Vetypommituhoa kirjassa ei ole, mutta silti tekee mieleni ehdottaa Lilian Kallion romaania Ugudibuu, joka sijoittui kolmannelle sijalle Tammen ja Jaana-lehden suuressa viihderomaanikilpailussa vuonna 1975.
"Ugudibuu on vanhan leikin taikasana, jolla esineet muka loihdittiin olemattomiin. Viisi tamperelaistyttöä muisti häkeltyneenä tämän leikin ja tämän sanan, kun he kertasivat sen mielikuvituksellisen päivän tapahtumia, jolloin muut ihmiset lakkasivat olemasta, yksinkertaisesti vain katosivat, vaatteineen kaikkineen, silmälaseineen, hattuineen, kravatteineen. Heitä ei enää ollut. Oli vain helteinen elokuun päivä, palavia murskaantuneita autoja joiden kuljettajan paikalla ei ollut ketään, tyhjiä kauppoja, autioita katuja joilla irtipäässeet...
"Nea" ja "Neea" ovat lyhentymiä "Linneasta". Nimi on ruotsalaista perua. Se viittaa luonnontieteilijä Carl von Linnéhen (aik. Linnaeus, 1707-78), suureen taksonomiin. Ruotsin almanakkaan "Linnea" otettiin 1901. Nimipäiväksi valittiin Carl von Linnén syntymäpäivä, 13. toukokuuta. Suomen almanakkaan "Linnea" tuli 1908. Nimipäivä oli aluksi 2. heinäkuuta ja vuodesta 1949 lähtien 3. elokuuta. "Linnea" on latinankielinen muunnos Linnén sukunimestä, joka puolestaan viittaa luonnontieteilijän perintötilalla kasvaneeseen mahtavaan lehmukseen (ruots. "lind"). Kuusamakasvien heimoon kuuluva vanamo on saanut tieteellisen nimensä "Linnea borealis" Linnén mukaan. Kuusama on yleinen sammaleisten kangasmetsien aluskasvi. Sillä on suikertava, varpumainen...
Jos tarkoitat Vapaakirkon jäsenlehteä Suomen viikkolehti, jonka liitteenä ilmestyi Todistus -niminen nuorten lehti, lehti löytyy Kansalliskirjastosta Helsingistä. Lehti on luettavissa lukusalissa ja siitä on mahdollista saada kopioita. Kansalliskirjaston osoite Helsingissä on Unioninkatu 36, puh. 09 19123196.
Suomen Sementinvalmistajain Yhdistys perustettiin vuonna 1921. Yhdistyksen rakennusmestariasiamiehet kiersivät ympäri Suomea opettamassa mm. sementtitiilien ja kaivonrenkaiden valmistajia betonin oikeasta käytöstä eli voisi olettaa, että betonisia kaivonrenkaita on ollut käytössä jo ainakin 1930-luvulla.
Petri Juutin teoksen Kaivot ja käymälät (2005) mukaan 1950-luvun alussa 29% kaivoista oli vuorattu betonilla.
Lähde: Lauri Seppänen: Valmisbetonia 50 vuotta
Metakognitio, omaa ajattelua ja tiedollisia toimintoja koskeva tietämys tai uskomukset sekä näiden varassa tapahtuva oman ajattelun ja tiedonkäsittelyn ohjaus, valvonta ja säätely.
(Lähde: Nykysuomen tietosanakirja 3, WSOY 1993)
Venäläiseen nykykirjallisuuteen voi tutustua esimerkiksi Suomi-Venäjä-seuran kirjallisuussivuilla: Venäläisen nykykirjallisuuden diginäyttely.
Ko. sivustolta löytyy mm. Tomi Huttusen napakka video Venäläinen nykykirjallisuus 5 minuutissa.
Sivusto esittelee 12 venäläistä nykykirjailijaa: Boris Akunin, Svetlana Aleksijevitš, Guzel Jahina, Sergei Lukjanenko, Dina Rubina, Roman Sentšin, Vladimir Sorokin, Maria Stepanova, Jelena Tšižova, Ljudmila Ulitskaja, Svetlana Vasilenko ja Jevgeni Vodolazkin. Siinäpä jo useampi nimi, joiden kautta venäläiseen nykykirjallisuuteen voi tutustua.
Seuraavaksi listattuna (suomeksi käännettyä) kirjallisuutta ja kirjailijoita entisen Neuvostoliiton...
Kirjasta voi toki aina jättää varauksen. Ensimmäinen löydetty vapaa kappale toimitetaan asiakkaalle tämän valitsemaan noutokirjastoon. Se että järjestelmän mukaan kirjaa olisi hyllyssä noutokirjastossa ei estä varauksen tekemistä.
Jos saisin itse valita, ostaisin Yrjö Kokon kirjoittaman sadun Pessi ja Illusia. En tiedä löytyykö sitä kirjakaupoista japaniksi, mutta aina kannattaa kysyä. Helsingin Kaupunginkirjaston kappaleet ovat vuodelta 1994. Kirjan nimi on japaniksi Hane o nakushita yousei.
Akateemisesta kirjakaupasta voi tilata ainakin japaninkielisen Kalevalan, Karewaran.
Jos haluat kevyempää kirjallisuutta, voisi Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi, Ikoo! : No usagi, olla sopiva vaihtoehto. Joka tapauksessa olisi viisainta kääntyä suoraan kirjakaupan puoleen, koska he tietävät omat valikoimansa ja voivat tilata kirjoja eri kielillä.
Förare oli 1500-luvulta 1800-luvun alkuun käytetty aliupseerinarvo Ruotsin jalkaväessä. Kussakin komppaniassa oli förare, joka huolehti komppanian kuormastosta, haavoittuneista, marssireitin raivaamisesta ja majoituksesta. Tehtävät olivat vähän samanlaisia kuin myöhemmin vääpelillä (nyky-Suomen armeijassa 'yksikköupseeri'). LÄHTEET: Nationalencyclopedin,
http://g3.spraakdata.gu.se/saob/
Australian kansalliskirjaston ja Australian kansallisen audiovisuaalisen arkiston (National Film and Sound Archive, NFSA) sivuilta selvisi, ettei Australiassa kerätä musiikkilevyjä vapaakappalekokoelmiin, jota kautta muotoutuisi kattava tietokanta äänitteisiin. NFSA:n tietokantaan on luetteloitu paljon levyjä, mutta he huomauttavat, että kokoelman aukot johtuvat mm. tuosta vapaakappaleasiasta. NFSA luetteloi paljon muutakin kuin vain musiikkiäänitteitä. Aivan kysymäsi kaltaista tietokantaa ei siis näytä olevan.NFSA:n tietokanta vaatii jonkun hakusanan selaukseen (esim. cd): collection.nfsa.gov.au/Hakulaatikon alta voit napsauttaa "advanced" ja sitä kautta rajata haun "sound recording, published" ja/tai "sound recording, unpublished"....
Saattaa hyvinkin olla, mutta kuuluisia Sarioloita on melko monta. Wikipedia löytää heitä 21kpl. mm Aale Sariola, Esa Sariola, Jukka Sariola sekä Mauri Sariola. Lisäksi Suomessa vaikuttaa myös Tivoli Sariolan suku. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sariola
Sari Sariola ei kerro sometileillään tarkemmin suvustaan. https://www.artstation.com/sarisariola
"Sariola on ollut ns. suojattu sukunimi. Jottei suvun ulkopuolinen voisi ottaa samaa nimeä, Sariola on suojattu 1914–1919 Suomalaisuuden Liitossa. Nykyään nimiä ei enää suojata, vaan kaikki sukunimet ovat suojattuja sukunimiä." Siksi Sarioloita on melko vähän. Vuonna 2021 heitä oli Suomessa ja maailmalla 372 henkeä. https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/sariola.html...
Vanikasta löytyy useampia artikkeleita ja kuviakin. Maatalousmuseo Sarka on julkaissut kuvan vanikkakaulimesta ja sen ohessa kerrotaan myös, millaista leipä oli. Vanikka oli armeijan näkkileipää ja siksi sen piti kestää sekä kuljetusta että kovia oloja. Se oli siis kovaa ja sillä tavalla erilaista kuin nykyinen helposti purtava näkkileipä. Vanikka oli perinteiseen juureen leivottua, kuivattua ruisleipää, kevyttä kantaa ja oikein säilytettynä hyvin säilyvää. Kuljetuksen sujumiseksi leivällä oli määrätty muoto, se tehtiin pellistä valmistetulla neliön muotoisella muotilla. Pinnan kuvio syntyi kaulimella, jonka pintaan oli veistetty nystyjä, josta tuo kuvakin on. Kaulin teki taikinaan reikiä, jotka estivät sitä kohoamasta...
Todennäköisesti katu on saanut nimensä Johan Abraham Logrenin mukaan. Hän oli mm. Helsingin uudelleenrakentamiskomitean pöytäkirjurina 1811-1825 ja kunnallispormestarina 1829-1848. Kadun aiempi nimi oli Östra Sandviks Gatan. Abrahaminkatu vahvistettiin suomenkieliseksi nimeksi v. 1909.
https://www.hel.fi/static/tieke/digitoidut_asiakirjat/helsingin_kadunni…
Lewis Carrollin Alice in wonderland -klassikon on ensimmäisenä suomentanut Anni Swan, ja se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1906 nimellä Liisan seikkailut ihmemaailmassa. Swanin käännöksen myöhempiin painoksiin nimi muutettiin muotoon Liisan seikkailut ihmemaassa. Kysymäsi Liisan repliikki kuuluu Swanin suomennoksessa näin: "Hassumpaa, yhä vain hassumpaa!".
Sekä alkuteksti että Swanin käännös ovat luettavissa Project Gutenbergin sivuilla:
Englanniksi: https://www.gutenberg.org/files/11/11-h/11-h.htm
Suomeksi: https://www.gutenberg.org/cache/epub/46569/pg46569.html
Tietoa eri painoksista Kansalliskirjaston tietokannassa: https://kansalliskirjasto.finna.fi/Search/Results?lookfor=lewis+carroll…
Kyseessä on Raymond Queneaun runo, joka tunnetaan joko nimellä C’est bien connu tai alkusäkeensä mukaisesti Si tu t’imagines. Runosta on kaksi suomennosta.
Toinen näistä on Aale Tynnin Jos kuvittelet -nimellä. Tästä käännöksestä löytyvät mm. säkeet "jos pikkuinen / sinä luulet ohoo / iho ruusuinen / ja ampiaisvyö" sekä "jos luuletkin / niin aina aina on / yhä eteenkinpäin / olet pöhköpää / tytöntypykkä / olet pöhköpää". Runo löytyy kokonaisuudessaan ranskalaisen runouden Tulisen järjen aika -antologiasta. Antologian saatavuuden Vaski-kirjastoissa pääset tarkistamaan tästä:
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.113963?sid=2899379215
Kysyjän muistelema käännös taas sisältyy osana Jaakko Ahokkaan esseeseen Herrojen narrit eli I.P.V.,...
Perukirja liitteineen on alassa pidettävä asiakirja, mutta joissain tapauksissa niistä voi saada kopiot. Kopion voi saada esimerkiksi henkilö, joka tarvitsee tietoja etujensa, oikeuksiensa tai velvollisuuksiensa hoitamiseksi. Vuodesta 1994 lähtien perukirjat säilytetään pysyvästi Verohallinnosta ja niistä voi pyytää kopiot omaveron kautta. Lisätietoa löydät verohallinnon sivuilta.
Ennen vuotta 1994 laaditut perukirjat ja niiden liitteet säilytetään vainajan viimeisen kotikunnan käräjäoikeudessa ja tilauksen voi tehdä suoraan käräjäoikeuteen.
Tässä vielä linkki suoraan Oulun käräjäoikeuden asiakirjatilaukset -sivulle, mistä löydät lisätietoa asiasta: Asiakirjatilaukset - Oulun käräjäoikeus
HelMetistä tuli seuraavanlaisia tuloksia, kun haki lastenaneistosta (mukana kyllä aikuisten aineistoa jostain syystä):
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=homeros&searchscope=1&m=&l=&b=…
Muutama kirja siellä näyttäisi olevan aikaisempaa tuotantoa ja samat kaksi kirjaa löytyvät Fennicastakin tarkemmin tiedoin luetteloituna:
https://finna.fi
Kummassakin on kuvia. Toinen on vuodelta 1959 ja 88-sivuinen ja toinen puolestaan vuodelta 1974 ja 150-sivuinen Tam tam -kirjoihin kuuluva teos.
Proosaruno on lyhyt proosamuotoinen teksti, jossa on runoudelle ominaisia rakenteellisia ja tyylillisiä piirteitä. Se on väliaste proosan ja runon välillä. Proosarunossa ei kuitenkaan ole samanlaisia rytmiin perustuvia toistuvia kuvioita kuin runossa: sointuisuutta, sanajärjestyksen poikkeavuutta, poistoja, toistoja, asyndeettisuutta (sidesanattomuutta), ym.
Tunnettuja proosarunoja ovat esimerkiksi Charles Baudelairen runot kokoelmassa Pariisin ikävä (1869). - Teoksen jälkisanoissa on Väinö Kirstinän kirjoitus Baudelairen proosarunoudesta.
Unto Kupiainen määrittelee suomalaisten klassikkokirjailijoiden teoksista proosarunoiksi esimerkiksi Juhani Ahon lyhyet tunnelmalastut ja Johannes Linnankosken pienet ns. sirpaleet .
Uudemmasta...
Aleksis Kiven kirja ei anna Jukolan veljesten äidistä sellaisia tietoja, joiden perusteella olisi mahdollista yksiselitteisesti selvittää, miten hän kuoli. Ylipäänsä veljesten vanhemmista kerrotaan hyvin vähän, ja heidän kuolemaansa käsittelevät osuudet jäävät tavallisesti ohimeneviksi viittauksiksi ilman tarkkoja yksityiskohtia.
"Heidän äitinsä oli kuollut, ja tuli nyt yhden heistä astua isännyyteen -- " (Ensimmäinen luku)
"Jos talonpitoomme toivomme järjestystä ja pysyväisyyttä, niin yksi olkoon esimies ja isäntä. Me tiedämme, että tämä oikeus ja velvollisuus on Juhanin sekä hänen esikoisuutensa että äitimme määräyksen kautta." (Ensimmäinen luku)
"Ja silloinpa isämme ja äitimme kirkastetut haamut astuvat ulos taivaan hehkuvasta...
Oli sitten ruumis haudassa tai ei, ihmisen kuoltua alkaa samankaltainen prosessi. Ensin ruumis alkaa jäähtyä, kunnes se kohtaa ympäristön lämpötilan. Sen jälkeen alkaa kudosten hajoaminen, mikä aiheutuu ihmisen omissa soluissa olevista entsyymeistä. Solukalvojen toiminta loppuu ja entsyymit alkavat syödä ihmissen kudosta. Varsinaisen mätänemisen aloittavat siis elimistön omat bakteerit, jotka lähtevät liikkeelle suolistosta. Maahan haudattu ruumis hajoaa hitaammin kuin esimerkiksi hautaamaton, ilman kanssa kosketuksissa oleva ruumis.
Lähteitä ja lisätietoa aiheesta:
https://www.ts.fi/lukemisto/1074176502/Aimo+Massisen+kyselypalsta+Aimo+annos+Kuinka+nopeasti+ruumis+maatuu
http://www.kysy.fi/kysymys/ihmisen-hajoaminen-...
