Suomen ja Viron televisiouutisten lähetysajat lienevät toisistaan riippumattomia ja niiden väliset yhteydet pelkkää sattumaa. Neuvosto-Virossa illan pääuutislähetyksen aika 21.00 oli varattu valtakunnalliselle Vremjalle, ja "paikallinen" Aktuaalne kaamera alkoi tällöin jo 20.30. Vremjan esittäminen Viron kansallisessa televisiossa päättyi vuoden 1989 lopussa. Aktuaalne kaameran lähetysaika siirtyi pysyvästi iltayhdeksään 27. tammikuuta 1992.
Suomalaisia ja virolaisia lähetysaikoja vertailtaessa tulee muistaa ottaa huomioon myös se, että Neuvosto-Virossa noudatettiin tunnin Suomea edellä olevaa Moskovan aikaa. Itä-Euroopan normaaliaikaan Virossa palattiin 24.9.1989. Tämän jälkeen Suomen ja Viron kellot ovat käyneet samaa aikaa...
Eräpäivä tarkoittaa päivää, jona maksuerä viimeistään on suoritettava. Kielitoimiston sanakirjan mukaan eräpäivän toinen muoto on erääntymispäivä. Näin ollen alkuosa erä- tarkoittaa siis erääntymistä (erääntyä = joutua maksettavaksi), mutta se voisi viitata myös erään (erä = erillinen osa, pyyntiosuus, määrä). Eräily tuskin liittyy eräpäivän etymologiaan lainkaan.
Erä-sanan alkuperästä lisää Suomen etymologisessa sanakirjassa.
Erääntyä-sanan merkitys Kielitoimiston sanakirjassa.
Primas on merkkipohjainen kirjastojärjestelmä. Se sisältää kaikki perustoiminnon, joita tarvitaan esim. lainaus, palautus, luettelointi. Ero nykyisiin järjestelmiin on ettei se toimi verkkoympäristössä, ja tämän takia se on "jäykkä" käyttää.
Järjestelmää ei enää päivitetä, joten monet Primas-kirjastot ovat siirtyneet tai ovat siirtymässä muihin järjestelmiin.
Tietoa kirjastojärjestelmistä löytyy mm. seuraavista Kirjastolehdistä 2002, nro 2, s. 8-9 ja 2003, nro 2, s. 12-13.
Jarmo Saartin toim. opas Kirjastojärjestelmän hankkijan opaassa käsitellään kirjastojärjestelmiä ja niiden perustoimintoja.
Suomen kanssallisdiskografiasta Violasta ei löydy viitteitä siitä, että etsimäsi Veikko Samulin säveltämä kappale "On lupa toisesta huolta kantaa" olisi julkaistu jossain nuottikokoelmassa tai erillisenä nuottijulkaisuna.
https://finna.fi
Kyseessä voisi olla Mary M. Dodgen Hopealuistimet vuodelta 1865 (suomennettu 1922), joka sijoittuu Hollantiin. Päähenkilö on köyhän perheen tyttö, joka luistelee puuluistimilla. Tytön isä on loukkaantunut patotyömaalla, ja on menettänyt muistinsa. Isä leikataan, ja hän paranee. Tyttö osallistuu luistelukilpailuun, jossa pääpalkintona on hopealuistimet.
Google Lens -sovellus vei kysyjän lähettämässä kuvassa olevan hyönteisen jäljille. Kyseessä on melko varmasti sulkaperhosten heimoon kuuluva perhonen. Lajin määrittely onkin sitten kinkkisempää, sillä Suomen Lajitietokeskuksen mukaan Suomessakin on havaittu yhteensä 43 sulkaperhoslajia: https://laji.fi/taxon/MX.60637 Voisiko ko. laji olla esimerkiksi pietaryrttisulkanen (Gillmeria ochrodactyla): https://www.suomen-perhoset.fi/pietaryrttisulkanen/ Tai kärsämösulkanen (Gillmeria pallidactyla): https://www.suomen-perhoset.fi/karsamosulkanen/ Perhosten mailla -kirja kertoo, että sulkaperhosten ulkonäkö haljenneine, liuskamaisine siipineen on hyvin erikoinen. Sulkaperhoset ovat hentoja ja pitkäraajaisia, ja niiden lepoasento...
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan (2004) mukaan aprikoida-verbin ainoa vastine on karjalan kielen sana aprikoija. Sanan äännerakenne ja levikki viittaavat siihen, että kyseessä voisi olla venäläinen laina, mutta varsinaista lainaetymologiaa ei ole tiedossa. Aprikoosi ei ole sukua aprikoida-sanalle, sillä aprikoosi on lainattu suomeen ruotsin sanasta aprikos.
Tiedustelit 6-vuotiaalle huumorista, jännityksestä ja fantasiasta pitävälle pojalle sopivia kirjavinkkejä.
Jos hän oli jo lukenut Timo Parvelan Ella-kirjat, samalla tekijällä on myös uudempi Pate-sarja, jossa Ella-kirjoista tuttu Pate seikkailee ja koheltaa humoristiseen tyyliin.
Suosittelisin seuraavia kirjoja, joista useimmat ovat sarjoja:
Brinck, Camilla: Musse ja Helium -sarja (fantasia, seikkailu)
Clary, Julian: Me Ponnekkaat -sarja (huumori)
Colfer, Eoin: Legenda pottu-Mäkisestä + muut Colferin humoristiset kirjat
Copeland, Sam: Sami muuttuu kanaksi/hirmuliskoksi/mammutiksi (huumori)
Frölander-Ulf, Lena: Nelson Tiikeritassu (seikkailu)
Gough, Julian: Karhu ja kaniini -sarja (huumori)
Hirvonen, Elina:...
Meillä ei ikävä kyllä ole riittävää asiantuntemusta määritellä hyvää öljyn ja veden välistä suhdetta. Suosittelemme, että ostaisit öljysuihkupullon, joka on nimenomaan suunniteltu ruokaöljyn suihkuttamiseen.
Vaikuttaisi siltä, ettei Theravada-buddhalaisuuden Samyutta Nikaya -tekstiä ole käännetty suomeksi. En ainakaan onnistunut löytämään suomennoksia siitä tai sen osista.
Google -kirjoista löytyy englanninkielinen käännös Samyutta Nikayasta: https://books.google.fi/books?id=MEA6AwAAQBAJ&printsec=frontcover&hl=fi…. Mainitsemasi lainaus näyttäisi löytyvän kyseisen julkaisun sivulla 712.
Blake Edwardsin elokuva Suuri kilpa-ajo (The Great Race, 1965) on julkaistu Suomessa vain VHS-kasettina. Televisiosta se on tullut viimeksi vuonna 1991. Elokuvan voi katsoa suomenkielisin tekstein Kansallisen audiovisuaalisen instituutin KAVIn kirjastossa Helsingissä.
Kylä-sanalla on jo vanhassa kirjasuomessa ilmaistu kotoa poissa olemista (asioilla, vieraisilla, huvittelemassa tms.) ja tästä on johdettu verbi 'kyläillä'. Ilmaisun voisi ajatella syntyneen aikana, jona ihmisten elinpiiri harvoin ulottui kauas oman kotipiirin ulkopuolelle. Kylä, 'pieni asutusyhdyskunta, ryhmä taloja maa-alueineen', välittömänä elinpiirinä edusti useimmille käytännössä koko ulkopuolista maailmaa. 'Kylällinen' oli kylän asukas, kyläläinen, naapuri. Kylä merkitsi siis oikeastaan kodin vastakohtaa, ja 'kyläily' oli olennaisesti oman kotiympäristön ulkopuolelle suuntautuvaa toimintaa. Kun käytiin kylässä (tai mentiin kylään). lähdettiin pois kotoa (asioille, vieraisille, huvittelemaan tms.). Sekin kannattaa huomioida, että...
Voisikohan kyseessä olla David Almondin Pimeän peli (Tammi, 2001)? Vuoristoon se tosin ei sijoitu: "luolat", joissa siinä liikutaan, ovat vanhoja kaivoskuiluja."Kolmetoistavuotias Kit Watson muuttaa perheineen isoisänsä luokse vanhaan kaivoskaupunkiin. Hän tutustuu synkkään poikaan nimeltä John Askew. John johtaa kaivostunnelissa pelattavaa peliä nimeltä Kuolema. Vaarin kanssa Kit taas tutustuu muistoihin ja tarinoihin, jotka antavat valoa ja toivoa elämään."
Katu- ja pihasoittoa Helsingissä on tutkinut Kristiina Eronen, jonka opinnäytteiden viite- ja saatavuustiedot löytyvät Finna-hakupalvelusta. Nämä opinnäytteet eivät ole lainattavissa. Eronen on esimerkiksi tehnyt katu- ja pihasoitosta kyselyn vuonna 1979. Hän on kirjoittanut myös artikkelin aiheesta ”Musiikin suunta” -lehden vuoden 1983 numeroon 4, jonka teemana on katumusiikki. Eromaa kertoo artikkelissaan katumusiikin historiasta Suomessa. 1920-30-luvulla katusoitosta tuli luvanvaraista ja soittolupia myönnettiin vain invalideille, jotka eivät pystyneet hankkimaan elantoaan muilla tavoilla. Katusoitto ei ollut enää vapaata ammatinharjoittamista, vaan siitä tuli köyhäinhoitoa. Katusoittajat eivät saaneet virallisesti pyytää rahaa,...
Kyseessä on varmaan Kustannus-Mäkelä Oy:n 1983 julkaisema sarja, johon kuuluu neljä eri kirjaa. Ystävämme taidemaalari, Ystävämme kirjailija, Ystävämme kuvanveistäjä ja Ystävämme säveltäjä. He asuvat kaikki samassa talossa ja lapset vierailevat heidän luonaan. Kirjasarja on käännetty saksankielestä ja idea sekä kuvitus ovat Paul Mangoldin ja alkuperäinen teksti Bernd Schmidt ja suomennos on Kari Vaijärven.
Kerrostaloasukkaita löytyy kirjoja myös tällaisista kirjoista, mutta ne ovat joko tuoreempia tai vanhempia kuin 1990-luku:
Sanna Mander Avain hukassa
Ingrid Skoten Tornitalon Mikko (1969)
Jenni Erkintalo - Réka Király Talo kulman takana
Myös kerrostalosta kertoo Ib Spang Olsen Kissatalo, mutta siinä lapset,...
Suomen lehdistön historia -kirjasarjan neljäs osa käsittelee paikallislehdistön historiaa. Teoksen mukaan Merikarvia-lehti oli vuosina 1941-1982 nimeltään Merikarvian Kunnallislehti.
Suomen lehdistön historia. 4 : Paikallislehdistön historia (Kustannuskiila, 1985)
Finna-haun mukaan Merikarvian Kunnallislehteä on tallella paperipainoksina vaihtelevasti joiltakin vuosilta. Vuoden 1943 vuosikertaa ei kuitenkaan näyttäisi löytyvän.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=merikarvian+kunnallislehti+…
Kansalliskirjasto ei ole digitoinut Merikarvian kunnallislehteä. Asiakaskäyttöön on ehditty digitoida kaikki Suomessa 31.12.1939 mennessä julkaistut lehdet. Lehdet ovat yleisökäytössä digi.kansalliskirjasto.fi -palvelussa....
Finna.fi:stä löytyvät seuraavat:
tanskan kieli
Dansk frekvensordbog : baseret på danske romaner, ugeblade og aviser 1987-1990( toim. Bergenholtz, Henning)
löytyy Helsingistä Kaisa-talon kirjastosta ja Kansalliskirjastosta (kumpaakaan ei lainata kotilainaan), myös yliopiston kirjastoissa saatavilla: Jyväskylä, Åbo Akademi, Tampereen yliopisto.
islannin kieli
Frequency dictionary Icelandic = Íslensk tíðniorðabók (toimittajat Quasthoff, Uwe; Fiedler, Sabine; Hallsteinsdóttir, Erla) 2012. Kaisa-talon kirjasto.
Grönlannin kielen sanakirjoja löytyy, mutta ei frekvenssisanakirjaa. Samoin on norjan, fäärin ja saamen kanssa, tosin sanakirjat näyttäisivät olevan yleissaamea.
Finna.fi:sta löytyvä tuorein ruotsin kielen frekvenssisanakirja on...
Kekri oli sadonkorjuun juhla, jolla ei alunperin ollut tarkaa päivämäärää, vaan jota juhlittiin eri taloissa eri aikaan. 1800-luvulla kekri liittyi yhteen kristillisen pyhäinpäivän kanssa. Monet kekrinviettotavat ovat siirtyneet ajan myötä jouluun, esimerkiksi kekripukista tuli joulupukki. Myös kekriä juhlitaan edelleen, mm. kekrimarkkinoilla. Kekrin merkitys on siis kovasti muuttunut siirryttäessä maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta kaupunkielämään, mutta kokonaan se ei ole kadonnut. Nämä tiedot ovat peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön sivuilta, joilta löytyy myös lisää tietoa:
http://neba.finlit.fi/juhlat/kekri/kekri.html
https://www.kekri.fi/kylalle/kylalle-kekritietoa
