Soitin on latinalaisamerikkalaisiin lyömäsoittimiin erikoistuneen Latin Percussion -yhtiön perustajan Martin Cohenin kehittelemä "vibraslap". Se syntyi, kun rumpali Bob Rosengarden pyysi Cohenia kehittämään soittimen, jolla voisi korvata perinteisen hevosen leukaluusta tehdyn ja kalkkarokäärmeen kalistuksen tavoin ääntelevän tehostesoittimen.
Latin Percussion täytti 50 vuotta! | Riffi
Percussion How To: Vibraslap w/ Mark Shelton - YouTube
Tyköistuvien pannunlämmittimien ohjeita näyttää löytyvän etupäässä presso- ja Chemex-pannuille, joihin ei liity kahvia lämmittävää keitinosaa. Nämä kaksi ohjetta löytyi:Ravelry: Hario V60-02 Cozy pattern by Ami BalfourRavelry: Hario coffee cozy pattern by Bettina AakerhjelmPystyisikö niistä muokkaamaan omaan pannuun sopivaa lämmintintä?
Anjuska, Anjuta, Anjutta ovat Anjan slaavilaisperäisiä muunnoksia. Anja taas on Annan venäjänkielinen hyväilymuoto.
Lähde: Eeva Riihonen, Mikä lapselle nimeksi? 1992.
"Anna on heprean Hannah 'armo'. Anna on käytetyimpiä naisennimiämme. Sen suosio on peräisin puolen vuosituhannen takaa myöhäiskatoliselta ajalta, jolloin meilläkin palvottiin Pyhää Annaa, Neitsyt Marian äitiä." Nimipäivä 9.12. vuodesta 1709 lähtien.
Lähde: Kustaa Vilkuna, Etunimet, 1990.
Nimen yleisyyttä voi tutkia esim. Kaksplus -lehden nettisivun linkkien kautta
http://kaksplus.fi/odotus-ja-synnytys/mika-lapselle-nimeksi-/mika-lapse….
Pääset sieltä Väestorekisterikeskuksen nimpalveluun sekä eri maiden suosikkinimiin.
Anjuta-nimen yleisyyttä ulkomailla on vaikea sanoa,...
Kyseinen Dumas'n teos on alun perin nimeltään Vingt ans après. Ensimmäisen kerran se ilmestyi suomeksi nimellä Myladyn poika eli kaksikymmentä vuotta jälkeenpäin ensin Eemil Forsgrenin (1896), sitten V. Hämeen-Anttilan kääntämänä (1914). 60-luvulla Myladyn poika julkaistiin Marjatta Salosen suomentamana osina 7-16 kaikkiaan 36 osaa käsittäneessä Alexandre Dumas -sarjassa. 60-luvun lopulla ilmestyi myös tarkistettu suomennos V. Hämeen-Anttilan käännöksestä viisiosaisena sarjana Muskettisoturit seikkailevat jälleen (Muskettisoturit palaavat, Muskettisoturit juonittelevat, Muskettisoturit taistelevat, Muskettisoturit pakenevat, Muskettisoturit voittavat). Nämä julkaistiin vuonna 1989 yhtenä niteenä nimellä Muskettisoturit seikkailevat jälleen.
Mitään järkeä monen sadan vuoden tuomiossa ei itse tuomitun näkökulmasta tietenkään ole, elinikäinen on elinikäinen. Ihmisen normaali-ikää pidemmät tuomiot tähtäävätkin luultavasti synnyttämään pelkoa ennen muuta nuorempien potentiaalisten rikollisten mielissä. Suomessahan "elinkautinen" ei todellisuudessa yleensä tarkoita varsinaista kuolemaan asti kestävää vankeutta. Pisimmät Suomessa istutut tuomiot ovat olleet 25 vuotta. Wikipedian tietojen mukaan maailmassa on neljä valtiota (Yhdysvallat, Israel, Etelä-Afrikka ja Tansania), joissa on elinikäisvankeja, joilla ei ole mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen. Myös monissa Euroopan maissa elinkautinen on nimensä mukainen, ellei tuomittua armahdeta. Näin on mm. Virossa ja Englannissa...
Laulun nimi on Paimenlaulu. Se alkaa: "Mä olen paimenpoikanen ain iloinen kuin peipponen". Toinen säkeistö alkaa: "Kun karjan kellot kilkkavat". Jokaisen säkeistön lopussa lauletaan: "tuu, tuu, tuuteli luu". Laulun on säveltänyt A. Klauwell ja suomenkieliset sanat ovat P. J. Hannikaisen. Laulun sanat ja nuotti löytyvät esim. Suuren toivelaulukirjan osasta 10, sivulta 59.
Pirjo Mikkosen teos Sukunimet (Otava, 2000) kertoo, Sainio nimeä on otettu runsaasti käyttöön erityisesti vuoden 1906 suurnimenmuutoksen yhteydessä maamme lounaisosassa sekä myös Itä-Suomessa. Ensimmäisiä nimenottajia oli Frans Viktor Sillberg, joka näin liittyi ylioppilasnuorison keskuudessa alkaneeseen sukunimien suomalaistamisliikkeeseen. Sainioksi on myöhemmin muutettu myös nimiä Iivari, Jakobsson, Karenius, Mariantytär, Salonius ja Sonninen.
Taivassalossa ja Halikossa on tavattu sana sainio merkityksessä reki, ajoreki, Satakunnassa saini on ollut kirkkoreki, leveä reki; näiden sanojen sisältyminen sukunimiin on kuitenkin epävarmaa.
Mikkosen teoksen mukaan meillä tunnetaan sukuniminä myös Saynyola, Saini, Sainiala,...
Kaisa Häkkisen Etymologinen sanakirja kertoo, että sana laina on itämerensuomalainen (sana esiintyy myös kaikissa suomen lähisukukielissä) vanha germaaninen laina. Germaaninen sana on rekonstruoitu muotoon *waiwan- ja se olisi syntynyt wai-tyypisestä huudahduksesta, siis vastaavasta kuin voi! Tästä kantamuodosta ovat kehittyneet germaanisten kielten saksan Weh ja ruotsin ve. Verbi vaivata on esiintynyt myös jo varhain.
Häkkinen kertoo lähteeksi Raimo Jussilan, Vanhat sanat. Vanhan kirjasuomen esiintymiä. SKS 1998.
Taikinan vaivaamisesta en löytänyt mitään mainintaa. Yritin etsiä ruotsinkielisistä vanhoista keittokirjoista, josko sana olisi myöhemmin muunnettu ruotsinkielisestä sanasta veva tms., mutta taikinan vaivaamisesta...
Kuten olette itsekin havainneet P. Mustapäältä ei ole suomennettu mitään erillistä kokoelmaa. On kuitenkin olemassa erinäisiä "finsk lyrik" -kokoelmia.
Mandasta löytyy yhteensä 19 viitettä. Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjaston varastossa olevista kirjoista:
Modern finsk lyrik 1984, NY FINSK LYRIK / I URVAL AV REPO, 1960, MODERN FINSK LYRIK 1947, UNG FINSK LYRIK 1938,
FINSK LYRIK 1936, FINSK LYRIK 2 1932, FINSK LYRIK 1 1926, P. Mustapäätä löytyy kokoelmasta Ung finsk lyrik, ja siellä on ruotsinnettu
runoja teoksista Laulu ihanista silmistä ja Laulu vaakalinnusta. Kaipaamaanne runoa ei siis meiltä löytynyt.
Egnerin Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä -kirjasta on tosiaan kaksi eri käännöstä.
Ensimmäisen painoksen (1956) laulut on kääntänyt Aila Nissinen.
Vuonna 1979 ilmestyneen laitoksen laulut on kääntänyt Panu Pekkanen.
1980-luvulla ilmestynyt äänikirja tehtiin tästä versiosta. Nykyään
saatavissa taitaa olla taas kirjan alkuperäistä versiota.
Molempia kirjoja on saatavissa Jyväskylän kaupunginkirjastosta.
Paluuta reserviin ei valitettavasti tässä tapauksessa voimassa olevan lainsäädännön puitteissa ole. Maavoimien esikunnasta tavoitettu asiantuntija selvensi asiaan liittyvää lainsäädäntöä.
1) Siviilivarannosta ei paluuta reserviin nykyisen lain puitteissa
Siviilipalveluslain 100 §:ään viitaten, mahdollisuutta reserviin palaamiseksi ei valitettavasti ole, vaan se edellyttäisi lainsäädäntömuutosta. Vaihto siviilipalveluksesta asepalvelukseen on mahdollista vain kerran, mutta ei enää, jos siviili- tai täydennyspalvelus on aloitettu. Sama asia käy ilmi Aluetoimistojen verkkosivujen UKK -osiosta.
2) Sitoutuminen koulutukseen ja tehtäviin
Sitoutuminen ei vaadi suoritettua asepalvelusta, kuten Vapaaehtoisesta...
Tässä muutamia kotimaisia kirjailijoita, joiden tuotantoa voisin suositella serkullesi: Virpi Hämeen-Anttila, Sesse Koivisto, Eila Kostamo, Eeva Tikka ja Tuula-Liina Varis. Toivottavasti heistä joku miellyttää!
Näyttäisi siltä että Jan Karonilta on toistaiseksi suomennettu vain nuo jo lukemasi teokset. Tarkistin asian Suomen Kansallisbibliografia Fennicasta, jossa on tiedot kaikista suomeksi ilmestyneistä teoksista.
https://finna.fi
Helsinkiä ja sen historiaa käsitellään ainakin seuraavissa elämäkerta- ja muistelmateoksissa: Katri Merikallio: Tarja Halonen - erään aktivistin tarina Jeanette Björqvist: Kovat kadut - ammattirikollisen jäljillä Maria Vainio-Kurtakko: Sovelias liitto - kohtauksia Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin elämästä Anne Mattson: Irja Askola - elämäkerta Raili Vihonen: Heimer Virkkunen, nuorisorovasti - neljä vuosikymmentä seurakuntaelämää Helsingin keskustassaKalle Virtapohja: Tuntematon Paavo Nurmi Elina Seppälä: Taiteilijoiden Kulosaari Muuta tietokirjallisuutta: Pauli Jokinen: Helsingin murhahistoria - 110 tarinaa henkirikoksista Ville Jalovaara: Helsinki 1944 - taistelu pääkaupungista...
Mainittujen Toiset kengät-, Siniset mokkakengät- ja Kuolema savolaiseen tapaan- kirjojen lisäksi kenkäteema löytyy aikuisten kaunokirjallisuudessa mm. kirjoissa Pentti Haanpää: Yhdeksän miehen saappaat, Oiva Arvola: Kenkähullun matka, Irja Virtanen: Punaiset kengät, Ellery Queen: Kenkäparin arvoitus, Henning Mankell: Italialaiset kengät, Scott Westerfeld: Niin eilistä, Tellervo Rouhiainen: Peilaajatyttö ja mustankiiluvat kengät, Jennifer Weiner: lainakengissä ja Niilo Laaksonen: Pieni poika ja isot saappaat.
Jalkine-aiheisia novelleja ovat Kawabata, Yasunari: Kesäkengät (kokoelmassa Kämmenenkokoisia tarinoita), Prisvin, Mihail: Vaarin huopatossut (kokoelmassa Mille nauratte: valikoima neuvostohuumoria ja -satiiria), Pälsi, Sakari:...
Karaoke DVD-levyjä kannattaa hakea ensin ”kotikirjaston” (Jyväskylän kaupunginkirjasto) kokoelmaluettelosta, osoitteessa http://www.aaltokirjastot.fi/. Käytä asiasanaa: karaoke ja laita lisärajauksiin ruksi aineistolajin DVD kohdalle. Kun et rajaa hakua mihinkään kirjastoon, saat samalla näkyviin myös kaikkien muiden ”Aalto-kirjastoihin” kuuluvien kirjastojen karaoke DVD-levyt. Hakutuloksen jälkeen voit tarkistaa hakuhetkellä hyllyssä (eli paikalla) olevat painalla linkkiä ”vain hyllyssä olevat”. Mikäli jossain muussa Aalto-kirjastossa on sellaisia karaokelevyjä joita Jyväskylän kaupunginkirjastossa ei ole (tai ne ovat lainassa), niitä voi tilata seutulainana (1 eur / kpl). Seutuvaraus voidaan tehdä kirjastossa tai voit myös soittaa...
Aiemmassa aihepiiriä käsitelleessä Kysy kirjastonhoitajalta -vastauksessa kerrotaan, että tynnyrilliseen tervaa (125 l) tarvitaan 60 - 100 mäntyä. Paanukaton tervaukseen tulee käyttää juuri mäntytervaa. Tervan riittoisuudesta kirkkohallitus on todennut 2017 seuraavasti:"Tervan menekki riippuu paljolti tervattavan paanutuksen laadusta. Tervaa kuluu noin yksi litra kahta– kolmea neliömetriä kohden tai noin puoli kiloa kattoneliötä kohden."
Jos käytämme annettujen lukujen keskiarvoja - tynnyrelliseen tarvitaan 80 mäntyä, litralla saa tervattua 2,5 neliötä - saamme tulokseksi, että sataan neliöön tarvitaan (100/2,5=) 40 litraa tervaa. 40 tervalitran valmistukseen taas tarvitaan (40/125*80=) 25,6 mäntyä.
Lähteet
Kainuun terva. Käyttö...
Opiskeljaelämästä:Lindroos, Harri: Kolmen markan insinöörejäSuonpää, Visa: Elämää mehiläiskennossaJansson, Henrik: Otteita kumouksellisista kokouksistaNuorisokulttuurista:Lehtonen, Terhi: Nuoret, ajat ja tilatPernaa, Ville: Pimeä vuosikymmenSeuraavat nuortenromaanit ovat ilmestyneet 1970-luvulla ja käsittelevät nuorisoa, tapahtumapaikkana lienee kuitenkin muu kuin Turku:Arjatsalo, Arvi: Viltsi ja muutSaarto, Tuula: RottasotaVirtanen, Rauha S.: Lintu pulpetissa
Tynnin runossa viitataan kansansatuun, josta on olemassa useita erilaisia toisintoja. Esimerkiksi Raul Roineen Suomen kansan suuressa satukirjassa, jossa on SKS:n kansanrunousarkiston materiaalin pohjalta muokattuja satuja, se esiintyy nimellä Mökintyttö ja kuningas. Siinä kuningas saa kuulla, että köyhällä mökkiläisellä on viisas tytär ja hän haluaa kokeilla tämän älyä antamalla vaikean tehtävän. Jos tyttö siitä suoriutuu, kuningas lupaa kihlata tämän morsiamekseen.
"Kuningas sanoi: 'Sinun on palattava kotiisi, mutta tule huomenna uudelleen luokseni. Mutta älä tule vaatteissa äläkä alastonna, älä hevosella eikä hevosetoinna, älä ratsastaen äläkä ajaen, älä tietä äläkä tien viertä, älä tule päivällä äläkä yöllä; et saa tulla sisälle,...
Nimenmuutoksen Helmet-kirjastojen rekisteriin voitte tehdä missä tahansa Helmet-kirjastojen toimipisteessä, myös Myllypuron mediakirjastossa. Puhelimitse nimenmuutos ei onnistu, sillä tietojen muuttaminen edellyttää kuvallisen henkilötodistuksen esittämistä. Jos käytössänne olevissa henkilötodistuksissa on vielä vanha nimi, niin henkilötodistuksen lisäksi tarvitaan maistraatin todistus asiasta. Tämä siksi, ettei kirjastolla ole pääsyä maistraatin yms. rekistereihin.
Uusi kortti on maksuton, jos vanha kortti on olemassa (mukana).
