HelMet-kirjastokortti täytyy tosiaan päivittää, kun täytät 15 vuotta. Nyt korttisi takaaja on vielä vastuussa kortilla lainatusta aineistosta, mutta 15-vuotta täytettyäsi vastuu siirtyy sinulle itsellesi. Jouduit myös sen jälkeen maksamaan myöhästymismaksuja, jos palauttamasi aineisto on myöhässä. 15–17-vuotiaille varaukset ovat kuitenkin vielä ilmaisia.
Kirjastokortin päivittäminen onnistuu maksutta missä tahansa HelMet-kirjastojen eli Helsingin, Espoon, Vantaan tai Kauniaisten kaupunginkirjaston palvelupisteessä. Tarvitset mukaan vain kirjastokortin ja virallisen henkilöllisyystodistuksen. Päivitys hoituu palvelutiskillä ihan muutamalla klikkauksella, ja samalla voit tarkistaa, että muut asiakastietosi ovat ajan tasalla. Helsingin...
Liza Marklundin Annika Bengtson-sarjan teokset on julkaistu seuraavassa järjestyksessä.
Sprängaren,1998 (suom. Uutispommi, Otava 2000)
Studio Sex, 1999 (suom. Studio sex, 2000)
Paradiset, 2000 (suom. Paratiisi, 2001)
Prime Time, 2002 (suom. Prime time, 2002)
Röda vargen, 2003 (suom. Punainen susi, 2003)
Nobels testamente, 2006 (suom. Nobelin testamentti, 2006)
Livstid, 2007(suom. Elinkautinen, 2007)
En plats i solen, 2008 (suom. Paikka auringossa, 2008)
Du gamla, du fria, 2011 (suom. Panttivanki, 2011)
Lyckliga gatan, 2013 (suom. Ajojahti, 2013)
Järnblod, 2015 (suom. Rautaveri, 2015)
https://dekkarinetti.tornio.fi/
Mord i ordning : deckar- och thrillerserier (2021, BTJ)...
Sana maailma on esiintynyt Suomen kirjakielessä jo Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, mutta sanan keksijää ei voida tietää. Sana edustaa rakenteeltaan ikivanhaa yhdyssanatyyppiä, jossa rakenneosat ovat rinnasteisessa suhteessa keskenään. Yhdyssanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim karjalan "moailma" ja viron "maailm". Rinnasteisia yhdyssanoja on myös suomen etäsukukielissä, joten tämän sananmuodostuskeinon katsotaan olevan kantauralilaista perua.
Tiedot löytyvät Kaisa Häkkisen teoksesta Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY 2004)
Runon, joka alkaa "Tein lasinkuultavan laulun", on kirjoittanut P. Mustapää. Runo on nimeltään "Laulu" ja se ilmestyi ensimmäisen kerran kokoelmassa "Koiruoho, ruusunkukka" 1947.
Tämä Portian lausuman ajatus on William Shakespearen näytelmän Venetsian kauppias neljännen näytöksen ensimmäisestä kohtauksesta.
"The quality of mercy is not strain'd,
It droppeth as the gentle rain from heaven
Upon the place beneath: it is twice blest;
It blesseth him that gives and him that takes."
Tiina Ohimaa ja Alice Martin ovat suomentaneet kohdan näin:
"Armon luonteeseen ei pakko kuulu.
Se pisaroi kuin taivaan lauha sade
alas maahan. Siunaus on kaksinkertainen:
se siunaa antajan ja vastaanottajan."
Paavo Cajander suomensi kyseisen kohdan vuonna 1883 seuraavasti:
"Pakoittaa ei voi laupeutta lainkaan;
Kuin vieno sade taivaast´ alas maahan
Se tiukkuu, kaksin kerroin siunattuna:
se siunaa antaja ja ottajan."
Näytelmästä on olemassa...
Selvittelin asiaa selailemalla aihetta käsittelevää kirjallisuutta, mutta ensimmäisestä käyttökerrasta ei löytynyt tietoa. Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjan ”Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa” (Kirjapaja, 2007) esipuheessa sanotaan käsitettä ”luokkaretki” (”klassresa”) on käytetty Ruotsissa tarkoittamaan ”työväenluokasta lähtöisin olevan henkilön sosiaalista nousua” (s. 8). Suomessa sen sijaan heidän mukaansa on puhuttu enemmänkin sosiaalisesta noususta. Kyse ei siis olisi tämän mukaan niinkään maaltamuutosta tai Ruotsiin muuttamisesta vaan noususta korkeampaa yhteiskuntaluokkaan.
Luultavasti termi on ollut aika populaari, sillä sitä ei löytynyt vanhemmista sosiologiaa käsittelevistä teoksista, vaikka niissä käsitellään kyllä...
Sanonta on negatiivinen. Ohraa arvostettiin vähemmän kuin ruista ja ohraleipää (usein petun tai olkien täydentämänä) syötiin silloin kun ruissato epäonnistui.
Minäkin olen savolaisen ohraleivän ystävä. Asiasta tarkemmin Kielikellon artikkelissa:
https://www.kielikello.fi/-/-otti-ohraleipa-ja-kavi-kalpaten-
Alkusyksystä 1941 alkoi paluuevakuointi Karjalaan. Suurin karjalaisten paluumuutto tapahtui vuoden 1942 maaliskuusta alkaen niin, että 15.3.-31.5.1942 palasi n. 88 000 henkilöä, n. 5 400 hevosta ja n. 18 000 nautaa. Jokaisella palaajalla piti olla palaamislupa. Kuljetuksilla oli kiireellisyysjärjestys väestön ja omaisuusosan mukaan. Maatalousväestö palasi muuta väestöä innokkaammin aloittamaan viljelystöitä ja sitä varten tarvittiin elintarpeita, siemenviljaa sekä hevosia, maatalouskoneita ja lannoitteita. Lisäksi oli välttämätöntä tehostaa rakennustuotantoa ja saada alueelle kirvesmiehiä, sähkömiehiä, muurareita ja vesijohtomiehiä. Vaunuston käytössä pyrittiin suureen tehokkuuteen kuljettamalla täysiä vaunukuormia....
Erilaisista etunimien historiaa käsittelevistä kirjoista ja vastaavilta nettisivuilta ei valitettavasti löydy yksiselitteistä tietoa Adalmiina-nimen alkuperästä ja nimipäivästä. Mahdollisesti nimi on sadun kirjoittajan Topeliuksen muodostama. Nimen alku kuitenkin on muinaisaksan adal-, adel-, joka tarkoittaa 'jaloa, jalosukuista' ja joka on varsin tavallinen saksalaisperäisissä nimissä, esim. naispuoliset Adelgunde, Adelheid, Adelhilde, Adalberta, Adelie, miespuoliset Adalbero, Adalbert, Adalfried (Alfried), Adalger (Elger). Loppu sitten olisi tuttu Miina, joka on lähtöisin Vilhelmiinasta (miespuolinen vastine Vilhelm). Nimipäiväksi Adalmiinalle voisi edellisen perusteella ajatella (alkuosan mukaan) 16.12. (Aada, Ada), 27.7. (jonka Heidi...
Ranja on alkuperältään epäselvä naisennimi. Kyseessä voi olla muunnelma intialaisesta naisennimestä Ranjana ('tyttö, joka tuo ilon'), mutta lähtökohtana ovat voineet toimia myös samankaltaiset nimet, kuten Anja, Ronja ja Tanja. Nimi tunnetaan harvinaisena myös esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Suomen ensimmäiset Ranjat nimettiin tiettävästi 1930-luvulla.
(Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus, 2007)
Kirjastoihin pääsee nyt ja jatkossa ilman koronapassia.
Kunnallisena palveluna haluamme mahdollistaa kirjaston käytön jokaiselle kuntalaiselle.
Maskien käyttöä ja käsien desinfiointia suosittelemme edelleen jokaiselle.
Mielenkiintoinen kysymys. Aika ikävää, jos sinulle on välittynyt ammattikunnastamme tuollainen kuva. Jos tarkkaan seuraat, huomaat että kirjastolaiset eivät aina istu tuijottamassa ruutuaan vaan liikkuvat myös hyllyjen välissä, istuvat isojen ja pienten asiakkaiden kanssa yhdessä lukemasssa satuja tai keskustelemassa tai vaikka puhumassa lukemisesta tai digitaidoista.
Mutta siis. Jos kirjaston työntekijä istuu tiskin ääressä yhdessä asiakkaan kanssa ja näyttää tuijottavan ruutua, hän ilmeisesti palvelee asiakastaan. Silloin hän saattaa keskustella asiakkaan lainoista, auttaa asiakasta tiedonhaussa tai vaikka erilaisten nettipalveluiden käytössä. Vaikka asiakas ei olisikaan paikalla saatamme siitä huolimatta palvella asiakasta....
Hei,
Tästä löytyi useilta englanninkielisiltä nettisivuilta tieto, että kyseistä kirjaa (eng. Up on the Rooftops) ei ole oikeasti olemassa. Kyseessä on siis kirjailijan mielikuvituksen tuotos.
Lainakirjat saavat matkustaa.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että olet vastuussa siitä, että kirjat eivät rähjäänny reissussa ja palautuvat ajallaan kirjastoon.
Valenssi on se sanan ominaisuus, että se esiintyy tietynlaisten täydennysten kanssa. Selvimmin valenssillisia ovat verbit; esim. ihastua saa kaksi täydennystä, joista toinen ilmaisee ihastujan ja toinen ihastuksen kohteen (Tyttö ihastui räppiin), ja verbi asettaa saa kolme täydennystä: ne ilmaisevat asettajan, asetettavan entiteetin ja paikan, johon tämä päätyy (Äiti asetti maljakon pöydälle). Täydennysten määrän mukaan puhutaan yksi-, kaksi- tai kolmipaikkaisista verbeistä ja verbien paikkaisuudesta. Valenssin mukaiset täydennykset ovat verbin yhteydessä pakollisia, joskaan niitä ei ole aina pantu ilmi lauseessa vaan ne ymmärretään merkityksen kannalta mukana oleviksi: verbit kuvaavat tapahtumia tai tiloja, joihin väistämättä kuuluu...
Kylmässä ympäristössä paikallaan oleva ihminen kuluttaa lämpimässä oleilevaa enemmän energiaa, koska kehon lämmöntuottomekanismit (kuten lihasvärinä) käynnistyvät ruumiinlämmön säilyttämiseksi. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun lähdetään liikkumaan reippaasti. Tällöin lihakset tuottavat lämpöä, ja pelkästään lämmöntuottoon tarvittavien mekanismien tarve vähenee. Liikkumiseen tarvittavan lihastyön hyötysuhde on noin 25%, joten suurin osa siihen käytetystä energiasta muuttuu joka tapauksessa lämmöksi. Liikkujalle tämä näkyy ylimääräisen lämmön poistumisena hikoiluna. Riittävän reippaasti liikkuessa pakkasellakin hikoiluttaa, joten lämpöä jää tällöin "yli" eikä energiankulutus kasva siksi, että kehoa tarvitsisi erikseen lämmittää.
Toisaalta...
Hei,
Tarkoittanet tätä:
Syys-, huhti-, kesä-, marraskuussa
on päivää kolmekymmentä,
kahdeksan kolmatt' helmikuussa,
vaan muissa yksi neljättä.
tämä on Sakari Topeliuksen Luonnonkirjasta
Runon Pekkalan veljet on kirjoittanut Yrjö Veijola. Se löytyy esim. teoksesta Lukemisto Suomen nuorille. Valitus 1949 ss. 99-100 tai teoksesta Lausuntarunoja nuorelle väelle 1949 ss. 125-126. Molemmat kirjat ovat saatavissa HelMet kirjavarastossa Pasilassa.
Kirsi on lyhennelmä nimestä Kristiina. Kristiina on johdettu kreikan ja latinan kristittyä tarkoittavista sanoista ” christianos” ja ” christianus”. Perinteisesti Kirsiä on käytetty Kirstin lempinimenä. Nimen voi ajatella olevan myös luontoaiheinen, ja Kirsi yhdistetäänkin usein kirsimarjaan eli Kirsikkaan. Länsi- ja kaakkoismurteissa kirsi tarkoittaa routaa eli jäätynyttä maata. Voidaan esimerkiksi sanoa, että ”maassa on kirsi” tai että ”maa oli kirressä jo marraskuun alussa.”
Lähteet:
Saarikalle Anne & Suomalainen, Johanna: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kirsi
Eufemia tarkoitaa kreikan kielellä hyvämaineista. Nimi on Suomessa esiintynyt ensimmäisen kerran vuonna 1488 Turun tuomiokirkon Mustankirjan kalenterissa. Nimi on 16.9. sekä ortodoksisen että katolisen kirkon kalenterissa. Nimestä on peräisin esim. nimi Miia. Eufemia-nimeä on annettu 1900-luvulla 340 henkilölle, eniten se on ollut käytössä 1900-luvun alkupuolella.
Tiedot löytyvät kirjoista Vilkuna, Kustaa: Etunimet, 1990, Kiviniemi, Eero: Suomalaisten etunimet, 2006.
