Turvekammin rakennusohjeita löytyy ainakin seuraavista vanhoista Erä-lehdistä:
Erä nro 9, 1984, s. 22-23: "Turvekammit"
Erä nro 1, 1995, s. 29-31: "Itsetehty turvekammi"
Voit etsiä urheiluaiheista kaunokirjallisuutta Helmetistä hakusanoilla urheilu kaunokirjallisuus. Rajaa hakutulosta sivun vasemmassa laidassa näkyvillä rajoittimilla aikuisten kokoelmaan ja esimerkiksi suomenkieliseen kirjallisuuteen.
Uudempaa suomalaista urheiluaiheista kaunokirjallisuutta ovat esimerkiksi Juhani Peltosen Elmo (1978), Veijo Meren Jääkiekkoilijan kesä (1980) ja Jarkko Laineen Futari (1977) ja Karo Hämäläisen Yksin (2015).
Kirjasammon genrelistoista löydät runsaasti vinkkejä sekä suomalaisesta että käännetystä kaunokirjallisuudesta, jossa aiheena on urheilu jossain muodossa.
https://www.kirjasampo.fi/fi/genre/urheilukirjallisuus
https://www.kirjasampo.fi/fi/genre
Öisen kaupungin elämästä kertova lastenkirja saattaisi olla Anna Carin Eureliuksen kirjoittama ja Monika Lindin kuvittama Lasse on yötä ulkona (WSOY, 1975). Tässä tosin Lassen vie kaupungille hänen äitinsä - isä jää kotiin nukkumaan pikkusiskon ja perheen Pahus-koiran kanssa.
Liitumummeli lienee hiippaillut kysyjän muistikuviin Kay Pollakin kertomasta ja Birgitta Steenin kuvittamasta kirjasta Kaupunki, josta tuli maailmankuulu (Kirjalito, 1977). Tarinan päähenkilö on Olli-poika, joka ryhtyy elävöittämään kaupungin harmaita seiniä piirroksin kadulta löytämällään liidulla. Ollin esimerkin innoittamana kaupungista löytyy muitakin, joilla on "kova halu piirtää ja maalata kaikenlaista kaikkeen mahdolliseen". Yksi näistä on muori...
Osmonmäen nimen alkuperä ei valitettavasti selvinnyt tutkimistani lähteistä. Kaikki vastaani tulleet aluetta käsittelevät kirjoitukset tuntuvat ottavan nimen annettuna, yrittämättä sitä taustoittaa, mikä viittaa vahvasti siihen, ettei nimen syntyhistoriaa tunneta: se on "vanha paikallisnimi", aluetta "on kutsuttu" tällä nimellä jne. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että Osmonmäki olisi saanut nimensä tilan tai torpan mukaan – tällaisesta ei käyttämässäni lähdekirjallisuudessa puhuttu eikä Osmoon assosioituvia nimiä löytynyt tilojen eikä torppien listauksista.
Runo sisältyy Suomen kansan vanhat runot -teokseen:
Mitä tehhä miun poloisen,
kuta tehhä kurjan rauka
tällä nuorella ijällä,
vihannalla varrellain;
mitä tehhä, kuin ei naija,
viitsi ei männä, kuin ei viiä,
viitsi ei männä vihkimättä
eikä käymättä kosissa.
Suomen kansan vanhat runot osa V:2, runo 957
Suomen kansan vanhat runot ovat myös netissä haettavissa, sivulla: https://skvr.fi/ , josta runon löysin ja otin tähän.
Monihaun sulkeuduttua kannattaa suunnata Finnaan, tietoa asiasta:
https://monihaku.kirjastot.fi/fi/
https://finna.fi/ - sivulta löytyy kirjastojen ja myös esim. museoiden aineistot ja verkossa katsottavissa olevat materiaalit.
Sivulta: https://www.kirjastot.fi/tiedonhaun-opastus/tietokantoja-ja-hakemistoja
löytyy myös kattava luettelo eri tietokannoista ja hakemistoista monenlaisiin tiedonhakuihin.
Hei,
Irrallisia kansipapereita, tai suojapapereita, alettiin käyttää ilmeisesti Englannissa 1820-luvun lopussa kangassidosten yleistyessä. Hienot kannet kaipasivat suojausta, ja usein suojapaperi peittikin koko kirjan, ja paperi poistettiin ostamisen jälkeen. Nykymuotoisia kansipapereita alettiin käyttää 1850-luvulla, ja ne yleistyivät vähitellen vuosisadan kuluessa. Kansipapereiden pääasiallinen tehtävä oli kuitenkin vain suojata kirjaa, joten ne olivat usein huomattavasti vaatimattomampia kuin kirjan varsinaiset kannet. Kansipaperit heitettiinkin yleensä pois joko silloin, kun kirjat asetettiin kirjakaupassa myyntiin, tai sitten oston yhteydessä. Niitä kuitenkin jaettiin melko yleisesti kirjojen mukana 1860-70-luvuilla Euroopassa, Iso-...
Rose-Marie (Rosemarie) on ranskalainen/saksalainen nimi, joka tulee sanoista rose, joka tarkoittaa ruusua tai hevosta/ratsua, ja Marie (Maria). Maria-nimen alkuperä on epäselvä; tutkijoiden arveluja ovat mm. toivottu lapsi, näkijätär, herratar ja katkera (heprealaisesta Mirjam-nimestä). Nimi tuli suosituksi silloin, kun kukkien nimet tulivat käyttöön, joten se saattaa olla peräisin sanasta rosmariini (lat. rosmarinus), joka tarkoittaa meren kastetta. Englannissa käytetään nimeä Rosemary. Suomalainen muoto on Roosa-Maria.
Tunnettuja Rose-Marie -nimisiä henkilöitä ovat:
Rose-Marie Precht, suomalainen näyttelijä
Rosemarie Schuder, saksalainen kirjailija
Rosemarie Trockel, saksalainen taiteilija
Rosemarie Wetzel, malli
Lähteet:
Anne Saarikalle...
Monissa suuremmissa kirjastoissa on lasten kuvakirjoissa otettu erikseen tunteita käsittelevät kuvakirjat. Kannattaa kysyä kirjastostasi, onko heillä ne erillisessä paikassa, jolloin paikallaolevat löytyvät helposti.
Tässä joitain tunteita käsitteleviä kuvakirjoja:
-Kaapo Kanin känkkäränkkä / kirjoittanut M. Christina Butler (kiukku, kiukuttelu)
-Onni-poika tahtoo kaiken / Sanna Pelliccioni (kiukku, kiukuttelu)
-Jakke ja Simo / Anneli Kanto (pettymys)
-Tuleeko vaari vielä takaisin? / Timo Parvela (suru, kuolema)
-Ville Vilkastuksen tunneseikkailu / Tiina Holmberg (empatia)
-Tänään olen aurinkoinen / Gillian Shields, Georgie Birkett (ilo, suru, vihaisuus)
-Paavo on reilu kaveri / Thierry Robberecht (ilkeys, ystävällisyys)
Lisää löytyy...
Pääset kirjaston aineistotietokantaan osoitteesta http://www.libplussa.fi/. Tietokantaan on linkki myös Helsingin kaupunginkirjaston etusivulta (Kirjat ja muu aineisto).
Internet-Plussa on sisällöltään aivan sama kuin kirjastopäätteen kautta käytettävä tietokanta, mutta hakutekniikassa on joitakin eroja. Katso sivulla olevaa linkkiä "Aineistohaun ohjeita ja vinkkejä". Kirjaston lehtitietokantaan puolestaan pääsee myös etusivulta tai osoitteesta http://libpress.lib.hel.fi/.
Lisäksi kirjaston työasemilla on monia muita tietokantoja, joihin kotikoneilta ei ole pääsyä (esimerkiksi artikkelitietokanta Aleksi ja lehtitietokanta Ebsco).
Helmikuussa 2012 Tammelta on kerrottu, että tuo osa ilmestyisi suomeksi vuoden 2013 alussa. Tieto löytyy aikaisemman Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun vastauksen yhteydessä käydystä keskustelusta osoitteesta http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?id=279635fb-ca….
Sukunimet kehittyivät aikoinaan lisänimistä, joita alettiin käyttää ihmisten erottelemikseksi toisistaan silloin, kun pelkkä etunimi ei siihen riittänyt. Aluksi lisänimet olivat henkilökohtaisia (esim. käsityöläisnimi, talonnimi tai isännimi). Ajan myötä nämä muuttuivat periytyviksi sukunimiksi. Manni-nimen taustalla voi olla alkujaan lisänimenä ollut man- tai mann-aineksen sisältävä sotilasnimi. Sotilasnimien anto vakiintui ruotujakolaitoksen myötä 1700-luvulla. Man-päätteen lisäksi yleisiä jälkiosia näissä nimissä olivat esim. -berg, -ström ja -qvist. Manni-nimiä on voinut kulkeutua meille myös suoraan saksalaiselta taholta tai se on voinut muotoutua Herman-, Magnus- tai Emanuel-nimen pohjalta.
Nen-pääte on suomalaiselle sukunimistölle...
Omistaja saa toki myydä omistamansa fyysisen kappaleen, vaikkapa käsikirjoituksenkin.
Teoksen / käsikirjoituksen sisältö on kuitenkin tekijänoikeuksien suojaamaa, eikä sitä saa käyttää tietyissä käyttötarkoituksissa ilman asianmukaista lupaa.
Lisätietoja kirjallisista tekijänoikeuksista esimerkiksi Sanaston sivuilta.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että pinnallisesti viattomilta kuulostavilla loruilla on synkeä syntyhistoriansa. Kansanrunon "kissanpoikien pesemisen" yhteys pihapiirin liikojen kissojen hävittämiseen hukuttamalla on ajatuksena erittäin mielenkiintoinen, mutta valitettavasti en onnistunut löytämään näkemykselle sen enempää puoltavia kuin vastustaviakaan todisteita tutkimastani kirjallisuudesta. Perusteellisimmin meikäläistä kissojen kulttuurihistoriaa esittelevä Minna Keinäsen ja Harri Nymanin Kissojen Suomi -kirja ei asiaa käsitellessään tätä mahdollisuutta tuo esiin, mutta sekään ei välttämättä tarkoita sitä, ettei yhteys voisi olla olemassa.
Oli miten oli, se on kuitenkin selvää, ettei kissanpoikien peseminen ole keskeisin asia...
Minä tulkitsen asiaa niin, että kyse on ruokalajista, jonka kolme aineosa ovat tasa-arvoisia, siis rinnasteisia yhdyssanan osia. Sen sijaan sanan viimeinen osa on normaali yhdyssanan jälkiosa, joka kirjoitetaan yhteen sanan edellisen osan kanssa. Keskenään rinnasteiset osat voivat yhdessä muodostaa yhdyssanan alkuosan. Tällöin rinnasteisten osien välissä on yhdysmerkki, mutta ne ja yhdyssanarakenteen jälkiosa kirjoitetaan yhteen ilman yhdysmerkkiä:
Siis poro-parsakaali-aurajuustokiusaus
Lähde:
Kielitoimiston ohjepankki:
https://kielitoimistonohjepankki.fi/haku/yhdyssanat/ohje/130
Sinivalaita tavataan periaatteessa kaikista maailman valtameristä, mutta ne ovat hyvin harvalukuisia ja uhanalaisia nykyään. Näitä maailman suurimpia eläimiä on arvioivasta tahosta riippuen jäljellä enää tuhannesta yksilöstä muutamaan tuhanteen. Sinivalaat elävät enimmäkseen kylmissä ja lauhkeissa vesissä. Sinivalaat eivät myöskään suosi rannikkovesiä, vaan ne elävät kauempana valtamerellä, syvissä vesissä. Kuten monet muutkin hetulavalaat, sinivalaat ovat vaeltajia, kesäksi ne vaeltavat kylmempiin vesiin ravinnon, krilliäyriäisten, perässä ja talveksi takaisin päiväntasaajan lämpimiin vesiin lisääntymään. Arvellaan, että sinivalaat ruokailevat kahdeksan kuukautta vuodesta, keräävät energiaa ja paastovat sitten loput neljä kuukautta...
John Donnen runoista on valitettavasti suomennettu vain muutamia. Myös aikaisemmin tietoverkkopalvelussamme on kyselty samaa, eikä ihme, sillä Donnehan on englantilaisen kielialueen klassikkorunoilijoita. Kysy kirjastonhoitajalta –palvelumme arkistosta löytyikin vastaus siihen mistä näitä Donnen suomennettuja runoja voi lukea:
Kirous (Parnasso 2006, nro 3, suom. Aki Salmela)
Auringonnousu (Tuhat laulujen vuotta, suom. Aale Tynni)
Naisen uskollisuus (Parnasso 1953, suom. Mikko Kilpi)
Kukka (Parnasso 1953, suom. Mikko Kilpi)
Hyvää huomenta (Parnasso 1953, suom. Mikko Kilpi)
Hyvää huomenta (Runon suku, Otava, 1991, suom. Aila Meriluoto)
Kuolema-runosta löytyy internetistä Jukka Kemppisen suomennos (http://kemppinen.blogspot.com/2006/02/...
Voisikohan kyseessä olla ehkä Eeva Kilven esikoiskokoelmasta Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972) löytyvä runo, joka alkaa sanoin "Sano heti jos minä häiritsen"? Sen toisesta säkeistöstä löytyvä "vastaus" kuuluu: "Sinä et ainoastaan häiritse, / minä vastasin, / sinä järkytät koko minun olemustani."
Runo sisältyy myös Kilven valittujen ja koottujen runojen kokoelmiin Runoja 1972-1976 ja Perhonen ylittää tien : kootut runot 1972-2000 sekä useaan runoantologiaan, joista mainittakoon esimerkiksi Runo puhuu rakkaudesta (Kirjapaja, 1986) ja Tämän runon haluaisin kuulla. 2 (Tammi, 1987).
Kirjoista ei löytynyt tarinaa Bloody Marystä tai verisestä Marista. Wikipediassa on artikkeli aiheesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Bloody_Mary_(tarina)
Urbaanilegendoja, nykytarinoita sekä kummitusjuttuja löytyy mm. kirjoista Apua!Maksa ryömii, Varastettu isoäiti, Kuollut kulkee, Karmivia tarinoita, Kuolleet eivät kurkistele. Kirjoja on lainattavissa Satakirjastoista.
Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisuja julkaistaan kausijulkaisun Nytt juridisk arkiv osassa I (NJA I). Julkaisu jakaantuu kahteen osastoon, jossa ensimmäisessä ovat varsinaiset ennakkopäätökset. Toisessa osastossa "Notiser" ovat tiivistelmät niistä ratkaisuista, joita Ruotsin korkein oikeus ei ole pitänyt varsinaisina ennakkoratkaisuina. Ratkaisuihin viitataan esim. NJA 1995 s. 150, jossa sivunumero viittaa siihen kohtaan mistä ko. oikeustapaus alkaa.
Ruotsin ylimmän vero- ja hallintotuomioistuimen Regeringsrättenin (RR) ratkaisut julkaistaan teoksessa Regeringsrättens årsbog. Lyhenne RÅ viittaa kyseiseen teokseen.
