Kotimaisten kielten keskuksen Kirsti Aapala ja Klaas Ruppel ovat vastanneet samaiseen kysymykseen. Heidän mukaansa "kimppu" palautuu sanaan "nippu", jolla viitataan joukkoon yhdessä olevia asioita. Ihmisten tai asioiden kimppu tai nippu muodostuu, kun he tai ne ovat kiinni toisissaan tai tarttuvat kiinni toisiinsa. Sanonta "käydä kimppuun" on ennen kaikkea kuvainnollinen ilmaisu, eikä ihmisellä siten ole varsinaista kimppua esimerkiksi kehossaan.
Lähde: Kotus
http://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta/ka… (haettu 31.12.2015)
Etunimien alkuperää käsittelevien kirjojen mukaan etunimet Sinja, Sinje ja Sinna ovat Sina-nimen muunnoksia.
Itäiseen nimiperinteeseen liittyvän ortodoksisen kristillisyyden ja kulttuurin piirissä Sina ja Sinja -nimet on johdettu pitemmistä pyhimys- ja marttyyrinimistä Sinaida ja Zinaida tai Zenaida.
Ortodoksikalenterissa Sinaidan ja siten myös Sinan ja Sinjan nimipäivä on 11.10, joka lokakuun 11. voisi siis olla hyvä ehdokas myös Sinjan nimipäiväksi Suomessa. Alunperin kreikankielestä johdettu Sinaida/Zinaida-nimi on tarkoittanut Zeus-jumalan näköistä tai Zeuksen tytärtä.
Läntiseen nimiperinteeseen liittyvässä yleisimmin Suomessa käytetyssä nimipäiväkalenterissa Sinjalla tai Sinalla ei tosiaan ole omaa nimipäivää.
Sinan ajatellaan...
Ei ole. Ahvenanmaa on itsehallintolain mukaan yksikielinen ja opetuskieli on ruotsi. Suomea voi opiskella valinnaisena aineena viidenneltä luokalta lähtien.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201806082200989646
Reaali-sana tulee latinasta : asiaa tai olemusta koskeva, asiallinen, todellinen
Euroopassa perustettiin 1800-luvulla reaalikouluja, joissa opiskeltiin luonnontieteitä ja matematiikkaa sekä nykykieliä, eikä vain latinaa ja kreikkaa. Suomessa tehtiin koulu-uudistus 1872, jolloin yliopistoon johtavien oppilaitosten rinnalle tuli kaksi- ja neliluokkaisia reaalikouluja.
Reaalitieteitä ovat tieteet, jotka tutkivat todellisia esineitä. Koulujen oppiaineista reaaleihin luetaan luonnontieteet, maantieto, historia ja uskonto. Matematiikka ja kielitiede ovat "muodollisia tieteitä".
Ylioppilastutkinto uudistettiin vuonna 1921, jolloin reaalikoe tuli pakolliseksi kielten ja matematiikan rinnalle. Tuolloin reaalikokeessa aineina olivat fysiikka,...
Seuraavassa kirjassa on näytteitä Ilomantsista:
Forsberg, Hannele: Pohjois-Karjalan murrenäytteitä. 1988.
Vanhempia murrenäytteitä on kirjassa:
Suomen kansan murrekirja 2 : itämurteet. 1945.
Vielä vanhempaa kieltä käsittelee Aimo Turunen kirjassaan Mantsin laulu : Ilomantsin ja sen lähitienoiden kalevalaista kansanrunoutta, 1987. Siinä on esitelty ilomantsilaisia runonlaulajia ja heidän runouttaan. Luvussa Pohjois-Karjalan kansanrunouden kielestä s. 16 on kerrottu itäisistä murteista.
Aluetietokanta Koivikosta löytyi asiasanoilla 'Ilomantsi, murteet' ja 'Pohjois-Karjala, murteet' joitakin aiheseen liittyviä lehtiartikkeliviitteitä:
Turunen, Aimo: Pohjois-Karjalan murteen itäiset ainekset.
Karjalainen viesti 1988:1, s. 11-14
Turunen, Aimo:...
Voisiko kyseessä olla laulunakin tunnetuksi tullut Chopinin E-duuri etydi op10 nro 3. Pianokappaleen melodia on yksi Chopinin tunnetuimmista ja sitä on laulettu saksaksi nimellä "In mir klingt ein Lied" (sanat: Ernst Marischka). Etydistä on tehty laulusovituksia myös suomeksi nimillä "Kaukainen laulu" (suomennos: Valkama), "Mun sielussain kuin sävel soi" ja "Soi laulu sielussain" (suomennos: Tapani Kansa).
Laulu löytyy eri muodoissaan ainakin seuraavilta cd-levyiltä:
Kansa, Tapani: "Valaistu ikkuna" (Sony, 2000)
Kaunisto, Pasil: "20 suosikkia: Luonnonlapsi" (Warner, 2001)
Sirkiä, Raimo: "Amado mio: Valkokankaan romantiikkaa" (Ondine, 1994)
Jos laulu ei olekaan etsimänne, niin voisitteko ilmoittakaa meille asiasta. Jatkamme nimittäin siinä...
Yle Arkistosta löytyi tieto, että Heikki ja Kaija –sarjassa on kaksikin tunnussävelmää. Duurista molliksi muuttuvan, ilmeisesti juuri tuo puhallinkvintetoksi kuvailemasi kappale on Leonid Bashmakovin säveltämä. Toinen, iloisempi kappale on Juhani Raiskisen sävellys.
Yle Arkistosta arveltiin, että kappaleet on sävelletty kyseistä sarjaa varten. Kappaleista ei löytynyt mitään tarkempia tietoja, esimerkiksi nimeä tai opusnumeroa.
Kyseessä lienee jonkinlainen väärinymmärrys, sillä alun perin ilmeisesti sotilaskielestä peräisin oleva sanonta on liittynyt nimenomaisesti hymyilemättömyyteen. Jari Tammen Suuri haistattelusanakirja mainitsee tämän hymynhyydytyskäskyn muodossa "hymy pyllyyn". Hymy pyllyyn oli myös tv-viihdesarjan nimi. Siinä tunnetut näyttelijät yrittivät juontaja Maria Sidin johdolla saada yleisön joukosta valitun katsojan nauramaan. Katsoja puolestaan yritti olla nauramatta. Onnistumisesta oli luvassa rahapalkinto.
Voisi kuitenkin otaksua, että kysymyksessä tarkoitetussa merkityksessä "hymy takapuolessa" on jonkinlainen tehostettu versio perinteisemmästä sanonnasta "hymyillä suu korvissa".
Suomalainen tietosanakirja 8, Espoo 1993, määrittelee s.86 hakusanaa "tiede" seuraavasti:
Tiede, järjestelmällinen ja yhtenäinen yleispätevien ja varmojen tietojen kokonaisuus; myös tietyn alan ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällinen ja kriittinen tutkiminen. Tiedon laadun perusteella tieteet voidaan jakaa muodollisiin eli formaalisiin tieteisiin, jotka käsittelevät ainoastaan käsitteiden muodollisia, kokemuksesta riippumattomia ominaisuuksia (matematiikka ja logiikka) sekä todellisuuteen kohdistuviin reaalitieteisiin. Viimeksi mainitut jaetaan usein kahteen pääryhmään: luonnontieteisiin ja humanistisiin eli hengentieteisiin.----Tieteen yleisinä tuntomerkkeinä esitetään usein objektiivisuus, autonomisuus, kriittisyys ja...
Mikko Moilanen kertoo kirjassaan Suomen pyövelit (Docendo, 2019), että raippa- tai vitsapari oli kahdesta lehtipuun oksasta yhteenpunottu reilun metrin pituinen lyöntiväline. Yhdellä parilla lyötiin kolme kertaa, sen jälkeen piiskaaja otti käyttöön uuden parin. Tämän mukaan nimitys raippapari kuvastaa itse raippaa eikä lyöntien määrää.
Orkidea on samantyyppinen luontoaiheinen etunimi kuin esim. Orvokki. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan orkidea on lainaa ruotsin sanasta orkidé, joka puolestaan juontuu ranskasta. Lainaus etymologisesta sanakirjasta: " Ranskan monikollinen orchidées on johdos, jonka perustana on kreikan kiveksiä merkitsevä sana órkhis. Nimitys viittaa orkideakasvien juurimukuloiden tyypilliseen muotoon." Suomen kielessä Orkidea-sana on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Aikaisemmin puhuttiin kämmeköistä.
Eemil, Tuulia, Kiia ja Milo –nimistä on kysytty ennenkin. Vastaukset löytyvät Kysy kirjastonhoitaja –palvelun arkistosta. Kirjoita tyhjään ruutuun etunimet ja etsimäsi nimi.
Konsta on Konstantin-nimen lyhentymä. Nimet tulevat pysyvää ja vakaata tarkoittavasta constans-sanasta. (Lähde: Lempiäinen, Suuri etunimikirja)
Mariel on saksalainen ja hollantilainen versio Mary-nimestä. (Lansky, Baby names around the world).
Zeina on todennäköisesti libanonilaisperäinen tytön nimi. Merkityksestä ei ole tietoa. (http://www.trendybabynames.com/index.php?goto=nthroughz)
Puškinin runo Медный всадник / Mednyj vsadnik löytyy nimellä ’Vaskiratsastaja’ Aarno Salevan suomentamana kirjasta /// Aleksandr Puskin : Kertovia runoelmia. – 1999. ISBN 952-5347-00-1 ///. Lyhyitä katkelmia siitä on aikaisemmin suomentanut ainakin Lauri Kemiläinen v. 1946 ilmestyneeseen kokoelmaan Venäjän runotar.
Kysymykseen ei liene "oikeita" tai "vääriä" vastauksia, koska niin moni asia todennäköisesti vaikuttaa siihen, miksi ihmiset kannattavat erilaisia uskomusjärjestelmiä. Seuraavat ehdotukset lienevät ainakin todennäköisiä tekijöitä. Oletan tässä, että kysyjä tarkoittaa uskontoja ja kirkkoja (uskonnon piirteet määrittelevä yhteisö) yleisesti, ei jotain tiettyä näkemystä.
1. Uskonnon/kirkon perinteinen rooli yhteiskunnassa. Mitä tiiviimmin valtio ja uskonto ovat historiallisesti kietoutuneet toisiinsa, sitä laajemmin uskonto vaikuttaa ihmisten elämään ja voi sitä kautta saada roolin itsestäänselvyytenä. Moni "kannattaa" sitä uskontoa, johon on elämänsä aikana tottunut, eikä ajattele asiaa sen enempää. Valtauskonnolla on taipumus saada...
Ei ole, kirjojen lainauksella ei ole ikärajaa. Sen sijaan kirjastojen kokoelmissa olevilla elokuvilla ja peleillä voi olla ikäraja. Niitä ei kuitenkaan ole asettanut kirjasto, vaan ne perustuvat lakiin. Ikärajoja on eri-ikäisille lapsille. Elokuvan tai pelin lainauksen ikäraja saattaa olla esim. 7 tai 18 vuotta. Lisätietoa tästä Valtion elokuvatarkastamon sivuilta:
http://www.vet.fi/elokuvat_ikarajaluokitus.php
http://www.vet.fi/pelit.php
Institutet för finlandsvensk samhällsforskning kerää tietoja suomenruotsalaisista, suosittelen kääntymistä sen puoleen. Yhteystiedot löytyvät heidän sivuiltaan, http://www.samforsk.abo.fi/ .
Kuvaa lopullisesta Symposium-maalauksesta on vaikea löytää. Sen luonnosversio, nimeltään Probleemi, on Gösta Serlachiuksen Taidesäätiön kokoelmissa ja kuva tästä versiosta on kaikissa Gallen-Kallela-kirjoissa, mutta Symposium on yksityisessä kokoelmassa. Lopullisesta versiosta on "sfinksinainen poistettu ja sen sijaan mystilliset 'hengensiivet' lyövät vasemmalta kuvaan” (Onni Okkonen: A. Gallen-Kallela : elämä ja taide, WSOY 1961, s. 278). Probleemi-versiossa juopuneesti nauraa röhöttävä hahmo (Oskar Merikanto) on Symposion-versiossa esitetty jo nukahtaneena pöytää vasten.
Ainoa kunnollisen kokoinen, mutta mustavalkoinen kuva löytyi Onni Okkosen kirjasta Akseli Gallen-Kallelan taidetta (WSOY, 1948), kuvaliite nro 47. Okkosen yllä...
Vihdin pääkirjastossa Nummelassa on lainattavissa hengellistä musiikkia musiikkiosastolla esimerkiksi luokassa 78.37 (liturginen musiikki). Monet äidit lapsineen on tiellä -kappaletta ei kuitenkaan ole lainattavissa Vihdissä eikä Lukki-kirjastokimpassamme. Yleisradion Fono.fi-äänitetietokannan mukaan tuo kappale löytyy äänitteeltä Mustalaislapset laulavat (eri esittäjiä): Keelengo Kenti Zambena (1979) ja kappaleen Monet äidit... esittää Orvokki Baltzar.
"Maan matkaltain kun lähden" on kuoro-osa Johann Sebastian Bachin Matteus-passiossa, joka löytyy kirjastojen luetteloista nimellä Passiot, BWV244 (Matthäuspassion). Saksaksi osan nimi on "Wenn ich einmal soll scheiden" ja se on tässä passiossa osa numero 62 (aiempi numero oli 72). "Maan matkaltain kun lähden" -suomennoksen on tehnyt Heikki Klemetti. Reijo Norion suomennos on nimeltään "Kun lähtö koittaa mulla".
Sama sävelmä esiintyy passiossa yhteensä viisi kertaa (osissa 15, 17, 44, 54 ja 62). Se on peräisin Hans Leo Hasslerilta. Virsi ”Oi rakkain Jeesukseni” (”O Haupt voll Blut und Wunden”) on tunnetuin tähän sävelmään liittyvä virsi. Bachilla sama sävelmä on myös urkukoraalissa ”Herzlich tut mich verlangen”, joka löytyy...
Riippumatta siitä, onko kyseessä leffa tai jokin muu aineisto, kirjastojärjestelmä antaa virheilmoituksen "uusitaan liian pian", jos yrität uusia lainaa samana päivänä jona olet sen lainannut tai uusinut. Samana päivänä tehtävä uusiminenhan ei kuitenkaan muuttaisi eräpäivää miksikään, mutta käyttäisi sallituista kolmesta uusimiskerrasta yhden hukkaan, jos niin voisi tehdä. Siksi tämä on estetty. Sopiva aika uusia on siis milloin tahansa alkuperäisen lainaus- tai uusimispäivän jälkeen.
Jos uusit lainan ja käytät sen jälkeen selaimen Takaisin-/Back -painiketta, järjestelmä saattaa tulkita tämän toiseksi uusimisyritykseksi. Siksi HelMet-verkkokirjaston sisällä kannattaakin käyttää HelMetin omia navigointipainikkeita eikä selaimen painikkeita.
