Kyllä on, ihminen voi muistaa tietyn hajun vuosikymmenien takaa, ja samalla voi palautua mieleen tilanne, johon haju tai tuoksu liittyi. Siitä oli varmaan sinunkin muistossasi kyse.
Tiedetään, että pienen vauvan äiti voi tunnistaa lapsensa hajun perusteella, ja lapsi taas äitinsä äidin rinnan tuoksun perusteella.
Myöhemminkin hyvä tuoksu auttaa tunnistamaan syötävän ruoan ja pilaantuneen haju taas varoittaa syömästä. Eli hajumuisti auttaa jopa henkiinjäämisessä.
Nämä tiedot löytyvät Hely Tuorilan artikkelista Haju houkuttelee, varoittaa ja jää muistiin vuosikymmeniksi (Helsingin Sanomat 11.1.1996).
Hajumuistin kulttuurisidonnaisuudesta taas löytyy Jan Löfströmin artikkeli kirjasta Arjen säikeet - aikakuvia arkielämään, sivilisaatioon ja...
Voisiko olla kyseessä Karhuniemi, Timo, Savua Saimaalla Karisto 1952., https://finna.fi/Record/heili.219902? Se on kirja, jossa pojat seikkailevat Saimaalla ja sen saarissa.
Kadun- ja paikannimet ovat aina syntyneet tarpeen mukaan vähitellen paikanmäärityksen helpottamiseksi ja ympäristön jäsentämiseksi.
Asiakirjojen perusteella esimerkiksi Turussa on ollut 1300-luvulla vain muutama kymmenen kadunnimeä, kun 1700-luvun lopulla kadunnimiä tiedetään olleen jo toista sataa. Alueeltaan paljon laajemmassa Nyky-Turussa on noin 5 000 kaavanimeä.
Kadunnimet voivat myös muuttua tarpeen mukaan. Siitä kertoo hyvin Helsingin Mannerheimintien nimen historia. 1600-luvulla katua tai silloista maantietä kutsuttiin Töölöntieksi, Espoon maantieksi ja Turun maantieksi, kunnes se erinäisten vaiheiden kautta vuonna 1942 sai nykyisen nimensä.
Kadunnimiä on tutkittu paljon, mutta tiettävästi niitä ei ole tilastoitu lyhyyden tai...
Sanontaa ei löytynyt mistään perinne- eikä muusta suomen kielen sanakirjasta. Ainoa lähde, mistä sana "munalöylyt" löytyi, on Internetissä Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan kotisivuilla, leikkimielisellä Möd Knuller vastaa -palstalla (http://www.siba.fi/Opiskelijajarjestot/Saymaa/9905/mod.html).
Kollegiaalisen konsultoinnin tuloksena päädyimme arveluun, että munalöylyt tarkoittaa äärettömän kovia löylyjä. Asiaa voi yrittää tiedustella Suomen Saunaseurasta (http://www.sauna.fi/default.htm) tai Kansanrunousarkistosta (http://www.finlit.fi/kra).
Lienee varatuomari Arvi Salonen, joka
-syntyi 23.7.1906 Laukaassa
-ylioppilas Jyväskylän lyseosta 1926
-oikeustutkinto 12.12.1931
-varatuomari 1936
-Muhoksen nimismies (piiriin kuului myös Utajärvi) 1933-1944
-Oulun läänin ylimääräinen apulaispoliisitarkastaja 1944
-Korpilahden nimismies (piiriin kuuluivat myös Muurame ja Säynätsalo) 1945-1955
-Vaasan läänin poliisitarkastaja 1955-1957
-Uudenmaan läänin poliisitarkastaja 1957-1960
-Uudenmaan lääninhallituksen lääninkamreeri 1960-1962
-Uudenmaan lääninhallituksen lääninneuvos ja kansliapäällikkö 1962-1971
-Uudenmaan läänin vt. maaherra 1964 (5 kk) ja 1966 (1 1/2 kk)
-sotilasarvo kapteeni 1942
-kuollut 13.12.1984
-kirjoituksia mm. Suomen poliisilehdessä, Poliisimiehessä ja eri sanomalehdissä...
Kielitoimiston ohjepankissa on ohjeena näin: "Kuntien, kaupunkien ja muiden asutusten nimiä on pyrittävä taivuttamaan siten kuin paikkakunnalla itse taivutetaan. Niinpä asutaan Laukaassa, mennään Enontekiölle, ollaan kotoisin Ylitorniolta ja vieraillaan Hikiässä". https://kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/nimien-taivutus-kunnannimet-ja…
Vaasassa sanotaan Suvilahdesta, ei Suvilahdelta.
Ristin juurella kulkee nimellä Pitkäperjantai.
Sanat ja sävel löytyvät nuotista
Ääni läheltä : lauluja Aaro Hellaakosken runoihin / Kaj Chydenius
Suku-forum sivustolle (http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-10128.html) oli lisätty myös runon sanat:
PITKÄPERJANTAI
Ristin juurella, taakkani alla
huohotan, mielellä musertavalla:
Herra, armahda mua.
Sanasi minulle oudoiksi jäivät.
Tuttuja vain oli turhuuden päivät.
Herra, armahda mua.
Kaukana kuljin sun tahtosi tieltä
käyttäen pöyhkeän kerskurin kieltä.
Herra, armahda mua.
Itseni tunnossa huumaavassa
olin sua ristiinnaulitsemassa.
Herra, armahda mua.
Ristisi juurella, murskana aivan
nyt olen, maahan lyömänä vaivan.
Herra, armahda mua.
Aaro Hellaakoski
Tabermannin...
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimitoimiston Vanajan/Hämeenlinnan paikannimikokoelmassa on kaksi sanalippua Kotsaaresta. Kotasaari-nimeä ei kokoelmassa mainita, joten Kotsaari näyttäisi olevan nimen alkuperäisempi muoto ja osittain edelleen käytössä.
1. Saari on kylän yhteistä omaisuutta ja sijaitsee Alajärven itäosassa. < koti? (nimistönkeräys v. 1955)
2. Saari Alajärvessä. Nimen alkuperästä ei ole tietoa. (nimistönkeräys v. 1973)
Vuoden 1955 sanalipussa nimen taustalle on soviteltu koti-sanaa. Alajärven pohjoispäästä löytyy niemen ja tilan nimi Kotiniemi. Todennäköisempi etymologia voisi kuitenkin olla kota. Osa kota-alkuisista paikannimistä liittyy saamelaiskontakteihin, mutta...
Zacharias Topeliuksen muistomerkki Esplanadinpuistossa on Gunnar Finnen veistämä Satu ja Totuus. Gunnar Finne voitti ehdotuksellaan Svenska Litteratursällskapetin järjestämän Topeliuksen muistomerkkikilpailun, ja patsas paljastettiin
syksyllä 1932. Aiemmin kaikki kansallisille suurmiehille pystytetyt muistomerkit olivat olleet ns. näköispatsaita; aikanaan kansalaisliike vastusti Finnen voittaneen ehdotuksen toteuttamista ja puuhasi omaa Topelius-patsasta. Jo keväällä 1932 paljastettiinkin Koulupuistossa, Yrjönkadun ja Korkeavuorenkadun kulmauksessa Ville Vallgrenin näköis-Topelius, Topelius ja lapset.
Satu ja Totuus-muistomerkkiä pidetään yhtenä maamme kolmikymmenluvun veistotaiteen parhaimmista. Gunnar Finnen klassisesti tehdyssä...
Suomen ja Viron televisiouutisten lähetysajat lienevät toisistaan riippumattomia ja niiden väliset yhteydet pelkkää sattumaa. Neuvosto-Virossa illan pääuutislähetyksen aika 21.00 oli varattu valtakunnalliselle Vremjalle, ja "paikallinen" Aktuaalne kaamera alkoi tällöin jo 20.30. Vremjan esittäminen Viron kansallisessa televisiossa päättyi vuoden 1989 lopussa. Aktuaalne kaameran lähetysaika siirtyi pysyvästi iltayhdeksään 27. tammikuuta 1992.
Suomalaisia ja virolaisia lähetysaikoja vertailtaessa tulee muistaa ottaa huomioon myös se, että Neuvosto-Virossa noudatettiin tunnin Suomea edellä olevaa Moskovan aikaa. Itä-Euroopan normaaliaikaan Virossa palattiin 24.9.1989. Tämän jälkeen Suomen ja Viron kellot ovat käyneet samaa aikaa...
Eräpäivä tarkoittaa päivää, jona maksuerä viimeistään on suoritettava. Kielitoimiston sanakirjan mukaan eräpäivän toinen muoto on erääntymispäivä. Näin ollen alkuosa erä- tarkoittaa siis erääntymistä (erääntyä = joutua maksettavaksi), mutta se voisi viitata myös erään (erä = erillinen osa, pyyntiosuus, määrä). Eräily tuskin liittyy eräpäivän etymologiaan lainkaan.
Erä-sanan alkuperästä lisää Suomen etymologisessa sanakirjassa.
Erääntyä-sanan merkitys Kielitoimiston sanakirjassa.
Kyseessä voisi olla Mary M. Dodgen Hopealuistimet vuodelta 1865 (suomennettu 1922), joka sijoittuu Hollantiin. Päähenkilö on köyhän perheen tyttö, joka luistelee puuluistimilla. Tytön isä on loukkaantunut patotyömaalla, ja on menettänyt muistinsa. Isä leikataan, ja hän paranee. Tyttö osallistuu luistelukilpailuun, jossa pääpalkintona on hopealuistimet.
Google Lens -sovellus vei kysyjän lähettämässä kuvassa olevan hyönteisen jäljille. Kyseessä on melko varmasti sulkaperhosten heimoon kuuluva perhonen. Lajin määrittely onkin sitten kinkkisempää, sillä Suomen Lajitietokeskuksen mukaan Suomessakin on havaittu yhteensä 43 sulkaperhoslajia: https://laji.fi/taxon/MX.60637 Voisiko ko. laji olla esimerkiksi pietaryrttisulkanen (Gillmeria ochrodactyla): https://www.suomen-perhoset.fi/pietaryrttisulkanen/ Tai kärsämösulkanen (Gillmeria pallidactyla): https://www.suomen-perhoset.fi/karsamosulkanen/ Perhosten mailla -kirja kertoo, että sulkaperhosten ulkonäkö haljenneine, liuskamaisine siipineen on hyvin erikoinen. Sulkaperhoset ovat hentoja ja pitkäraajaisia, ja niiden lepoasento...
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan (2004) mukaan aprikoida-verbin ainoa vastine on karjalan kielen sana aprikoija. Sanan äännerakenne ja levikki viittaavat siihen, että kyseessä voisi olla venäläinen laina, mutta varsinaista lainaetymologiaa ei ole tiedossa. Aprikoosi ei ole sukua aprikoida-sanalle, sillä aprikoosi on lainattu suomeen ruotsin sanasta aprikos.
Tiedustelit 6-vuotiaalle huumorista, jännityksestä ja fantasiasta pitävälle pojalle sopivia kirjavinkkejä.
Jos hän oli jo lukenut Timo Parvelan Ella-kirjat, samalla tekijällä on myös uudempi Pate-sarja, jossa Ella-kirjoista tuttu Pate seikkailee ja koheltaa humoristiseen tyyliin.
Suosittelisin seuraavia kirjoja, joista useimmat ovat sarjoja:
Brinck, Camilla: Musse ja Helium -sarja (fantasia, seikkailu)
Clary, Julian: Me Ponnekkaat -sarja (huumori)
Colfer, Eoin: Legenda pottu-Mäkisestä + muut Colferin humoristiset kirjat
Copeland, Sam: Sami muuttuu kanaksi/hirmuliskoksi/mammutiksi (huumori)
Frölander-Ulf, Lena: Nelson Tiikeritassu (seikkailu)
Gough, Julian: Karhu ja kaniini -sarja (huumori)
Hirvonen, Elina:...
Meillä ei ikävä kyllä ole riittävää asiantuntemusta määritellä hyvää öljyn ja veden välistä suhdetta. Suosittelemme, että ostaisit öljysuihkupullon, joka on nimenomaan suunniteltu ruokaöljyn suihkuttamiseen.
Vaikuttaisi siltä, ettei Theravada-buddhalaisuuden Samyutta Nikaya -tekstiä ole käännetty suomeksi. En ainakaan onnistunut löytämään suomennoksia siitä tai sen osista.
Google -kirjoista löytyy englanninkielinen käännös Samyutta Nikayasta: https://books.google.fi/books?id=MEA6AwAAQBAJ&printsec=frontcover&hl=fi…. Mainitsemasi lainaus näyttäisi löytyvän kyseisen julkaisun sivulla 712.
Blake Edwardsin elokuva Suuri kilpa-ajo (The Great Race, 1965) on julkaistu Suomessa vain VHS-kasettina. Televisiosta se on tullut viimeksi vuonna 1991. Elokuvan voi katsoa suomenkielisin tekstein Kansallisen audiovisuaalisen instituutin KAVIn kirjastossa Helsingissä.
Kylä-sanalla on jo vanhassa kirjasuomessa ilmaistu kotoa poissa olemista (asioilla, vieraisilla, huvittelemassa tms.) ja tästä on johdettu verbi 'kyläillä'. Ilmaisun voisi ajatella syntyneen aikana, jona ihmisten elinpiiri harvoin ulottui kauas oman kotipiirin ulkopuolelle. Kylä, 'pieni asutusyhdyskunta, ryhmä taloja maa-alueineen', välittömänä elinpiirinä edusti useimmille käytännössä koko ulkopuolista maailmaa. 'Kylällinen' oli kylän asukas, kyläläinen, naapuri. Kylä merkitsi siis oikeastaan kodin vastakohtaa, ja 'kyläily' oli olennaisesti oman kotiympäristön ulkopuolelle suuntautuvaa toimintaa. Kun käytiin kylässä (tai mentiin kylään). lähdettiin pois kotoa (asioille, vieraisille, huvittelemaan tms.). Sekin kannattaa huomioida, että...
