Tyhjännaurajasta on kysytty aikaisemminkin: https://www.kirjastot.fi/kysy/mika-on-tyhjannauraja-kaikki-tiedamme
Kirjoista ja kirjaston käytössä olevista tietokannosta (mm. Kielikello) ei löytynyt mainintaa tyhjännaurajasta, mutta teoksesta Suomen kansan sananlaskuja / kirjaksi koonnut Elias Lönnrot löytyy sananlasku: "Räkänenestä mies tulepi, vaan ei tyhjän itkiästä".
Lönnrotin kokoelmasta löytyy ilmeisesti useampi versio tästä sananlaskusta, esimerkiksi tällainen: ”Mies tulee räkänenästä, toinen toljan tohjanasta, vaan ei tyhjän naurajasta”. (Lähde: https://www.tinfo.fi/fi/Sen_edestaan_loytaa ) Valitettavasti en saanut kys. teosta käsiini, joten en voi tarkistaa sen sisältöä.
Lönnrotin kirja on ilmestynyt alunperin vuonna 1842 SKS:n...
Uusi suomalainen nimikirja (1988) -kirjan mukaan (s. 510) Litmanen on karjalainen sukunimi, josta löytyy mainintoja Parikkalasta, Kesälahdelta ja Lumivaarasta, sekä Savosta Sulkavalta. Litmasia on ollut samoilla seuduilla jo 1600-luvulta alkaen. Pohjanmaalaisia juuria nimelle ei löytynyt, ei myöskään ulkomaisia.
Karjalassa ja Savossa on käytetty nimitystä litma eräästä vesikasvista. Litmasuo tarkoittaa vetistä suota. Litmakka taas merkitsee märkää ja liukasta, ja ihmisestä puhuttaessa sillä tarkoitetaan mielistelevää, viekkaasti kohteliasta. Arvellaan, että näiden sanojen pohjalta on voinut syntyä liikanimi, johon sukunimi Litmanen perustuisi.
Ainakin kerran aikaisemmin vastaavanlainen kysymys on esitetty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa ja silloin kysyjää kehotettiin olemaan yhteydessä Digi- ja väestötietoviraston osoitepalveluun. Osoitepalvelussa kerrotaan, jos kysytty henkilö on kuollut. Voit soittaa palveluun, puhelinnumero on maksullinen. Osoitepalvelun sivut löytyvät tästä linkistä https://dvv.fi/osoitepalvelu.
Muutenkin viranomainen, joka pystyy sinua parhaiten kysymässäsi asiassa auttamaan on juuri Digi- ja väestötietovirasto, jonka sivuille pääset tästä linkistä https://dvv.fi/henkiloasiakkaat.
Sorri sukunimenä: (lähde: Mikkonen-Paikkala: Sukunimet / 2000). Nimi esiintyy satakuntalaisissa lähteissä jo keskiajalta lähtien: esim. Olavi Sorri 1440-luvulla Messukylässä. Aitolahdella nimi on kiteytynyt kylännimeen Sorrila eli Sorila. Nykyisin sukunimi on yleisin Keski-Suomessa, mutta on säilynyt myös muualla Länsi-Suomessa. Sukunimiä ovat myös Sorila ja Sorrela. Nimiin sisältynee vanha yksilönnimi, vert. Sorri peep Tarton alueella 1600-luvulla.
Sorrien suvulla on myös oma sukuseura, jossa kerrotaan enemmän ko. sukunimestä ja sen historiasta sekä Sorrien suvusta. Tiedot löytyvät Internetistä sivulta http://suvut.genealogia.fi/sorri/index.htm
Pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kokoelmista löytyisivät ainakin seuraavat torppareita ja torpparilaitosta käsittelevät teokset:
- Gylling, Edvard: Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet ruotsinvallan aikana : tutkimus. Helsinki : Puromiehen kirjapaino, 1909 (Väitöskirja - Helsingin yliopisto)
- Peltonen, Matti: Talolliset ja torpparit : vuosisadan vaihteen maatalouskysymys Suomessa. Helsinki : Suomen historiallinen seura, 1992 (Väitöskirja - Helsingin yliopisto)
- Haatio, Toivo: Torpat ja torpparit. Espoo : 2005
- Rasila, Viljo: Suomen torpparikysymys vuoteen 1909. (1961)
- Rasila, Viljo: Torpparikysymyksen ratkaisuvaihe. (1970)
- Niemelä, Jari: Talonpoika toimessaan : Suomen maatalouden historia.
Helsinki : Suomalaisen...
Kirja Suomalaiset sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala. Helsinki, 1992 kertoo, että Muilu saattaa olla alunperin Samuel-nimen kansanomainen muoto. Talo on nimetty isännän mukaan ja talon nimestä on sitten tullut sukunimi.
Toinen asia on sitten Muilu nimestä on johdettu yleiskäsitys muilutus. Muilutukset olivat lapuanliikkeen harjoittamia kommunisminvastaisia pelottelutoimia. Käytännössä siis kaappauksia ja pahoinpitelyjä. Termi juontui Lapualla asuvista Muilun veljeksistä, jotka olivat aktiivisia lapuanliikkeen kannattajia ja muiluttajia.
Kysymykseen on vastattu Kysy kirjastonhoitajalta palvelussa vuonna 2018 seuraavasti:
Osa kirjastojen asiakkaista on allergisia koirille. Siksi Helsingin kaupunginkirjasto on pyrkinyt takaamaan, että osassa kirjastoista voi asioida ilman pelkoa allergisista reaktioista. Kirjastot on valittu siten, että niitä olisi tasapuolisesti ympäri kaupunkia. Apulaisoikeusasiamies on osoitteesta https://www.oikeusasiamies.fi/fi/ratkaisut/-/eoar/4595/2015 löytyvässä ratkaisussaan pitänyt menettelyä ”toisaalta allergisten asiakkaiden oikeuksien ja toisaalta myös asiakkaiden koirien läsnäolon suhteen riittävinä ja oikeasuhtaisina”.
Kirjasto joutuu tässä – niin kuin monissa muissakin asioissa – tasapainottelemaan kahden asiakasryhmän toisistaan...
Vanhat sanomalehdet ovat periaatteessa luettavissa paperiversioina Kansalliskirjastossa (https://www.kansalliskirjasto.fi), mutta yleensä lehdistä saa käytettäväksi vain mikrofilmit. Jos paperilehden tarpeeseen on perusteltu syy, niin lupaa paperilehtien lukemiseen voinee pyytää.
Kansalliskirjaston lehtiä voi etsiä Fennica-tietokannasta osoitteesta https://finna.fi. Frank-monihaku osoitteessa http://monihaku.kirjastot.fi/fi/ on puolestaan kätevä, jos haluaa selvittää, onko jotakin lehteä jossakin Suomen kirjastossa.
CompOpuksen Runosta runoon cd-romilta ei kyseistä runoa löytynyt. Se sisältää sähköisessä muodossa Eino Leinon Kootut runot, jolloin haun voi tehdä kokotekstistä. Eli runo ei kuitenkaan liene Eino Leinon tuotantoa. Samasta asiasta on kyselty myös Helsingin Sanomien Kysy Kirstiltä -palstalta, jonne runon kirjoittajaksi on itse ilmoittautunut Vuokko Laatio-niminen helsinkiläisnainen.
Jos tarkastellaan yksinomaan pellehyppyjä, kukaan ei liene hypännyt korkeammalta kuin suomalainen Matti Myllymäki, joka vuonna 2001 hyppäsi Tamperella epäonnistuneen pellehypyn Ratinan suvantoon 50 metristä. Ennen tätä pellehyppyjen Suomen korkeusennätys oli 32 metriä.
Kovin paljon Myllymäkeä korkeammalta ei ole veteen hypätty ilman pelleilytarkoitustakaan. Tämänhetkinen luotettavasti dokumentoitu ennätys lienee brasilialaisen Laso Schallerin vuonna 2015 hyppy 58,8 metristä. Tätä edeltävä ennätys oli vuonna 1983 hypätty 52,4 metriä.
https://thetouchback.com/the-world-record-high-dive-a-bone-breaking-history-part-1/
https://thetouchback.com/the-high-dive-world-record-a-bone-breaking-history-part-2/
https://thetouchback.com/the-high-...
Hei!
Tämä vastaus tulee aikuistenosaston puolelta. Jos näissä ei ole haluamiasi, voit kysyä vielä lastenosastolta, jossa on paljon eläinaiheisia runokirjoja.
Olen ottanut mukaan muutaman naakka-runon, koska naakka kuuluu varislintuihin.
Luonnosta paljon kirjoittaneita suomalaisia ovat mm. Lauri Pohjanpää, Jaakko Haavio, Einari Vuorela, Aaro Hellaakoski, P. Mustapää ja Risto Rasa.
Alla olevat runot löytyivät seruaavista kokoelmista:
RUNO PUHUU LUONNOSTA / toim. Terttu Tupala, Kirjapaja 1985
- Maila Pylkkänen: Kesylintu
- Einari Vuorela: Varis
- Pekka Suhonen: Vanha varis outona kuulee kiurut
- Olavi Ingman: Varis istuu kuusen latvuksessa
- Toivo Laakso: Tuttu varis, niin rohkea mutta ujo
- Lauri Pohjanpää: Syksy (Kaksi vanhaa, vanhaa...
Sukunimestä ei ehkä voi sanoa, mitä se "tarkoittaa". Jos se on johdettu sanasta siivo, niin Nykysuomen sanakirjan mukaan siivon synonyymeja ovat moitteeton, nuhteeton, kunnollinen, hyvätapainen, siisti, säädyllinen, siivokas, siivollinen; kiltti. lauhkea, säädyllinen.
Nimen alkuperästä tiedetään Pirjo Mikkosen Sukunimet-kirjan (v.2000) mukaan, että talonnimestä juontuvaan Siivolaan sisältyy meillä jo keskiajalla tunnetun Sigfridin kansanomaistunut muoto Siivo. Siivola on tuttu sekä asutus- että sukunimenä Hämeessä (torpan nimenä mm. Asikkalassa 1836, torppari Johan Joh.son Siivola 1828 Kalvola, Ylä-Satakunnassa, Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa (Simon Siivola 1834 Loimaa) sekä toisaalta Lapin läänin eteläisissä kunnissa (Matts Siivola...
Panna tai painaa villaisella tarkoittaa unohtamista tai kehotusta olla reagoimatta johonkin. Se on todennäköisesti syntynyt vanhan kansan ohjeesta painaa kipeää kohtaa villaisella. Todellisuudessa villa ei kipuun välttämättä auta, mutta sanonta on kuitenkin jäänyt elämään.
https://yle.fi/uutiset/3-5411603
Alumiinista voidaan tehdä hyvin monenlaisia esineitä ja hyvin suuriakin metallin monien hyvien ominaisuuksien vuoksi.
Alumiinista voi tehdä kuljetussäiliöitä, esim. nesteytetyn kaasun kuljetukseen -163 asteessa lastialuksessa. Alumiini on korroosionkestävää, siitä voi tehdä kirkon kupolikattoja. Siitä voidaan tehdä myös profiileja, tankoja ja putkia. Suurprofiileja käytetään kevyiden rautatievaunujen valmistuksessa. Alumiini on myös ensisijainen lentokonemateriaali. Rakentamisessa ja autonosissa käytetään paljon alumiinia.
Katso lisää: Raaka-ainekäsikirja 5 : alumiinit, 2002.
Suurimmalla osalla kirjastojen työntekijöitä on jokin kirjastoalan koulutus tai muun alan tutkinto, jota on täydennetty kirjastoalan opinnoilla. Kirjastoalaa voi opiskella niin yliopistossa, ammattikorkeakoulussa kuin opistoasteellakin. Kirjastossa työskentelevät voivat olla ammatiltaan esimerkiksi kirjastonhoitajia, informaatikkoja, pedagogisia informaatikkoja, kirjastovirkailijoita, kirjastoautonkuljettajia, erikoiskirjastonhoitajia, erikoiskirjastovirkailijoita tai kirjastosihteerejä. Kirjastojen johtotehtävissä on kirjastotoimenjohtajia tai kirjastonjohtajia, apulaiskirjastotoimenjohtajia, apulaiskirjastonjohtajia tai palvelupäälliköitä. Erilaisia ammattinimikkeitä on paljon.Tieteellisissä...
Elokuva ei ikävä kyllä kuulu Helmet-kirjastojen valikoimiin. Frank-monihaulla ei elokuvaa löytynyt muistakaan yleisistä tai erikoiskirjastoista, eikä myyntiversiossa tosiaankaan näytä olevan suomenkielistä tekstitystä. Elokuvan lisäksi The ghost and mrs Muir on tehty myös tv-sarjaksi, mutta sitäkään ei ikävä kyllä löytynyt. Mutta toiveesi menee kyllä eteenpäin pääkaupunkiseudun yhteiselle DVD-hankintaryhmälle. Täältä löydät lisätietoja elokuvasta; www.imdb.com
Kielitoimiston sanakirjan mukaan piittaamaton sanaa kuvataan seuraavasti: "välinpitämätön, penseä, häikäilemätön"
Esimerkkinä: "Muista, mistään piittaamaton. Käskyistä piittaamaton. Piittaamaton ihminen"
Ihminen suhtautuu/toimii piittaamattomasti, kun hän jättää huomiotta esim. toisten tunteet, inhimillisyyden, taloudelliset realiteetit, toimintansa laillisuuden.
Satu prinsessasta ja sammakoksi loihdutusta prinssistä tunnetaan parhaiten Grimmin veljesten Lasten- ja kotisaduissa julkaistuna versiona. Grimmien sadun nimi on Sammakkokuningas ja Rautainen Heikki (joissain suomennoksissa Rauta-Heikki). Tässä prinsessa ei kuitenkaan suutele sammakkoa, vaan heittää sen seinään. Kyseiseen satumotiiviin paneutuneiden tutkijoiden mukaan suudelma-aihe on peräisin tarinan angloamerikkalaisista varianteista, jotka - erotuksena Grimmin veljesten tulkinnasta - tunnetaan tavallisesti nimellä Sammakkoprinssi. Yhteistä näille versioille on se, että prinsessa on tavallisesti vain "kuninkaantytär" tai "prinsessa" - hänen nimeään ei mainita.
Tunnetuin Prinsessa Kultakutri lienee...
"Alviina on muunnos nimestä Alfiina, jonka alkuperäksi on esitetty Adolfiinaa ja miehennimeä Alf.
Suomessa Alviinaksi on nimitetty tyttöjä pääasiassa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. 2000-luvun alussa nimen kannatus oli pienoisessa kasvussa, joskin se oli edelleen hyvin harvinainen. Myös kirjoitusasut Alvina, Alfiina ja Alfina ovat harvinaisia. Aikoinaan nimen kansanomaisia muotoja olivat muun muassa Alvi, Alva, Fiina, Fiinu, Iina, Viina ja Viinu." Lähde: Anne Saarikalle, Johanna Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, 2007, s. 31.
Nimipäivästä Helsingin kaupunginkirjasto on vastannut 15.9.2010 vastaavaan kysymykseen näin: "Alviinalla ei yksinkertaisesti ole virallista nimipäivää eikä ole sellaista ollutkaan. Nimeä ei...
