Sellaista lähdettä ei varmastikaan ole, sillä tietääkseni mikään palvelu ei laske artikkelien palstamillimetrejä aiheiden mukaan. Missään palvelussa ei edes ole kaikkia Suomessa ilmestyviä sanomalehtiä paitsi Kansalliskirjastossa, jossa sielläkin lehdet ovat varastoituina eivätkä sellaisessa muodossa, että niistä voisi laskea palstamillimetrejä muuten kuin selaamalla joka lehden käsin. Fennica-tietokannastakaan ei saa edes lehtien sivumääriä, palstojen pituuksista puhumattakaan.
Ongelmaksi tulisi myös sen määrittäminen, milloin jutun laskettaisiin käsittelevän julkkiksia. Riittäisikö, että julkkiksen nimi mainittaisiin? Vai pitäisikö koko jutun käsitellä julkkista? Laskettaisiinko kirjailijan kirjaa arvosteleva juttu mukaan, jos siinä...
Turun kaupunginkirjaston verkkokirjastosta http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=t_form2&sesid=1055779806 löytyy asiasanoilla "intiaanit" ja "metsästys" esim. Suomen Metsästysmuseon näyttelyluettelo Karhumiehiä, nuolia ja biisoneita, teksti Simo Hankaniemi, 1992. Tässä kirjasessa ei kuitenkaan ole mainintaa "houkutuslinnuista", sen sijaan Pentti Virrankoski mainitsee kirjassaan Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit (1994), että "vesilintuja houkuteltiin kuvin, jotka tehtiin kaisloin täytetystä linnunnahasta" (s. 273);myös Legayn teoksessa Intiaaniatlas (1995) mainitaan houkutuslintu. Sellaisen kuva löytyy Turun kaupunginkirjaston pääkirjastosta kirjasta The world of the American Indian (1989, s. 43-45).
Etsitty kuukausista kertova runo on Zacharias Topeliuksen Vuosileikki, jonka on suomeksi tulkinnut Alpo Noponen. Joissakin lähteissä runo on pantu tyystin Noposen nimiin.
Vuosileikki on luettavissa esimerkiksi Topelius-lukemistosta Pyhäpäivän lukemisia lapsille ja aikuisille (WSOY, 2007). Pieni aarreaitta -sarjan kolmannesta osasta Runoaitta (WSOY, 1993) se löytyy myös - tässä Alpo Noposen töiden joukosta.
11-vuotiaalle sopivia fantasia- ja jännityskirjoja on todella paljon; alla on joitakin esimerkkejä:
Aarnio, Reetta : Maan kätkemät-sarja (fantasia)
Blyton, Enid: Viisikko-sarja (jännitys)
Diterlizzi, Tony : Spiderwickin kronikat-sarja (fantasia)
Hunter, Erin: Soturikissat- ja Etsijät-sarjat (fantasia)
Meloy, Colin: Sysimetsän kronikat-sarja (fantasia)
Mäkilä, Jari: Etsiväkerho Hurrikaani-sarja (jännitys)
Parvela, Timo: Sammon vartijat-sarja (fantasia)
Veirto, Kalle: Henkka ja kivimutka-sarja (jännitys)
Sopivia kirjoja voi myös etsiä Vaski-verkkokirjastosta https://vaski.finna.fi/
tai nuorille ja lapsille suunnatusta Sivupiiri-kirjallisuussivustosta, https://www.kirjasampo.fi/fi/sivupiiri
Kuva Wyatt Earpin piirtämästä kaaviosta löytyy teoksesta "Villi länsi--Lewisistä
ja Clarkesta Wounded Kneehin--kuohuva tarina Amerikan rajaseutujen asuttamisesta"
sivulta 149.
Aivan yksiselitteistä syytä kirjojen lyhentämiselle tuskin on olemassa. Lyhentämistä on Suomessa harrastettu luultavasti ainakin tuolta 1950-luvulta lähtien. Kirjaa on saatettu lyhentää sen suomennusvaiheessa, jolloin alkukielinen ja käännetty versio eroavat. Toisessa vaihtoehdossa ensimmäinen suomennos noudattaa alkuperäistä teosta, mutta myöhemmin kirjasta tehdään markkinoille vielä lyhennettykin versio. Näin ollen yksi ja sama teos saattaa löytyä suomennettuna sekä "pitkänä" että "lyhyenä". Myös selkokirjoja voisi pitää yhdenlaisena esimerkkinä lyhentämisestä. Syyt kuinka paljon ja miksi kirjaa lyhennetään vaihtelevat tapauskohtaisesti. Esim. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jotkin lyhennelmät perustuvat puhtaasti...
Tästä ei tarkkaa tietoa löydy, mutta hyvin todennäköisesti jousiampujien kasvoilla oli nimenomaan aurinkosuojaa. Reddit-keskustelualustalla samaa on ihmetelty täällä ja täällä, ja suurin osa keskustelijoista on sitä mieltä, että kyseessä on aurinkosuoja. Korkean suojakertoimen aurinkosuojat voivat aiheuttaa valkoista pigmenttiä kasvoille, ja käsittääkseni monelle korealaiselle ihonhoito ja auringolta suojautuminen on todella tärkeää. Hyvin vaalea iho kuuluu myös siellä kauneusihanteeseen, joten tästäkin syystä joillakin aurinkosuojilla saattaisi olla vaalentava vaikutus.
YLE Areenan ohjelmia saa jakaa sosiaalisessa mediassa silloin, kun siihen on tarjottu erikseen mahdollisuus omalla jakopainikkeellaan.
Lisätietoja Yleisradion sisältöjen tekijänoikeuksista.
Verkkolehtien artikkeleita on sallittua jakaa samanlaisella periaatteella käyttämällä lehtien tarjoamia omia jakopainikkeita tai linkkejä.
Lisätietoja esimerkiksi Uutismedian liiton tekijänoikeussivulta.
Eeva Kilven runo Laulu rakkaudesta voisi olla tarkoittamasi runo. Se alkaa näin:
"Ja eräänä päivänä me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena..."
Runo on mm. kokoelmassa
Kilpi, Eeva: Runoja 1972-1976. WSOY, 1978
http://www.helmet.fi/record=b1339155~S9*fin
Tätä runoantologiaa kannattaa myös selailla:
Pää tallella : runoja ikääntyville / toimittaneet Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto. LK-kirjat, 2008
http://www.helmet.fi/record=b1854303~S9*fin
Tuija Lehtinen on hyvin tuottelias ja pidetty lasten- ja nuortenkirjailija, joka kirjoittaa myös aikuisille.
Ainakin kirjastoissa Lehtinen on hyvinkin lainattu ja ilmeisesti myös kirjakaupat myyvät hänen teoksiaan hyvin. Hän on saanut myös tunnustusta työstään, ja hänet on palkittu useasti erilaisilla kirjallisuuspalkinnoilla. Kaikki nämä kertovat niin varsinaisten lukijoiden kuin kirjallisuuskriitikoidenkin arvostuksesta.
Tuija Lehtisestä on kysytty tällä palstalla useasti aikaisemmin. Löydät vastaukset kirjoittamalla Kysy kirjastonhoitajalta –palvelun hakukenttään: Lehtinen Tuija.
Runsaasti lisätietoa Lehtisen tuotannosta ja palkinnoista löydät kootusti Kirjasammosta http://www.kirjasampo.fi
Jonnan Tykkään susta äänite vuodelta 1985 löytyy muutamasta kirjastosta lp-levynä tai c-kasettina. Kirjastot, joiden kokoelmiin äänite kuuluu löydät Frank-monihausta.
http://monihaku.kirjastot.fi/frank/frankcgi.py?view=Maakuntakirjastot&a…
Mahdollisen kaukolainapyynnön voit jättää oman kirjastosi kautta.
Suomen tekijänoikeuslain mukaan laulunsanat määritellään teoksiksi, joiden suoja kestää 70 vuoden verran tekijän kuolemasta alkaen. Tämä on yksi syy miksei internetistä laulujen sanoituksia aina löydy.
Voisikohan kyseinen kirja olla Eläinystävämme, joka on julkaistu vuonna 1978 ja kuuluu Lasten kultainen kirjasto -sarjaan. Teos sisältää Tammen kultaiset kirjat: Kaupunkilaishiiri ja maalaishiiri, Elefantti Antti-fantti, Sakari Sarvikuono, Loikkaa pikku kenguru, Luiseva puiseva leijona, Kissa joka luuli olevansa hiiri, Nille nallen kalaretki, Maalarikissat, Laivakoira ja Eläinpienokaisia. Kokoelmassa ei siis ole Matti Majavan salaisuutta, mutta muut teokset löytyvät.
Aurinko- ja kevätmies on suora käännös ruotsinkielisestä ilmauksesta sol-och-vår-man, joka tarkoittaa naistennarraajaa, avioliittohuijaria – siis samaa kuin auervaara pienellä a:lla kirjoitettuna suomen kielessä. Sana löytyy ruotsin kielen sanakirjoista yhteen kirjoitettuna ilman väliviivoja: solochvårman. On olemassa myös verbi solochvåra, joka tarkoittaa siis huijaamista ja petkuttamista avioliittolupauksin. Nationalencyklopedins ordbokin mukaan ilmaus juontaa juurensa kontaktipalstan ilmoituksessa käytetystä nimimerkistä. ” Aurinko ja kevät”… mitkäpä sen otollisemmat olosuhteet naisten tunteisiin vetoamiseen ja pään pyörälle saattamiseen vaikka niinkin pahasti, että uhri tulee luvanneeksi omaisuutensa hurmurille!
Ruben Oscar Auervaara...
Ontologian (metafysiikan osa-alue) suuria kysymyksiä ovat "mitä on olemassaolo" ja "mitä on olemassa". Jos siis lähdetään tältä pohjalta, voimme aloittaa antiikin filosofeista, kuten Parmenidesta, Herakleitoksesta, Sokrateesta, Platonista ja Aristoteleesta. Ontologiaa käsitteleviä kirjoja voit etsiä kirjastosta hakusanoilla ontologia ja filosofia.
Jos taas etsimme esimerkkejä populaarikulttuurissa esiintyvistä simulaatioista ja virtuaalisista todellisuuksista, G. Peyton Wertenbakerin tarinassa "The Chamber of Life" vuodelta 1929 on virtuaalisen todellisuuden huone. Sen voi lukea Projekti Gutenbergissä. Robert A. Heinleinin tarina "They" (1940) käsittelee miestä, joka uskoo, että universumi on luotu hänen huijaamisekseen. 1950- ja 60-...
Ehkäpä näistä sivuista on sinulle apua esitelmäsi teossa:
http://www.evl.fi/kkh/kuo/klk/uu/hindul.htm
(kirjoitus on julkaistu Kristillinen kasvatus -lehden numerossa 5/98)
http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/uskonto/kurssi2/hindulaisuus…
(Opetushallituksen Etälukio sivuilta)
http://www.clas.ufl.edu/users/gthursby/rel/hinduism.htm
(paljon linkkejä lähinnä englanninkielisille hindulaisuutta käsitteleville sivuille)
http://www.academicinfo.net/hinduismmeta.html
(linkkejä englanninkielisille hindulaisuutta käsitteleville sivuille)
http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/2uskonto/uskonto1/
(lukiotason oppimateriaalia, julkaisija Internetix)
Lisätietoja voit etsiskellä myös kirjoista, esimerkiksi:
Grönblom, Rolf
Intian uskonnot --...
Savonlinnan seudun murre kuuluu savolaismurteisiin ja tarkemmin ryhmään Savonlinnan seudun välimurteet. Itä-Suomen yliopiston sivuilla kerrotaan,että alueen murteista Enonkosken murre muistuttaa Pohjois-Savon murteita, kun taas Punkaharjun eteläosissa on jo kaakkoismurteiden sävyä:
http://sokl.uef.fi/aineistot/aidinkieli/murteet/savonlin.html
Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta löytyy Suomen murrekartta:
https://www.kotus.fi/kielitieto/murteet/suomen_murteet
Linna tarkoittanee tässä ihmisellä naista yleensä. Yksi Suomen murteiden sanakirjasta sanalle löytyvä merkitys on 'nainen, vaimo'. Matti Vilppula on Kielikello-lehdessä 2/1996 julkaistussa kirjoituksessaan pohdiskellut ihminen-sanan tätä merkitysulottuvuutta:
"Ihminen-sanan 'nainen'-merkityksen ratkaisu saattaa liittyä itse nainen-sanaan. On olemassa useita tietoja siitä, että sana nainen on murteissa koettu affektiseksi ja sävyltään kielteiseksi, halventavaksi. Osasyynä on varmaan ollut samaa kantaa oleva verbi naida ja sen sukupuoliyhteyteen viittaava merkitys. Tästä syystä nainen-sanaa on alettu vältellä ja sille on etsitty kiertoilmauksia. Naisihminen, naiseläjä, vaimoihminen, vaimoinen ihminen ja vaimoinen henki ovat esimerkkejä...
Irlanti-Suomi-seuran sivuilla kerrotaan Suomen uudesta kansalaisuuslaista ja
siinä yhteydessä, että Irlanti on yksi niistä maista, joka hyväksyy
kaksoiskansalaisuuden: http://www.suomi-seura.fi/index.
php?request=42&language=FI&article=68 .
Tiedot Sokrateesta ovat kaikki toisen käden tietoa eli joko aikalaisten tai hänen seuraajiensa kertomaa, erityisesti Platonin Sokrates-kuvaus on vaikuttanut käsitykseemme hänestä. Sokrateen olemassaolon todistaminen sataprosenttisella varmuudella lienee aika vaikeaa. Voidaan myös kuitenkin todeta, että monet esimerkiksi antiikin ajan historiankirjoittajien välittämät tiedot ovat saaneet tukea arkeologisista kaivauksista, joten ei myöskään kannata ajatella, että Sokrateesta ei olisi ollut olemassa vain siksi, että tiedot ovat toisen käden tietoja.
Sokrateesta ja lähteistä, jotka hänestä kertovat, löytyy hyvä tiivis artikkeli Paavo Castrenin Antiikin käsikirjasta.
Kyseessä saattaisi olla Erwin Moserin kirja Lumimies, joka on ilmestynyt vuonna 1988. Siinä on tarina Mäyrän luolassa, jossa on savuava piippu. Hiiret ovat Manne ja Vili - toinen on ruskea, toinen harmaa. Hiirillä on hoikat, pitkät jalat ja kädet.
Manne ja Vili -sarjassa ilmestyi myös kolme muuta kirjaa: Lentävä hattu, Puunrunkotalo ja Suuri sieni. Kaikki kirjat ovat melko pienikokoisia.
