Eeva Riihosen kirjassa Mikä lapselle nimeksi sanotaan, että Jemina on hepreaa ja tarkoitaa kyyhkystä. Pertti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa kerrotaan, että nimi yleistyi Englannissa 1600-luvulla, kun kuningas Kaarle II tytär sai nimekseen Charlotte Jemina Henrietta. Seuraava nousu oli 1800-luvulla, kun Walter Scottin romaanissa esiintyi sen niminen henkilö. Suomessa nimi yleistyi 1990-luvulla ja otettiin v. 2000 almanakkaan.
Jesse on alkuaan hebreaa ja merkitsee "Jumala on olemassa" Riihosen mukaan. Lempiäinen kertoo kirjassaan, että Jesse on Iisain kreikkalainen muoto. Suomen almanakassa Jesse on ollut vuodesta 1995.
Etunimistä löydät tietoa edellisten kirjojen lisäksi esim.
Chastnaya-Leppäniemi: Valitse lapselle nimi
Kiviniemi: Iita...
Kaarina Helakisa-seura ei saanut kirjaan rahoitusta, joten he laittoivat kirjan aineiston luettavaksi omille nettisivuilleen. Kaarina Helakisa-kirjailijaseuran toiminta on päättynyt vuoden 2018 lopussa. Seuran sivuilta löytyy kuitenkin yhteystiedot, joihin voit ottaa yhteyttä jos Helakisasta haluat keskustella. Seuran nettisivujen osoite on :
https://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/kaarina-helakisa/
Helsingin Sanomien arkistojen mukaan Suomen televisiossa on 2000-luvun alussa esitetty ainakin kaksi televisiosarjaa, joissa näyttelijä Helen McCrory oli mukana. 23.9.2001 alkoi TV1-kanavalla kymmenosainen englantilaissarja Yltäkylläisyyden maa (In a Land of Plenty). Sen keskiössä oli Freemanien perhe 1900-luvun jälkipuoliskolla. "Pikkukaupungin tehtaan omistaja Charles kohtelee Mary-vaimoaan (Helen McCrory) kuin tehtaansa koneita: käyttää ja huoltaa. Lapsia tuotetaan tehokkaasti."
Toinen brittisarja, North Square tapahtui Leedsissä. Tässä sarjassa liikuttiin juristien maailmassa, päänäyttämönä North Square Chambers -lakifirma. Helen McCrory esitti lakimies Billy Guthrien raskaana olevaa vaimoa...
1950-luvulla Salpausselän kisojen miesten 50 km hiihto radioitiin tavallisesti yhtenä tai kahtena yhteensä reilun tunnin mittaisena koosteena. Kaksiosaisissa lähetyksissä seurattiin erikseen kilpailun alku- ja loppuvaiheita. Pitkät suorat lähetykset kuultiin vuosina 1954 ja 1958. Vuoden 1954 kilpailu 28. helmikuuta oli kuultavissa ULA-lähetyksenä 8.40-11.15, selostajina Lauri Nurmi ja Pentti Pirhonen, Yleisohjelmassa kilpailua selostettiin kahdessa erillisessä lähetyksessä 9.35-9.55 ja 11.15-12.30. Vuoden 1958 lähes nelituntinen suora selostus 8. maaliskuuta lähetettiin Yleisohjelmassa 9.00-12.50, äänessä olivat Pekka Tiilikainen, Paavo Noponen ja Jorma Lundén. Vuotta myöhemmin Salpausselän miesten 50 km hiihtoa nähtiin...
Kyseessä on toinen runo Johanna Wolfgang von Goethen Matkamiehen yölauluista (Wandrers Nachtlied). Valter Juva on suomentanut Matkamiehen yölaulut runoantologiaan Sata runoa : Valikoituja maailmankirjallisuudesta (1916).Teos on digitoitu Gutenberg-projektiin. Voit lukea sen alla olevasta linkistä.https://www.gutenberg.org/cache/epub/18411/pg18411-images.htmlJa tässä suomennos:Rauhaa huippuin ylhäinsä nää!Puut vuorten jylhäinhämyyn jää;vait uinuu maat,ei linnut oksilla lennä.Aavoille ennä,rauhan jo saat!Tässä linkissä on alkuperäinen teksti: https://www.projekt-gutenberg.org/goethe/gedichte/chap082.html
Nestor Blomkvistin teosta "Vår hälsa och våra sjukdomar i ny belysning" (1975) ei Suomen kansallisbibliografian mukaan ole suomennettu.
https://finna.fi
Kysyin asiaa Viestintävirastosta ja sain seuraavan vastauksen:
RHA68 taajuuksia harrastus- ja työkäyttöön on on ollut käytettävissä jo
kauan, ainakin yli kaksikymmentä vuotta. Aluksi taajuuksia oli vähemmän
ja käyttötarkoitus rajatumpi, mutta myöhemmin taajuuksia on avattu
lisää, ja käyttö tehty joustavammaksi.
Nykyään RHA68-kanavia on 26 kpl. Niiden käytöstä ja teknisistä ehdoista
löytyy tietoa oheisesta linkistä löytyvästä tiedotteesta:
https://www.viestintavirasto.fi/taajuudet/radioluvat/metsastajatjamuuha…
Vuoden 2015 kirja on toistaiseksi uusin. Tauko sarjan julkaisussa on siis venähtänyt jo melko pitkäksi. Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta 6.2.2022. Otava-kustantamon tietokirjallisuuden kustannusjohtajan mukaan internet on vähentänyt tarvetta tällaiselle henkilöhakemistolle, sen menekki oli laskusuunnassa. Kirjan laatiminen on lisäksi hyvin työläs prosessi.
Helsingin Sanomat 6.2.2022
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuka_kukin_on
Kaikki saattaisi tapahtua tavallaan uudelleen, muttei taaksepäin kelautuvan elokuvan tavoin, vaan enemmänkin eteenpäin jatkumisen tunnelmana. Ihminen on niin pieni otus universumissa, ettemme nytkään tiedä ilman tutkimusta, onko maailmankaikkeus laajenemassa vai supistumassa.
Esim. BBC ja Wikipedia ovat vastailleet kysymykseen Miten maailma loppuu? http://www.bbc.com/earth/story/20150602-how-will-the-universe-end ja https://en.wikipedia.org/wiki/Ultimate_fate_of_the_universe
Veijo Meren tuotannossa Vuoksen taakse perääntymistä itä-Kannaksella 1944 kuvaa romaani Sujut (Otava, 1961). Esseekokoelmassaan Kuviteltu kuolema (Otava, 1974) Meri kuvailee kuulemaansa anekdoottia, joka antoi inspiraation romaaniin: "Suutari, alikersantti. Tuli yksikköönsä Juustilaan lomalta. Vääpeli varasi ostotupakat. Kaveri sanoi menevänsä paskalle eikä häntä sen jälkeen tavattu." (Miten Manillaköysi syntyi)Sujujen alikersantti Ojalan lähtö ei ole aivan näin yksioikoisen suoraviivainen, enkä teoksesta onnistunut kysymyksen sitaattia löytämään. Muuten Ojala kyllä toimii paljolti kuvatulla tavalla: "Tieto lähdöstä tuli lähtökäskynä. Alikersantti kirjoitti tupakkalaatikon kanteen: Me lähdemme nyt, mutta me palaamme vielä. Hän pani...
Kyseinen lainaus löytyy Aleksis Kiven näytelmästä Yö ja päivä. Näytelmän loppupuolella on Liisa-nimisen hahmon repliikki, joka alkaa sanoilla ”Oi kaunoinen vuori, pyhien kaupunkia kuvaellen!”. Paria virkettä myöhemmin Liisan repliikissä tulee tuo kyseinen lainaus. Näytelmä löytyy useista Aleksis Kiven näytelmiä ja muita tekstejä kokoavista teoksista.
Tämän nimisiä lauluja on useitakin, mutta ainakaan Viola-tietokannan (https://finna.fi tai Yleisradion äänilevystön Fono-tietokannan (http://www.fono.fi/) kautta nuottia ei löytynyt.
Kirjan Uusi suomalainen nimikirja, ISBN 951108948X, mukaan Kosonen on ollut jo 1500-luvulla sekä karjalainen että savolainen sukunimi. Ko kirjan mukaan sukunimi Koso on säkkijärveläinen ja miehikkäläinen ja nimiryhmä, sisältäen myös muita muotoja, on kehittynyt germaanisesta henkilönnimestä, joka on samaa kantaa kuin kansallisuudennimitys "gootti". Koso on myös lyhentymä nimestä "Konstantin", jota on käytetty ristimänimenä sekä itäisen että läntisen kirkon piirissä. Kaikki nämä tiedot ovat siis mainitsemastani kirjasta, josta löytyy vielä hieman lisääkin tietoa.
Pasilan kirjasto (Pääkirjasto) ja Myllypuron lehtisali eivät lainaa lehtiä. Sen sijaan kaikista muista Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteistä voi lainata lehtiä kotiin. Uusinta numeroa ei kuitenkaan saa lainaksi.
Teoksessa HAAVIO, Martti, 1899-1973: Kultainen aapinen / laat. Martti Haavio, Aale Tynni, A. Hinkkanen ; kuv. Maija Karma. julk. alun perin v. 1957 on sivulla 121 Kevätruno, jonka viimeiset säkeet menevät näin: ...leivo laulun virittää. Vuokot hymyilevät. Suomessa on kevät. Mahtaisikohan kyseessä olla tämä runo?
Sari Kuuvan väitöskirjassa Symbol, Munch and creativity (Jyväskylän yliopisto, 2010, verkossa http://dissertations.jyu.fi/studhum/9789513938659.pdf ) todetaan, että Gallen-Kallelan teos olisi mukaelma sveitsiläistaiteilija Arnold Böcklinin kuuluisasta maalauksesta Die Toteninsel (Kuolleiden saari).
Myös Onni Okkosen teoksessa A. Gallen-Kallela : elämä ja taide (WSOY,1949) Gallen-Kallelan maalausta luonnehditaan "böckliniläis-sukuiseksi".
Böcklin teki Die Toteninsel -maalauksestaan viisi eri versiota, jotka löytyvät esimerkiksi Wikipediasta: http://de.wikipedia.org/wiki/Die_Toteninsel.
Jorvaksentie kulki alun perin Lauttasaaresta Jorvakseen. Myöhemmin Jorvaksentietä ryhdyttiin kuitenkin korvaamaan uudemmalla moottoritiellä, ja nykyään virallisesti Jorvaksentieksi kutsutaan enää kantatien 51 Kirkkonummen puoleista osuutta.Tiiviin kuvauksen Jorvaksentien historiasta voi lukea muun muassa Matti Grönroosin Suomen tiehistoriaa käsittelevältä verkkosivulta: https://www.mattigronroos.fi/w/index.php/Kantatie_51Painetuista lähteistä Jorvaksentien vaiheista voi lukea esimerkiksi Uudenmaan tie- ja vesirakennuspiirin vuonna 1987 julkaisemasta "Tienpitoa Uudellamaalla : tienpitoa vuoteen 1920 : Uudenmaan tie- ja vesirakennuspiiri 1920-1985".
