Tulostus ja kopiointi onnistuu kirjastojen monitoimilaitteilla sekä A3- että A4-koossa kaikissa Espoon kirjastoissa, joissa on tulostus- ja kopiointimahdollisuus. Tulosteiden hinta on 20 senttiä kappale.
Helmet.fi -sivujen Kirjastot ja palvelut -hakemiston kautta voi selata kirjastoja, joissa tietty palvelu on saatavissa. Ko. hakemiston mukaan laminointimahdollisuus on Espoossa Entressen, Sellon ja Tapiolan kirjastoissa. Laminointikalvoja on yleensä monessa koossa mukaan lukien A3-koko. Kalvoja voi käyttää viisi kerrallaan.
Sinun kannattaa ensi tilassa ottaa yhteyttä kirjastoon, esim. Kallioon, jolloin korttisi "mitätöidään"; näin estetään kortin väärinkäyttö. Kallion kirjaston puhelinnumero on 09-31085953 (lainaus).
Näytelmää ei ole suomennttu. Christopher Marlowen tuotannosta on tähän mennessä ilmestynyt vain yksi suomennos "Edvard II" (Faros, 2003): http://www.faroskustannus.fi/kirjat/marlowe.html
Tein kuvallesi Googlen käännetyn kuvahaun, ja sen perusteella hakutulokset ehdottivat esim. valkovyölehtiäistä (Allantus cinctus).
Luultavasti kyseessä on joka tapauksessa jonkun sahapistiäisen toukka, valkovyölehtiäisen tai muun, joilla on tapana tehdä puutarhan kasveihin vaurioita.
Jos toukat esiintyvät nimenomaan alpeissa, voivat ne olla alpipistiäisen (Monostegia abdominalis) toukkia. Voisiko kuvan suikertava kasvi olla suikeroalpi - lehdet ovat ainakin samalla lailla vastakkaiset..?
Alpipistiäisestä sanotaan Ötökkätieto-sivulla:
"Haitallinen, voivat syödä lyhyessä ajassa alpit kokonaan. Tarha-alpi selviytyy vahvan juurakkonsa avulla, mutta suikeroalpi voi tuhoutua. Ensimmäisten toukkien ilmaantuessa ne kannattaa poimia käsin pois...
Veikkaisin, että etsimäsi "rautalanka"-versio sapelitanssista olisi Dave Edmundsin yhtyeensä Love Sculpture kanssa levyttämä Sabre dance. Sen single-versio oli Englannin listan ykkösenä joskus vuonna 1968. Se ilmestyi myös Love Sculpturen levyllä Forms and Feelings, älppärillä kappaleesta on huomattavasti pitempi versio kappaleesta. Myös punk-yhtyeet The Boys ja UK Subs ovat levyttäneet kappaleen joskus 1970-80-lukujen vaihteissa.
Helsingin kaupunginkirjastosta kappale löytyy cd-levyltä Dave Edmunds: The Dave Edmunds Anthology (1968-90). Kyseistä levyä on pääkaupunkiseudulla vain Helsingin pääkirjastossa ja Maunulan kirjastossa, mutta molemmissa kirjastoissa ne olivat lainassa.
Kysymyksen sitaatti ei ole peräisin Rilken runotuotannosta, vaan kirjeestä Emanuel von Bodmanille 17.8.1901 (http://www.rilke.de/briefe/170801.htm).
Rilken kirjeenvaihtoa on suomennettu perin niukasti: Kirjeitä nuorelle runoilijalle [vastaanottajana Franz Kappus] (Tai-teos, 1993) sekä Hiljainen taiteen sisin : kirjeitä vuosilta 1900-1926 (Tai-teos, 1997), valikoima taidefilosofiaa ja estetiikkaa käsitteleviä kirjeitä.
Nazim Hikmetin runon, joka alkaa riveillä "Meristä kaunein / on vielä purjehtimatta." on suometanut Brita Polttila. Runo sisältyy Hikmetin runojen kokoelmaan Punainen omena (1976, s. 33).
Hei! Nämä virkkeet ovat myös tässä saksankiel. pokkarissa s. 128. Englannista saksaksi kääntänyt Fr. von Wurzian.
"Ich kan nicht arbeiten, wenn mir nicht sehr, sehr warm ist. Aber Sven Hjerson hackt allmorgendlich das Eis in seiner Wanne auf."
Unto Seppäsen näköispatsas paljastettiin 30.10.1960. Pronssisen 2,7 m korkean (jalusta 0,6 m) patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Viljo Savikurki. Henkilöhahmon vieressä olevasta esineestä ei löytynyt painetttua tietoa.
"Suulliset" lähteet kertovat esineen esittävän kannelta. Kirjailija Unto Seppänen oli kotoisin Karjalan Kannakselta, Kanneljärven Liikolan kylästä. Kannel voisi symboloida kotipaikkaa, sekä kirjailijan "sananhelinää".
Kuva patsaasta löytyy esim. kirjasta Suomen muistomerkit osa 8, Kymi.
Vuodesta 1980 lähtien patsas on lakitettu vapun kunniaksi Kouvolan kieltenopiskelijoiden toimesta.
Jascha Golowanjuk eli vuosina 1903-1974. Hän oli syntyjään Venäjän juutalainen, asui mm. Tanskassa ja muutti Ruotsiin 1930-luvulla. Löydät lyhyen esittelyn kirjailijasta esim. teoksesta Otavan kirjallisuustieto (1990) s. 248
Valfrid on muinaissaksalaista alkuperää oleva nimi, jonka kantamuodon osat tarkoittavat ”taistelukenttää” (wal) ja ”rauhaa” (fried). Nimen on tulkittu merkitsevän ”taistelukentän turvaa”. Valfridin vanhempia muotoja ovat esim. Wal(e)fried ja Valfridus ja nimi oli eri muodoissaan Suomen almanakassa 1700-luvulta vuoteen 1928 saakka. Nykyisin muoto Valfrid on suomenruotsalaisessa almanakassa. Valfrid on myös pyhimysnimi, sillä katolinen kirkko muistaa 700-luvulla luostareita perustanutta italialaista Walfrid Della Gherardescaa.
Lähde: Saarikalle, A./Suomalainen,J., ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön”.
Soka on rappaustyössä käytettävä väline, "n. 900-1200 mm pitkä latta, jonka toisessa reunassa on sinkkipelti". Sokalla tasataan ja poistetaan liika laasti. (Esko Mentu, Muuraa itse).
Reino Kavajan Muuraustyöt ohjeistaa pintarappauksen tekijää seuraavasti: "Laasti levitetään tasaiseksi kerrokseksi sokalla vetäen ja liika laasti poistetaan. Kun koko seinäpinta on käsitelty näin hienolaastilla, tarkistetaan pinnan suoruus metallisella linjarilla tms. ristiin vetämällä. Oikaisun jälkeen lyödään heti toinen kerros löysää hienolaastia, joka tasataan taas sokalla levittäen ja hierretään suoraksi isolla puupintaisella hierrinlaudalla. Tämä ensimmäinen hiertokerta suoristaa laastipinnan, mutta ei tee pintaa sileäksi. Pinta viimeistellään sileäksi...
Kysymykseen on vastattu aiemmin: https://www.kirjastot.fi/kysy/miksi-the-bourne-identity-on?language_con…
Alkuperäiseen vastaukseen lisään, että ensimmäisessä romaanissa The Bourne Identity (Medusan verkko, 1980) mainitaan salainen operaatio nimeltä Medusa, joka liittyy päähenkilön taustaan. Päähenkilön todellisen henkilöllisyyden selvittäminen on tarinan keskeinen juonne, minkä alkuperäinen nimikin tekee selväksi. Ilmeisesti tässä on haettu ajatusta, että tuon vuosien takaisen operaation alkuun panemat tapahtumat ovat "verkko", johon päähenkilö on takertunut.
Medusan verkko on myös luultavasti vaikuttanut jännittävämmältä nimeltä agenttitrillerille kuin "Bournen henkilöllisyys", varsinkin kun nimen Bourne...
Ensimmäinen kysymys tunnetaan myös niin sanottuna valehtelijan paradoksina. Eräitä ratkaisuyrityksiä siihen ovat olleet:
* peruslogiikkaa on muutettava, koska jotkin lauseet, kuten valehtelijan paradoksi, eivät ole tosia eivätkä epätosia
* peruslogiikkaa on muutettava, koska jotkin lauseet, kuten valehtelijan paradoksi, ovat samaan aikaan sekä tosia että epätosia
* missään loogisesti korrektissa kielessä ei voi puhua kielen lauseiden omasta totuudesta eikä mikään lause voi siis viitata omaan totuuteensa, joten valehtelijan paradoksi kertoo vain luonnollisen kielen epätarkkuudesta
Lisää informaatiota valehtelijan paradoksista ja sen mahdollisista ratkaisuista löytyy esimerkiksi täältä:
http://plato.stanford.edu/entries/liar-paradox/
Kaksi...
Arto Kotilainen on syntynyt Espoossa 1964, käynyt koulunsa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Jyväskylässä 1983. Samana syksynä hän aloitti opiskelun Helsingin Teknillisessä Korkeakoulussa, mutta kirjoittamisen halu voitti. Syksystä 1986 Arto Kotilainen opiskeli kauppatieteitä Tampereen yliopistossa.
Hän on kirjoittanut viisi kirjaa: Alastoman pojan ääriviivoja (1987 romaani), Ensimmäinen ero (1987 romaani), Epätodellinen kahvitauko (1988 runokokoelma), Rakkain ja surkein yö (1988 novellikokoelma) ja Sulhaspoika (1989 romaani).
Nämä tiedot löysin Kotilaisen tuotannon kansiliepeistä. Voit ehkä kysyä kustantajalta lisää kirjailijan elämänvaiheista. Kotilaisen kustantaja on OTAVA, jonka internet-sivuilta (www.otava.fi)löydät varmaan kustantajan...
Paasilinnan käyttämä lausahdus on muunnelma sota-aikaisesta sutkauksesta "Älä vapise isänmaa, ei poikaskaan vapise", jonka rintamalehti Pohjan Poika kirjasi muistiin vuonna 1944. Se on yksi pääasiassa eri rintamalehdistä kerätyistä yli 15 000 sota-aikaisesta kaskusta, joista 60-luvun alussa koottiin kaksi kirjaa otsikolla Nauru sodalle : sotiemme huumoria. Ennen Jäniksen vuotta sanonta löytyy kutakuinkin Paasilinnan käyttämässä muodossa ainakin Kai Heinosen vuonna 1973 julkaistusta Nyky-Suomen sananparsikirjasta: "Älä vapise isänmaa, vaikka poikas horjuu."
"Neiti Etsivä"-sarjan kirjoittajien tarkkaa lukumäärää on vaikea sanoa. Kirjoittajien identiteettiä pohditaan useassa Kysy kirjastonhoitajalta palvelun arkistosta löytyvässä kysymyksessä/vastauksessa. Kuten mm. seuraavassa:
"Carolyn Keene on kirjasarjan alkuperäisen kehittäjän ja kustantajan Edward Stratemeyerin luoma pseydonyymi eli salanimi. Salanimen taustalla ovat vuosien varrella olleet mm. Edward Stratemeyerin tyttäret Edna ja Harriet Stratemeyer, Mildred Wirt Benson, Walter Karig, Leslie McFarlane, James Duncan Lawrence, Nancy Axelrod, Priscilla Doll, Charles Strong, Alma Sasse, Wilhelmina Rankin, George Waller Jr. ja Margaret Scherf. Edellä mainituista erityisesti Mildred Wirt Bensonin panosta on sarjan tyylin ja Nancy Drewn (...
Kantakortti on asiakirja, joka on laadittu jokaisesta puolustusvoimissa palvelusta suorittaneesta henkilöstä. Se sisältää tiedot henkilön kutsuntoihin osallistumisesta joko kotiuttamiseen, kaatumiseen tai eläkkeelle jäämiseen saakka. Ensimmäiset järjestelmällisesti laaditut kantakortit tehtiin vuonna 1897 syntyneelle ikäluokalle.
Voit tilata kopiot 1897–1949 syntyneiden henkilöiden kantakorteista Astia-verkkopalvelussa täältä https://kansallisarkisto.fi/tilaa-kantakortti
Huomaathan, että sodissa 1939–1945 kaatuneiden kantakortit on digitoitu ja niitä voi tutkia vapaasti Astia-verkkopalvelussa
Varsinaista päivähoitoa täydentämään käynnistyi 1800-luvun lopulla toiminta lasten leikkikenttien perustamiseksi. Taustalla oli huoli varsinkin työläiskaupunginosien lasten heikosta mahdollisuudesta olla turvallisesti raittiissa ulkoilmassa. Lasten ulkoleikkitilaan ja -toimintaan kuten muuhunkin päivähoitoon saatiin esimerkkiä eurooppalaisista kaupungeista vuosisadan vaihteessa tehtyjen tutustumismatkojen yhteydessä.
Anna-Leena Välimäki: Lasten hoitopuu: lasten päivähoitojärjestelmä Suomessa 1800- ja 1900-luvuilla (1999, s.161)
Suomen Voimistelunopettajaliitto sai vuonna 1914 tehtäväkseen järjestää kesäleikkejä helsinkiläislapsille. Ensimmäisenä kesänä leikittiin kahdessa puistossa sekä yhden kansakoulun pihalla....
Selailemalla virsikirjaa, jossa ovat myös virsien nuotit, löytyy runsaasti esimerkkejä virsistä, joissa on tahtilajin vaihdoksia, esim. virsi 36 ja 37 (2/2 ja 3/2), 45 ja 89b (5/4 ja 4/4), 97, 100 ja 117 (2/4 ja ¾), 149 (5/4 ja 2/4), 161 (2/2 ja 3/2), 166 (4/4 ja ¾), 177 (9/8 ja 7/8), 207 (2/4 ja ¾). Yhdistettyjä tahtilajiosoituksia on runsaasti suomalaisissa koraalitoisinnoissa. Yksi esimerkki ”mutkikkaasta” virrestä voisi olla unkarilaisen Gábor Trajtlerin säveltämä virsi 177 ”Jeesus on paimen, hän kanssamme käy”.
Joistakin virsistä tahtiviivat on jätetty pois, esim. virsistä 41, 43, 163, 933. Joissakin virsissä on erikoisia tahtilajeja, esim. virressä 48 (5/4) ja 85 (6/4). Virressä 87 kuoro ja seurakunta vuorottelevat eikä tahtiviivoja...
