Emme löytäneet tietoa Juho Vettanen -nimisestä henkilöstä, mutta kylläkin Briita Kaisa Vettaisesta (s. Perunka, elänyt 1828-1917) ja hänen aviottomasta pojastaan Mikko Vettaisesta (1849-1923). Muun muassa heistä kerrotaan Juha Pentikäisen kirjoituksessa Rovaniemeläistä tietäjäperinnettä, joka on julkaistu Totto-kotiseutujulkaisussa n:o 6 (v. 1962). Kirjoitus perustuu Pentikäisen omien haastattelujen lisäksi SKS:n kansanrunousarkistossa olevaan aineistoon.
Muutama lapinvaimo "Vettaskaan" liittyvä tarina löytyi myös Hannu Tuiskun toimittamasta kirjasta Maanselän laidalla : elämää 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella Rovaniemen maalaiskunnan Sinettäjoen vesistön latvoilla lähinnä perimä- ja muistitiedon mukaan (luvusta Kansanparantajat ja...
Turun kaupunginkirjaston verkkokirjastosta http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=t_form2&sesid=1055779806 löytyy asiasanoilla "intiaanit" ja "metsästys" esim. Suomen Metsästysmuseon näyttelyluettelo Karhumiehiä, nuolia ja biisoneita, teksti Simo Hankaniemi, 1992. Tässä kirjasessa ei kuitenkaan ole mainintaa "houkutuslinnuista", sen sijaan Pentti Virrankoski mainitsee kirjassaan Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit (1994), että "vesilintuja houkuteltiin kuvin, jotka tehtiin kaisloin täytetystä linnunnahasta" (s. 273);myös Legayn teoksessa Intiaaniatlas (1995) mainitaan houkutuslintu. Sellaisen kuva löytyy Turun kaupunginkirjaston pääkirjastosta kirjasta The world of the American Indian (1989, s. 43-45).
Myöhässä olevasta aikuistenosaston aineistosta tulee myöhästymismaksuja, jotka pitää maksaa. Myöhästymismaksuja ei pitäisi tulla lainkaan, jos aineisto palautetaan viimeistään eräpäivänä. Sen jälkeen HelMet-kirjastoissa myöhästymismaksua alkaa kertyä 20 senttiä jokaista myöhästymispäivää ja teosta kohti. Jos epäilet, että lainojesi suhteen on tapahtunut jokin virhe, kannattaa mennä johonkin HelMet-kirjastojen palvelupisteeseen ja selittää asia. Siellä asia voidaan tarkistaa. Helsingin kaupunginkirjaston palvelupisteiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastot/.
Kyseessä on Johannes Linnakosken kirjoittama runo Kultaiset vuodet, joka alkaa seuraavasti; Oli varhainen kevätaamu, kun äitini käteen nojaten astuin kotini ovesta ulos.
Hei,
Tokion olympialaisissa tullaan jakamaan mitaleja 33 kilpailumuodon 339 kilpailun lisäksi paralympialaisten 530 kilpailussa. Itse fyysisten jaettavien mitalien määrä on n. 5000 (riippuen mm. joukkuelajeissa palkittavien määrästä) (Lähde: https://olympics.com/tokyo-2020/en/games/olympics-medals/).
Mitaieihin tarvittava metalli on kerätty kokonaan kierrätetystä elektroniikkajätteestä (https://yle.fi/uutiset/3-10638491).
Lucian päivästä ja perinteistä löytyy tietoa usealta sivustolta, niitä on koottu Makupalat.fi:n, https://www.makupalat.fi/fi/k/all/hae/?f%5B0%5D=field_asiasanat%3A77528. Niiden joukosta löytyy esimerkiksi Yle oppimisen Lucian päivä - valon juhla -sivusta, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/12/lucian-paiva-valon-juhla-1312 .
Ruokatiedon sivulta voi etsiä ruokaperinnettä, https://ruokatieto.fi/ruokatietoa/ruokakulttuuri/nykypaivan-ruokakulttu….
Kattavampia lähteitä ovat ruotsinkieliset kokonaisuudet Vetamixissä, https://svenska.yle.fi/artikel/2015/12/11/lucias-blodiga-historia
ja Mattias Axelssonin blogissa vuotuisjuhlista Ruotsissa https://hogtider.wordpress.com/2009/12/12/varfor-har-lucia-vita-klader-…
Lucian päivää vietetään nuoren...
Olet ensimmäisessä esimerkissäsi aivan oikeassa. Eli asia kirjoitetaan pilkulla, jos johtolause on keskellä.
Kielikellon sivuilla esimerkkejä lainausmerkkien ja välimerkkien käytöstä, tässä sinun lausetta vastaava lause: ”Ampui mies”, kirjoittaa Aleksis Kivi, ”ja kiirahtipa mesikämmen nurmelle nurin.”
Ajatusviivaa en käyttäisi noin lainausmerkkien kanssa, vaan sitä voi käyttää erikseen vuorosanaviivana. Silloinkin johtolauseen jälkeen tulee pilkku.
Kielikellon esimerkki: – Onneksi pahimmat talvikelit ovat takanapäin, jatkoi kuljettaja, – kyllä niitä riittikin!
Lisää lainausmerkkien ja vuorosanaviivojen käytöstä voit lukea kielikellon sivuilta:
Lainausmerkit ” - Kielikello
Vuorosanaviiva - Kielikello
George H.W.Bush on käynyt kolme kertaa Suomessa. Kerran varapresidenttinä, kaksi kertaa presidenttinä.
varapresidentti George H. W. Bush 1. heinäkuuta – 3. heinäkuuta 1983, Naantali
presidentti George H. W. Bush 8. syyskuuta – 9. syyskuuta 1990, Helsinki
presidentti George H. W. Bush 8. heinäkuuta – 10. heinäkuuta 1992, Helsinki
George W. Bush ei ole käynyt Suomessa valtiovierailulla.
Olet merkinnyt kotikunnaksesi Helsingin, jossa tällainen mahdollisuus on ainakin keskustakirjasto Oodissa mediatyöasemilla, joihin tarvitset myös erikseen lainattavan ulkoisen levyaseman (ota siis kirjastokortti mukaan). Myös pääkirjasto Pasilan äänitysstudio työasemineen soveltuu levylle "polttamiseen". Mediatyöasemia ja studiotilan voit varata Varaamo-palvelusta, linkit alla:Pasilan kirjaston äänitysstudioOodin mediatyöasemat hakutuloksena
Muistikuvasi pitää paikkansa:
Tuiterin Tuomas -loru löytyy Hanhiemon iloinen lipas -kirjasta, jossa on kokoelma vanhoja englantilaisia lastenloruja. Suomentaja on Kirsi Kunnas. Kirja on malliltaan pitkä ja kapea, sen on kustantanut WSOY, ja siitä on otettu useita painoksia. Ensimmäinen painos on vuodelta 1954.
Loru menee näin:
Tuiterin Tuomas
Tuiterin Tuomas,
possun huomas,
ja varasti possun se Tuomas.
Sen lihat hän söi,
ja nahat hän möi,
ja viimeksi kerrotaan paras:
selkäänsä sai varas.
Vuonna 1872 annettu armollinen koulujärjestys ja armollisella asetuksella 80/1905 muutetut oppikouluun sisäänottamista koskevat pääsyvaatimukset edellyttivät "ylemmän kansakoulun II luokan (maalaiskansakoulun 2 vuosiosaston) oppimäärää" ja sen osoittamista pääsytutkinnossa (kristinopissa, oppilaitoksen opetuskielessä, laskennossa ja maantiedossa, minkä lisäksi vaadittiin välttävää taitoa kaunokirjoituksessa). Jos kouluun ilmoitettu oli käynyt jotakin koulua ja saanut siitä todistuksen, tämä todistus oli esitettävä oppilasta kouluun pääsyä varten ilmoitettaessa.
Vuoden 1928 asetus uusmuotoisista valtion oppikouluista (75/28) vaati vastaavasti kansakoulun koko oppimäärää tai sitä vastaavaa tietomäärää. Kouluun pyrkijältä, joka...
”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) kertoo, että ”Into” on 1850-luvulla suomalaisuusaatteen innoittamana muodostettu nimi. ”Suomen sanojen alkuperä” -teoksen (osa 1; Suomalaisen kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) mukaan ”into” saattaa olla germaanista lainaa sanasta, josta tulee muinaisruotsin ’ulostekoa, työsuoritusta’ merkitsevä sana ”inna”. Etymologinen yhteys on kuitenkin epävarma. ”Into” merkitsee erityisesti itämurteissa ’kovaa halua’, mutta vanhassa kirjasuomessa se on voinut tarkoittaa myös ’kiimaa’.
Nimi ”Aaro” perustuu ”Uuden suomalaisen nimikirjan” mukaan hepralaiseen nimeen ”Aaron”, jonka alkuperä on epäselvä. Se saattaisi tulla muinaisegyptin ’vuorta’ merkitsevästä sanasta. Täyttä...
Tässä hyviä ja perusteellisia kirjoja aiheestasi:
- Virrankoski, Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
- Gulbrandsen, Pohjois-Amerikan intiaanit
- Andersson, Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia
Gulbrandsenin kirja on Kannuksen kirjastossa, toiset löytyvät mm. Lestijärven kirjastosta:
http://www.lestijarvi.fi/kirjasto/
Kyseinen kansanruno on julkaistu Matti Rajamaan Aapisessa. Aapinen on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1928. Aapisesta on otettu uusintapainoksia mm. vuosina 1938, 1939, 1944 ja 1950.
Voit lukea runon myös Kansalliskirjaston digitoimasta Matti Rajamaan Aapisen ensimmäisestä painoksesta:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=%22Kello%20yks%20keitto%…
Voit selailla aapista sivun ylälaidassa olevilla nuolilla.
Väitöskirja on yliopistokirjastojen yhteistietokanta LINDAN mukaan Tampereen, Joensuun ja Oulun yliopistojen kirjastoissa sekä Åbo Akademin kirjastossa. Kirja on luettavissa myös internetin välityksellä Tampereen yliopiston väitöskirjatietokannasta http://acta.uta.fi/ haettuna tekijällä tai nimikkeellä. Voit myös jättää kaukopalvelupyynnön Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteissä tai internetin välityksellä osoitteessa http://www.lib.hel.fi/kaukopal/kaukop.htm .
Yliopistomaailmaan sijoittuvia kotimaisia uusia kaunokirjallisia teoksia ei ole kovin paljon. Yliopistoon ja opiskelijamaailmaan liittyviä tai niitä sivuavia romaaneja ovat Suden vuoden lisäksi esimerkiksi
Henri Broms: Olio sinänsä: yliopistoromaani (1998; Vaasan yliopisto, Vaasan kauppakorkeakoulu, Vaasan korkeakoulu)
Bruun, Staffan: Bailut barrikadeilla (2001)
Hemanus, Pertti: Kuka halusi murhata professorin (1993; dekkari)
Leena Lehtolaisen Kun luulit unohtaneesi (2003)
Nousiainen, Inka: Kaksi kevättä (2001)
Numminen, M.A.: Helsinkiin (1999)
Saisio, Pirkko: Punainen erokirja (2003; lähinnä Teatterikorkeakoulu)
Kerttu-Kaarina Suosalmi: Ihana on Altyn-köl (1988; kuvaa 1940-lukua)
Suominen, Tapani: Sarvikuonojen maa (1992)
Vartti, Riitta:...
Sitaatin alkulähde on Shakespearen näytelmä Richard III (IV näytös, IV kohtaus, säe 70). Kuningatar Margareeta sanoo monologissaan ” Richard yet lives, hell's black intelligencer”. Matti Rossi suomentaa tämän kohdan ”Rikhard elää vielä, hornan musta renki”. Margareetalle Rikhard, joka on tappanut hänen lapsensa, on kaiken pahan ruumiillistuma.
Jenna on Jennin rinnakkaismuoto, ja molemmat juontavat juurensa Johanna-nimeen. Johanna tulee heprean kielestä ja tarkoittaa "Jumala on armollinen". Se on Johanneksen sisarnimi.
Taru-nimi on esiintynyt Suomessa ensimmäisiä kertoja 1800-1900-lukujen vaihteessa Dagmarin kutsumamuotona ja ruotsalaisen Saga-nimen suomennoksena. Muinaisilla heettiläisillä Taru oli säiden jumala, mutta suomalainen naisennimi ei ole lähtöisin tästä yhteydestä.
Jessica on ilmeisesti englantilainen muunnos hepreankielisestä nimestä Yiskah, "Jumala katsoo [jonkun] puoleen". Se on tullut Englannissa tunnetuksi Shakespearen näytelmästä Venetsian kauppias jo 1500-luvulta alkaen, mutta yleistynyt Suomessa vasta 1960-luvulla.
Melissa pohjautuu Melisa-, Melita- ja Melitta...
Ei liene kovin yllättävää, että sukunimen ”Savolainen” on voinut saada Savosta kotoisin ollut tai siellä liikkunut, joten alkuperä on se. Nimellä on voitu viitata myös ”Savo”-nimisen kylän asukkaaseen. Sukunimi on ollut sen verran laajalle levinnyt, että jo 1600-luvun lopulla sukunimeä on merkitty muistiin lähes kaikkialta Suomesta, joskin eniten sitä esiintyi Etelä-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanlahden perukassa, jossa se on saattanut olla myös nimen ”Sauvolainen” toinen kirjoitusasu.
Osoitteesta http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 löytyvä nimipalvelu kertoo, että sukunimi ”Savolainen” on ollut 24 111 väestötietojärjestelmään kirjatulla. Nykyisenä nimenä se on 11 580 henkilöllä.
Anjuska, Anjuta, Anjutta ovat Anjan slaavilaisperäisiä muunnoksia. Anja taas on Annan venäjänkielinen hyväilymuoto.
Lähde: Eeva Riihonen, Mikä lapselle nimeksi? 1992.
"Anna on heprean Hannah 'armo'. Anna on käytetyimpiä naisennimiämme. Sen suosio on peräisin puolen vuosituhannen takaa myöhäiskatoliselta ajalta, jolloin meilläkin palvottiin Pyhää Annaa, Neitsyt Marian äitiä." Nimipäivä 9.12. vuodesta 1709 lähtien.
Lähde: Kustaa Vilkuna, Etunimet, 1990.
Nimen yleisyyttä voi tutkia esim. Kaksplus -lehden nettisivun linkkien kautta
http://kaksplus.fi/odotus-ja-synnytys/mika-lapselle-nimeksi-/mika-lapse….
Pääset sieltä Väestorekisterikeskuksen nimpalveluun sekä eri maiden suosikkinimiin.
Anjuta-nimen yleisyyttä ulkomailla on vaikea sanoa,...
