Vanhojen lastenlaulujen sävellys- tai julkaisuvuosista ei löydy kovin tarkkoja tietoja. Kirjassa Aika laulaa lasten kanssa : polkuja lastenmusiikin historiassa (WSOY, 2010) on katsaus lastenmusiikin historiaan. Se koostuu eri kirjoittajien kirjoittamista artikkeleista. Kirjan alussa yritetään määritellä, mitä lastenmusiikki on. Kirjasta voi saada vihjeitä eri vuosikymmenillä ilmestyneistä julkaisuista. Samoin vihjeitä voi löytää Reijo Pajamon kirjasta Lehti puusta variseepi : suomalainen koululauluperinne (WSOY, 1999). Pajamon kirjassa on myös laulujen nuotit ja sanat.
1910-luvulla ilmestyi esim. Koulujen laululipas, jonka olivat toimittaneet Anna Sarlin, Ilmari Krohn, Otto Andersson ja E. Hedman. 1910-luvulla ilmestyi myös Aksel Törnuddin...
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että etunimi ”Elisa” on lyhentymä nimestä ”Elisabet”. Se puolestaan tulee heprealaisesta nimestä ”Elisheba”, jonka merkitys on ’Jumala on valani’. ”Elisa” miehennimenä (esim. ”Raamatun” profeetta Elisa) on myös peräisin hepreasta ja merkitsee ’Jumala on auttanut, Jumala pelastaa’. Suomessa ”Elisa” on kuitenkin leimallisesti naisennimi, sillä sen on saanut vain muutama poikalapsi.
Yleiskielen "sisu" merkitsee yhtä aikaa rohkeutta ja sinnikkyyttä, joten se kuvaa suomalaista perusluonnetta parhaimmillaan. Etunimenä Sisu on uusi tuttavuus, jolla oli 1990-luvun loppuun mennessä hyvin vähän kantajia: sen sai nimekseen 1900-luvulla vain 20 poikaa ja yksi tyttö. Nimen suosio on kasvanut selvästi 2000-luvun alusta lähtien. (Saarikalle: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön)
Sisulla ei ole toistaiseksi omaa virallista nimipäivää. Lisää etunimistä osoitteessa http://almanakka.helsinki.fi/
Eino Leinon kolmiosainen runoelma Hymyilevä Apollo on alkujaan Hymni-nimisen kokoelman kolmas laulu. Ensimmäinen laulu on nimeltään Höyhensaaret, toisen laulun nimi on Laulu metsästä. Kolmas laulu nimettiin uudelleen Aurinkolauluksi. Koko runoelman nimeksi tuli Hymyilevä Apollo. Laulut ovat laajoja: pelkkä kolmas osa sisältää kolmekymmentäkolme runoa. (Lähde: Leino, Hymyilevä Apollo, 2003)
Runot on julkaistu monessa kokoelmassa. Viimeksi, vuonna 2003, julkaistu Hymyilevä Apollo sisältää vain alkuperäisen Hymni-runoelman kolmannen laulun runot. Kaikki kolme osaa sisältyvät ainakin Eino Leinon kokoelmaan Hymyilevä Apollo: valikoima Leinon runotuotannosta.
Holger Lybäckin yksityiskohtaisesta elämäkerrasta T. Vaaskivi, ihminen ja kirjailija löytynevät vastaukset useimpiin kysymyksiisi. Kirjan mukaan hän harrasti ja opiskeli useita aloja itsekseenkin. Vaaskiven kiivaasta työtahdista ja suunnattomasta innosta löytyivät varmaankin kannustimet monien alojen tutkimiseen ja tuntemukseen. Lybäckin ja myös Elina Vaaran, kirjailijan puolison, mukaan jo nuoresta saakka sairaalloisen Vaaskiven varhainen kuolema johtui osittain hänen kiivaasta elämän- ja työtahdistaan, huonosta ruokailusta sekä ylenpalttisesta kahvin ja tupakan kulutuksesta. Ainakin yksi lääkärindiagnoosi oli krooninen suolitulehdus. Vaaskivi käytti myös piristäviä lääkkeitä sekä vastapainoksi unilääkkeitä. Viralliseksi kuolinsyyksi...
Seinäjoen kaupungin halki virtaava joki on nimeltään Seinäjoki, ja se antoi kylälle nimensä jo 1500-luvulla. Vuonna 1798 kylään perustettiin Östermyran rautaruukki. Siihen kuuluva kartano siirtyi vuonna 1904 hovioikeudenasessori Konstantin Törnuddin omistukseen, ja hän muutti sen nimen Törnäväksi kotipaikkakuntansa Tyrnävän vanhan nimen mukaan. Kolmisen kilometriä keskustan eteläpuolella sijaitseva kaupunginosa tunnetaan edelleen Törnävänä. Seinäjoki virtaa senkin läpi.
Lähteet:
Suomalainen paikannimikirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007)
Seinäjoen kaupungin kotisivut:
http://www.seinajoki.fi/seinajoenkaupunki/tietoaseinajoesta/historia.ht…
https://www.seinajoki.fi/kulttuurijaliikunta/Etela-Pohjanmaanmaakuntamu…
Kyllä. Unikon siemeniä voi kuivata ja käyttää leivän mausteena.
Oopiumiunikon (Papaver Somniferum) maitiaisnesteessä on yhdisteitä, joita käytetään päihteinä.
Nimikirjojen mukaan Eira-nimen taustalla on Edda-runoissakin mainittu muinaisskandinaavisen lääketaidon jumalattaren nimi Eir, Eiri ("lievittäjä"). Suomeen nimi on tullut Ruotsista. Tukholmaan perustettiin vuonna 1816 Eiran sairaala, ja sama nimi annettiin Helsinkiin vuonna 1905 perustetulle sairaalalle, josta myös Helsingin Eiran kaupunginosa on saanut nimensä. Sairaalan nimestä etunimeksi omaksuttu Eira tunnettiin naisennimenä Ruotsissa jo 1800-luvun lopussa, Suomessa se yleistyi 1900-luvun alussa. Pohjois-Suomessa sitä mainitaan käytetyn myös miehennimenä.
Lähteet:
Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja
Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön
Stukko on kipsiä, kalkkia, vettä, hiekkaa, marmori- tai alabasterimurskaa, värejä sekä sideaineita (liimaa tms.) sisältävä laastiseos, jota on käytetty seinäpintojen päällystämiseen sekä ornamenttien ja reliefien valmistamiseen. Stucco lustro (kiiltopintainen stukko) tehdään siten, että ohueen stukkokerrokseen maalataan sen ollessa kosteana halutut kuviot, minkä jälkeen pintaa käsitellään saippuavedellä ja kuumilla raudoilla, jolloin syntyy hohtava, marmorimainen pinta.
Stukko tunnettiin jo muinaisessa orientissa, ja keisariajan Roomassa se oli merkittävä reliefien materiaali. Sydänkeskiajalla suosittiin muita materiaaleja, mutta renessanssi merkitsi stukkotaiteen jälleensyntymää. Barokin ja rokokoon aikana se oli muodissa kaikkialla...
Sahlman –sukunimisistä henkilöistä on on hiukan tietoa A. R. Saarensepän kirjasessa Pohjois-Karjalan vierasnimiset suvut, joka on ilmestynyt Kansanvalistusseuran kustantamana vuonna 1910. Ensimmäinen siinä mainittu Sahlman on ylöskantokirjuri Niilo Sahlman Pälkjärvellä vuonna 1680. Saarensepän mukaan ei ole tietoa, mistä hän oli kotoisin. Sahlmaneja on saman kirjasen mukaan ollut Tohmajärvellä, Ilomantsissa, Liperissä, Lieksassa ja Polvijärvellä. Sahlmaneilla on sukuseura, jonka kotisivujen osoite on http://suvut.genealogia.fi/sahlman/ Seuralla on myynnissä sukututkimus-niminen cd-levy, jossa on tietoja suvusta. Seuraavat tiedot ovat Sahlmanien sukuseuran edustajan Seppo Mikkosen Sahlmanien sanomissa v. 2005 ilmestyneessä artikkelista...
On olemassa monia ns. helppolukuisia nuortenkirjoja, joissa on hiukan tavallista suurempi tekstitys ja jonkin verran myös kuvitusta mukana.
Kirjastossa voi pyytää virkailijalta selattavaksi luetteloita helppolukuisista kirjoista, joista näkee kattavasti tarjontaa: Esim. Härkönen: Lasten ja nuorten helppolukuiset kirjat. Helmet-verkkokirjastossa ( www.helmet.fi ) voi myös selata helppolukuisia kirjoja: Valitaan hakusanat-haku ja hakuruudun alapuolelta kohta "tarkenna hakua". Sen jälkeen valitaan kielivalkosta suomi ja kirjoitetaan hakuruutuun: helppolukuiset lastenkirjallisuus.
Suosittuja helppolukuisia ovat mm. Timo Parvelan Ella-kirjat ja Sinikka Nopolan Risto Räppääjä -kirjat.
Terveellisyys riippuu monesta asiasta. Useimmiten jäätelöä pidetään epäterveellisenä sen sisältämän sokerin ja rasvan vuoksi, ja näin voisi ajatella, että mahdollisimman vähärasvainen ja vähäsokerinen jäätelö olisi terveellisintä. Jos kärsii laktoosi- tai maitoallergiasta, kasvipohjaiset jäätelöt ovat järkevä vaihtoehto, gluteenitonta kaipaavalle usein soijavalmiseet tai viljaton maitojäätelö. Myös muuta kuin kuluttajan terveellisyyttä voi pohtia: onko jäätelö tuotettu eettisesti ja ovatko sen raaka-aineet ympäristöystävällisiä.
Kermajäätelössä (linkki Finelin sivuille) on 11 grammaa rasvaa sataa grammaa kohden, ja tyydyttynyttä eli ns. kovaa rasvaa yli 7 grammaa. Kaurajäätelössä (linkki Kilokalori.net-sivulle) rasvaa...
Muinaissuomalaista omaperäistä henkilönimistöä rikastuttivat monet johdokset, esim. Hyvä-kannasta oli käytössä ainakin kuusi eri johdosta mm. Hyvänen ja Hyvätti. Nykyisiä sukunimiä ovat Hyväkkä, Hyvättinen, Hyväri, Hyvärinen ja Hyvönen. Ryhmän nimiä on käytetty todennäköisesti esikiristillisinä yksilönniminä koko suomenkielisellä alueella ja lappalaistenkin keskuudessa. Kuitenkin Hyvärinen ja Hyvönen ovat yleistyneet erityisesti Karjalassa ja Savossa. 1890 Hyvärinen oli yleisimpiä savolaisia nimiä (1000-1500 edustajaa), Hyvönen oli hieman harvinaisempi 500-1000).
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja. Otava. Keuruu, 1988.
Kysymäsi Greensleeves-versio löytyi kuin löytyikin. Suomenkieliset sanat ovat peräisin nimimerkin "Timjami" kynästä - oikealta nimeltään Sauvo Puhtila. Kappale löytyy mm. tenori Mauno Kuusiston CD-levyltä "Joulun tähtihetkiä" (Finlandia Records 2001, Warner Music Finland).
Kuvan perusteella kyse on Svea Granlundin Arabian vientimarkkinoille muotoilemasta rokokoohenkisestä RE-astiastosta. Siitä tuli sangen suosittu myös kotimaassa. Pöytäastiasto oli tuotannossa vuodet 1942-58, kahvi- ja teeastiastot huomattavasti kauemmin. (Marjut Kumela & Marja Blåfield, Keräilijän aarteet : Arabian astiastoja)
http://arabia.kokoelma.fi/esine_tiedot.aspx
Tehtaan leiman puuttuminen viittaa siihen, että kyseessä ovat ns. toisen lajittelun eli kakkoslaadun esineet. Näistä ei yleensä löydy tehtaan leimaa, vain värillisiä pisteitä, leimattuja numeroita, merkintä kaksi roomalaisin numeroin (II) tai MADE IN FINLAND –teksti leimattuna.
http://arabia.kokoelma.fi/etusivu_leimat.aspx
Suomen laissa ei ole kumpaakaan termiä, vaan lakiteksti puhuu vastaavasta toimittajasta. Niissä lehdissä, joilla on nimettä päätoimittaja, hän on lain tarkoittama vastaava toimittaja. Suurimmissa lehdissä voi olla useampia päätoimittajia, joista yhtä kutsutaan vastaavaksi päätoimittajaksi. Näissä tapauksissa hän on lain tarkoittama vastaava toimittaja. Monen päätoimittajan toimituksilla on muilla päätoimittajilla yleensä tehtäväkenttää kuvaava nimi kuten "artikkelipäätoimittaja" tai "uutispäätoimittaja". Myös varapäätoimittajia on olemassa. Vastaava toimittaja on se henkilö, joka on juridisesti vastuussa lehden julkaisemasta aineistosta ja informaatiosta.
Heikki Poroila
Grimmin veljesten satu Tittelintuure (Rumpelstilzchen) kuuluu moniin satukokoelmiin
esimerkiksi (tiedot Satukalliosta http://pandora.lib.hel.fi/kallio/sadut/ )
Sadun nimi: Tittelintuure
Tekijä: Grimm, Jacob & Wilhelm
Teos/Kokoelma: Grimmin satuja ja tarinoita
Suomentanut: Meriluoto, Aila
Kuvittanut: Richter, Ludwig ... et al.
Toimittanut/Kertoja: Hollmén, Hannakatri
Tunnus: 9515845149
Julkaisutiedot: Valitut Palat, 2002
Sadun nimi: Tittelintuure
Tekijä: Grimm, Jacob & Grimm, Wilhelm
Teos/Kokoelma: Suomen lasten satuaarteet
Kuvittanut: Surojegin, Pirkko-Liisa
Toimittanut/Kertoja: Kemppinen, Marja (toim.)
Tunnus: 9511120263
Julkaisutiedot: Otava, 1992
Yleistiedot: Vanha suomennos
ja siitä on julkaistu aikojen kuluessa useita eri...
Puumala-nimen etymologia on epävarma. Nimi esiintyy ensimmäisen kerran kirjallisessa lähteessä v. 1541 muodossa Pomala. Nimen on arveltu perustuvan sukunimeen Puumalainen. Todennäköisempää kuitenkin on, että sukunimi perustuu la-loppuiseen asutusnimeen Puumala. On myös esitetty, että nimi juontuisi karjalaisesta ristimänimestä Pamoi, Pamu < ven. Pamfil. Kielentutkijat eivät ole pystyneet selittämään nimeä tämän tarkemmin.
Enonkoskelainen kieliharrastaja Ilmari Kosonen on hakenut selitystä ruotsin kielen sanoista ja paikannimistä. Puumala-nimen Puu olisi peräisin ruotsin sanasta bo eli 'voudin hallintokartano'. Loppuosan -mal(a) tarkoittaa ruotsin kielessä 'sorarantamaata'. Puumalan -la-pääte ei siis olisi...
Kyseessä on laulu, joka tunnetaan nimillä ”Vitamiiniviisu” ja ”Viisu vitamiineista”. Laulun on sanoittanut Uuno Tupasela. Hän on myös mahdollisesti säveltänyt laulun tai vaihtoehtoisesti käyttänyt jotakin kansansävelmää sen pohjana.
Laulun sanat näyttävät löytyvän vain teoksesta "Iskelmäkalenteri" (Kanerva, 1945). Mikäli teosta ei löydy omasta lähikirjastostasi, voit tiedustella mahdollisuutta tilata se kaukolainana. Teos kuuluu esimerkiksi HelMet-kirjastojen ja Piki-kirjastojen kokoelmiin.
Lähteet:
https://finna.fi
http://www.helmet.fi/fi-FI
https://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena
