Kysymiäsi teoksia ei valitettavasti löydy Suomen kirjastojen
tietokannoista. Ulkomaisisten kirjastojen tietokantoja on osoitteessa: http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjastot/ulkomaiset/.
Verkosta löytyy vapaa digitoitu versio teoksesta vuodelta 1853. http://archive.org/stream/gliecatommiti00unkngoog#page/n7/mode/1up
Ja kirja löytyy WorldCat -luettelosta:
Hecatommithi, overo Cento Novelle.
by Giovanni Battista Giraldi Cinthio
Book, Language: Italian, Publisher: Venetia, 1608.
Sijainti: National Library of Scotland
University of Cambridge
University of Edinburgh, Main Library
Tekijänoikeussyistä runoa ei voi kirjoittaa tähän vastaukseen. Mainittu kirja Lähteenkirkas hiljaisuus on saatavilla Hämeenlinnan kirjastossa (ja Janakkalan kirjastossa), mutta ei Hattulassa, joka ilmeisesti on lähikirjastonne. Sinne teoksen voi tilata seutuvarauksena, joka maksaa 2,50 euroa.
Kaivattu kirja saattaisi olla Heather S. Buchananin Jori ja Matilda muuttavat nukketaloon (WSOY, 1988). Siinä perheineen puunkolossa elelevä Jori menee naimisiin teepannussa takanreunalla asuvan Matildan kanssa. Puunoksaan takertuneesta ilmapallosta rakennetaan ilma-alus, jolla lennetään hääpaikalle. Seremonian jälkeen vastavihitty pari lähtee etsimään omaa kotia. Ensin hiiret yrittävät asettua kastelukannuun, mutta lopulta rauhallisempi ja miellyttävämpi asumus löytyy hylätystä nukketalosta.
Jorista ja Matildasta kertovia kirjoja on useita, ja Jori ja Matilda muuttavat nukketaloon on ilmestynyt myös osana kirjaa Jori ja Matilda : tarinoita hiiriperheestä (WSOY, 1995)
Googlen kuvahaku tai puhelimen Seek-appi eivät tunnistaneet kuvan ötökkää.
Lajinmääritystä täytyy siis kysyä asiantuntijoilta esim. Luontoportti tai Luontoakateemi
Esa Helasvuon säveltämästä ja Marja Rankkalan sanoittamasta kappaleesta "Brontosauruksen yö" on julkaistu nuotinnus kahdessa eri vihkossa vuonna 1972 sekä kokoelmassa Toivelauluja: iskelmien aarreaitta 93, 1973; 1. Tämä haku näyttää, miten niitä on saatavilla kirjastoista.
Kappaleen soinnutuksesta löytyy verkosta parikin ehdotelmaa:
https://chordu.com/chords-tabs-vesa-matti-loiri-brontosauruksen-y%C3%B6…
https://chordify.net/chords/vesa-matti-loiri-brontosauruksen-yo-1972-fe…
Martti Katajistosta ei löydy omaa teosta. Teoksessa Kasvot naamion takana Tammi 1953 on hänestä sivun verran juttua. Kavin kokoelmissa löytyy erinomainen lehtileikekokoelma ja elokuvalehdet löytyvät heiltä digitoituna ja indeksoituna. Kavi toimii tällä hetkellä osoitteessa Kaikukatu 2 C 00530 Helsinki. Neuvonnan puh.numero on 0295338006.
Caj Westerbergistä löydät tietoa useasta hakuteoksesta, esim. Otavan kirjallisuustiedosta, Pekka Tarkan teoksesta Suomalaisia nykykirjailijoita tai ruotsinkielisestä kirjasta Författare i Finland. Nämä hakuteokset löytyvät yleisistä kirjastoista. Kirjaston työasemalta voit käyttää artikkelitietokantaa Aleksia, josta löytyy hyviä, joskin ehkä jo vanhoja, lehtiartikkeliviiteitä. Gösta Ågrenin artikkeli "Caj Westerbergs lyrik" löytyy Horisont-lehdestä(1995, nro.42, ss. 5-6)ja mielenkiintoiselta vaikuttaisi myös Kristina Alapuron haastattelu "Kaiken uhallakin kyselemätön epätoivo" Suomen kuvalehdessä (1985 ; nro 49 ; ss. 24-26). Vanhoja lehtivuosikertoja voi olla hankala löytää, mutta Horisont ja Suomen kuvalehti löytyvät Helsingissä...
Hopeaa rajan takaa on ilmestynyt dvd-muodossa tuplana yhdessä Sissit -elokuvan kanssa. Molemmat ovat vuodelta 1963 ja molempien ohjaaja on Mikko Niskanen. Dvd:tä ei valitettavasti ole pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa,
mutta sitä pitäisi olla saatavilla alan liikkeissä ja verkkokaupoissa, esim :
http://www.filmifriikki.fi
http://www.cdon.com
http://www.discshop.fi/shop/ds_produkt.php?lang=&id=14469&lang=fi&subsi…
Kaupunginkirjastosta löytyy mm. seuraavat kirjat lastenkulttuurista: Tapanila-albumi, Lasten numero 7 -- Tapanila-seura, Helsingissä, 1999// Pieni kulttuurikirja -- juhlateos suomalaiselle kulttuurille ja luovuudelle Otava, Helsingissä, 1997// House of the arts 1987-1997, Annantalo Arts Centre for Children and Young People,City of Helsinki, [Helsinki], 1997// Karlsson, Liisa: Satuverkon kutojat -- laatua lasten kanssa, Stakes, Helsinki, 1996// Loivamaa, Ismo: Sakari, Ursula ja Myy: Cultura, Turku, 1991// Rönnberg, Margareta: Siistiä! -- ns. roskakulttuurista, Like kustannus, Helsinki, 1990// Letit liehumaan -- tyttökulttuuri murroksessa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1992//
Kirjojen saatavuuden pääkaupunkiseudulla voit...
Vahvistuksia näille tiedoille ei löytynyt. Kannattanee kuitenkin jatkaa selvitystä alla mainitun kirjan kautta. Kirja esittelee Seitsemän veljeksen ja osin myös Nummisuutareiden henkilöhahmojen esikuvia. Tekijöiden mukaan Nummisuutareista ilmestyy lähitulevaisuudessa oma selvityksensä.
Seitsemän veljestä - myyteistä faktoiksi : Aleksis Kivi Hämeen kultasilla teil’ / Heikki Harju, Ahti Gåpå (2009)
Tällaista tietoa ei ole kirjastossa kerätty eikä tilastoitu. Kirjasarjat voivat vaihdella paljonkin kouluittain. Koulujen vuosikertomuksissa on yleensä mainittu opetuksessa käytetyt oppikirjat ja niitä tietoja voi kysyä suoraan kouluista. Myös opetushallituksesta (www.oph.fi) tai OAJ:n paikallisyhdistyksistä (www.oaj.fi) voi kysellä tietoja.
Pekka Takin teoksesta Atk-sopimukset : käytännön käsikirja (Lakimiesliiton kustannus, 1999) löytyy tietoa tietotekniikka-alan sopimuksista. Saatavuuden voit tarkistaa Porin kaupunginkirjaston aineistotietokannasta, joka löytyy www-osoitteesta http://kirjasto.pori.fi/riimi/.
Valokuva säilyvänä esineenä on ollut mahdollinen 1830-luvulta lähtien, kun dagerrotypia alkoi yleistyä. Negatiivimenetelmä, joka mahdollisti kuvien monistamisen, tuli laajempaan käyttöön 1860-luvulla. Valokuvien ottaminen ihmisistä yleistyi myös Suomessa 1800-luvulla ja siitä tuli osa varakkaamman väestön tapakulttuuria. Kiertelevät valokuvaajat levittivät kuitenkin ajatusta myös maaseudulla ja houkuttelivat myös vähävaraisempia kuvauttamaan itsensä. Lukuisat ammattivalokuvaajat ikuistivat täten varmasti tuhansia suomalaisia jo 1800-luvun puolella. "Suomalaisen" määritelmä on jpka tapauksessa ongelmista pienin.
Mutta onko mitään keinoa edes yrittää arvioida, kuinka moni 1700-luvulla syntynyt on tullut ikuistetuksi. Toisin kuin...
Sanakirja Svenska Akademiens ordbok selittää sanontaa käytettävän "om mjuka, lättsmälta, behagligt verkande födoämnen, ss. gröt o. d., men äfv. om tilldragelser m. m. som verka behagligt på sinnet" Eli sanontaa on käytetty pehmeästä, helposti sulavasta ruoasta, esim. puurosta, mutta myös helpoista mukavista asioista, jotka kuvainnollisesti asettuvat sydämeen kuin pumpuli. Sanonta on ilmeisen vanha, esimerkit ovat 1700- ja 1800-luvuilta. Sanakirja ja selitys löytyvät alla olevasta linkistä:
https://www.saob.se/artikel/?unik=B_3723-0174.8ic9&pz=3
Tässä lisätietoa henkikirjoituksen historiasta Suomessa.
Kansallisarkiston ohjeistus siitä, miten henkikirjoja käytetään tutkimuksen lähteenä:
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Henkikirjat
Tekstissä mainittu vuoden 1894 henkikirjoitusasetus, joka oli voimassa 1900-luvun ensi vuosikymmenet:
https://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/historiakone/dokumentti.php?id=774
Säädöksen 2 § käsittääkseni sisältää vastauksen pääkysymykseen, sikäli kun tiedon tarve osuu 1900-luvun alkuun. Säädösteksti ei kyllä ole kovin täsmällinen.
Toivottavasti näistä on apua asian selvittelyssä.
Se menee näin:
Kleopatra: Minulta onnes löydät.
Airut: Mutta, rouva,
Kleopatra: En kärsi tuota ”muttaa”; hyvän alun
Se aivan pilaa; pois se ”mutta”! ”Mutta”
Se on kuin vanginvahti, jota seuraa
Kamala pillomus. Mies, sinä, työnnä
Yht’aikaa korvahani koko tukku,
Hyvät ja pahat! Caesar on ystävä,
Voi hyvin, sanot, ja on vapaa, sanot.
(suom. Paavo Cajander)
Antonius ja Cleopatra on suomeksi teoksissa
Shakespeare, William: Draamoja. 2. WSOY, 1994
Shakespeare, William: William Shakespearen kootut draamat. 8. WSOY, 1950
Shakespeare, William: William Shakespearen draamat 3. 1944.
Shakespeare, William: Antonius ja Cleopatra. 1895.
Kyläkahvilan pitäjä maksaa elinkeinotoiminnassaan esittämästään musiikista. "Radio" ei sinänsä ole tekijänoikeudellinen asia, vaan sieltä tulevat ohjelmat. Lähtökohtaisesti kaikkien radiosta tulevien teosten julkiseen esittämiseen tarvitaan lupa, kun kyseessä ei ole yksityinen käyttö.
Kirjastoautossa soitettavaan musiikkiin lienee järkevä soveltaa samoja periaatteita kuin kiinteänkin kirjaston kohdalla. Musiikkia voi julkisesti esittää kirjastossa, koska kaikki Suomen kunnat ovat solmineet asiaa koskevan sopimuksen Teoston (säveltäjät, sanoittajat, sovittajat, nuotinkustantajat) ja Gramexin (esittäjät, levy-yhtiöt) kanssa.
Muuhun ohjelmasisältöön ei lupia ole hankittu, mutta käytännössä asiaan tuskin on kukaan koskaan puuttunut. Teoriassa...
