Eduskunnan puhemiehen oikean käden puolella olevassa aitiossa istuu eduskunnan virkamiehiä, mm. täysistunnon tulkki ja istuntojärjestelmän päivittäjä, jotka avustavat täysistuntotyössä.
Pentti Saaritsan runo Aamu on hänen runokokoelmastaan Yhdeksäs aalto (1977).
Voit lukea runon myös esimerkiksi Saaritsan runojen kokoelmasta Runoja 1965-1982 (1983).
Molemmat teokset kuuluvat Helmet-kirjastojen kokoelmiin.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Tarvitsetko välttämättä vuoden 2006 painosta, vai kävisikö myös vuoden 2007 painos? Jälkimmäistä olisi nimittäin Opiskelijakirjastossa ja Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa, jotka sijaitsevat Helsingin keskustassa, joskin niissä olevat kappaleet ovat juuri tällä hetkellä lainassa. Jos sinulla ei ole noissa kirjastoissa käytettävää Helka-korttia, voit hankkia sen jommastakummasta kirjastosta ja tehdä sitten kirjasta varauksen. Kirjastojen yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.helsinki.fi/kirjasto/keskusta/tutustu/yhteydenotto.html.
Frank-monihaku osoitteessa http://monihaku.kirjastot.fi kertoo, ettei tuota vuoden 2006 painosta näyttäisi löytyvän Suomen maakuntakirjastoista eikä tieteellisistä kirjastoista. Ulkomailta se on...
Kirjaston kokoelmasta ei ole mahdollista ostaa kirjoja omaksi. Kirjoja myydään ainoastaan poistomyynnissä, eikä silloinkaan ole mahdollista varata etukäteen itselleen tiettyä kirjaa. Mikäli teos on loppuunmyyty, eivät kirjastotkaan voi hankkia siitä uutta kappaletta, joten sitä suuremmalla syyllä teos halutaan säilyttää kokoelmassa kaikkien lainaajien käytössä.
Sampo-nimeä käytti ensimmäisen kerran etunimenä Sakari Topelius sadussa Sampo Lappelill vuonna 1866 (suomeksi Sampo Lappalainen). Almanakkaan se otettiin vuonna 1929. Sampo on yleisnimenä tuttu Kalevalasta, jossa se tarkoittaa taianomaista, haltijalleen kultaa ja muuta arvokasta tuottavaa esinettä (Lähde: Anne Saarikalle ja Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön).
Yleisnimenä sampo liittyy myös sanaan sammas. Molemmat sanat ovat tarkoittaneet rajapyykkiä, rajakiveä, pylvästä, patsasta ja paalua jo ainakin 1700-luvulla. Sana esiintyy myös monissa suomen sukukielissä. Yleisnimenä sammas- ja sampo-sanoja on tutkittu paljonkin. (Lähde: Suomen sanojen alkuperä. etymologinen sanakirja: 3 R-Ö).
Yhteydestä Shakespearen Hamletiin...
Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa viitataan Vilhard-nimen kohdalla nimiin Villehad, Villehard ja Villehart. Suomen almanakassa nimi on ollut aiemmin 8.11. eri kirjoitusasuissa. (Ks. esim. almanakka-arkistosta vuoden 1907 almanakan marraskuun 8. päivä osoitteesta http://almanakka.helsinki.fi .) Kirjoittajan mukaan päivä viittaa englantilaiseen Willehad-nimiseen benediktiinimunkkiin (k. noin 790). Lempiäisen mukaan muinaissaksan willio into, halu + hadu, taistelu muodostavat merkityksen innokas taistelija. Joidenkin muiden etunimikirjojen mukaan nimen pohjana on innokasta taistelijaa tai riitelijää merkitsevä sana.
Fil.toht. Heikki Koukkusesta (1938-8.11.1983), joka on julkaissut mm.useita Karjalaa ja Suomen ortodoksisen kirkon historiaa käsitteleviä teoksia ja artikkeleita, ei löytynyt muuta kuin seuraava artikkeli:
Tekijä(t): Pirinen, Kauko
Nimeke: Heikki Koukkunen in memoriam / Kauko Pirinen
Julkaisussa: Ortodoksia. 34(1985), s. 151-158
Ortodoksia-julkaisu on selailtavissa Helsingin yliopiston pääkirjaston avokokoelmassa ja lainattavissa myös Helsingin yliopiston teologisen ja humanistisen tiedekunnan kirjastoissa.
Joensuun yliopistossa, http://www.joensuu.fi/ ,joku saattaisi tietää enemmän, esim. juuri kuolinsyystä.
Kaivattu kärpäsaiheinen runo on Eric O. W. Ehrströmin Kärpänen. Suomennos on Otto Mannisen. Se löytyy esimerkiksi seuraavista kirjoista:
Eläinrunojen kirja
Pieni aarreaitta. 3, Runoaitta
Aukusti Salo, Meidän lasten aapinen
Sana Naantali on suomen kielen äänneasuun sopeutettu muunnos kaupungin ruotsinkielisestä nimestä Nådendal. Ruotsinkielinen nimi taas on käännetty paikan alkuperäisestä latinankielisestä nimestä Vallis gratiae eli Armonlaakso.
http://www.katajala.net/keskiaika/suomi/kaupungit.html
Tässä kollegojeni ehdotuksia. Ensimmäiset ovat kuvakirjoja, alempana ensin lastenkirjoja, ja sitten nuortenkirjoja. Anja Snellmanin kirja on aikuisten kirja.
Gillian Shields, Kaunis pikkuveli
- Kuvakirja Siirin erilaisesta pikkuveljestä
Stora boken om Bill & Bolla : ... han så klok och hon en stolla / Gunilla Bergström
- Kuvakirja Billistä ja pikkusiskosta
Jacqueline Wilson, Yökylässä
- Daisylla on ongelma. Hän kyllä haluaisi järjestää yövierailun bestiksilleen, mutta ei ole kertonut toisille vammaisesta sisarestaan. Miten puhua muille erilaisuudesta?
Aira Savisaari, Kissa jolle arki ei riitä
- Kissa, jonka perheessä on monenlaisia jäseniä
Mark Haddon, Yöllisen koiran merkillinen tapaus
- Kirja...
MOT-sanakirja antaa rohkaisuryypylle neljä käännöstä:
"rohkaisuryyppy
bracer, (yl alkoholista rohkaisuna) Dutch / liquid courage, stiffener
ottaa rohkaisuryyppy take a bracer Ota tuosta rohkaisuryyppy. There, have some Dutch courage."
Ilmaisut Dutch courage ja liquid courage löytyvät myös Wikipediasta ja Wiktionarysta.
Nokkahuilu on satoja vuosia vanha soitin, jonka suosio alkoi kuitenkin hiipua 1700-luvun lopulla, kun poikkihuilu syrjäytti sen. 1900-luvun alussa vanhasta musiikista ja vanhoista soittimista kiinnostuttiin uudelleen. Myös Arnold Dolmetsch kiinnostui vanhoista soittimista ja rakensi vuonna 1919 ensimmäisen kopion vanhasta nokkahuilusta.
Saksassa vaikutti 1920-1930-luvuilla nuorisoliike, joka pyrki edistämään musiikin harrastamista kodeissa ja kouluissa. Säveltäjä ja musiikkipedagogi Carl Orff (1895-1982) kehitti koulusoittimiston, jota käytetään suomalaisissakin kouluissa. Hän otti nokkahuilun soittimistoonsa ystävänsä Curt Sachsin suosituksesta.
Suomeen nokkahuiluinnostus tuli Saksan ja Ruotsin kautta. Suomessa nokkahuilua on käytetty...
Muistat aivan oikein, Pääkirjaston Uutistorilla on mahdollisuus liittää yhteen mikrofilmilukulaitteeseen kannettava tietokone, jonka avulla mikrofilmeiltä voi skannata. Tietokoneelta voi tulostaa ja siitä löytyy usb-paikat esim. muistitikkua varten.
Pääkirjaston mikrofilmit sijaitsevat varastossa, josta niitä saa tilattua käyttöön seuraavaksi arkipäiväksi. Lista mikrofilmatuista sanomalehdistä löytyy Turun kaupunginkirjaston kotisivuilta: http://www05.turku.fi/kirjasto/linkit/lehtiluettelo/mikrofilmatut_lehde…
Mikrofilmilukulaitteelle kannattaa varata etukäteen aika Uutistorilta, puh. 02-2620621. Samasta numerosta voit tehdä tilauksen mikrofilmeistä. Uutistorin virkailijat neuvovat laitteiden käytössä.
Saikan Manta -maalauksesta on kuva ainakin kirjassa Kansallispuku (Leena Holst, 2011). Maalauksen on tehnyt Agathon Reinholm vuonna 1879. Tarkempaa aineistoa (sekä tekstiä että kuvia) Mouhijärven kansallispuvun jäljittämisestä on koottuna SKS:n kansanrunousarkistosta.
Suomi-neito on kulttuurihistoriallisesti ollut pikemminkin symboli eikä kukaan tietty hahmo tai henkilö. Suomi-neito on useimmiten kuvattu nuorena, kauniina ja vaaleahiuksisena naisena, joka on pukeutunut kansallispukuun tai neitseellisen valkeaan mekkoon. Näin ollen Saikan Manta on istunut tähän Suomi-neidon tyyppiin.
Epäilisinpä, että Ruonankoski on pannut mustaanmakkaraansa voita pelkästään riimin vuoksi (makkaroita / kakkaroita / voita).
Tavallisimmin mustamakkara-annosta terästetään puolukkahillolla. Vielä 1950- ja 1960-luvuilla Tampereen torin mustamakkarakojuissa myytiin vain sitä itseään eli mustaamakkaraa, mutta 1980-luvulla puolukkahillo alkoi nopeasti nousta suosioon mustan kylkiäisenä. Ruokajuomakin on melko tuore ilmiö tamperelaisissa mustamakkarakojuissa, mutta nykyisin niistä saa viileätä maitoa, jota pidetään torilounaan ainoana oikeana kyytipoikana.
Toisaalta, mistäpä sitä tietäisi, mitä ulkopaikkakuntalaiset tai muut ruonankosket keksivät mustamakkaransa ohessa syödä. On kuulemma nähty mustaa nautittavan sinapin tai ketsupinkin kanssa...
Pudas on "takaisin pääjokeen yhtyvä joen haara". Näin sanan määrittelee Kielitoimiston sanakirja, 2. osa L-R (2006). Lisää tietoa löytyy mm. Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pudas
Song for a dark-haired woman on Seppo "Paroni" Paakkunaisen sävellys. Yleisradion kantanauhoilta löytyvä tallenne kappaleesta on sittemmin julkaistu CD-levyllä Radiojazzia. 1, 1969-1974 (Yleisradio, 1989). Sopraanosaksofonisolisti on Juhani Aaltonen. Säestyksestä vastaa Radion tanssiorkesteri Jukka Kortelaisen johdolla; sähköpianoa soittaa Matti Konttinen.http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?kappale=dark-haired&ID=1fed2ce4-5d73-4599-a18a-76e45e778542http://www.fono.fi/Dokumentti.aspx?id=1fed2ce4-5d73-4599-a18a-76e45e778542&culture=fi
Marjatta Hietalan artikkelissa Eugeniikan ja rotuhygienian tausta ja seuraukset rotuhygieenisin perusteiden vuoksi pakkosterilisoitujen määräksi kerrotaan 7530. Iltasanomien artikkelissa "Rotuhygienia johti tuhansien suomalaisten pakkosterilisointiin" mainitaan, että pakkosterilisoiduista noin 4000 kärsi eri mielisairauksista. Löytämistäni lähteistä missään ei mainittu Wikipedia-artikkelissa ollutta lukua 43000. Olisikohan siinä vain käynyt näppäilyvirhe?
Lähteet:
Hietala, Marjatta: Eugeniikan ja rotuhygienian tauta ja seuraukset (https://journal.fi/tt/article/view/2559/2363)
Iltasanomat: "Rotuhygienia" johti tuhansien suomalaisten pakkosterilisointiin (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005523008.html)
Lisätietoa:
Pakolla...
Tassilta ryystäminen on ollut yleinen mutta rahvaanomaiseksi moitittu tapa. Vielä 1700-luvun Saksassa vadilta juominen oli tavallista yhteiskunnan paremmissakin piireissä, mutta myöhemmin siitä luovuttiin. Suomessa lautaselta juominen oli niin tavallista, että kupin reunalta juojia saatettiin pitää hienostelijoina. Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa on runsaasti tällaisia kahvinjuontikohtauksia.
Kahvinjuontitavat alkoivat muuttua toisen maailmansodan jälkeen. Lautaselta juontia on ilmeisesti pidetty tavan viimeisimpinä elinaikoina huonona käytöksenä, sillä kotimaisiin perinnearkistoihin kertyneistä kahvinjuontimuistoista vuodelta 1969 löytyy maininta, jonka mukaan kertoja joi lautaselta, kun kukaan ei ollut näkemässä. Myös Ruotsissa...
Etsitty kirja voisi olla Jenny Kangasvuon Sudenveri. Kangasvuo on Oulussa asuva kulttuuriantropologi ja Sudenveri on hänen esikoisromaaninsa. Biseksuaalisuus on keskeinen aihepiiri Kangasvuolle myös hänen tieteellisessä tuotannossaan. Hänen lisensiaatintutkimuksessaan vertaillaan suomalaisen lehdistön käsityksiä biseksuaalisuudesta siihen, miten biseksuaalit itse kuvaavat biseksuaalisuutta, ja hänen tekeillä oleva väitöstutkimuksensa jäljittää biseksuaalisuuden paikkaa suomalaisessa seksuaalikulttuurissa.
