Teos Ignatius-suku (toim. Liisa Poppius) löytyy Kansalliskirjaston (Unioninkatu 36) kansalliskokoelmasta jota saa käyttää vain kirjaston lukusalissa. http://www.kansalliskirjasto.fi
Lisäksi teos näyttäisi olevan myös Eduskunnan kirjastossa http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/index.htx ja Helsingin ulkopuolella Turun yliopiston ja Åbo Akademin kirjastoissa.
Kyseessä on varmaankin vuonna 1985 valmistunut norjalais-brittiläinen sarja Hiidenvirta (alk. Maelstrom).
Kuvailua sarjasta löytyy esim. täältä: http://yle.fi/vintti/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/…
Hiidenvirta IMDB:ssa: http://www.imdb.com/title/tt0290972/
Vanhojen kirjojen saatavuus on jokseenkin vaihteleva. Joskus syynä saattaa olla se, ettei yksinkertaisesti kirjaa ole ilmestymisaikanaan katsottu kelvolliseksi kirjastoon: menneinä aikoina oli aika tiukka seula siinä, mitä kirjaston kokoelmiin hyväksyttiin. Aikoinaan kirjastonhoitajien ohjenuorana toiminut ”Arvosteleva luettelo suomenkielisestä kirjallisuudesta” 1923 (Valtion kirjatoimisto, 1923) luonnehtii Suen teoksella olevan kirjallisia ansioita, mutta ”[s]opimattomaksi kirjastoihin tekee teoksen kuitenkin ennen muuta siinä esiintyvät räikeät kuvaukset kaikenlaisista julmuuksista ja rikoksista” (s. 126). Luultavasti tuon arvion perusteella teosta ei ole juuri hankittu ilmestymisaikanaan kirjastoihin, eikä siitä ole tullut koskaan uutta...
Vastaukseni tähän kysymykseen on omakohtainen. Helsingin suomenkielisellä työväenopistolla oli 1980-luvulla puhelinpömpeli, missä luki numero millä ko. puhelimeen
pystyi soittamaan. Olin juuri muuttanut Helsinginkadulle, ja minulle ei ollut vielä asennettu puhelinta uuteen kotiini. Soitin vanhemmilleni puhelun ilman markkaa ja tästä merkistä he tiesivät minun olevan työväenopiston puhelinkopissa odottamassa soittoa.
Turun kaupunginkirjaston Huumori-lajiryhmä on toistaiseksi aika kapea (vitsikirjoja ja muita samantapaisia). Se perustuu aivan oikein tähän Verkko- YKL:n fiktiivisen aineiston lisäluokkaan huumori: http://ykl.kirjastot.fi/ ,jonka kuvailu löytyy sivuston yläpalkista (=yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmän verkko-versio). Tulevaisuudessa kirjastomme huumori -lajiryhmän kattavuus arvioidaan uudelleen.
Kysy kirjastonhoitaja –palvelun arkistosta löytyy sekä asiasanalla huumori tai vitsit aiempia vastauksia osittain samantapaisiin kysymyksiin (yleensä kysytään jonkin toisen lajin huumorikirjallisuutta): http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Esimerkiksi Kirjallisuuden sanastosta (86.03 Hosiaisluoma, Yrjö) löytyy huumorin lyhyt...
Ihan tuollaista lorua emme onnistuneet löytämään. Kirsi Kunnaksella on runo nimeltä Mursu, Marsu ja mersu, joka alkaa näin:
"Mursu ja Marsu lähtivät mersulla
jonnekin huvittelemaan."
Afrikan rallista siinä ei kylläkään puhuta mitään. Voisiko se kuitenkin olla etsimänne? Runo löytyy Kunnaksen kirjoista Tapahtui Tiitiäisen maassa ja Tiitiäisen tuluskukkaro.
Lyhyesti voi vastata: ei saa käyttää ilman taiteilijan tai muun oikeudenhaltijan lupaa. Kirjaston täytyy julkisena laitoksena noudattaa tekijänoikeuslakia tiukimman mukaan, joten kannattaa toimia varman päälle.
Hahmot eivät ideoina nauti tekijänoikeuden suojaa, mutta jos Pikku Myyn tai Mikko Mallikkaan piirtää niin, että sen tunnistaa alkuperäisen piirtäjän toteuttamaksi ideaksi, tarvitaan ilman muuta lupa. Käytännössä myös vakiintuneet nimet ovat suojattuja siten, ettei voi piirtää ihan toisenlaista hahmoa ja nimittää sitä Pikku Myyksi. Harry Potter on tässä joukossa hiukan eri asemassa, koska ei ole olemassa yhtä, kaikkien tuntemaa kuvittajaa, vaan eri maissa eri taiteilijat ovat tehneet kirjasarjan kansia. Siten on mahdollista piirtää...
Tietämättä tarkalleen miten kyseinen dokumentti on tehty voidaan ainakin spekuloida, miksi kuvamateriaali näyttäisi huonommalta kuin muistoissa. Valtaosa vuodelta 1997 peräisin olevasta materiaalista sarjassa on kuvattu SD-tasoisena videona. Sen kuvatarkkuus on pienempi kuin ohjelmaan kuvatun uuden, HD-tasoisen materiaalin. Vuoden 1997 materiaali on siis tarkkuudeltaan heikompaa, mikä näkyy heikompana kuvan laatuna, vaikka vanhaa materiaalia on skaalattu ylöspäin vastaamaan muun materiaalin resoluutiota. Uuden ja vanhan materiaalin vuorottelu korostaa eroa, samoin se että materiaalia katsotaan teräväpiirtoiselta, digitaaliselta näytöltä. Tällainen näyttö paljastaa matalan tarkkuuden materiaalin puutteet toisella tapaa kuin...
Kirjojen sidosasua ei Helmet-haussa (eikä tietääkseni muissakaan kirjastojen hakuohjelmissa) voi käyttää hakuterminä. Sen sijaan voit kunkin teoksen tiedoista tarkastaa, lukeeko niissä ISBN:n jälkeen sana "sidottu". Pokkarit eivät yleensä ole sidottuja, vaan sidotut kirjat ovat kovakantisia. Jos taas kirjan tiedoissa lukee "nidottu", se ainakin kaunokirjallisuuden kyseessä ollessa on mitä todennäköisimmin pokkari. Tosin kaikki nidotut teokset eivät ole kooltaan pokkareita.
Tässä esimerkki mainitsemiltasi tekijöiltä Hjorth ja Rosenfeldt:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2350587__Shjorth%20rosenf…
Kun rullaat kirjan tietoja alaspäin, löydät rivin
ISBN
9789511298908 sidottu
Tämä teos ei...
Monihaun sulkeuduttua kannattaa suunnata Finnaan, tietoa asiasta:
https://monihaku.kirjastot.fi/fi/
https://finna.fi/ - sivulta löytyy kirjastojen ja myös esim. museoiden aineistot ja verkossa katsottavissa olevat materiaalit.
Sivulta: https://www.kirjastot.fi/tiedonhaun-opastus/tietokantoja-ja-hakemistoja
löytyy myös kattava luettelo eri tietokannoista ja hakemistoista monenlaisiin tiedonhakuihin.
Englanninkielisen Wikipedian mukaan Vestmannaeyjar-saaret ovat saaneet nimensä irlantilaisista orjista, jotka muinaiset skandinaavit (pohjanmiehet eli viikingit) olivat siepanneet orjiksi. Muinaisnorjan sanaa vestmen tai westmen ruvettiin käyttämään irlantilaisista ja se säilyi islannin kielessä, vaikka Irlanti on idempänä kuin Islanti.
Pirjo Mikkosen Kielikello -lehdessä julkaistussa verkkoartikkelissa Mitä ruotusotamiesrullat kertovat nimistöntutkijalle : Suomen ruotusotamiesten lisänimistä sukunimi Westman mainitaan Ruotsin vallan aikana annettuna ruotsinkielisenä sotilasnimenä, ja se olisi jäänyt käyttöön sukunimenä. Man -loppuiset nimet ovat Ruotsissa olleet porvarissäätyyn kuuluvien (kauppiaiden ja käsityöläisten) sukunimiä.
Ruotsin...
Autossa kuunneltaviksi sopivia CD-levyjä meillä on englannin kielestä esim. Anttalainen, Marja: Sanat haltuun. Tämän kielikurssin tarkoitus on kasvattaa sanavarastoa. Muut englannin kielen kurssit, joissa on CD-levyjä, sisältävät oppikirjan, joihin CD-levyt perustuvat.
Autossa kuunneltaviksi soveltuvat myös CD-äänikirjat, joita meillä on sekä englanniksi että ruotsiksi. Ruotsin kielellä ei oikeastaan muuta autoon sopivaa CD-levyä ole meillä - on vain lukion kielikurssi Dags, jonka CD-levyt perustuvat ko. oppikirjaan.
Sketsejä eri aiheista on esimerkiksi seuraavissa Kirsti Koivulan kirjoissa: Hulvatonta hupailua (1996), Hääleikkien helmiä (2002), Ilmaisun iloa (2002) ja Iloista irrottelua (1998). Noin 25 vuotta sitten esitetystä televisiosarjasta Parempi myöhään on koottu myös samanniminen kirja, jossa on Seppo Ahdin ja Neil Hardwickin sketsejä. Joitakin sketsejä on myös kahdessa seuraavassa kirjassa: Helminen, Jussi: Näyttämölle!: ilmaisutaidon harjoituskirja (1989) ja Manninen, Kirsti: Ihanat iltamat: iltamatiedon käsikirja iltahuvien ystäville (1984).
Ainakin tässä opetuspaketissa on mukana ratkaisuvihko:
http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/tabi+svenska/tabi+svenska/1%2C2%2C4…
Paketin tietojen mukaan näyttää siltä, että 60-sivuinen ratkaisuvihko on tämä:
http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/tabi+svenska/tabi+svenska/1%2C2%2C4…-
Se olisi siis saatavilla myös erillisenä.
Katastrofaalisesti päättyneitä naparetkiä on ollut useita, esimerkiksi:
- Sir John Franklinin tutkimusretki 1845 https://en.wikipedia.org/wiki/Franklin%27s_lost_expedition
- kaksi Ziegler-retkeä https://www.nationalgeographic.com/culture/article/national-geographic-…
- lisää epäonnistuneita naparetkiä https://history.howstuffworks.com/historical-events/5-polar-expeditions…
Kirjoja naparetkistä tai muista arktiselle alueelle suuntautuneista tutkimus- tai löytöretkistä:
Alexander, Caroline: Endurance - Shackletonin legendaarinen Antarktiksen retki
Chazournes, Yves de: Arctica - Löytöretket maailman navoille
Haddelsey, Stephen: Icy graves - Exploration and death in the Antarctic
Herbert, Kari: Etelänapaa...
Voisiko tarkoittamasi laulukirja olla Erkki Pohjolan ja Egil Cederlöfin toimittama "Tie musiikkiin : Musica II" (Musiikki Fazer), josta on olemassa useita eri painoksia? Itse pääsen katsomaan 9. painosta vuodelta 1974. Siinä on mainitsemistasi lauluista "Taivas on sininen ja valkoinen", "Arvon mekin ansaitsemme", "Kultakalat", "Joe Hill", "Puukenkätanssi", joka alkaa "Oozevize, voozevize", "Kasakkapartio" ja lopussa maakuntalauluja. Reijo Pajamon mukaan Pohjolan ja Cederlöfin Musica-kirjasarja edusti siirtymäkauden oppikirjaa kohti peruskoulua, sillä siihen kuului omia oppikirjoja eri luokka-asteille. Aiemmin kaikilla luokka-asteilla oli käytetty samaa laulukirjaa.
Sellaista laulukirjaa, joka sisältäisi kaikki mainitsemasi...
Ei ole ollenkaan tavatonta, että pinnallisesti viattomilta kuulostavilla loruilla on synkeä syntyhistoriansa. Kansanrunon "kissanpoikien pesemisen" yhteys pihapiirin liikojen kissojen hävittämiseen hukuttamalla on ajatuksena erittäin mielenkiintoinen, mutta valitettavasti en onnistunut löytämään näkemykselle sen enempää puoltavia kuin vastustaviakaan todisteita tutkimastani kirjallisuudesta. Perusteellisimmin meikäläistä kissojen kulttuurihistoriaa esittelevä Minna Keinäsen ja Harri Nymanin Kissojen Suomi -kirja ei asiaa käsitellessään tätä mahdollisuutta tuo esiin, mutta sekään ei välttämättä tarkoita sitä, ettei yhteys voisi olla olemassa.
Oli miten oli, se on kuitenkin selvää, ettei kissanpoikien peseminen ole keskeisin asia...
Laski tarkoittaa talousjätteistä syntyvää likavettä. Sana juontuu ruotsin likavettä tarkoittavasta slask-sanasta, joka taas liittyy ruotsin onomatopoeettiseen slaska-verbiin ("läiskyttää").https://kaino.kotus.fi/ses/?p=qs-article&etym_id=ETYM_7e1a1a89ea32997ef54e1da9477ffabf&list_id=1&keyword=laski&word=laski
Suosittelen tutustumista painettuun, vuosittain ilmestyvään Taidepörssiin, joka sisältää huutokauppojen hintatietoja taiteilijoiden teoksista. Taidepörssi on ilmestynyt vuodesta 1985 lähtien.
Vuoden 1994 Taidepörssistä käy ilmi, että Särestöniemen öljymaalauksen "Lapin kylä jää tekojärven alle" lähtöhinta (Oy Arvohuutokaupat Hörhammer Värdeauktioner Ab lokakuu 1989) oli 170 000 mk, myyntihinta 370 000 mk ja nykyarvo 434 031 (vuonna 1994).
Samaisen Taidepörssin mukaan yli 200 000 mk myyntihinnan ovat ylittäneet seuraavat öljymaalaukset:
- Stalin galaktisessa ajantajussa signeerattu 1971 (255 000 mk) myyty helmikuu 1989
- Iltarusko Kiimauomalla 1979 (260 000 mk) myyty maaliskuu 1989
- Keritsijä 1966 (230 000 mk) myyty maaliskuu 1989
-...
