuperästä ei löytynyt tietoa.
Kalevalan loppurunossa esiintyvä Marjatta on nimikirjojen mukaan sekamuoto Margaretan kansanomaisesta muodosta Marketasta ja Mariasta. Samoin kuin Marjatta voidaan nähdä yhdistelmänä kahdesta etunimestä, on kyseinen runo pantu kokoon kahdesta kansanrunosta, Hannuksen ja Marketan balladista ja Luojan virrestä, jossa Marjatta esiintyy Neitsyt Marian rinnakkaisnimenä. Myös Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Marjatan Mariaan.
Mitä nimen mahdolliseen merkitykseen tulee, Marjattaa voinee tarkastella yhtenä Marian johdannaisista. Monine muunnoksineen Maria on kristikunnan tavallisin naisennimi, jollaiseksi sen on nostanut Marian asema Jeesuksen äitinä ja hänen kunnioituksensa katolisessa kulttuurissa. Heprealais-aramealaisen...
Tunnetuimpia Karjala-aiheisia kirjoja lienevät Laila Hietamiehen (nyk. Hirvisaari) romaanit. Tietysti myös sotakirjallisuudesta löytyy hyvin paljon Karjalaan sijoittuvia kirjoja.
Tässä lisäksi joitakin Karjala-aiheisia kirjoja, joukossa sekä suomalaista että karjalaistakin kirjallisuutta:
Timonen, Antti: Me karjalaiset
Jaakkola, Nikolai: Pirttijärven rantamilla
Araviita, Pertti: Minun Karjalani - ja muita tarinoita
Seppä, Tauno: Kannaksella syntynyt : "no sanotoa nuonikkäsie jot..."
Kielkakkaraa : Karjalan heimon kaskuja
Panteleimon: Iloitse Karjalan maa
Lauttamus, Niilo: Kannaksen lapsia
Parland, Oscar: Lumottu tie
Mäntylä, Kyllikki: Laatokan ajaja : valitut karjalaisnovellit
Seppänen, Unto: Iloisten ukkojen kylä : kuvaus Kannaksen...
Yle Arkiston tietojen mukaan Stewart Farrarin kuusiosainen jännityskuunnelma Musta kukkula esitettiin keskiviikkoiltaisin Radion yleisohjelmassa. Ensimmäinen osa kuultiin 18.9.1974 ja viimeinen osa lähetettiin 23.10.1974.
Kuunnelmasarjasta ei ole tuotettu äänitettä.
Yle Arkisto
Tämän nimen useimmat heistä näyttävät ottaneen silloin kun ovat kääntyneet avioliittonsa myötä ortodoksiseen uskoon, näin
Paavali I:n puoliso Maria Fjodorovna, alkuaan Sophie Dorothea Auguste Louise
Nikolai I:n puoliso Aleksandra Fjodorovna, alkuaan Friederike Louise Charlotte Wilhelmine
Aleksanteri III:n puoliso Maria Fjodorovna, alkuaan Marie Sophie Frederikke Dagmar
Nikolai II:n puoliso Aleksandra Fjodorovna, alkuaan Victoria Alix Helena Louise Beatrice
Nimen merkitys olisi 'Fjodorintytär', tosiasiassa yksikään heistä ei ollut Fjodoria vastaavan Theodor-nimisen henkilön tytär.
Luultavasti uudella nimellä viitattiin heidän kääntymisen yhteydessä valitsemaansa henkilökohtaiseen suojeluspyhimykseen.
Fjodor on venäläinen vastine...
Ikimerkit, joissa on maksumerkintänä Suomen kartta, käyvät kirjeen ja kortin postimaksuksi 50 grammaan asti Suomessa. Lumihiutalesymbolilla merkityt joulutervehdyksen ikimerkit on tarkoitettu joulutervehdysten postittamiseen kotimaassa normaalia edullisemmalla hinnalla joka vuosi erikseen ilmoitettavaan postinjättöpäivään mennessä. Myös joulutervehdyksen ikimerkkejä voi halutessaan käyttää ympäri vuoden, kunhan huomioi niiden postin hinnastosta löytyvän voimassa olevan arvon ja lisää tarvittavan määrän merkkejä.Lähde: Posti
Laulun "Ilta redillä" kertosäe on muuten samanlainen kuin lainaus, mutta sanan "kaunein" tilalla on sana "kallein", ainakin niissä nuoteissa, jotka tarkistin, siis: "Jää rauhaan kaupunki kallein, nyt täytyy aavalle rientää. Käy ruskottamaan yö valjetessaan, ja liinat ne hulmuvat vaan." Tosin esim. Suuren toivelaulukirjan osan 17 nuotissa on ilmeisesti kirjoitusvirhe ensimmäisen säkeistön kertosäkeessä ("Jää rauhan kaupunki kallein...") ja Georg Ots laulaa myös kertosäkeen vähän erilaisilla sanoilla, vaikka sanoittajaksi on merkitty sama Byman. Suomenkielisissä sanoissa voi siis olla eroavaisuuksia eri lähteissä.
"Ilta redillä" -laulun on säveltänyt Vasili Solovjev-Sedoi ja sen alkuperäinen venäjänkielinen nimi on Vetšer na reide....
Suomalaisista sukunimistä ja niiden historiasta kerrotaan teoksessa Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet, 2000.
Kirjan mukaan Kuningas-nimisiä henkilöitä Suomessa on 184. Kuningas-nimi on tosiaan peräisin Karjalankannakselta, nimeä on esiintynyt Jääskessä, Säkkijärvellä ja Johanneksessa. Myös Länsi-Suomessa nimeä on esiintynyt.
Myös Juha Pöyhösen Suomalainen sukunimikartasto, osa 2, Karjalassa esiintyneet nimet tuntee Kuningas-nimen. Kartastosta näkee, millä paikkakunnilla nimeä on esiintynyt ja kuinka paljon.
Sukunimiin liittyviä kirjoja voit hakea kirjastojen aineistohausta asiasanalla sukunimet.
Yleinen palvelusohjesääntö (2017) kertoo lyhenteiden evp ja res -käytöstä seuraavasti:
36. Vakinaisesta tai määräaikaisesta palveluksesta eronneen sotilaan sotilas- ja palvelusarvojen jäljessä käytetään lyhennettä evp (eronnut vakinaisesta palveluksesta). Evp-lyhenteen käyttöoikeus edellyttää, että sotilas on ollut nimitettynä vakituiseen tai määräaikaiseen sotilasvirkaan.
Sotilaasta, joka ei ole palvellut puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen virassa, käytetään sotilasarvon jäljessä lyhennettä res (reservissä, reservin sotilasarvo). Sopimussotilaasta, joka on eronnut vakinaisesta palveluksesta, käytetään sotilasarvon jäljessä lyhennettä res (reservissä, reservin sotilasarvo).
(Lähde: Pääesikunta. Henkilöstöosasto, Suomi....
Tässä pieni vinkkilista. Toivottavasti tästä löytyy sopivaa luettavaa.
Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Satavuotias Allan Karlsson seikkailee läpi Euroopan lähihistorian ja onnistuu karkumatkallaan sekoittamaan koko Ruotsin. – Saatavana myös äänikirjana)
Kari Hotakainen: Ihmisen osa (trilogian ensimmäinen osa, muut osat Jumalan sana ja Luonnon laki, kaikki myös äänikirjoina)
Tamminen, Petri: Enon opetukset (”…viiltävän hauska romaani kasvamisen tiestä. Kertojana on enoaan kymmenen vuotta nuorempi Jussi.” – Saatavana myös äänikirjana)
Durrell, Gerald: Eläimet ja muu kotiväkeni ; Eläimellistä menoa Korfussa (ja muut Durrellin teokset – hiukan saman tyylisiä kuin James Herriotin kirjat)
Tuuri, Hanna: Vihreän...
Laulun nimi on Vai niin, vai niin. Laulu alkaa: "Kauan sitten tunnettiin, mä muistan vaiheet sen." Kertosäe menee näin: "Vai niin, vai niin, ahaa, sä aattelet na-naa, na-naa..."
Laulun on säveltänyt Hans van Hemert ja suomenkieliset sanat on tehnyt Pertti Reponen. Laulun englanninkielinen nimi on How do you do. Suomeksi laulun ovat levyttäneet yhdessä Danny ja Eija Merilä.
Suomenkielen perussanakirja 2 L-R (Kotimaisten kielten tutkimuslaitos 1992) kertoo, että lieka on pitkähkö köysi tms. jolla eläin sidotaan laitumelle syömään. Nykysuomen sanakirja 3 L-N (WSOY 1954) sanoo samaa ja antaa esimerkiksi lauseen: "Liekaaminen on sopiva laiduntamistapa --"
Seuraavasta linkistä voit katsoa mitä Hevoset ja ratsastus -lehdessä kerrotaan liekaamisesta:
http://www.ratsastus.net/arkisto/jutut/3_06/keksinnot11.pdf
Nordean rahanarvokertoimen http://www.nordea.fi/sitemod/default/widecarea.aspx?pid=702544 mukaisesti vuoden 1955 kerroin on 0,162, joten markka-arvo on 500 000 kertaa 0,162 = 81000 mk. Tulos jaetaan euron muuntokertoimella 5,94573 jolloin tulokseksi saadaan 13623 euroa.
Nordean taulukko perustuu rahan ostovoimaan. Vuonna 1955 silloisella 500000 markalla sai tavaraa ja palveluksia suunnilleen saman verran kuin 13623 eurolla nykyään.
Vuoden 2004 Suomen tilastollisen vuosikirjan mukaan (s. 688) on vuoden 1955 eurokerroin 0,028 ja silloin saadaan tulokseksi 500 000 kertaa 0,028 = 14000 euroa joka ei poikkea kauheasti ensimmäisestä arviosta.
Noomi Hebertin Revontulitalli -sarjaa on suomeksi ilmestynyt neljä osaa:
1. Liekkien lahja
2. Jäiden salaisuus
3. Tuulen tie
4. Kiven voima
Ruotsiksi on ilmestynyt vielä osat 5 (Mörkrets längtan) ja 6 (Ljusets hunger), mutta näitä ei ainakaan vielä ole suomennettu.
En ole itse koskaan törmännyt kysyjän mainitsemaan "vallan epäsuhtaan". Sekä oman kokemukseni että erilaisten hakuteosten mukaan "viisastella" tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että korjaillaan toisen puheessa merkityksettömiä yksityiskohtia, saivarrellaan, ollaan nenäkkäitä jne. Mitään muodollista suhdetta ei puhujan ja "viisastelijan" välillä tarvitse olla.
"Viisastelu" koetaan ärsyttävänä puhetapana ja siitä voidaan moittia käytännössä ketä tahansa - paitsi ettei tietenkään alisteisessa asemassa oleva voi moittia komentelijaansa yhtään mistään vaan joutuu pitämään "mölyt mahassaan". Ehkä ilmaisussa on hitusen sitä, että "viisasteluun" turvautuvat useammin ne, joitten objektiivinen asema ei ole erityisen vahva. Lapsethan ovat usein...
Ison tietosankirjan 1. osan (palsta 270 Elieser Kailan artikkeli 'alaikäisyys', painovuosi 1931) mukaan perinteinen täysi-ikäisyysraja 15 vuotta muutettiin v. 1721 21:ksi. Entinen ikäraja (15 vuotta) säilytettin sikäli, että tämän iän saavuttanut saattoi hallita omalla työllään ansaittua ja määrätä siitä testamentilla, olla valallisena todistajana yms. Avioitumisikä oli miehillä 18, naisilla 17. Rikosoikeudellinen täysi-ikäisyys alkoi 18 vuoden iässä, 15-17 -vuotias tuomittiin alemman asteikon mukaan. Kunnallisen äänioikeuden ikäraja oli 21, valtiollisen 24.
Hilpi ja Hilppa ovat muunnos kreikkalaisesta nimestä Philippos 'hevosten ystävä'. Miespuolinen vastine on Vilppu. Hilpi ja Hilppa ovat esiintyneet myös miesten niminä.
Hilppa-nimeä on käytetty enimmäkseen Itä-Suomen ortodoksien parissa. Naismarttyyri Filippan muistopäivää vietetään 21.4.
Hilppa-nimi on otettu Kansanvalistusseuran kalenteriin vuonna 1901.
