Celian aineistot ovat tarkoitettu näkövammaisille ja muista lukemisesteistä kärsiville. Celian toimintaa säätelee erillinen laki. Se tekee Celia-aineistojen käytön asiakkaille ilmaiseksi ja Celialle tavallisia kirjastoa halvemmaksi. Finlex.fi
Helmet kirjasto taas ostaa kirjat kustantajilta suunnilleen samaan hintaan kuin tavallinen asiakaskin. Siksi äänikirjoja ei ole varaa hankkia rajoittamattoman käytön lisensseillä, vaan niitä ostetaan maltillinen kappalemäärä. Siksi uusimmissa äänikirjoissa on valitettavan pitkät jonot.
Yksi mahdollinen ehdokas etsityksi lastenkirjaksi voisi olla Annikki Setälän Hiiriystävät (Otava, 1955): "Lukija saa teoksessa tutustua viisaaseen Isä Hiireen, kilttiin Isoäitiin ja perheen lapsiparveen, Hiirimaikkiin, Hiirikalleen, Huli ja Vili kaksosiin sekä perheen viehkeään kuopukseen Hiramundaan."
Tervehdys!
Nurmijärven kirjastoissa ei valitettavasti ole juomatarjoilua eikä sen puoleen mitään muutakaan tarjoilua. Jos jano kirjastossa yllättää, niin mars vessaan hanasta vettä hakemaan. Ja jos oikein nätistä pyydät, niin saatat saada mukin kirjaston asiakaspalvelustiskistä. Mutta muuten meillä on ihan OPM-meininki.
Ps. Meiltä ei myöskään saa liitteenä laittamasi häkkyrän osia, mutta tarjolla olisi kirjoja, leffoja, äänikirjoja, lehtiä, pelejä, musiikkia...myös e-aineistoihin kannattaa tutustua :)
Ilmausta “äää” käytetään luultavasti jonkinlaisena äännähdyksenä, joka voi merkitä asiayhteydestä riippuen vaikkapa yllättyneisyyttä tai harmistuneisuutta. Jossakin yhteydessä sillä saatettaisiin kuvata vaikkapa vauvan itkua. Heikki Paunosen slangisanakirja ”Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii” (WSOY, 2005) kertoo, että ilmauksen lyhyempi muoto ”ää” on huudahdus, jonka merkitykseksi sanotaan ’(voi) ei!’. Kenties pidempi muoto voi antaa ilmaukselle enemmän painokkuutta.
Kyseessä lienee Tom Stoppardin vuonna 1968 Prix Italia -palkittu Albertin silta, "englantilaisittain hassu tai ainakin vähän järjetön tarina" Albert-nimisen nuorukaisen maalausurakasta. "Tämä yksitotinen veikko on siinä määrin innostunut tehtävästään, että silta valtaa hänen elämänsä kokonaan." Nimiroolin näytteli Pekka Autiovuori. Ensimmäisen kerran Albertin silta radioitiin meillä 26. heinäkuuta 1968, toinen esitys 11.11.1968.Lähteet: Antenni 30/1968 Antenni 46/1968
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelussa on mm. etu- ja sukunimihaku http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/ Sen mukaan Sinikoita on 245, vuodet 2010-2015.
Tätä on kysyttävä terveydenhuollon ammattilaisilta. Tällä hetkellä koronasta ei ole paljon tietoa, mutta se lisääntyy kuitenkin koko ajan. Uutta tietoa julkaistaan THL:n sivuilla, https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajanko…. Sieltä löytyy myös usein kysyttyjen kysymysten lista, https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajanko…. Sieltä en löytänyt tällaista vastausta, joten on syytä kysyä asiaa omasta terveyskeskuksestaan tai työpaikan terveyspalveluista. Esimerkiksi Vantaalla yhteystiedot löytyvät ja neuvontanumerot löytyvät täältä, https://www.vantaa.fi/uutisia/terveys_ja_sosiaalipalvelut/101/0/149703
Näivetyksen selitystä ei löytynyt Arno Forsiuksen listasta, johon on koottu kirkonkirjoihin merkittyjä kuolinsyitä, https://historismi.net/tools4.html. Hän kertoo pappien merkinneen kuolinsyyn kirkonkirjoihin sen perusteella, kuinka omaiset ovat kuvanneet vainajan viime vaiheita. Hän sanoo, ettei edes lääketieteen asiantuntija ei pysty aina ehdottoman varmasti kertomaan, mitä sairautta erilaisista oireista ja kuolinsyistä aikoinaan käytetty taudinnimi tänä päivänä edustaa.En löytänyt kirjastomme sukututkimuskirjoista näihin kuolinsyihin liittyvää tietoa.Vanhan kirjasuomen sanakirjassa, https://kaino.kotus.fi/vks/?p=article&word=n%C3%A4ivetty%C3%A4&vks_id=VKS_b913921d0e9fbe2d3fb1842e505a6d80 näivettyminen/näihvehtyminen liittyy...
Kyseinen hallitsija oli Ranskan kuningas Henrik IV (1553 - 1610), joka oli alun perin protestantti. Saadakseen katolisen liigan hyväksymisen kuninkuudelleen hän kääntyi muodollisesti katolilaisuuteen. Tällöin hänen kerrotaan sanoneen, että "Paris vaut bien une messe" eli "kyllä Pariisi aina yhden messun arvoinen on".
http://www.larousse.fr/encyclopedie/personnage/Henri_IV/123595
http://global.britannica.com/biography/Henry-IV-king-of-France
http://www.uudetkirjat.fi/Media/83390.pdf
Tekstistä päätellen laulu on Emmanuelle-elokuvan tunnussävelmä, alkup. nimeltään Emmanuelle, suom. nimeltään Rakkaus jää (säv. P. Bachelet, H.Roy, H. Blaikley, suom. san. R. Reiman). En kylläkään muista sitä Heinosen laulamana, vaan Anneli Pasasen, löytyy ainakin Pasasen levyltä CBS-klassikot. Teksti on muistaakseni näin: Rakkaus jää/ jäljelle vain/ muu häviää/ maailmastain/ rakkaus jää/ muu pysy ei/ rakkaus jäi/ hän jäänyt ei./ Olimme niin erilaiset silti kuitenkin/ pian sen mä ymmärsin/ itse olin yö ja hän kuin päivä valoisin/ erosimme tietenkin. Suomenkieliset sanat ja nuotit löytyvät Emmanuelle-nimisenä mm. Suuri toivelaulukirja 14:sta.
Sannan elokuvassa näkemällä raiskausunella ei ole varsinaista vastinetta Meriluodon romaanissa.
25.4.1972 Aila Meriluoto kirjoitti päiväkirjaansa: "Ursula kertoi kortissaan että Panu aikoo kirjoittaa ja selostaa filmin viimeisimpiä vaiheita -- jahka ensin kirjoittaa filmiin uuden kohtauksen jossa lentäjäasuiset urokset raiskaavat Vadstenan nunnia! (Sitaatti U:n kortista: 'KRÄÄH, sanoi Aila, I never wrote that!') Minkähänlainen filmi siitä oikein tulee. Taitaa tämä miehinen kolmikko tehdä nais-aiheesta täyttä sotkua - voi Sanna-parkaa." (Aila Meriluoto, Vaarallista kokea : päiväkirja vuosilta 1953-1975)
Ennen YLE Teemalla nähtyjä esityksiä (5.1.2012, 15.6.2013, 9.1.2014, 8.1.2019 ja 10.1.2019) Haluan rakastaa, Peter oli esitetty...
Etsitty kirja lienee Margaret Mahyn Suuri valkoinen ihmissyöjähai : varoittava kertomus (Kustannus-Mäkelä, 1989).
"Oli kerran Paavo-niminen poika, joka muistutti aika tavalla haita. Hänellä oli pienet hainsilmät, suippo hainpää ja terävät hainhampaat. Paavo oli myös hyvä näyttelijä ja niinpä hän päätti esittää haita karkottaakseen muut uimarit rannalta. Paavo nimittäin tarvitsi tilaa kyetäkseen kiitämään halki veden kuin nuoli. No, aluksi kaikki meni aivan hyvin..."
Kokotekstitietokannan viitteet sisältävät alkuperäisen tekstin kokonaisuudessaan. Tekstitietokantoina on esimerkiksi lakitekstejä ja lehtiä.
Viitetietokannat puolestaan viittaavat erilaisiin lähteisiin kuten aikakauslehtiartikkeleihin tai kirjoihin.
Eri ammattialojen opiskelijoille on tehty omien erikoisalojen opintoihin sopivia Ruotsin kielen oppikirjoja, mutta arkipäivän yleisruotsin opiskeluun suosittelisimme Marja Hakkaraisen ym. Hålligång-kirjasarjaa. Tuota oppikirjaa on ilmestynyt kaksi osaa, lisäksi oppikirjaan kuuluvia äänitteitä on lainattavissa useissa kirjastoissa. Matkailijan tarpeisiin sopii myös Kaija Turpeisen Sujuvaa matkaa ruotsiksi -kirjanen, johon kuuluu myös mukana oleva CD-äänilevy.
"Eino Leinon kaksiosainen runoteos Sata ja yksi laulua julkaistiin 1898. Sen ensimmäisen osaston muodosti kolmiosainen runoelma nimeltään Hymni, joka puolestaan jakautui kolmeen ”lauluun”: Höyhensaaret, Laulu metsästä ja Hymyilevä Apollo. Kirja oli uskomaton suoritus kaksikymmenvuotiaalta kirjailijalta, joka oli jo aiemmin julkaissut kolme kokoelmallista runoja. Lisäksi hän oli ehtinyt perustaa veljensä Kasimirin kanssa kulttuurilehti Nykyajan, jota hän myös toimitti." Kiiltomato netEino leinon Sata ja yksi laulua on käännetty ranskaksi ja venäjäksi. Suomen kirjallisuuden käännöksetLeinon teoksia on käännetty useammalle kielelle, mutta jokaisen kohdalla pitäisi erikseen tarkistaa, onko Hymyilevä Apollo osana teosta...
Lähtisin kysymään asiaa suutarilta. Jotkut suutarinliikkeet tekevät mittatilaustyönä kenkin lisäksi myös muutakin, kuten lompakoita. Ainakin Korson suutarin nettisivuilla mainitaan mittatilaustyöt ja lompakot, sieltä tai muusta suutarinliikkeestä kysymällä selvinnee onko teettäminen mahdollista.
Terveisiä täältä Turusta, Suomen vanhimmasta kaupungista. Turun kaupungin perustamiskirjaa ei ole säilynyt, mutta kaupungin syntyajankohtana pidetään vuotta 1229, jolloin tuomiokirkko siirrettiin Koroisten niemeltä nykyiseen paikkaansa Unikankareen mäelle. Kaupunkikehitys alkoi kunnolla 1280-luvulla, jolloin nykyistä tuomiokirkkoa alettiin rakentaa.
Rauno Lahtisen kirjoittama Turun historia (2014) antaa hyvän yleiskuvan vanhan pääkaupunkimme historiasta.
