Sellaista lähdettä ei varmastikaan ole, sillä tietääkseni mikään palvelu ei laske artikkelien palstamillimetrejä aiheiden mukaan. Missään palvelussa ei edes ole kaikkia Suomessa ilmestyviä sanomalehtiä paitsi Kansalliskirjastossa, jossa sielläkin lehdet ovat varastoituina eivätkä sellaisessa muodossa, että niistä voisi laskea palstamillimetrejä muuten kuin selaamalla joka lehden käsin. Fennica-tietokannastakaan ei saa edes lehtien sivumääriä, palstojen pituuksista puhumattakaan.
Ongelmaksi tulisi myös sen määrittäminen, milloin jutun laskettaisiin käsittelevän julkkiksia. Riittäisikö, että julkkiksen nimi mainittaisiin? Vai pitäisikö koko jutun käsitellä julkkista? Laskettaisiinko kirjailijan kirjaa arvosteleva juttu mukaan, jos siinä...
Turun kaupunginkirjastossa on säilytetty joitakin kotiin, muotiin, käsitöihin ja terveyteen liittyviä aikakauslehtiä. Niitä voi etsiä lehden nimellä kirjaston kokoelmatietokanta Ainosta.
http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=t_form2&sesid=1127800378
Kattavimmin, täydellisinä vuosikertoina, on säilytetty Kotiliesi-lehtiä, ja esim. Muoti + kauneus ja Suuri käsityökerho -lehdistä on joitakin numeroita myös 1970-luvulta. Sen sijaan mainitsemiasi Kaks' plus ja Kauneus ja terveys -lehtien 1970-luvun numeroita ei meillä ole varastoitu. Niitä voi kysyä esim. Turun yliopiston kirjastosta.
Lehtiä voit kysyä pääkirjaston aikuistenosaston tai käsikirjaston neuvonnasta. Niitä haetaan pyynnöstä lehtivarastosta. Ennen klo 16 pyydetyt lehdet saa...
Semic julkaisi vuosina 1979-80 kuusi Johanna Spyrin Heidi-kirjoista tehtyyn TV-sarjaan perustuvaa 50-sivuista kuvitettua vihkosta:
1. Heidi tapaa isoisänsä
2. Talvi vuoristossa
3. Heidi saapuu Frankfurtiin
4. Frankfurtin päiviä
5. Paluu isoisän luo
6. Clara käy kylässä
Semicin Heidi-kirjasten mahdollisia tekijöitä ei käyttämissäni lähteissä mainittu - todennäköisesti siksi, ettei niitä ole julkaisuissa mainittu. Verkkoantikvariaateissa näitä näytään kaupattavan ilman tekijätietoja, joten tämän enempää vihjeitä en vihkosten jäljittämiseksi valitettavasti pysty antamaan.
Aivan yksiselitteistä syytä kirjojen lyhentämiselle tuskin on olemassa. Lyhentämistä on Suomessa harrastettu luultavasti ainakin tuolta 1950-luvulta lähtien. Kirjaa on saatettu lyhentää sen suomennusvaiheessa, jolloin alkukielinen ja käännetty versio eroavat. Toisessa vaihtoehdossa ensimmäinen suomennos noudattaa alkuperäistä teosta, mutta myöhemmin kirjasta tehdään markkinoille vielä lyhennettykin versio. Näin ollen yksi ja sama teos saattaa löytyä suomennettuna sekä "pitkänä" että "lyhyenä". Myös selkokirjoja voisi pitää yhdenlaisena esimerkkinä lyhentämisestä. Syyt kuinka paljon ja miksi kirjaa lyhennetään vaihtelevat tapauskohtaisesti. Esim. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jotkin lyhennelmät perustuvat puhtaasti...
Tästä ei tarkkaa tietoa löydy, mutta hyvin todennäköisesti jousiampujien kasvoilla oli nimenomaan aurinkosuojaa. Reddit-keskustelualustalla samaa on ihmetelty täällä ja täällä, ja suurin osa keskustelijoista on sitä mieltä, että kyseessä on aurinkosuoja. Korkean suojakertoimen aurinkosuojat voivat aiheuttaa valkoista pigmenttiä kasvoille, ja käsittääkseni monelle korealaiselle ihonhoito ja auringolta suojautuminen on todella tärkeää. Hyvin vaalea iho kuuluu myös siellä kauneusihanteeseen, joten tästäkin syystä joillakin aurinkosuojilla saattaisi olla vaalentava vaikutus.
Sakari Laukkasen Selvä ja täsmällinen tuomio -kirjan saa Eduskunnan kirjastosta. Sitä on myös Helsingin yliopiston Oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa.
Kyseessä on Olof Bergin runo Kova pää. Runo oli mukana vuonna 1875 ilmestyneessä runokokoelmassa nimeltä Sepitelmiä: runon-kokeita, jonka Berg julkaisi kirjailijanimellä Olli Wuorinen. Internetissä runo löytyy ainakin osoitteesta http://fi.wikisource.org/wiki/Kova_pää
YLE Areenan ohjelmia saa jakaa sosiaalisessa mediassa silloin, kun siihen on tarjottu erikseen mahdollisuus omalla jakopainikkeellaan.
Lisätietoja Yleisradion sisältöjen tekijänoikeuksista.
Verkkolehtien artikkeleita on sallittua jakaa samanlaisella periaatteella käyttämällä lehtien tarjoamia omia jakopainikkeita tai linkkejä.
Lisätietoja esimerkiksi Uutismedian liiton tekijänoikeussivulta.
Mihail Solohovin tunnetuimman romaanin alkuperäinen nimi on "Tihi Don" eli "Hiljainen Don". Romaanista on julkaistu englannin kielinen versio, jonka nimi on "The silent Don" ja joka jakautuu kahteen osaan. Osilla on alaotsikot "And quiet flows the Don" ja "Don flows home to the sea". "Don flows home to the sea" ei siis ole erillinen teos.
Solohovin romaani on kokonaisuudessaan suomennettu nimellä "Hiljaa virtaa Don". (On olemasa myös vanhempi suomennos nimellä "Hiljainen Don".)
Tuija Lehtinen on hyvin tuottelias ja pidetty lasten- ja nuortenkirjailija, joka kirjoittaa myös aikuisille.
Ainakin kirjastoissa Lehtinen on hyvinkin lainattu ja ilmeisesti myös kirjakaupat myyvät hänen teoksiaan hyvin. Hän on saanut myös tunnustusta työstään, ja hänet on palkittu useasti erilaisilla kirjallisuuspalkinnoilla. Kaikki nämä kertovat niin varsinaisten lukijoiden kuin kirjallisuuskriitikoidenkin arvostuksesta.
Tuija Lehtisestä on kysytty tällä palstalla useasti aikaisemmin. Löydät vastaukset kirjoittamalla Kysy kirjastonhoitajalta –palvelun hakukenttään: Lehtinen Tuija.
Runsaasti lisätietoa Lehtisen tuotannosta ja palkinnoista löydät kootusti Kirjasammosta http://www.kirjasampo.fi
Kirjastoista löytyy kysyttyä teosta lainattavaksi varsin monessa kirjastossa. Kirjastot eivät laadi poistetuista ja myytävästä aineistosta luetteloita, joten tietoja myytävänä olevista kappaleista ei ole saatavilla.
Toimintatutkimusmenetelmää käsitteleviä kirjoja löytyy Ratamo-kirjastoista 50 nimekettä, joista tällä hetkellä suurin osa näyttää olevan lainassa. Riihimäellä on tällä hetkellä paikalla Metsämuuronen: Tutkimuksen tekemisen perusteet, tutkijalaitos, 2008, Hyvinkäällä Vilkka: Tutki ja havannoi, 2006, Ikkunoita tutkimusmetodeihin I, 2000 on paikalla Oitissa, Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä. Lisäksi Riihimäeltä löytyy varastosta muutama vanhempi teos aiheesta.
Jos laitat Ratamo-verkkokirjastoon www.hyrinet.fi/Ratamo-kirjastot hakusanaksi: toimintatutkimus kohtaan asiasana saat näkyviin kaikki 50 kirjaa. Kirjoja liikkuu kuitenkin paljon kirjastojen välillä ja vk:lla 18 näyttää olevan eräpäivä varsin monella. Kyselepä lisää lähimmästä Ratamo-...
Tässä Ylen Tietopalvelun vastaus: Radion urheilutoimituksesta kerrottiin, että tuo tunnus on soinut heillä 1980-luvulla. Se jäi pois 1990-luvun alussa, kun siirryttiin 5 minuuttisiin lähetyksiin. Tarkkoja vuosia ei toimituksessa muistettu.
Kyseessä on kappale nimeltä Tumma virta. Sävel on Kassu Halosen ja sanat kappaleeseen on tehnyt Emil von Retee. Laulu löytyy useammalta Goodmanin levyltä esim.Viimeiset laulut, Ai ai ai kun nuori ois ja 20 suosikkia: laulajan testamentti.
Aurinko- ja kevätmies on suora käännös ruotsinkielisestä ilmauksesta sol-och-vår-man, joka tarkoittaa naistennarraajaa, avioliittohuijaria – siis samaa kuin auervaara pienellä a:lla kirjoitettuna suomen kielessä. Sana löytyy ruotsin kielen sanakirjoista yhteen kirjoitettuna ilman väliviivoja: solochvårman. On olemassa myös verbi solochvåra, joka tarkoittaa siis huijaamista ja petkuttamista avioliittolupauksin. Nationalencyklopedins ordbokin mukaan ilmaus juontaa juurensa kontaktipalstan ilmoituksessa käytetystä nimimerkistä. ” Aurinko ja kevät”… mitkäpä sen otollisemmat olosuhteet naisten tunteisiin vetoamiseen ja pään pyörälle saattamiseen vaikka niinkin pahasti, että uhri tulee luvanneeksi omaisuutensa hurmurille!
Ruben Oscar Auervaara...
Ontologian (metafysiikan osa-alue) suuria kysymyksiä ovat "mitä on olemassaolo" ja "mitä on olemassa". Jos siis lähdetään tältä pohjalta, voimme aloittaa antiikin filosofeista, kuten Parmenidesta, Herakleitoksesta, Sokrateesta, Platonista ja Aristoteleesta. Ontologiaa käsitteleviä kirjoja voit etsiä kirjastosta hakusanoilla ontologia ja filosofia.
Jos taas etsimme esimerkkejä populaarikulttuurissa esiintyvistä simulaatioista ja virtuaalisista todellisuuksista, G. Peyton Wertenbakerin tarinassa "The Chamber of Life" vuodelta 1929 on virtuaalisen todellisuuden huone. Sen voi lukea Projekti Gutenbergissä. Robert A. Heinleinin tarina "They" (1940) käsittelee miestä, joka uskoo, että universumi on luotu hänen huijaamisekseen. 1950- ja 60-...
Hyvä aloituspaikka tiedonhaulle löytyy osoitteesta http://www.kirjastot.fi/showhierarchy.asp?hid=218, josta löytyy valikoima erilaisia tiedonhakuohjelmia. Suomalaisia sivuja löytyy hyvin Evrekasta esim. hakusanoilla informaatioteoria ja Shannon_Weaver (Shannonin ja Weaverin kommunikaatioteoriaan viitataan hyvin usein puhuttaessa viestien koodamisesta ja dekoodaamisesta jossakin kanavassa). Ainakin nämä linkit kannattaa katsastaa: http://www.helsinki.fi/~kahokas/kurssi/shaney.html,
http://www.uta.fi/~tierka/infme.htm, http://wwwedu.oulu.fi/homepage/epikkara/semio/semlu2.htm, http://www.comlab.hut.fi/opetus/140/slides1/, http://www.valt.helsinki.fi/staff/aberg/jv991/
Englanninkielistä materiaalia voit hakea esim. Googlesta hakusanoilla "...
Savonlinnan seudun murre kuuluu savolaismurteisiin ja tarkemmin ryhmään Savonlinnan seudun välimurteet. Itä-Suomen yliopiston sivuilla kerrotaan,että alueen murteista Enonkosken murre muistuttaa Pohjois-Savon murteita, kun taas Punkaharjun eteläosissa on jo kaakkoismurteiden sävyä:
http://sokl.uef.fi/aineistot/aidinkieli/murteet/savonlin.html
Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta löytyy Suomen murrekartta:
https://www.kotus.fi/kielitieto/murteet/suomen_murteet
Linna tarkoittanee tässä ihmisellä naista yleensä. Yksi Suomen murteiden sanakirjasta sanalle löytyvä merkitys on 'nainen, vaimo'. Matti Vilppula on Kielikello-lehdessä 2/1996 julkaistussa kirjoituksessaan pohdiskellut ihminen-sanan tätä merkitysulottuvuutta:
"Ihminen-sanan 'nainen'-merkityksen ratkaisu saattaa liittyä itse nainen-sanaan. On olemassa useita tietoja siitä, että sana nainen on murteissa koettu affektiseksi ja sävyltään kielteiseksi, halventavaksi. Osasyynä on varmaan ollut samaa kantaa oleva verbi naida ja sen sukupuoliyhteyteen viittaava merkitys. Tästä syystä nainen-sanaa on alettu vältellä ja sille on etsitty kiertoilmauksia. Naisihminen, naiseläjä, vaimoihminen, vaimoinen ihminen ja vaimoinen henki ovat esimerkkejä...
Tiedot Sokrateesta ovat kaikki toisen käden tietoa eli joko aikalaisten tai hänen seuraajiensa kertomaa, erityisesti Platonin Sokrates-kuvaus on vaikuttanut käsitykseemme hänestä. Sokrateen olemassaolon todistaminen sataprosenttisella varmuudella lienee aika vaikeaa. Voidaan myös kuitenkin todeta, että monet esimerkiksi antiikin ajan historiankirjoittajien välittämät tiedot ovat saaneet tukea arkeologisista kaivauksista, joten ei myöskään kannata ajatella, että Sokrateesta ei olisi ollut olemassa vain siksi, että tiedot ovat toisen käden tietoja.
Sokrateesta ja lähteistä, jotka hänestä kertovat, löytyy hyvä tiivis artikkeli Paavo Castrenin Antiikin käsikirjasta.
