Kaari Utrion Ruusulamppu on vuonna 2002 ilmestynyt pieni (48 sivua, kuvia, korkeus 13 cm) kaunokirjallinen teos. Sen on julkaissut mainostoimisto nimeltä Kaisaniemen dynamo. Sallan lukupäiväkirja -blogi (http://sbrunou.blogspot.fi/2006_10_01_archive.html) arvelee sen olevan mahdollisesti mainostoimiston lukijalahja.
Kirjaa ei ole lainkaan kuntien kirjastoissa, vaan ainoastaan muutamissa yliopistojen kirjastoissa ei-lainattavana lukusalikappaleena. Kansalliskirjastosta voit saada sen lukusalikäyttöön:
http://www.kansalliskirjasto.fi/
Selvittelin asiaa selailemalla aihetta käsittelevää kirjallisuutta, mutta ensimmäisestä käyttökerrasta ei löytynyt tietoa. Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjan ”Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa” (Kirjapaja, 2007) esipuheessa sanotaan käsitettä ”luokkaretki” (”klassresa”) on käytetty Ruotsissa tarkoittamaan ”työväenluokasta lähtöisin olevan henkilön sosiaalista nousua” (s. 8). Suomessa sen sijaan heidän mukaansa on puhuttu enemmänkin sosiaalisesta noususta. Kyse ei siis olisi tämän mukaan niinkään maaltamuutosta tai Ruotsiin muuttamisesta vaan noususta korkeampaa yhteiskuntaluokkaan.
Luultavasti termi on ollut aika populaari, sillä sitä ei löytynyt vanhemmista sosiologiaa käsittelevistä teoksista, vaikka niissä käsitellään kyllä...
Johann Sebastian Bachin kantaattina nro 142 tunnettu "Uns ist ein Kind geboren" lienee todellisuudessa Johann Kuhnaun säveltämä. Levytyksen löytyminen tuntuu olevan hankalaa. Yleisradion Fono-tietokannasta löysin kuitenkin pari cd-levyä, joilla on osia tästä kantaatista:
Mikkelin yhteiskoulun kuoro ja orkesteri: Hyvän joulun toivotus (v.1993).
Sacred music by Johann Kuhnau (joht. Robert King, sopr. Deborah York ja Marianne Hellgren, ten. Charles Daniels, The King's Consort). V. 1998. Hyperion CDA 67059.
Mistään kirjastosta en näitä levyjä löytänyt.
Suomen sanojen etymologisen sanakirjan mukaan täkkä tarkoittaa (riista)linnun rintalihaa. Sanaa on käytetty Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Keski-Pohjanmaan alueilla. Norjanlapissa on vastaava sana dæk`ke, mikä tarkoittaa luutonta, paksua lihaa tai lihasta. Raimo Jussilan Vanhat sanat -kirjan mukaan sanan täkkä vanhin kirjallinen esiintymä on vuodelta 1770 muodossa Linnuntäckä. Se esiintyy Salomon Kreanderin ja Juhana Canstrénin teoksessa Lisäyksiä Jusleniuksen Sana-Lugun Coetukseen.
Tarkempia tietoja voi kysyä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta, minkä yhteystiedot löytyvät WWW-osoitteesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=114.
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja / [Ulla-Maija Kulonen ... et al.]. Helsinki...
Koska kysymyksestäsi ei käy ilmi, tahdotko onnitella tyttöä vai poikaa
niin seuraava vaihtoehto voisi olla käyttökelpoisin: "Till den nya studenten" tai "Till den nybakade studenten", "uudelle yloppilaalle". "Parhaimmat onnittelut" voi puolestaan luontevimmin ilmaista seuraavasti:"Hjärtliga gratulationer".
Väreissä ja A3-koossa tulostaminen onnistuu Turun kaupunginkirjaston muissa toimipisteissä paitsi Skanssin Monitorissa, jossa tulostus onnistuu vain A4-koossa mustavalkoisena, sekä kirjastoautoissa, joissa tulostaminen ei onnistu lainkaan. Omatoimikirjastoissa voi myös tulostaa, mutta omatoimiaikana tulee tätä varten tuoda oma tulostuspaperi. Pääkirjastolla tulostaminen onnistuu muilla osastoilla paitsi vastaanotossa sekä Saagassa ja Stoorissa (lasten ja nuorten osastot). Väritulostus ja A3-koossa tulostaminen onnistuvat kuitenkin vain uuden rakennuksen katukerroksen Uutistorilla sekä vanhan rakennuksen toisessa kerroksessa, musiikkiosastolla.
Tulostaminen maksaa 20 senttiä per sivu riippumatta tulosteen...
Ilmaus "tuhansien järvien maa" on lähtöisin J. L. Runebergin Maamme-laulusta (Vårt land), sen kymmenennestä säkeistöstä: "Totuuden, runon kotimaa, / maa tuhatjärvinen - " ("O land, du tusen sjöars land"). Tämä kuuluu käytetyimpiin fraaseihin Suomen ulkomaisessa matkailupropagandassa.
Isossa-Britanniassa M. Harland & Son -kustantamo julkaisi vuonna 1899 briteille tarkoitetun Suomen-matkaoppaan, jonka nimi oli Finland : the land of a thousand lakes ("Suomi, tuhansien järvien maa"). Kirjaan sisältyi Maamme-laulu kokonaisuudessaan englanniksi.
Lähde:
Sakari Virkkunen (toim.), Suomalainen fraasisanakirja. Otava, 1981
Sven Hirn & Erkki Markkanen, Tuhansien järvien maa : Suomen matkailun historia. Matkailun edistämiskeskus, 1987
Viimeinen aateloitu henkilö oli ministerivaltiosihteeri, kenraali August Langhoff, joka ylennettiin vapaaherraksi 1912.
Lähde: Suomen Ritarihuone http://www.riddarhuset.fi/fin/suomenaatelisto/aatelistokauttahistorian/
August Langhoffista on artikkeli Suomen kansallisbiografia osassa 5 ja kansallisbiografian verkkoversiossa, jossa artikkelien tiivistelmät ovat luettavissa ilmaiseksi. http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/haku/
Hei,
Tarkoittanet tätä:
Syys-, huhti-, kesä-, marraskuussa
on päivää kolmekymmentä,
kahdeksan kolmatt' helmikuussa,
vaan muissa yksi neljättä.
tämä on Sakari Topeliuksen Luonnonkirjasta
Norjanmunkin nimi tulee siitä, että kyseisiä munkkeja leivotaan perinteisesti Norjassa. Norjanmunkit eroavat tavallisista suomalaisista munkeista mm. siten, että niiden taikinaan tulee piimää, ne paistetaan erityisellä munkkipannulla ja niitä ei pyöritellä sokerissa.
Norjaksi norjanmunkit ovat yksinkertaisesti "munker". Tanskassa niiden nimitys on "æbleskiver".
Wikipediassa kerrotaan norjanmunkeista englanniksi ja norjaksi:
https://en.wikipedia.org/wiki/%C3%86bleskiver
https://no.wikipedia.org/wiki/Munker_(bakverk)
Wikipedian mukaan "Suomessa metrijärjestelmä otettiin käyttöön virallisesti vuonna 1887. Käyttöön jätettiin kuitenkin vielä myös muutamia vanhoja, alkuperäiseen metrijärjestelmään kuulumattomia yksiköitä, joiden suuruutta hieman muutettiin uuteen järjestelmään sopivaksi; esimerkiksi peninkulma oli ennestään ollut 10 688 m, mutta kauan tämän jälkeen tasan 10 km."
Siitä, mikä on virallinen mittajärjestelmä, ei varmaankaan missään maailmassa ole varsinkaan nopeasti seurannut, että kaikki vanhat mittayksiköt olisivat hävinneet käytöstä. Monilla aloilla on - kuten kysyjä itsekin on huomannut - säilynyt sisäisessä käytössä vanhoja yksiköitä, minkä lisäksi erityisesti Ison-Britannian ja Yhdysvaltain kanssa kauppaa käyneet tai muuta...
Muurahaisyhteiskunnan ikä määräytyy kuningattaren iän mukaan. Kuningattaren kuollessa n. 12-vuotiaana surkastuu pesäkin. Sen sijaan toisenlaiset pesät, joissa on monta kuningatarta, ovat teoriassa kuolemattomia. Pohjois-Suomessa on tavattu E. Oinosen (1915-72) tutkimusten mukaan pesä, jonka ikä saattaa olla 1000 vuotta. Lähde: Otavan suuri ensyklopedia, osa 12 (Otava, 1971).
Tiede-lehden nettisivuilta löytyi artikkeli tuoksuista, ja sieltä löytyy myös vastaus kysymykseenne:
Ruoho tuoksuu ”vihreältä”
Vastaleikatun nurmen tuoksu hivelee nenää. Sen saavat aikaan eritoten heksenaalin, heksenolin, heksanaalin ja heksanolin isomeerit, joita syntyy ja hulmahtaa ilmaan, kun leikkurin terä viiltää ruohojen lehdet poikki.Nämä haihtuvat yhdisteet laastaroivat vioittuneita soluja: niillä on antibioottisia ominaisuuksia, joten ne ehkäisevät bakteerien hyökkäyksiä. Tämä ”vihreän tuoksu” hoitaa myös ihmistä. Japanilaistutkijoiden mukaan cis-3-heksenoli ja trans-2-heksenaali lievittävät niin stressiä, kipua kuin väsymystä.
Lähteet: Journal of geophysical research 1999, Biopsychosocial medicine 2008, Chemical senses vol 30
HENRIIKKA (Henriika, ruots. Henrika) on naispuolinen vastine Henrikille (Heikille). Henrik on tullut Suomeen skandinaavista tietä muinaissaksalaisesta nimestä Haimrich (ehkä haim 'koti, talo' + rich 'rikas, mahtava'). Henriikasta itsenäisiksi nimiksi ovat kehittyneet Riikka, Riika, Henna ja Henni. INKERI on vanha suomalainen asu muinaisskandinaavisesta Ingifridh-nimestä, jonka myöhempiä muunnelmia ovat Ingrid ja Inger. Ingifridh on yhdistelmä Ing-jumalasta ja sanasta (f)rid 'kaunis'. Inkeri-nimi on vanhastaan käytetty. Tunnetaan keskiaikainen balladi Inkerin virsi ja toisaalta vanhoja paikannimiä: Inkere, Inkeroinen, Inkerinmaa. LÄHDE: ///Kustaa Vilkuna (toim. Pirjo Mikkonen): Etunimet. - 2005///. Nimien yleisyydestä Väestörekisterin sivu...
Tarjoilijaa tai viinuria tarkoittava sana kyyppari on tullut ruotsin kielen sanasta kypare ’viinikellarin esimies’. Sana juontaa juurensa keskialasaksan (1200 – 1600) sanaan kuper ’tynnyrintekijä’. Myös nykysaksassa on sana Küfer, Küper.
Sama etymologia on myös englannin sanalla cooper ’tynnyrintekijä’.
Kyyppari Suomen kielen etymologisessa sanakirjassa
https://www.merriam-webster.com/dictionary/cooper
Kyseessä on Matti Rossin runo Olen minä onnellinen runokokoelmasta Laulu tummana tulevi, 1976. Runo on myös mm. antologiassa Tämän runon haluaisin kuulla osa 2, s. 357.
Runo alkaa näin:
On tuota onnea minulla:
syli on täynnä sinua,
kädet ovat työtä täynnä,
maailma täynnä ystäviä...
Vaski-kirjastojen kirjoja voi palauttaa toisiin Vaski-kirjastoihin. Kannattaa kuitenkin huomata, että mikäli palautat kirjan eri kunnan kirjastoon kuin mistä olet sen lainannut, kuljetusmaksu on 2 €. Jos palautus tapahtuu samaan kirjastoon mistä kirja on lainattukin, kuljetusmaksua ei peritä.
Heinäkuun 26. päivä Annan päivänä on vanha perinne, joka on lähtöisin itäisestä kristikunnasta. Tiedetään, että keisari Justinianus rakennutti ja vihki v. 550 pyhälle Annalle, neitsyt Marian äidille, Konstantinopoliin kirkon. Annan kunnioitus siirtyi myöhemmin myös länteen, vaikka täällä siihen suhtauduttiinkin välistä epäluuloisesti, koska Anna ei ole Raamatun henkilöitä, vaan hänet tunnetaan vain myöhemmistä legendoista. Ristiretkiaika ja sen avaamat itäyhteydet ovat suuresti edistäneet Annan kulttia. Eri puolilla Eurooppaa käytetyt 1200- ja 1300-luvun kirkolliset kalenterit ja jumalanpalveluskirjat mainitsevat ensisijaiseksi Annan muistopäiväksi 26.7. Paavin hovin messukirjaan Anna 26.7. pääsi ensimmäisen kerran v. 1474. Keskiajalla...
Nurmi-Tuomas (joskus myös Turve-Tuomas) on suomalaisessa kansanperinteessä esiintyvä kiertoilmaus kuolemalle: kun ihminen joutuu Nurmi-Tuomaalle, hän kuolee. Nurmi-Tuomaan nukkuminen käen kukkuessa kytkeytynee tunnetuimpaan monista käkeen liitetyistä enteistä: kevään ensikäen kukunnan säkeiden lukumäärästä ihmiset voivat laskea jäljellä olevat elinvuotensa.
Lähteet:
Toivo Vuorela, Kansanperinteen sanakirja
Juha Haikola & Jarkko Rutila, Käki
