Voisiko kyse olla Seppo Sillanpään lastenlaulusta "Ujo postimies"? Laulun sanat ja nuotit löytyvät julkaisusta Sillanpää, Seppo: Seppo Sillanpään lastenlaulut (Espoo : Olarin Musiikki, 1994). Laulu löytyy myös Sillanpään cd-levyltä "Siljakudaa" (Lahti : Akusti-tuotanto, 1992). Sekä nuottijulkaisu että cd-levy on lainattavissa mm. Oulun kaupunginkirjastosta.
Nimelle on ainakin kaksi selitystä, jopa kolme. Se voi olla suomalainen johdos muinaisruotsalaisesta henkilönnimestä Lalle, Lallo, Lalu, joka on säilynyt meillä sukunimissä. Se voi olla myös Laurentius-nimen hellittelymuoto. Jos nimi tulkitaan omaperäiseksi, sen on täytynyt olla aluksi lisänimi, vrt. sanaa lallukka 'tyllerö' tai lallokki 'karvalalli', karhun epiteetti. Lallukka on kannakselainen nimi, lähtöisin Räisälästä, Raudusta, Viipurista ja Jääskestä, jossamm. 1558 B Lallokain. -> Lalli.
Lähde: Pirjo Mikkonen, Sirpa Paikkala: Sukunimet (2000).
Tämä on vähän makuasia, mutta omasta kokemuksesta suosittelen lukemaan järjestyksessä. Rikostapaukset kirjoissa ovat sinänsä omia tutkimuksiaan, mutta mm. päähenkilö Hildurin sisarten katoamistapausta ja muutenkin hahmojen yksityiselämän käänteitä käsitellään kirjoissa niin, että myöhempiä osia lukiessa saa juonipaljastuksia aiemmista osista.
Maria Jotuni kirjoitti Jussi ja Lassi -kirjan pienten poikiensa puheita mukaillen. Kari Tarkiaisen Jotuni-elämäkerrassa "Maria Jotuni: vain ymmärrys ja hymy" (Musarum minister, 2013, s. 257) kerrotaan, että perheessä puhuttiin kahta kieltä, kotona savoa ja muiden kuullen suomea. Lisäksi Marian ja hänen poikiensa kieleen kuului monia itse kehiteltyjä ilmauksia, kuten "hairale" (suurenmoinen) ja "kankelo" (hieno, elämyksellinen"). Sanatarkkojen selitysten lisäksi lukija voi yrittää eläytyä lasten maailmaan ja savon murteeseen Jussia ja Lassia lukiessaan ja löytää ilmauksille vielä muitakin merkitysvivahteita.
Kuninkaaksi Walesin prinssin (Charles) ja Cambridgen herttuan (William) jälkeen tulisi seuraavana perimysjärjestyksessä oleva prinssi George. Jos prinssi George olisi yhä alle 18-vuotias, nimitettäisiin sijaishallitsija siihen saakka kun hän täyttää hallitsijalta vaaditun 18 vuoden iän. Sijaishallitsijaksi tulisi ensimmäinen perimysjärjestyksessä Georgesta seuraava 18 vuotta täyttänyt. Mikäli sijaishallitsijaa valittaessa joku sivuutetaan virallisessa perimysjärjestyksessä alaikäisyyden vuoksi, hän astuu alkuperäisen sijaishallitsijan paikalle heti 18 täytettyään, mikäli prinssi George on yhä alaikäinen.
Tällä hetkellä ensimmäinen yli 18-vuotias prinssi Georgen jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan perimysjärjestyksessä on...
Koko runoa en löytänyt suomennettuna, mutta laulun sanoituksena osittain. Tosin en hallitse runon alkuperäistä kieltä, joten vertasin suomenkielisiä sanoituksia englanninkieliseen käännökseen.Monissa julkaisuissa laulua sanotaan kansanlauluksi, mutta Kansalliskirjaston hakupalvelun mukaan sen on säveltänyt Varvara Tsereteli ja sanoittanut Akaki Tsereteli.Nimellä "Kultaseni" suomenkielisen sanoituksen on tehnyt Tyyni Halminen-Levitzky. Laulu alkaa: "Rakkaimpani hautaa etsin". Sanoituksessa mainitaan myös ruusu ja satakieli. Säkeistöjä on neljä. Tämä sanoitus sisältyy esimerkiksi nuottiin "Selvät sävelet. 7" (Otava, 1994).Toisen suomenkielisen sanoituksen nimellä "Suliko" on tehnyt Pertti Reponen. Laulu alkaa: "Etsinyt mä kaikkialta oon"....
Sanalla karkku on monta merkitystä. Yksi merkityksistä on Suomen murteiden sanakirjan mukaan "sillan t. laiturin tms. pilarina toimiva hirsikehikko, sillan arkku.". Muitakin merkityksia on, mutta tämä lienee merkitys Volter Kilven käyttämänä. Sana on tai on ollut käytössä Sauvossa ja Varsinais-Suomen ylämaalla.
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=searchresults
Tämä ei ole kattava vastaus, vaan poimintoja eri maista.
Yleinen tapa on, että kadun tai tien numerot ovat toisella puolella parillisia ja toisella parittomia. Mutta kumpi puoli numeroinnin kasvusuuntaan katsottaessa on parillinen ja kumpi pariton vaihtelee saman maan kaupunkienkin kesken, koska asia on usein paikallisen perinteen määrittämä. Suomalainen käytäntö näyttääkin harvinaisen yhdenmukaiselta.
Ruotsissa, Itävallassa, Ranskassa ja Australiassa parittomat numerot ovat usein vasemmalla puolella katua, mutta poikkeuksiakin löytyy. Norjan, Saksan, Unkarin ja Yhdysvaltain kaupungeissa on molempia käytäntöjä.
Saksassa on myös toinen, harvinaisempi numerointitapa. Siinä numerot kasvavat toista...
Laulu on nimeltään Muistoja Karjalasta ja se on Georg Malmstenin säveltämä. Se löytyy ainakin Kaaderilaulajien levyltä Suomi on hyvä maa (1999). Levyä löytyy joistakin Suomen yleisistä kirjastoista, joten kannattaa kääntyä oman kirjastosi puoleen ja kysyä mahdollisuutta saada levy kaukolainaksi. Kaaderilaulajien kotisivuilla on tarjolla myös mahdollisuus tilata levy omaksi: http://www.kadettikunta.fi/laulajat/levyt.htm.
Jaksoja tehtiin kaikkiaan 20 kpl. Ensimmäisen tuotantokauden 12 jaksoa lähetettiin ensimmäisen kerran vuonna 1993 ja toisen tuotantokauden kahdeksan jaksoa vuonna 1994.
Tässä olisi joitakin suomenkieleisiä tarjolle.
Beskow, Elsa:
- Auringonmuna.
- Ollin hiihtoretki
Haavio, Martti: Iloinen eläinkirja.
Kauneimmat eläinsadut. (WSOY, ei tekijää, kuvittanut Janusz Grabianski.)
Kaiken maailman eläinsadut. (Toim. Katriina Kauppila, kuv. Matti Pikkujämsä.)
Laulajainen, Leena: Aurinkolintu ja kaamoksen korppi.
Kuisma, Titta & Laila Nevakivi: Satu puusta joka halusi muuttaa maalle.
Lerche, Pauliina & Meri Mort: Mimmit ja ketunpoikanen.
Gullichsen, Anna: Satu ja päärynäpuun Pyrre.
Niemelä, Reetta:
- Miljan talvi
- Miljan kevät
- Miljan kesä
- Miljan syksy
Henriksson, Karin: Itämeren ritarit.
Kuisma, Titta & Laila Nevakivi: Puuvanhus ja pikkukoivu.
Lisäksi listaan voisi laittaa suuren joukon Zacharias...
Turun Sanomien artikkeli 17.12. 2007 kertoo kustantamo ntamon toiminnasta
http://www.ts.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2007-12-17,104:5:50…:
Juri Nummelinin kirjoittamasta artikkelista selviää mm., että
ntamon kirjoja valmistetaan yksi tai useampia kappaleita sen mukaisesti kuin kirjaa Internetin kautta tilataan. Amerikkalainen digipaino Lulu.com painaa kirjan tilauksesta ja lähettää lukijalle. Edes tekijä ei saa ilmaiskappaleita. Kustantaja ei myöskään kierrä messuilla esittelemässä ja myymässä kirjoja eikä lähetä niistä mainoksia. Kyse on kulujen leikkaamisesta, ntamon verkkosivutkin on tehty ilmaisella blogipohjalla.
Naurua on Aaro Hellaakosken runo, joka ilmestyi alun perin kokoelmassa Jääpeili (1928). Runon voi löytää myös Hellaakosken kootuista runoista.
Runon alku kuuluu seuraavasti:
"Niin hassunkurisen touhun nään:/
suu tuoss' on sepposenseljällään,/
suu pieni ja hampaaton./
Se naurua on!"
Runon viimeinen säkeistö kuuluu:
"Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat./
Sinä siunaat kättemme toukomaat./
Nyt vasta ne tähkän kantaa:/
sinä annat meidän antaa."
Liikennevalon linssien pinta on tarkoituksella "sikin sokin naarmuinen".
Naarmut estävät auringonvalon heijastuksen haittoja. Liikennevalon vaihtuminen on helpompi havaita.
Pinnan kuvioiden ansiosta valo on myös helpompi nähdä monelta suunnalta.
http://www.kbrhorse.net/signals/lenses02.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Traffic_light
Turun vanhoja puhelinluetteloita löytyy Turun kaupunginkirjaston maakuntaosaston varastosta. Kaikki luettelot löytyvät 1960-luvulta alkaen mutta sitä vanhempiakin löytyy, vanhin v. 1905. Voit mennä käsikirjastoon tilaamaan haluamasi puhelinluettolot ja saat ne sinne tutkittavaksesi. Niitä ei voi lainata.
Vastaus perustuu teokseen:
Eino Jutikkala, Kauko Pirinen: Suomen historia
6. painos, WSOY 2002
s. 20-21
Suomen varhaisin maininta historiallisissa lähteissä on roomalaisen historioitsijan Tacituksen (n. 100 jKr.) teoksessa Germania. Siiinä Tacitus kuvaa alkuperäistä ja villiä kansaa nimeltä Fenni. Tacitus kuvaa kuitenkin ilmeisesti lappalaisia, joita norjalaiset kutsuvat vieläkin nimellä finner. Tämä nimitys samoin kuin maan nimi Finland on ilmeisesti annettu läntisten naapureiden taholta jo hyvin varhain.
Jutikkalan ja Pirisen mukaan suomalaisten itsensä käyttämiä nimiä Suomi ja suomalaiset ei ole voitu vakuuttavasti selittää. Heidän mukaansa nimi on todennäköisimmin suomea ja voidaan selittää henkilönimiestä Suoma (vrt. onnen suoma)....
Joitain suoraan vieraista kielistä lainattuja perusmuodossaan an-loppuisia substantiiveja Kielitoimiston sanakirja tuntee (mm. bestman, bantustan, ramadan, sedan, seitan, self-made-man, slogan, stuntman), mutta omaperäisiä sanoja tai suomalaistettuja sanalainoja ei joukosta löydy.
Sanonta on ikivanhaa perinnettä, mutta se löytyy ainakin Zacharias Topeliuksen vuonna 1868 julkaistusta oppikirjasta Luonnon-kirja. Sen viimeisessä luvussa 15 "Suuresta avarasta maailmasta" on Kuuta käsittelevä alaluku, jossa on mm. seuraava teksti: "Muutoin saatat sinäkin muistaa sen tästä, jolla isä kerran muistutti poikaansa kuuta tuntemaan, sanoen: Etkös tuhma kuuta tunne? Idän puolen täytymässä, Luotehen vähenemässä." Itämurteissa sana "idän" kirjoitetaan tavallisesti "ijän". "Tuhma" tarkoittaa tässä tyhmää, ei huonotapaista.
Heikki Poroila
Kirjaston käyttösäännöissä säädetään lainaamisen ehdoista, ja luonnollisesti niitä säätelee pohjimmiltaan Suomen laki. Elokuvien ja pelien ikärajat perustuvat lakiin, joka velvoittaa kirjastoja. Vastaavasti kirjojen osalta vastaavaa säädöstä ei ole. Asia perustunee siihen, että kuvamateriaali vaikuttaa voimakkaammin, koska katsoja näkee tapahtumat. Kirjoissa tapahtumat voi kuvitella vain mielessään omien kokemustensa perusteella.
Kustantaja tai kirjasto voi antaa kirjoille ikäsuosituksia, mutta niiden rooli on enemmänkin kertoa, minkäikäisille kirja saattaisi sopia, kuin estää lainaaminen suositusta nuorimmilta tai vanhemmilta.
Tässä muutamia aiheeseen liittyviä linkkejä, joita on käytetty tämän vastauksen laatimisessa:
https://yle.fi...
