Aikakoneen http://www.aikakone.org/uudet.htm mukaan Eeva Andersson oli kirjoittamassa v.2001 sarjaan Viimeinen papitar -nimistä jatko-osaa, mutta ei se ole ilmestynyt. Tämä on tarkistettu luettelosta https://finna.fi joka sisältää tiedot Suomessa painetuista tai muuten valmistetuista kirjoista, lehdistä, sarjoista, kartoista, audiovisuaalisesta aineistosta sekä elektronisista tallenteista sekä ennakkotietoja lähiaikoina ilmestyvistä julkaisuista.
Laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa, jolla on omat vapautensa. Heikki Salo käsittelee sen ominaisuuksia kirjassaan ”Kahlekuningaslaji : laululyriikan käsikirja” (Like, useita painoksia, esim. 6. täydennetty painos 2014).Laululyriikka yksinään on puolivalmis tuote ilman musiikkia. Laululyriikka kirjoitetaan ensisijaisesti kuultavaksi. Salo tarkastelee musiikin ja tekstin yhteyksiä, esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien soivuutta. On tärkeää, millaiseen konsonanttiin tavut päättyvät. Konsonantit d, k, p ja t ovat huonosti soivia. Tämä voi olla yksi selitys sanoittajien valinnoille.
Erkki Korkaman kirja on todellakin ainoa varsinainen painettu historiikki Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta. Lisäksi kirjaston kotiseutukokoelmassa on Soini Mujon käsikirjoitus Piirteitä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston vaiheista (1937). Teoksessa Ryssänkirkosta tieteen temppeliksi : Tampereen yliopiston täydennyskoulutusta Hämeenlinnassa 10 vuoden ajan kerrotaan lyhyesti vanhasta kirjastotalosta, jossa kaupunginkirjasto toimi vuosina 1924-1983. Kotiseutukokoelmassa on myös muutamia opinnäyte- ja projektitöitä, joissa on käsitelty Hämeenlinnan kirjastoa ja sen palveluita eri näkökulmista. Kaikki nämä saat Web-Origon (http://hameenlinna.kirjas.to/) tarkennetussa haussa esille kirjoittamalla asiasana-kenttään hakusanaksi Hämeenlinnan...
Apuna tämän vastauksen antamisessa on ollut maailmaa nähnyt ja erinäisiä hartauspuheita kuullut teologi ja pappi. Hänen mukaansa kertomasi ajatus tai pieni tarina ei ole peräisin Ann Landersilta, vaan se on suosittu kertomus, jota kerrotaan eri puolilla maailmaa, Bulawayosta Bogotaan, mitä erilaisimmissa yhteyksissä, joko taruna tai peräti omana kokemuksena tai omaan uneen perustuvana tapahtumana.
Siitä löytyy versioita varmasti myös suomalaisessa (hartaus)kirjallisuudessa. Kyseessä on uusi legenda, joka saa kertojastaan riippuen erilaisia merkityksiä ja lisävärityksiä. Kun siis kerrot tätä tarinaa eteenpäin, voit sanoa että alkuperäinen tekijä on tuntematon.
Sota-ajan päivärahoista on kirjoittanut Marko Palokangas Kylkirauta-lehdessä Perinnetietoutta -palstalla 3/2018. Päiväraha vaihteli sotilasarvon mukaan sekä ajan myötä. Rintamasotilaan päiväraha poikkesi kotijoukkojen vastaavasta. Helmikuusta 1940 alkaen myös kiinteää peruskuukausipalkkaa maksettiin, johon vaikutti perheen koon lisäksi paikkakuntakohtaiset arvoluokitukset. Vaihteluväli siis oli melkoinen. Pienimmillään talvisodan alussa sotamiehen päiväraha oli 5,00 mk.
Lähde ja lisätietoja:
Palokangas, M. (2018). Perinnetietoutta - tiesitkö tätä? Päiväraha ja sota-ajan palkka. Kylkirauta, 3, 34.
Muoto ”pidgeon” on tosiaan sanan vanha muoto. Asian mainitsee esimerkiksi Wiktionary osoitteessa https://en.wiktionary.org/wiki/pidgeon. Vanha muoto on jäänyt käyttöön ainakin sukunimissä, kuten Wikipediasta osoitteesta https://en.wikipedia.org/wiki/Pidgeon löytyvästä henkilölistasta voi todeta. Kirjastossa käytössä oleva MOT Englanti -sanakirja antaa sanan ääntämisohjeeksi /'pɪdʒən/. Siinä tosiaan siis tuon vanhan muodon d-äänne tuntuisi kuuluvan, mutta ääntämisessä on vaihtelua, kuten Wiktionaryn ääntämisohjeet osoitteessa https://en.wiktionary.org/wiki/pigeon#English kertovat.
Sanan etymologisesta taustasta löytyy selostusta esimerkiksi Dictonary.com-sivustolta osoitteesta http://www.dictionary.com/browse/pigeon?s=t. Siellä tosin vanhaa...
Yleensä Turun sisäisissä kuljetuksissa varaukset saapuvat muutamassa päivässä, Turun ulkopuolelta voi kestää hiukan kauemmin. Jos teos ei ole saapunut viikon kuluessa, voit ottaa yhteyttä kirjastoon.
Hajujen poistoa paperista voi kokeilla ruokasoodan avulla. Löytämissäni vinkeissä ruokasoodaa sirotellaan joko sivujen väliin, jolloin se täytyy harjata tai esim. imuroida pois, tai sitten kirja suljetaan tiiviisti muovipussiin ruokasoodan kanssa vuorokaudeksi tai pariksi. Ruokasoodalla on hajuja neutraloiva vaikutus.
Kysymykseen on vastattu palvelussamme aiemmin näin: https://www.kirjastot.fi/kysy/hankkimassani-kirjassa-on-pistava-tunkkai….
Keskustelua aiheesta mm. seuraavilla harrastuspalstoilla:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=60.75
http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11108.html
Marcel Pagnolin teksteihin pohjautuvia dvd-elokuvia löytyy. Isäni kunnian päivä ja Äitini linna perustuvat Marcel Pagnolin omaelämäkerrallisen tekstiin. Hänen romaaneihinsa pohjaavat myös elokuvat Rakkauden lähde ja Katkeruuden lähde. Nämä löytyvät kirjastosta.
Hei! VHS-videoiden digitointi on mahdollista Jyväskylän kaupungin pääkirjaston digitointitilassa. Tilan voi varata musiikkiosaston neuvonnasta, puh. 014 266 4115.
Lisätietoa digitointitilasta löydät kirjaston verkkosivuilta osoitteesta http://jyvaskyla.fi/kirjasto/paakirjasto/digitointitila.
1970-luvulla avioliittoa yhteiskunnallisena instituutiona sääteli avioliittolaki 234/1929. Lakiin sisältyviä säädöksiä avioerosta on kuitenkin useaan otteeseen muutettu esimerkiksi vuosina 1948, 1968 ja 1969. Näiden perusteella toimittiin 1970-luvulla.
Laissa mainitaan muun muassa seuraavia ehtoja avioeron myöntämiseksi:
70 § Jos puoliso on tehnyt huorin tai siihen rinnastettavan haureellisen teon, on toisella puolisolla oikeus saada avioero
71 § Jos puoliso on avioliiton aikana saanut sukupuolitaudin, toisella osapuolella on oikeus avioeroon
72 § Jos puoliso on tavoitellut toisen puolison henkeä, tällä on oikeus avioeroon
73 § Jos puoliso on tuomittu vähintään kolmen vuoden vapausrangaistukseen, voi oikeus toisen...
Nimet Karvanen, Karvinen ja Karvonen liittyvät kiinteästi toisiinsa. Karva, Karvala ja Karvanen esiintyvät useammin Karjalan kannaksella ja Kaakkois-Hämeessä kuin muualla. Karvonen on kulkeutunut myös Peräpohjolaan. Karvinen on ollut Savossa "suursuku". Oletaan, että nimi on vierasta alkuperää, germaaninen laina nimikannasta Garva-, joka esiintyy mm. nimissä Garuward ja Garufrid.
Lisätietoa sukunimistä on teoksessa Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala: Suomalaiset sukunimet.
Nimeä on kysytty aikaisemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Aikaisemmat vastaukset ovat palvelun arkistossa http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=88a4327e-5097-4cc… ja http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=fa42bc89-1f0e-46a… ....
Liitteenä olevassa kuvassa on Lahti Big Band -orkesterin keikkamainosjuliste.
Vastausta tiedusteltiin lopulta orkesterin väeltä itseltään, ja pitkään kapellimestarina ja orkesterin primus motorina toiminut Martti Peippo muisteli näin:
Vanhaa swingiä alettiin tehdä 1995 eli ennen sitä tuo ei ole voinut olla. Almanakkani ennen vuotta 1996 on jossain löytämättömässä paikassa, enkä -95 jälkeen löytänyt miltään vuodelta LBB-merkintää 17.7. Voi olla että merkintä vain puuttuu, mutta pidän tuota erittäin epätodennäköisenä. Veikkaisin siis vuotta 1995.
Lukemasi fantasiasarja on luultavasti kuitenkin Ursula Le Guinin Maameren tarinat. Sarja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1970-luvulla: Maameren velho (1976), Atuanin holvihaudat (1977) ja Kaukaisin ranta (1977). Kirjoista on ilmestynyt uusia painoksia myöhemmin. Sarja jatkuu kirjoilla Tehanu (1992), Kertomuksia Maamereltä (2002) ja Toinen tuuli (2003).
Esimerkiksi Atuanin holvihaudat -kirjassa tapahtumapaikkana on Holvihautojen kunnas keskellä Atuanin autiomaata. Se on ikivanha jumalkuninkaan temppeli ja kalmisto, jonka yhdeksän hautapaaden alla on Labyrintti.
Olisiko etsimäsi Scoular Andersonin piilokuvakirja nimeltään Pulmallinen päivä (ilmestynyt suomeksi 1994)? Kirja on Jyväskylän kirjaston kokoelmissa, kirjastoautossa:
http://jkl226.jkl.fi/Aalto?formid=find2
Kysymyksen Erno Paasilinna -sitaatti on loppulause hänen kirjoituksestaan Lausui alustaja, joka korosti. Ensimmäisen kerran se julkaistiin Parnasso-lehden numerossa 8/1969, jossa se esiintyy muodossa "Lohduta arkaa miestä, että jokainen ihminen löytää lopulta oman paikkansa yhteiskunnassa. Käytännössä se tapahtuu siten, että vaihtoehdot karsiutuvat kunnes jäljellä on vain yksi." (s. 450). Paasilinnan vuonna 1970 ilmestyneessä satiirikokoelmassa Alamaisen kyyneleet se on jo muotoutunut lopulliseen asuunsa: "Lohduta salista poistuvaa arkaa miestä, että jokainen ihminen näyttää lopulta löytävän oman paikkansa yhteiskunnassa. Käytännössä se tapahtuu siten, että vaihtoehdot karsiutuvat kunnes jäljellä on vain yksi." (s. 171). Tällaisena se on...
Joseph Brodskyn essee Flight from Byzantium on julkaistu englanniksi teoksessa Less Than One (1986), jota on saatavilla mm. Helmet-kirjastoista. Esseetä ei ole kuitenkaan suomennettu.
Brodskyn esseitä on julkaistu suomeksi teoksissa: Ei oikein ihminenkään (1987), Katastrofeja ilmassa (1988) ja Veden peili (Watermark, 1992, suom. 1994). Näistä ei löydy Pako Bysantista -esseetä.
Johannes Salmisen kirjassa Bagdadin ihme ei ole lähdeviitteitä. Näiden tietojen perusteella Salminen on oletettavasti lukenut esseen jollain muulla kuin suomen kiellellä.
Patrick Stumpin ja Brendon Urien lauluäänen samankaltaisuutta ja paremmuutta on pohdittu netissä pitkään. Molempien juuret ovat 2000-luvun alun punk-pop- ja emo-tyyleissä. Heidän yhtyeensä löivät läpi MTV:ssa samoihin aikoihin. Stump ja Urie tuntevat toisensa hyvin: Fall Out Boy ja Panic! at the Disco ovat tehneet yhteisiä kiertueita. Miehet ovat vierailleet toistensa yhtyeiden solistina ja ovat varmaankin samalla saaneet vaikutteita toisiltaan.
Kummallakin kerrotaan olevan huomattavan laaja ääniala, joskin vain Urien kuulee käyttävän myös alarekisteriään. Emo-tyyliin kuuluu räväkkä soitto ja vahvasti tunnepitoinen laulutyyli. Melodiat kulkevat enimmäkseen ylärekisterissä. Miehillä on samantyylinen äänenkäyttötapa, jolla laulumelodia...
Tutkin lukuisia englanninkielisiä lähteitä, jotka käsittelevät pääsiäisperinteitä, mutta missään niistä ei kerrottu, että Iso-Britanniassa virvottaisiin. Tuntuisikin aika erikoiselta, jos virpomisperinne olisi levinnyt Englantiin. Sehän on lähtöisin itäisestä ortodoksisesta kirkollisuudesta ja on ennen kaikkea karjalainen perinne (joskin sen symboliikka on peräisin jo varhaiskristillisyydestä). Ortodokseja Englannissa on vain vähän.
Tarkempaa tietoa englantilaisista pääsiäisperinteistä, virpomisen historiasta ja ortodoksisuudesta Britanniassa löydät esimerkiksi näistä linkeistä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Easter_customs
http://www.topmarks.co.uk/Easter/
http://www.whyeaster.com/customs/festivals.shtml
https://fi.wikipedia.org/wiki/...
