Hei,
Märäjälahden koulu aloitti 1911, jolloin opettajia on ollut kaksi.
Koulu sijaitsi Sarkkilantien varressa (Tarkka sijainti: 63.2596°N, 30.0399°E). Koulu on käsittääksemme edelleen olemassa, mutta yksityisomistuksessa.
Märäjälahden koulu sotketaan usein entiseen emäntäkouluun, joka sijaitsee samalla suunnalla. Märäjälahden koulu lakkautettiin 1.8.1993. Sanomalehti Karjalaisen numerossa 320 on ollut 1961 lehtijuttu koulun täyttäessä 50 vuotta.
Kalastuksesta kiinnostunut voisi lukea esimerkiksi Timo Parvelan Paten kalastuskirjan tai saman kirjoittajan Pate ja Blacknessin hirviö -kirjan. Myös Kalle Veirton kirjassa Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja hitonmoinen lohisoppa, kalastellaan mökillä. Kivoja tietokirjoja kaloista ovat esimerkiksi Carlos da Cruzin Kalojen mitalla ja Niina Mäen Nuuskamuikkusen kalakirja.
Kalastusaiheisia kirjoja voi hakea Helmetin tarkennettu haku-toiminnon avulla. Hakusanaksi laittaa kalastus ja sen jälkeen rajaa hakua lastenaineistoon.
Hei!
Teos on julkaistu vasta toissa päivänä 24.4, joten se ei ole ehtinyt vielä kirjastoihin. Kirjaa varmasti hankitaan ainakin osaan kirjastoja, mutta siihen menee aikaa muutama viikko. Kannattaa tiedustella kirjaa uudelleen tai katsoa Helmetistä toukokuun puolenvälin tienoilla.
Hakemalla Turun kaupunginkirjaston kokoelmista osoitteessa http://www.turku.fi/kirjasto/ löytyy International Who's Who of Professional and Business Women vuodelta 1989. Hakutuloksesta käy lisäksi ilmi että teos on sijoitettu Käsikirjaston hyllyyn (ts. ei ole lainakappale). Mutta International Who's Who of Professionals -nimistä kirjaa ei löydy, ja näyttää siltä että on perin hankalaa löytää Suomesta ylipäätään: sekä Manda (yleisten kirjastojen yhteistietokanta) että Linda (yliopistokirjastojen yhteistietokanta) antavat kielteisiä hakutuloksia.
Lahden toisella puolella Kungliga biblioteket, Stockholms stadsbibliotek, ja Stockholms universitetsbibliotek eivät nekään tunnista ko. kirjaa.
(Ns. vapailta markkinoilta löytyy sen sijaan, esim....
Nykyään sävelen F nimi lausutaan suomeksi äf, mutta 1970-luvulla muoto ef oli yleinen taidemusiikin piireissä ja muutenkin.
Kysymys liittyy laajempaan ilmiöön kuin vain sävelten nimiin. Eräiden yksittäisten konsonanttien ääntämistapa jakoi aikoinaan jyrkästi mielipiteitä. Kiistely sai vauhtia siitä, että Yleisradio päätyi 1960-luvun taitteessa käyttämään uutisissa ä-muotoa. Taustalla oli Suomen Akatemian kielenhuollon suositus, joka ei kuitenkaan ollut ehdoton.
Virallisluonteisissa yhteyksissä oli siihen asti käytäntönä e-alkuinen lausuminen. Esimerkiksi STT (Suomen tietotoimisto) oli es-tee-tee, MTK oli em-tee-koo. Matematiikassa muuttuja x lausuttiin eks. Sitä pidettiin oppineena tapana, toisin kuin arkikielen ä-muotoa. Ä-muotoa...
Alla kirjoja, jotka käsittelevät mm. runouden kääntämistä. Kirjat saa lainaan esimerkiksi Oulun kaupunginkirjastosta:
- Sanan paino : kirjoituksia poetiikasta ja politiikasta / Rita Dahl
- Teoksesta toiseen : johdatus kirjallisuuden kääntämiseen / Susan Bassnett
- Kohteena käännös : uusia näkökulmia kääntämisen ja tulkkauksen tutkimiseen ja opiskelemiseen / toimittaneet Irmeli Helin ja Hilkka Yli-Jokipii
Esimerkiksi ajurinistuinta, kuskipukkia tarkoittava sana kosla on tullut suomen kieleen venäjän kuskipukkia merkitsevästä sanasta kozly.
Sana on sittemmin saanut myös merkityksen 'huono, vanha auto'.
https://kaino.kotus.fi/sms/?p=qs-article&sms_id=SMS_2621f4558edac84a0de…
Heikki Paunonen: Sloboa Stadissa: Stadin slangin etymologiaa (2016)
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kosla?searchMode=all
Pöyry-nimen taustaksi löytyy lähdekirjallisuudesta kaksi rinnakkaista teoriaa. Ralf Saxén on yhdistänyt laihialaisen talonnimen Pöyry muinaisskandinaaviseen miehen nimeen Biur. Karjalaista nimistöä tutkinut Viljo Nissilä puolestaan on selittänyt sukunimen Pöyry vastaavasta tukan laatua ilmaisevasta sanasta.
Koska Pöyry-nimen vahvimmat esiintymisalueet ovat vastaavasti jakautuneet kahtaalle Etelä-Pohjanmaalle ja Etelä-Savoon, ei ole mahdotonta sekään, että molemmat tulkinnat pitävät paikkansa: kenties läntinen ja itäinen Pöyry ovat saaneet alkunsa eri tavalla – toinen muinaisskandinaavisesta erisnimestä, toinen kantajansa tukan laatua kuvaavasta sanasta. Pöyry-sana tosin tunnetaan merkityksessä 'pörröinen tukka' myös pohjoisella...
Näistä kirjoista löytyy erilaisia kirjainmalleja:
Kirjotut kirjaimet - Muistojen monogrammit, kirjoittajat Helena Raussi-Tihula ja Juhani Seppovaara, Tammi.
Ristipistoja, kirjoittanut Kerstin Lokrantz, WSOY.
Kauneimmat kirjontamallit, kirjoittanut Monica Zetterström, Gummerus.
Kirjat löytyvät pääkaupunkiseudun HelMet-aineistohausta, osoitteesta http://www.helmet.fi/
Lisää ristipistokirjoja löytyy Aihehaulla, käyttämällä hakusanaa ristipistotyöt.
Tyköistuvien pannunlämmittimien ohjeita näyttää löytyvän etupäässä presso- ja Chemex-pannuille, joihin ei liity kahvia lämmittävää keitinosaa. Nämä kaksi ohjetta löytyi:Ravelry: Hario V60-02 Cozy pattern by Ami BalfourRavelry: Hario coffee cozy pattern by Bettina AakerhjelmPystyisikö niistä muokkaamaan omaan pannuun sopivaa lämmintintä?
Nemo-nimelle ei näytä löytyvän muuta selitystä kuin latinan pronomini nemo (ääntyy neemoo), joka tarkoittaa 'ei kukaan'. Käyttöön sen lienee ottanut Jules Verne romaanihenkilön nimenä. Ulottuvillamme olevat pyhimyskalenterit (www.heiligenlexikon.de, www.catholic.org/saints/saint.php?saint_id=4522, www.kirchensite.de/index.php?menuid) eivät tunne tällaista nimeä tunne. Nimellä on yleistynyt viime vuosina ilmeisesti Vernen kirjoista tehtyjen televisiosarjojen vuoksi https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1. Tietoa nimistä esim. osoitteesta www.behindthename.com.
Helsingin kaupunginkirjasto ottaa kyllä vastaan cd-levyjä lahjoituksena kokoelmiinsa. Lahjoitukset valikoidaan sen mukaan, millaista materiaalia kokoelmista puuttuu. Levyjen kunto toki myös ratkaisee. Kunkin kirjaston kokoelmista vastaava päättää otetaanko lahjoitukset kokoelmiin vai ei. Kannattaa kysyä esimerkiksi Kirjasto 10:stä olisiko heidän kokoelmissaan tarvetta lahjoitettaville cd-levyille.
Eivät ole. Tieteen termipankin määritelmän mukaan lääninrovasti on "rovastikunnan kirkkoherroista piispan ja tuomiokapitulin avuksi rovastikunnan toiminnallisen ja hallinnollisen johdon määräaikaiseen sivuvirkaan nimitetty kirkkoherra." Lääninrovasti valitaan vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan.
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:l%c3%a4%c3%a4ninrovasti
Rovasti taas on kirkollinen arvonimi, jonka piispa voi myöntää kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille. Rovastin arvonimi voidaan myöntää lääninrovastille tai kenttärovastille tämän jäädessä pois tehtävästään. Lisää tietoa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta:
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Rovasti
Tässä muutamia ehdotuksia:
Antell, Ann-Christin: Puuvillatehdas-sarja
Baldini: Uuden ajan opettaja
Bradley, Alan: Flavia de Luce -sarja
Fellowes, Julian: Snobit
Fellowes, Jessica: Mitford-sarja
Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Kawakami, Hiroko: Sensein salkku
Jones, Sadie: Kutsumattomat vieraat
Medberg, Sara: Kultaportin kaunottaret & muu tuotanto
Penny, Louise: Three Pines -sarja
Saisio, Pirkko: Passio
Lisää lukuvinkkejä voi kysyä kirjaston Lukuopas-palvelun kautta. Lukuopas tekee asiakkaan toiveiden mukaan räätälöityjä kirjalistoja. Tarkemmat tiedot palvelusta löytyvät verkkosivuiltamme: https://www.kajaani.fi/kirjasto/lukuopas/
FT Aulikki Salmia Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristotieteiden laitokselta arvelee sinun tarkoittavan termiä siirottavakarvainen. Siirottava tarkoittaa suoraan ulospäin suuntautumista; karvat ovat siis suuntautuneet suoraan ulospäin.
Äänikirja on tekijänoikeudellisesti yhdistelmä kirjallista tekstiä ja sen esityksen taltiointia. Tekijänoikeuslain 21§:n perusteella julkaistun teoksen julkinen esittäinen on luvanvaraista. Poikkeuksia ovat jumalanpalvelus, opetus ja tilaisuus, jossa tällainen esitys ei ole pääasia. Kirjaston järjestämä tilaisuus ei kuulu näihin poikkeuksiin. Kunnilla on Teoston ja Gramexin kanssa sopimus, jonka nojalla musiikkia voidaan vapaasti esittää kunnan tilaisuuksia. Tämä ei kuitenkaan koske äänikirjoja.
Tekijänoikeuslain 22§ sallii teosten käyttämisen ns. sitaattioikeuden puitteissa. Edellytyksenä on, että äänikirjasta kuunnellut osat ovat tarpeellisia havainnollistamaan muuta esitystä, esimerkiksi vinkkaajan alustusta. Pelkkää kuuntelemista...
Kaarlo Kramsun runoon, joka alkaa ”Viel’ elää Ilkan työt”, löysin kolme eri sävelmää. Kaikkien laulujen nimi on ”Ilkka” ja säkeistöjä on 13. Joistakin nuoteista osa säkeistöistä on jätetty pois.
Alice Tegnérin sävelmä sisältyy ainakin seuraaviin nuotteihin:
Kansanopiston laulukirja : nuottipainos (8. uud. p.; Otava, 1947)
Parviainen, Lauri: Koulun laulukirja : oppikoulupainos (WSOY, 1944) (säkeistöt 1-5)
Koululauluja (toimittanut Otto Kotilainen; WSOY, 1924) (säkeistöt 1-5)
Maamiehen laulukirja (toimittanut Pekka Puhakka; Valistus, 1923)
Suomen nuorison laulukirja (6. uud. p.; WSOY, 1921)
Lauri Ikosen sävelmä sisältyy ainakin seuraaviin nuotteihin:
Pesonen, Olavi: Laulava kansa : säestykset ja kuorosovitukset...
