"Täällä pojat tähden alla" on TV2:n tuottama elokuva vuodelta 1990. Sen on ohjannut Kalle Pursiainen, ja rooleissa nähdään mm. Risto Kaskilahti. Sitä ei valitettavasti ole saatavana mistään Suomen yleisestä kirjastosta. Yleisradion tuotantoa on kirjastoissa jonkun verran, mutta tämä elokuva ei Tallennemyynnin valikoimissa ole ollut. Tallennemyynnistä eivät voi ostaa yksityiset henkilöt, vain kirjastot ja jotkut muut julkisyhteisöt.
Erkki Korkaman kirja on todellakin ainoa varsinainen painettu historiikki Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta. Lisäksi kirjaston kotiseutukokoelmassa on Soini Mujon käsikirjoitus Piirteitä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston vaiheista (1937). Teoksessa Ryssänkirkosta tieteen temppeliksi : Tampereen yliopiston täydennyskoulutusta Hämeenlinnassa 10 vuoden ajan kerrotaan lyhyesti vanhasta kirjastotalosta, jossa kaupunginkirjasto toimi vuosina 1924-1983. Kotiseutukokoelmassa on myös muutamia opinnäyte- ja projektitöitä, joissa on käsitelty Hämeenlinnan kirjastoa ja sen palveluita eri näkökulmista. Kaikki nämä saat Web-Origon (http://hameenlinna.kirjas.to/) tarkennetussa haussa esille kirjoittamalla asiasana-kenttään hakusanaksi Hämeenlinnan...
Jukka Kulomaa on käsitellyt aihetta väitöskirjassaan Käpykaartiin? 1941-1944: Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana (1995). Tutkimuksen mukaan sotatuomioistuimissa käsiteltyjä palvelukseen saapumatta jäämisiä oli vuosina 1941-1944 yhteensä 2325, jotka yli puolet vuoden 1941 liikekannallepanon yhteydessä. Tutkimuksessa on tarkasteltu tuomittujen kuulusteluissa kertomia perusteluja, ja 40% perusteli poisjääntiään sodan pelolla tai heikoilla hermoilla. Muita perusteluja olivat esimerkiksi tietämättömyys, heikko terveys, koti- tai muut siviiliasiat ja uskonnollinen tai poliittinen vakaumus.
Erillinen kokonaisuus ovat palveluksesta eri syistä vapautetut. Osviittaa erilaisita vapautusperusteista antavat esimerkiksi...
Rajoitukset koskivat lähinnä sitä mitä saatiin myytäväksi. Kalahan ei ollut ostokorttien rajoittama tuote, mutta sitä saatiin huonosti saaliiksi sotatalvina. Selkävesille ja meren jäälle ei kukaan mielellään lähtenyt. Piti pysytellä saariston suojissa mutta sieltä ei saanut silakkaa, joka oli köyhän kaupunkilaisen pääasiallinen särvin. Meri ja Untamo Utrion kirjassa Pois pula, pois puute (Tammi, 1994) on kuva sivulla 19 Kuopion torilta, jolle oli saatu muikkua myyntiin. Jono oli todella pitkä. Ostokorttien aika jatkui vuodesta 1939 vuoteen 1953 asti. Pitkän säännöstelykauden aikanakorttien sisältö ja muoto muuttui.Sotavuosina lähes kaikki ostettava oli kortilla eli säännösteltynä. Vappuna 1940 tuli voimaan viljan ja leipomotuotteiden...
Poistettava aineisto on useimmiten huonokuntoista, loppuun kulunutta ja/tai sisällöltään vanhentunutta. Aineistoa voidaan poistaa myös siksi, että sille on vähän kysyntää. Aikanaan suositusta teoksesta saattaa myöhemmin olla ylimääräisiä kappaleita, kun kaikki niteet enää kierrä lainassa.
Kirjasto myös varastoi aineistoa, varastoinnin tarkoituksena on pitää kirjastossa saatavilla kulttuurisesti tärkeää ja käytön kannalta tarpeellista aineistoa.
Kaunokirjallisuutta, joissa matkustetaan junalla Siperiassa:
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Hugo Pratt: Corto Maltese Siperiassa (sarjakuva)
Antti Tuuri: Suuri viljajuna Siperiasta
Paulo Coelho: Alef
Stuart M. Kaminsky: Murder on the Trans-Siberian Express : an inspector Porfiry Rostnikov mystery (E-kirja)
Kaunokirjallisuutta, joka sijoittuu Siperiaan:
Jevgeni Griškovets : Joet
Anneli Ylimartimo: Baikal, ystäväni
Jeremei Arpin: Siperian veriset lumet
Kaunokirjallisuutta, jossa ollaan vankileirillä Siperiassa:
Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Katja Kettu: Yöperhonen
Matkakertomukset ym:
Robert M. Goldstein: The gentleman from Finland – adventures on the Trans-...
En ole laintulkinnan ammattilainen, mutta sanoisin että ei voi. Kyseisen lain (Valmiuslaki 1552/2011) voi käydä itse lukemassa Finlex-palvelussa. Ymmärtäisin että valtio voi ottaa -korvausta vastaan- käyttöönsä Suomessa asuvan ulkomaisia omistuksia tai valuuttaa, kts. pykälä 15.
Kotimaisten kielten keskuksen Suomalaisessa paikannimikirjassa kerrotaan, että Lentiira-nimen alkuosaan sisältyy karjalainen miehennimi Melenti. Nimen loppuosassa on sama aines kuin Vienan murteiden sanoissa vatiera ’majapaikka, asunto’ (vrt. venäjän kvartira) ja karantiera ’puutavaran tarkastus- ja lajittelupaikka’. Iivantiiran alkuosaan puolestaan sisältyy karjalainen miehennimi Iiva, Iivana ja loppuosan selitys on sama kuin Lentiirassa. Iivantiiran nimi on todennäköisesti peräisin jo keskiajalta.
Lähde
Suomalainen paikannimikirja: https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk63/SuomalainenPaikannimi…
Kysymyksen runo on Yrjö Jylhän Pieni taikuri, vuonna 1938 ilmestyneestä kokoelmasta Toiviotiellä - sillä erotuksella, että Jylhä runoili lumesta, ei hiekasta: "Lumesta linnat ja lumesta lyhdyt, / lumesta patsaat ja parvekkeet, / lumesta ihmiset myös sä teet, / ihana lapsuus, ja mihinkä ryhdyt, / muotoon puhkee se viipymättä / totellen alttiisti pientä kättä."
Varsinaista karttaa väestö tiheydestä en löytänyt, mutta Islannin suurlähetystön sivuilla oli seuraava tieto: Vuoden 2000 lopussa pääkaupunkiseudulla asui 175 000 asukasta koko maan 282 845 asukkaasta. Ainoa alue e.m. lisäksi, joka pystyy vetämään väestöä puoleensa on Norðurland eystra ja sen pääkaupunki, Akureyri, joka on tasaisesti kasvanut. Islannissa on muutamia kuntia, joissa on alle sata asukasta: viime vuoden tilastoissa pienin kunta oli Mjóafjarðarhreppur: 30 asukasta. Seuraavaksi pienimmät, niitä on kaksi samalla asukasluvulla: Þingvallarhreppur ja Vindhælishreppur, joissa molemmissa oli vuonna 2000 asukkaita 43.
Karttoja Islannista (pääosin englanniksi löytyy osoitteista ):
http://www.lonelyplanet.com/mapshells/europe/iceland/...
Sampo-nimeä käytti ensimmäisen kerran etunimenä Sakari Topelius sadussa Sampo Lappelill vuonna 1866 (suomeksi Sampo Lappalainen). Almanakkaan se otettiin vuonna 1929. Sampo on yleisnimenä tuttu Kalevalasta, jossa se tarkoittaa taianomaista, haltijalleen kultaa ja muuta arvokasta tuottavaa esinettä (Lähde: Anne Saarikalle ja Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön).
Yleisnimenä sampo liittyy myös sanaan sammas. Molemmat sanat ovat tarkoittaneet rajapyykkiä, rajakiveä, pylvästä, patsasta ja paalua jo ainakin 1700-luvulla. Sana esiintyy myös monissa suomen sukukielissä. Yleisnimenä sammas- ja sampo-sanoja on tutkittu paljonkin. (Lähde: Suomen sanojen alkuperä. etymologinen sanakirja: 3 R-Ö).
Yhteydestä Shakespearen Hamletiin...
Suomen nuorisokirjallisuuden instituutista arveltiin, että kirja voisi olla Arnold Tilgmannin eli Adi-sedän kirja Pikku Halli kasvaa vuodelta 1948. Kirjaa kuvaillaan näin:
"Halli Bernhardilainen kertoo tarinansa pienestä pennusta täysikasvuiseksi:
kodin vahdiksi, hengen pelastajaksi - sankariksi. Kirjan tarina on
luettavissa yhdeltä aukeamalta, vaikka se koostuukin erikokoisiksi
leikatuista sivuista, jotka kasvavat pienestä isoiksi koiran mukana. Kuvat
paljastuvat vasta sivua kääntämällä.Isokokoinen kuvakirja, jonka hallitseva
väri keltainen. Kannessa aukko eli koirankopan pyöreä reikä, josta
koiranpentu katselee ulos surkean näköisenä. Kopin ulkopuolella kissa, lintu
ja kanoja. Takakannen mainoksen mukaan samaan sarjaan kuuluu teos Pikku...
Tämä on vähän makuasia, mutta omasta kokemuksesta suosittelen lukemaan järjestyksessä. Rikostapaukset kirjoissa ovat sinänsä omia tutkimuksiaan, mutta mm. päähenkilö Hildurin sisarten katoamistapausta ja muutenkin hahmojen yksityiselämän käänteitä käsitellään kirjoissa niin, että myöhempiä osia lukiessa saa juonipaljastuksia aiemmista osista.
Kyseessä lienee Kenneth Birdin Minäpoika-kirja, joka on ilmestynyt WSOY:n kustantamana 1975. Jatkoa kirja sai 1977, osan nimi on Minäpoika ja kitupiikin aarre. Kirjassa seikkailevat kattilanpaikkaaja Timothy ja hänen puhuva koiransa Minäpoika. Kirjat sijoittuvat Irlantiin.
Kustantajan nettisivulla ja ensi syksyn esitteessä kyllä sanotaan, että Koppakuoriaiskevät (Kisse 3) on sarjan päätösosa, ja se ilmestyy syyskuussa 2008.
Sotilasnimet olivat melkoisen vapaamuotoisia. Kun ruotujakolaitosta alettiin järjestää Suomessa 1680-luvulla, oli ohjeena merkitä luetteloihin ristimänimi, isän nimi ja liikanimi, josta sittemmin kehkeytyi sotilasnimi. Siitä, millaisia sotamiesten lisänimien olisi pitänyt olla, ei annettu ohjeita. Ainoa rajoitus oli 1752 annettu kielto antaa aatelittomille sotamiehille aatelissukujen nimiä. Nimeäminen on käytännössä jäänyt komppanioitten tai rykmenttien päällikköjen vastuulle. Mallia katsottiin usein aikaisemmasta katselmusrullasta, joten nimistä tuli samankaltaisia. Myös vanhempien kansanomaisten lisänimien perinne eli sotilasnimissä. Lähteistä ei käynyt suoraan ilmi miten sotilasnimi ilmoitettiin seurakunnan kirjanpitoon.
Lähteitä:...
Varislintuja on pidetty ihmisten keskuudessa hyvin älykkäinä eläiminä, koska niiden käytöksessä on havaittu oppimista ja mukautumista ja ne jopa käyttävät työkaluja. Varikset myös pitävät "hautajaisia" tai muistotilaisuuksia kuolleille lajitovereilleen, mikä on inspiroinut niin goottilaisia taiteilijoita kuin muitakin eri ilmiöistä ja lajeista kiinnostuneita. Hautajaisrituaaliksi tulkituissa kokoontumisissa on kyse siitä, että kun varis löytää toisen variksen kuolleena, se alkaa huutaa kovaäänisesti kutsuakseen toisia variksia paikalle. Yhdessä ne, tutkijoiden mukaan, koettavat ruumista tarkkailemalla selvittää, mikä sen on tappanut ja uhkaako vaara myös muita lintuja. Joskus tämä tarkkailu voi johtaa siihen, että varikset...
Sekä Kirjasammosta että Vaski-verkkokirjastosta löytää suurten nälkävuosien aikaa kuvaavaa kaunokirjallisuutta parhaiten sanalla katovuodet, joskin myös hakusana nälkävuodet voi tuottaa joitakin tuloksia. Usein teosten kuvailutiedoista löytyy lisäksi asiasanana esimerkiksi 1800-luku, 1860-luku tai jokin muu vastaava maininta, jolla voi varmistua teoksen oikeasta ajankohdasta. Suurten nälkävuosien aikaan sijoittuvat esimerkiksi seuraavat teokset:Aki Ollikainen: NälkävuosiMesterton ym.: Hovimäki 4. Oolannin sodasta sortovuosiinMikaela Nykvist: Tuhkaa ja jäätäVirpi Hämeen-Anttila: Myöhäinen kevätKaiho Nieminen: Pakolaisten kuski Vesa Haapala: AlexisAnni Blomqvist: Anna Beata saa oman kodinTapani Bagge: Maantien kutsuMai Tolonen: Meiltä...
