Silkki-Saara-näytelmä perustuu romaaniin "Irene - helsinkiläisen 'Kamelianaisen', Silkki-Saaran muistelmat", kirjoittanut Eric von Schantz. Romaani ilmestyi v. 1948 hämeenlinnalaisen Nide-kustantamon kustantamana.
Kivikasoja on tehty eri tarkoituksiin jo esihistoriallisista ajoista lähtien, esimerkiksi hautamerkkinä tai maamerkkinä (https://en.wikipedia.org/wiki/Cairn). Kivipinoja on myös tehty topografiassa (lisätietoa täältä http://mountainlegacy.ca/2018/06/11/whats-up-with-the-piles-of-rocks-on-mountaintops/).
Nykyään jos näkee kivikasoja näköalapaikoilla tai retkeilyreittien varrella kyseessä saattaa olla vain retkeilijöiden jättämiä omaa käyntiä merkkaavia muistomerkkejä.
Itse asiassa viime aikoina on uutisoitu siitä, että kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla sellaisten kivipinojen tekeminen on usein lailla kielletty niiden aiheuttaman vahingon takia. Yle.fi:n vuonna 2018 julkaisemassa aihetta käsittelevässä artikkelissa...
Ensimmäisiä merkintöjä kynsilakan käytöstä on jo muinaisessa Kiinassa ja Egyptissä, mutta Euroopassa se tuli tunnetuksi vasta 1800-luvun lopulla. Kynsilakan käyttö yleistyi vasta 1920-luvulla, ensin Ranskassa ja vuonna 1932 Revlon toi markkinoille useamman värisiä lakkoja.
Terve.fi sivustolla kynsilakan kerrotaan säilyvän vuoden, jonka jälkeen sen koostumuksessa saattaa huomata muutoksia. Wikipedia kertoo kynsilakan koostuvan nitroselluloosasta, joka on liuotettu liuottimeen ja värjätty pigmenteillä.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1935897__Stoselli%20leigh_…
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kynsilakka
http://tinynaildesign.blogspot.fi/2012/10/kynsien-historiaa-osa-2.html
Sanontaa selitetään tosiaan sillä, että mansikkaa kasvava kaski oli kaskeajan omaa maata ja mustikkaa ja puita kasvava metsä oli muiden käytettävissä. Alla linkit kahteen sivustoon: ympäristökirjailija Juha Kuisman alustukseen ja Seppo-Juha Pietikäisen blogiin Uudesta Suomesta:
https://www.juhakuisma.fi/lehtijutut/37
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sjphki/79873-oma-maa-mansikka-muu-maa-mustikka/
Varmistusta siihen, että selitys on oikea, ei valitettavasti löytynyt.
Riiko tulee nimen Gregorius kutsumamuodosta. Ortodoksisella kirkolla on useita Gregorius -nimisiä pyhimyksiä mm. pyhä Gregorios Nyssalainen. Nimipäivä ortodoksisessa kalenterissa on 10.1. Tavallisessa suomalaisessa nimipäiväkalenterissä Riikolla ei ole nimipäivää.
Rene on ranskalainen lyhentymä nimestä Renatus. Hän oli perimätiedon mukaan italialainen Sorrenton piispa 400-luvun alkupuolelta. Nimellä Rene ei ole omaa nimipäivää, mutta Renatuksen muistopäivää on vietetty 12.10 tai 6.10. Suomen almanakassa 1708 Renatuksen päivää on juhlittu 29.2 ja 1749 versiossa 13.2.
Lähteinä käytin:
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, WSOY 1997 ja
http://www.ortodoksi.net ja
http://www.wikipedia.fi
Ikävä kyllä, vaikuttaa siltä, että Siilinkari kuuluu niihin paikkoihin, joiden nimien synty ja nimeämisperusteet ovat pelkkien arvailujen varassa. "Ehkä se joskus ammoin näytti jostain suunnasta katsoen siililtä. Yhteyttä Reuharinniemen lapinraunioihinkin on väläytelty", kirjoittaa Tuomo Koivisto Tammerkoski-lehdessä julkaistussa Siilinkaria käsittelevässä kirjoituksessaan.
Kielitieteilijät ovat selittäneet suomalaisten siili-alkuisten paikannimien perustuvan saamen kielen 'talvikylää' merkitsevään sanaan siida. Näin esimerkiksi Siilinjärven nimen muotoutuminen on selitetty siten, että se on alun perin ollut Siidinjärvi, ja asu Siilinjärvi on syntynyt, kun nimi on seudulla eräilleiden hämäläisten murteen vaikutuksesta mukautunut...
Pentti Lempiäisen ”Suuri etunimikirja” (WSOY, 1999) kertoo, että etunimi ”Jussa” on yksi nimen ”Johannes” kutsumamuodoista; muita muotoja ovat ”Jusa”, ”Juska” ja ”Jusse”, ja myös ”Jussi” on muunnelma ”Johanneksesta”. Aivan varmuudella on toki mahdotonta tietää, onko nimen antamista motivoinut tarkalleen ottaen ”Johannes” vai ”Jussi”. Toisaalta saamelaisten parissa nimeä ”Jussa” on käytetty muunnelmana etunimestä ”Joosef”. ”Jussa” on Suomessa melko harvinainen nimi, sillä sen on saanut väestörekisterikeskuksen osoitteesta http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 löytyvän nimipalvelun mukaan alle 100 suomalaista lasta, ensimmäiset 1900-luvun alkupuolella. Suurin suosio näyttää olleen 1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä ja...
Englanniksi Coleridgen The Rime of the Ancient Mariner on luettavissa verkossa:
http://etext.lib.virginia.edu/stc/Coleridge/poems/Rime_Ancient_Mariner…
Seitsenosaisen runon suomenkielinen nimi on Vanhan merimiehen tarina. Tuo albatrossikohta on runon ensimmäisen osan lopussa:
Yli lumen ja jään, läpi usvasään
lens albatrossi luo;
me siunasimme, kuin ollut ois
kristityn sielu tuo.
Se ristiin rastiin liiteli
se alas laskeutui.
Jääkenttä halkes jyrähtäin;
sen lävitse laiva ui!
Me saimme tuulen myötäisen,
ja albatrossi tuo
joka päivä syömään, leikkimään
tuli merimiesten luo.
Ja illoin lepopaikakseen
se löysi raakapuuun;
ja kalvaina läpi pilvien
öin kuulsi säteet kuun."
"Mies, riivaajalta varjelkoon
sua Herra taivasten! -
Miks kalpenet?" - "Minä...
Viipurin katujen numerointi on monella tapaa muuttunut, eivätkä numerot vastaa entisiä. Taloja on purettu, ja kokonaisia alueitakin tuhoutunut sodan aikana, joten numerointi on monin paikoin täysin entisestä muuttunut.
Viipuri-keskuksen sivuilta löytyy luettelo, jossa on Viipurin katujen nykyisiä ja entisiä nimiä. Kannaksenkadun nykyinen nimi löytyy sitä kautta. Se on Leningradskoe šosse.
Viipuri-keskuksesta löytyi tietoa myös muista nimistä. Naistenkaivontie Papulassa on nykyään Svetogorski pereulok.
Keskuksesta kerrottiin myös, että Lähderinne sijaitsi Lepolan ja Ristimäen hautausmaiden lähellä, mutta sieltä ei löytynyt vastaavaa nykyisen kadun nimeä. Lähdekatu on ilmeisesti nykyään prospekt Povedy.
Viipurikeskuksen sivuja ei ainakaan...
Maiju Lassilan romaani Tulitikkuja lainaamassa (1910) sijoittuu tapahtumiltaan Liperiin ja Joensuuhun.
Romaanista on tehty kaksikin elokuvaa. Vuonna 1938 Toivo Särkkä ja Yrjö Norta ohjasivat romaanin pohjalta saman nimisen elokuvan. Sen ulkokuvaukset tehtiin pääosin Hämeenlinnassa, mutta joitakin kohtauksia kuvattiin Helsingissä, Herttoniemessä.
Vuonna 1980 Tulitikkuja lainaamassa kuvattiin toisen kerran suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä. Elokuvan ohjasivat Risto Orko ja Leonid Gaidai. Kaupunkikohtaukset kuvattiin Porvoossa. Muita ulkokohtauksia kuvattiin Karttulassa, Ristiinassa ja Mäntsälässä.
Suomen kansallisfilmografiasta voit tarkistaa vielä tarkemmat kuvauspaikat kohtauksittain.
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%...
Pääkaupunkiseudun kirjastoihin tulee runsaasti (useita kymmeniä) saksankielisiä lehtiä, niin yleisaikakaus-, harraste- kuin sanomalehtiäkin.
Parhaiten saksankielisiä lehtiä voit hakea HelMet - aineistotietokannasta (http://www.helmet.fi) siten, että valitset hakutavaksi Opastettu haku ja sen alta sanahaku-linkin. Sanahaussa voit hakusanaksi antaa esim. lehti, sekä rajata aineiston (lehdet) ja kielen (saksa), niin saat listan kaikista pääkaupunkiseudun kirjastoihin tulevista saksankielisistä lehdistä.
Halutessasi voit lisäksi rajata haluamasi kirjastot. Jos haluat tietyn aiheisia esim. sisustuslehtiä niin hakusanaksi tulee "lehti sisustus" tai jos haluat naistenlehtiä niin hakusanaksi voit laittaa "naistenlehdet", ja sitten tietenkin ne...
Runo on osa Tommy Tabermannin runosta kokoelmasta Aistien alamainen (1995). Se löytyy myös hänen kokoelmastaan Runot 1970-2010 (2010).
Runo alkaa "Minä olen huono kävelemään tasaista tietä". Muistamasi kohta menee tarkalleen näin:
"Minä olen mäkisten matkojen mies,
huono kävelemään tasaista tietä,
mahdottomien jyrkänteiden lapsi"
Silver Creekin nelikko -sarjan kirjoittajaksi on merkitty Beth Kincaid. Tämän nimistä henkilöä ei ole oikeasti olemassa. Nimimerkin takana on kirjailija K.A. Applegate, joka on kirjoittanut mm. Animorphs-, Everworld- ja Remnants-sarjoja. Wsoy:n sivuilla on tietoa Applegatesta http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=312. Englanninkielellä tietoa löytyy enemmän mm. Wikipediasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/K.A._Applegate
Kirjasarjasta ei ole kovin paljon tietoa saatavissa.
Pollux-kerhosta http://www.polluxinfo.com/ kannattaa kysyä lisää.
Sarjasta on suomennettu kolme kirjaa:
Takaisin satulaan, Voiton huumaa ja Romanssin pauloissa
Veikkaisin että kyseessä on satukuunnelma "Kadonnut lahjasäkki" vuodelta 1977. Sitä on vielä joissakin kirjastoissa, joten sitä voi kaukolainata. Myytävänä tuskin enää löytyy.
Internetistä löytyvässä Kirjankorjaajan oppaassa selvitetään miksi tavallinen teippi ei sovellu: "Teippi tummuu jonkin ajan kuluttua ja aiheuttaa kellastumista paperiin. Vanhetessaan teippi kuivuu ja irtoaa. Aikaa myöden myös teipin muovikalvo voi liukua pois liiman päältä, jolloin sivut takertuvat toisiinsa. Liimapinta kerää myös likaa ja pölyä."
Paperiteippiä voisi käyttää. Ne ovat kehitetty repeytymiä ja pieniä paikkauksia varten. Sivulla mainitaan esimerkkeinä teipeistä Filmoplast P ja Scotch kirjateippi.
http://kotisivu.dnainternet.net/joose/kirjankorjaus/ > Materiaalit
Kirjansitoja Helsingin kaupunginkirjastosta mainitsi myös japaninpaperin, jolla onnistuu suurempienkin repeytymien korjaaminen. Japaninpaperi ja paperiteippi...
Väinö Linna oli itse alusta asti mukana Rauni Mollbergin Tuntematon-projektissa, joten oletettavasti hän oli lopputulokseen suhteellisen tyytyväinen. Ainakin se oli hänen mielestään uskollisempi alkuperäiselle romaanille kuin Laineen versio.
Edvin Laineen mielipidettä Mollbergin ohjauksesta en onnistunut löytämään.
Lähteet:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/07/07/tapahtui-1985-uusi-tuntematon-…
https://www.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/kommentti-tuntemattoman-oh…
Tilastokeskuksen sivuilla osoitteessa http://www.stat.fi/tk/tt/luokitukset/index_henkilo_keh.html määritellään henkilöluokitukset sosioekonomisen aseman perusteella toimihenkilöiden ja työntekijöiden osalta yksinkertaistaen seuraavasti:
Työntekijät ovat palkansaajia, jotka osallistuvat tuotantotoimintaan eri tavoin.
Alemmat toimihenkilöt ovat palkansaajia, jotka suorittavat tavanomaista toimisto- tai myyntityötä tai toimivat ammateissa, jotka ovat kehittyneet tavanomaisen toimisto- ja myyntityön pohjalta korvaten sen. Tehtävissä on keskeistä symbolien käsittely. Raja ylempiin toimihenkilöihin on se, että alemmat toimihenkilöt sijoittuvat organisaation suoritustasolle ja tehtävissä vaaditaan suppeampaa ja vähemmän teoreettista tietoainesta...
Nimi tulee hepreankielisestä sanasta Elijah, joka tarkoittaa Jumalani on Jahve. Nimi on ollut Suomen ruotsalaisessa almanakassa vuodesta 2000 alkaen. Tunnetuin suomalainen Eliel lienee arkkitehti Eliel Saarinen.
Ihmisellä, jolla on auditiivinen hahmotushäiriö, on vaikeuksia hahmottaa kuulemaansa siitä huolimatta, että hänen kuulonsa on normaali. Se liittyy usein oppimisvaikeuksiin. Seinäjoen kaupunginkirjaston Seitti-aineistohausta voit etsiä tietoa aiheesta ainakin asiasanalla oppimisvaikeudet. Se tuottaa paljon myös sinulle tarpeetonta aineistoa, mutta tarkempaakaan asiasanaa ei oikein ole. Oppimisvaikeuksista kärsiville on myös yhdistyksiä, joista saa tietoa. Internetosoitteesta http://www.lukihero.fi/index2.html löydät yhdistysten nimet ja muuta tietoa. Suomen puheopisto järjestää myös kursseja mm. hahmotushäiriöisille. Puheopiston kotisivun löydät osoitteesta http://www.puheopisto.fi/ Ehkä kannattaa kysyä myös kaupungin terveyskeskuksen...
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että nimi ”Jenny” on hellittelymuoto englantilaisista nimistä ”Jane” ja ”Nanet”. Ne perustuvan nimeen ”Johanna”, joka puolestaan on naispuolinen versio miehennimestä ”Johannes”. ”Johanneksen” merkitys on ’Jumala on armollinen”. Osa ”Jenny”-nimistä saattaa olla myös nimen ”Jennifer” lempinimi, jolloin alkuperä olisi keltin sana ”gwen” tai ”gwyn” (’kaunis, valkoinen’).
”Nelli” on peräisin englantilaisista nimistä ”Eleonora” ja ”Helena”. ”Eleonora” saattaa pohjautua arabialaiseen nimeen ”Ellinor” (’Jumala on valoni’), mutta pohjimmiltaan sen taustalla saattaa olla kreikan kielen sana ”eleos” (’armo’). ”Helena” on myös kreikkalaista alkuperää ja merkitsee ’loistavaa’.
