Valitettavasti lähdeteoksemme eivät sisällä mitään Salopuro-nimestä. Salo-alkuisia yhdyssanoja on sukunimistössämme runsaasti, osa on lähtöisin paikan- tai tilannimistä, osa on suomalaistettuja nimiä monenlaisista alkuperäisnimistä, joilla usein ei ole mitään merkityksellistä tai äänteellistä yhteyttä 'saloon'. Suomalaisuuden liiton julkaiseman Sukunimioppaan mukaan (vuoden 1984 painos) Salopuro on kuulunut vuodesta 1930 lähtien suojattuihin sukunimiin. 1930-luvun puolivälissä tapahtuneen suuren nimenmuutosaallon yhteydessä Salopuro-nimeä ei ottanut kukaan (sellaisia kuin Salohonka, Salojärvi, Salokangas, Salokannas, Salokanta, Salokanto, Salokaski, Salokataja, Salokero, Salokorpi, Salokunnas, Salokylä, Salolaakso, Salolammi, Salolehto,...
Pelkästään 1920-luvun muotiin keskittyy John Peacockin kirjasarjan kirja Fashion sourcebook: the 1920s. Muodin historiasta yleensä on kirjoitettu paljon, mm. näistä löytyy tietoa:
- Nineteenth-century fashion in detail / Lucy Johnston with Marion Kite and Helen Persson
- Costume and fashion : a concise history / James Laver
- History of twentieth century fashion / Elizabeth Ewing
- 1900-luvun muodin historia / Gertrud Lehnert
Näiden Internet-sivujen kautta löytyy tietoa 1920-luvun muodista:
http://www.costumes.org/history/100pages/1920links.htm
http://www.fashion-era.com/flapper_fashion_1920s.htm
Muodin historiasta on kysytty tästä palvelusta usein ennenkin. Aiemmat vastaukset löydät vastausten arkiston kautta kirjoittamalla hakuruutuun...
”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) kertoo, että etunimi ”Antonia” on miehennimen ”Anton” feminiininen muoto. ”Anton” perustuu roomalaiseen sukunimeen ”Antonius”, jonka alkuperää ei varmuudella tiedetä. Se saattaa olla etruskilaista alkuperää, mutta on myös esitetty, että nimi juontuisi sanasta ”antius”, jonka merkitys on ’edessä seisova, esimies’. Täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole, vaan nimen todellinen alkuperä katoaa historian hämärään.
Sukunimen kuuluisin kantaja antiikin aikana oli Rooman konsulina toiminut Marcus Antonius. Pyhä Antonius oli puolestaan kristillisen luostarilaitoksen perustaja 300-luvulla, ja keskiajalla häntä pidettiin Suomessa sikojen suojelijana.
Hyvä kartoitus siitä mitkä dokumentit todistavat, että Jeesus oli historiallinen henkilö löytyy kirjasta Nasaretilaisen historia, jonka Risto Uro ja Outi Lehtipuu ovat toimittaneet (Kirjapaja, Helsinki, 1997).
Kirja on tällä hetkellä kirjastosta saatavissa esim. Espoon pääkirjastossa.
Hei,
Tunnetuimmat suomennokset laulusta ovat V. Artin (oik. Kaarlo Väinö Valve) Ah, iloitkaatte, ystävät ja Liisa Tenkun Vanha joululaulu (laulusta käytetään myös nimiä Nyt kristikunta riemuitse tai Oi kristikunta riemuitse laulun alkusanojen mukaan)
Artin suomennos noudattaa tarkemmin alkuperäistä sanoitusta. Tenkun suomennoksessakin ensimmäinen säkeistö mukailee alkuperäistä, mutta toisessa säkeistössä lähdetään eri raiteille. Alla jokaisesta versiosta kaksi ensimmäistä säkeistöä:
Alkup. engl. sanoitus:
God rest ye merry gentlemen
Let nothing you dismay
Remember Christ our Savior
Was born on Christmas Day
To save us all from Satan's pow'r
When we were gone astray
Oh tidings of comfort and joy
Comfort and joy
Oh tidings of comfort...
Saatat sittenkin muistaa kirjan nimen oikein, sillä Maria Jotunin Huojuva talo on ilmestynyt ensimmäisen kerran Otavalta jo 1936 ja toisen kerran postuumisti 1963. Uusintapainos kirjasta on julkaistu myös 1954. Linkki Finna.fi
Jos nimi epäilyttää, voisit tutkailla Kirjasammon listausta 1940-luvun kirjailijoista ja kirjoista. Mukana myös myöhemmät teokset, jotka käsittelevät 1940-lukua. Linkki Kirjasampo.fi
Laulu on nimeltään Myyrälaulu. Sen on sanoittanut Aila Nissinen ja säveltänyt Sirkka Valkola-Laine.
Laulu kertoo Myyrä Matikaisesta ja se alkaa sanoin: "Kas myyrä Matikainen, hän pientareella tuolla tallustaa..." Aila Nissinen on kirjoittanut myös Myyrä Matikaisesta kertovia satukirjoja.
Laulu löytyy useilta hieman vanhemmilta cd-levyiltä ja nuottikirjoista, esimerkiksi:
Valkola-Laine, Sirkka: Lapset juhlivat : Laululeikkejä. 2 (1965)
Valkola-Laine, Sirkka: Pilvileikki : ja muita lastenlauluja. (1975)
Pääset kuuntelemaan laulun myös YouTubessa haulla "Myyrälaulu".
Sanaa eetvartti ei löydy Suomen murteiden sanakirjasta https://www.kotus.fi/sanakirjat/suomen_murteiden_sanakirja
Suomen etymologisessa sanakirjassa kerrotaan, että sanan tarkoitus on tekee eetvarttia ’tekee hyvää, olisi jotakin’. Sen alkuperä on kuitenkin epäselvä.
Sanakirjan mukaan "Epävarma selitys johtaa sanan erään Britannian kuninkaan nimestä. Edvard VII (1841–1910) oli tunnettu mukavuuden- ja nautinnonhalustaan."
Tässä linkki etymologisen sanakirjan verkkosivulle: https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/?p=qs-article&etym_i…
Aale ja sen harvinaisempi rinnakkaismuoto Aali olivat alun perin monen a-alkuisen nimen puhuttelumuotoja. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa monen a-kirjaimella alkaneen miehennimen kantajaa kutsuttiin Aaleksi (Aarne, Alarik, Aleksanteri, Aleksi, Arvid), mutta Naantalissa on merkitty muistiin tieto Aalesta myös Aleksandran kutsumanimenä. Aalea annettiin vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä etunimeksi sekä miehille että naisille, mutta lopulta se vakiintui miehennimeksi.
Virossa ja Inkerinmaalla sekä Aale että Aali tunnetaan naisenniminä. Nämä (sekä rinnakkaismuodot Aal, Aala ja Aalu) ovat lyhentymiä nimistä Adelheid, Aleksandra tai Rosalie. - Suomessakin tunnetuin Aale on nainen, inkeriläissyntyinen runoilija Aale Tynni.
Lähteet:
Anne...
Pilsneri on otollinen terminologisen hämmennyksen aihe siksi, että sana tulee pilseniläistä olutta tai oluttyyppiä merkitsevästä saksankielisestä sanasta Pils(e)ner, joka pohjautuu tšekkiläisen panimokaupungin Plzeňin (saksaksi Pilsen) nimeen, mutta meillä se kuitenkin on puhekielessä jo 30-luvulla tunnettu tavallisen ensimmäisen veroluokan oluen (ykkösoluen) synonyyminä (ks. esim. Heikki Paunonen, Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirja). Sittemmin se on vakiintunut vastaavaan käyttöön myös virallisissa yhteyksissä – esimerkiksi Alkoholikysymys-lehti puhuu vuonna 1960 "I luokan oluesta, pilsneristä". Aidossa pilseniläisessä oluessa alkoholia on noin 5 painoprosenttia, mutta kieltolain kumoamisen jälkeisistä...
Kirjoissa, joissa kuvataan Molieren näytelmiä, on jonkin verran tietoa myös Luulosairaasta:
- Railo, Eino: Yleisen kirjallisuuden historia 4, 1936
- Dantensta Dickensiin : maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämäkertoja, kirj. Vappu Roos, 1962.
- Schück: Yleinen kirjallisuuden historia, 1961.
Muita:
- Guide to French literature : beginnings to 1789, 1994.
- Mihail Bulgakov: Herra Moliere, 1980.
Netissäkin oli muutamia tekstejä:
http://www.bookrags.com/studyguide-imaginaryinvalid/chapanal001.html
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/euroopankult…
http://www.jstor.org/pss/3720399
http://www.jstor.org/pss/1562274
http://www.librarything.com/work/140767/reviews
CompOpuksen Runosta runoon cd-romilta ei kyseistä runoa löytynyt. Se sisältää sähköisessä muodossa Eino Leinon Kootut runot, jolloin haun voi tehdä kokotekstistä. Eli runo ei kuitenkaan liene Eino Leinon tuotantoa. Samasta asiasta on kyselty myös Helsingin Sanomien Kysy Kirstiltä -palstalta, jonne runon kirjoittajaksi on itse ilmoittautunut Vuokko Laatio-niminen helsinkiläisnainen.
Hitaan hämäläisen "isänä" on perinteisesti pidetty Topeliusta, jonka Maamme kirjan hämäläisiä käsittelevästä osiosta kyseinen luonnehdinta on peräisin: "Kestävämpää miestä et helposti tapaa, jos hän on kerran ottanut jotain tehdäkseen, etkä hitaampaa, jos hänen päähänsä on pistänyt olla mitään tekemättä." On kuitenkin huomautettava, että tässä yhteydessä perusteltuja isyysvaatimuksia voisivat esittää myös Boken om vårt landin ensimmäinen suomentaja, Oulun kirkkoherra Johan Bäckvall ja hänen käännöksensä sittemmin tarkistanut ja korjannut Paavo Cajander. Topelius nimittäin käyttää kyseisessä kohdassa sanaa "trög", joka voitaisiin suomentaa myös 'vastahakoiseksi': "En inhärdigare man är icke lätt att finna, när han företagit sig något, icke...
Sanonta "viekää tuhkatkin pesästä" juontaa juurensa 1600-luvun salpietariveroon. Vanha sanonta on varmasti ehtinyt esiintyä monessakin kirjallisessa teoksessa. Leena Härmä käytti sitä muodossa Viekää tuhkakin pesästä vuonna 1971 julkaistun näytelmänsä nimenä.
Sanonta:
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3026869
http://velipohjonen.blogspot.com/2018/05/viekaa-tuhkatkin-pesasta.html
Viekää tuhkakin pesästä:
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aucae27f94-c100-4fec-bde4-8…
https://www.finna.fi/Record/piki.17073
https://digi.kirjastot.fi/files/original/a3dc70c86fe5f84a56ec23ce0db37e…
Suomi on suomalainen -ohjelman on tuottanut Intervisio Oy. Ohjelmasarjan tunnusmusiikin on säveltänyt Sami Timonen ja sanat ovat Antti Seppäsen käsialaa.
Tuotantoyhtiöstä kerrottiin, että tunnusmusiikki on sävelletty nimenomaan kyseistä ohjelmasarjaa varten, eikä siinä ole tekstiä enempää kuin mitä ohjelmassa kuullaan.
http://www.intervisio.fi/
Vikamaa-nimi on harvinainen. Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan Vikamaa-sukunimi on tai on ollut alle 26 suomalaisella:
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Nimeä ei löytynyt kirjaston sukunimiä käsittelevistä kirjoista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman Suomalainen paikannimikirja -kirjan (2007) mukaan Rovaniemen seudulla on joitakin vika-alkuisia paikan- ja luonnonnimiä. Arvellaan, että vika-alku on peräisin saamen kielestä. Vikamaa-sukunimen liittymisestä näihin muihin nimiin ei kuitenkaan ollut tietoa.
Tätä ongelmaa ei Euroopassa oikeastaan ole, sillä vasemmanpuoleista liikennettä noudattavat Iso-Britannia, Irlanti, Malta ja Kypros, jotka ovat saarilla. Kauempana tähän tilanteeseen kuitenkin voi joutua. Englanninkielisen Wikipedian laajasti vasemmanpuoleista liikennettä käsittelevässä artikkelissa, ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Right-_and_left-hand_traffic#Changing_side… kerrotaan kuvien kera erilaisista siirtymäpaikoista. Ylityspaikassa voidaan ohjata liikennettä liikennevalojen avulla, johtamalla liikenne sillalle, liikenneympyrään tai yksisuuntaiselle tielle, tai opastaa vain liikennemerkein varsinkin vähän liikennöidyillä rajoilla. Suomenkielisen Wikipedian artikkeli: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieliikenne#Oikean-...
Joosua-nimen heprealaiset kantamuodot Jehoschua ja Jeschua tarkoittavat ”Jahve pelastaa”. Vanhassa Testamentissa Joosuasta tuli juutalaisten johtaja Mooseksen jälkeen. Lisäksi hän on Joosuan kirjan päähenkilö. Suomalaisessa almanakassa nimi oli 1600- ja 1700-luvuilla kolmella eri päivällä, useimmiten huhtikuun viimeisenä. Suomen ortodoksisessa kalenterissa Joosuan nimipäivä on 1.9. Kerttu on vanha suomalainen muunnos muinaissaksalaisesta nimestä Gertrud, mikä tarkoittaa urhoollista. Kerttu mainitaan jo 1200-luvulta periytyvässä Piispa Henrikin surmavirressä Lallin vaimon nimenä. Siten Kerttu on vanhin Suomessa tunnettu kristillisperäinen naisennimi. Nimi on otettu almanakkaan vuonna 1890. Lähteet: Lempiäinen, Nimipäivättömien...
