Edustava käyntikortti on mattapintaista, laadukasta, valkoista, tukevaa paperia ja siinä on musta, kiilloton kohoteksti.Kortin standardikoko on 90x45 mm.
Keskelle korttia tulee henkilön nimi suurimmalla tekstikoolla. Nimen alle painetaan ammattinimike täydellisenä ja oppiarvo lyhenteenä. Vasempaan alakulmaan sijoitetaan yrityksen nimi ja osoite. OIkeaan alakulmaan sijoitetaan puhelinnumero ja muut sähköiset yhteystiedot. Jos yrityksen logoa käytetään, se sijoitetaan "kohopainettuna" vasempaan ylälaitaan.
Erillisellä yrityskortilla tehdään tunnetuksi yritystä. Yrityskortissa yrityksen nimi on suurimmalla kirjainkoolla. Henkilön nimi ja titteli kertovat mitä tehtävää kyseinen henkilö yrityksessä hoitaa.
Verkkosivujen kirjoitusmuodosta en...
Teitittely tuli Suomeen Ruotsista 1700-luvulla. Selvitysten mukaan sinuttelu on ollut suomen kielessä, kuten monessa muussakin kielessä, alkuperäinen tapa puhutella. Tapa teititellä on vaihdellut paljonkin eri alueilla: Itä-Suomessa teitittely ei koskaan ole ollut yhtä yleistä kuin Länsi-Suomessa. Sinuttelu alkoi nopeasti yleistyä 1960-luvulta alkaen, mutta paikkakunta- ja perhekohtaiset erot olivat suuria. Tapa olla kohtelias on usein nykykielessä vaihtunut muunlaisiin puhuttelumuotoihin.
Lisää tietoa teitittelyn historiasta esim. kahdesta Kielikello-lehden artikkelista: Taru Kolehmainen, Teitittelyn pitkä historia (1/2011) ja Matti Larjavaara, Kieli, kohteliaisuus ja puhuttelu (2/1999):
https://www.kielikello.fi/-/...
Ossi Heinäsen artikkelin mukaan 1930-luvulla mm. paikalliset nimismiehet ja suojeluskunnat arvioivat asevelvollisten poliittista luotettavuutta ennen kutsuntoja kolmiportaisella asteikolla. Luotettavat merkittiin numerolla 1, epäluotettavat numerolla 3 ja muut jätettiin numeroimatta. Luotettavina pidettin suojeluskuntalaisia tai luotettavista perheistä tulevia ja epäluotettavina mm. kommunistiseen puolueeseen kuuluneita. Epäluotettavista laadittiin listat perusteluineen. Tiedot lähetettiin kutsuntatoimistoon, joka merkkasi tiedot kutsuntaluetteloihin ja kantakortteihin kohtaan "kansalaiskunto". (Heinänen, s. 266; kts. myös Nurminen, s. 58.)
Lähteitä:
Heinänen, Ossi. ”’Tunnetusti kommunisti ja kansalaiskunto aivan heikko’ :...
Hei,
Koska sinulla on korkeakoulututkinto, voit pätevöityä kirjasto-alalle useallakin tavalla. Ainakin seuraavia kanaviin voi tutustua:
1) Tekemällä informaatiotutkimuksen perusopinnot (ja aineopinnot). Näitä järjestetään myös etäopintoina ja/tai mm. kesäyliopistojen kanssa yhteistyössä
2) Kirjasto- ja tietopalvelualan korkeakouludiplomi (ainakin Turun ja Seinäjoen amk:ssa)
3) Keudan Tieto- ja kirjastopalvelujen ammattitutkinto (esim. oppi- tai koulutussopimuksella)
Ainakin nämä pätevöittävät kirjastoalalle. Kannattaa tietysti tutkia millaisia avoimia paikkoja alalla on. Yleensä oin hyvä olla joku erityisosaaminen, joka erottaa muista. Monesti haetaan lasten/nuortenkirjastotyön osaaiia (vinkkaukset yms.) ja muita aktiivisen...
Marketta Luutonen on tehnyt väitöskirjan Kansanomainen tuote merkityksen antajana: tutkimus suomalaisesta villapaidasta. Väitöskirjan toinen pääkohde on juuri jussipaita. Jussipaitoja tehtiin tummanpunaharmaana. Myöhemmin valmistettuja paitoja, joiden värit olivat sininen ja harmaa kutsuttiin anttipaidaksi. Sini-harmaan version nimitys anttipaita juontaa juurensa siihen, että ensimmäisenä näitä paitoja valmistanut kutomo sijaitsi Isontalon Antin mailla. Alahärmäläinen Kleemolan kutomo oli alkanut valmistaa näitä siniharmaita paitoja 1950-luvun alussa, koska puna-harmaa väritys ei miellyttänyt kaikkia ja körttiläisille tummempi paita kävi paremmin kaupaksi. Jussipaidasta on valmistettu myös mustan ja harmaan yhdistelmää, jolle ei kuitenkaan...
Vappu Kannaksen kustantamolta kannattaa kysyä, voidaanko sieltä välittää kirjailijalle palautteesi. Henkilökunnan yhteystiedot löytyvät osoitteesta https://kustantamo.sets.fi/meista/
Kotimaisten kielten keskus ylläpitää ja päivittää verkosta löytyvää Suomen murteiden sanakirjaa. Termeillä klenksu tai lenksu ei valitettavasti löytynyt sanakirjasta yhtään mainintaa. Sanakirjasta löytyy kuitenkin maininta, että sanaa klenkki käytetään Marttilan ja Pöytyän seudulla, ja se tarkoittaa köydestä, langasta, vitsaksesta tai vastaavasta valmistettua (kiinnittämiseen tms. käytettävää) silmukkaa. Sanakirja tarjoaa esimerkkilauseeksi: "Housuissa on klenkki ja hakà." Tämän perusteella housuissa olevia lenkkejä, joihin vyö pujotetaan, voisi kutsua esimerkiksi housujen silmukoiksi. Kielitoimiston sanakirja määrittelee silmukan seuraavalla tavalla: "langasta, köydestä tms. taivutettu tav. rengasmainen umpinainen mutka t. kiemura, lenkki...
Esimerkiksi seuraavat kirjat voisivat olla asiassa avuksi: Alborough: Miro ja uusi veli, Horse: Pikkukani ja uudet vauvat, Leblanc: Kun minusta tuli isoveli, Lobel: Äiti rakastaa aina sekä McAllister: Rakastan sinua, pikku Eelis. Näissä kaikissa käsitellään tunteita, joita pikkusisaruksen syntymä voi aiheuttaa sekä muistutetaan siitä, että rakkautta riittää kaikille.
Rekolan Eetu ja ruma Rusina on hieman pidempi ja humoristinen tarina sisarkateudesta. Myös perinteinen Wolden Sanna ja pikkuveli sekä Robberechtin Tyttö, joka tahtoi takaisin äidin vatsaan, voisi olla mukava lukea yhdessä. Holabirdin Anniina ja pikkusisko -kirjassa pikkukoululainen Anniinan on aluksi vaikea asettua isomman sisaruksen rooliin. Monissa näistä kirjoista...
Laulun nimi on "Tyttöni Maria", alkuperäiseltä nimeltään "My girl Maria". Laulun ovat säveltäneet James Luck ja John Szego ja sen on sanoittanut Lasse Mårtenson salanimellä L. Vaajakorpi.
Suomen kansallisdiskografian Violan (finna.fi) mukaan Lasse Mårtenson esittää sen Aarno Ranisen orkesterin säestämänä singlellä, jonka ensimmäisenä kappaleena on Limon limonero. Äänitys on vuodelta 1969 (Discophon RCA Victor FAS014).
Runo, tai ehkä pikemminkin aforismi löytyy Tommy Tabermannin ja Jussi T. Kosken yhteisestä kirjasta Kuinka olla sivulta 108. Kirjaan on koottu eri henkilöiden aforismeja tai ajatuksia. Osassa on mainittu tekijä, ja oletettavasti ne , joissa tekijää ei mainita, ovat Tabermannin tai Kosken kirjoittamia.
Tämä runo on sävelletty useammankin kerran. Suomen kansallisdiskografia Violan mukaan sen ovat säveltäneet Martti Hela nimellä Aamukahvin ääressä (löytyy ainakin julkaisusta Koululaulusikermiä / Martti Hela), Alla Kouru samoin nimellä Aamukahvin ääressä (julkaisu Huppista hei ...! : lastenlauluja / Alla Kouru), Aarno Raninen nimellä Kukko ja kana (julkaisuissa Lystit lastenlaulut ja Lastenkonsertti : suomalaisia lastenlauluja) ja Tauno Kukko nimellä Kukko ja kana aamukahvilla (julkaisussa Komeljantti elefantti : eläintarinoita lauluin ja kuvin / [säv.] Tauno Kukko). Esa Helasvuon nimellä löytyy videotallenne vuodelta 1998 ( Salossa soi - Pikkupääskyt ja laulurastaat. 1998 Finaali. - Helsinki : YLE1 Lasten ja...
Kyseessä on todennäköisesti Pentti Haanpään novelli Lumirimppa. Se löytyy esimerkiksi teoksista Tuuli käy heidän ylitseen (1927), Kertomuksia ja tarinoita (1956), Juttuja (1985) ja Pentti Haanpään parhaat (2018).Kirjasampo: Tuuli käy heidän ylitseen https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253AInstance_ID123176050836976
Alice Tegnerin säveltämä laulu "Dansa min docka" on käänetty suomeksi, suomennos Sauvo Puhtila "Saukki": "Tanssi nukkeni" ja esittäjänä Ann-Christine. Laulun sanat voi poimia esim. Cd-levyltä MUKSUBOKSI 2: 20 ILOISTA LASTENLAULUA. Levy löytyy hyllystä tällä hetkellä monesta pääkaupunkiseudun kirjastosta, sen voi paikantaa HelMet-haulla:
http://www.helmet.fi/search*fin/
Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteistä suurin valikoima sekä sanoma- että aikakauslehtiä on Pasilan kirjastossa. Pasilan kirjaston lehtialueelle on tilattu noin 500 aikakauslehteä ja noin 70 sanomalehteä, jotka ovat aina paikalla ja luettavissa. Numeroita ei siis saa kotilainaan.
Seuraavaksi suurimmat lehtikokoelmat ovat Itäkeskuksen, Kallion ja Rikhardinkadun kirjastoissa sekä keskustakirjasto Oodissa. Näiden kirjastojen lehdet ovat lainattavissa uusinta numeroa lukuunottamatta.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Juttuja_kirjastosta/Lehdet_mikrofilmit_tietokoneet(27239)
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Yhteystiedot
https://www.helmet.fi/fi-FI
Tammen kultaiset kirjat -sarjaan kuuluu kaksi kuvakirjaa, joissa kuvaillut tuntomerkit yhdistyvät: Esther Wilkin: Vauva kulta sekä Lois Meyer: Tiinan uusi nukke.
Jos kumpikaan näistä ei tule kysymykseen, ehdotan Laura Voipion kuvakirjaa Kerttulin onnennukke (1992), kuvitus Matti Kota. Jouluaiheisessa tarinassa Kerttuli saa nukketohtorilta palkkioksi nuken pelastettuaan pikkuisen hiiren. Toisena vaihtoehtona tarjoan Hannu Mäkelän lastenromaania Satu tytöstä joka etsi onnea (1983), kuvitus Kaarina Kaila. Tarinan päähenkilö on posliininukke.
Kansansadussa Tiainen karhun korvassa, joka tunnetaan myös nimellä Tiainen ja karhu, karhu tulee tiaisen pesälle, joka suuttuneena lentää karhun korvaan pörisemään ja nokkimaan. Toisessa kansansadussa Karhun kalanpyynti karhu pyydystää kaloja silloisella pitkällä hännällään avannosta. Häntä jäätyy avantoon ja katkeaa, kun karhu sitä riuhtoo, ja tästä syystä karhusta tulee töpöhäntäinen.
Olisiko mahdollista, että olisit yhdistänyt nämä kaksi satua yhdeksi?
Tiasen ja karhun löydät esim. kirjasta Suomen kansan satuja
Vala, Katri ; Tapiovaara, Tapio
2012
Karhun kalanpyynnin kirjasta
Maailman parhaita satuja 1974 ja Merkillinen lipas
Asbjörnsen, Peter; Moe, Jørgen; Teigen, Per; Kunnas, Kirsi 1990
Tapio Wirkkalan suunnittelemaa Wirkkala-puukkoa, tai Wirkkala-vuolua, valmistettiin Hackmanin Sorsakosken tehtaalla vuosien 1961 ja 1979 välillä. Puukkoa valmistettiin kahta eri kokoa (18-senttistä ja 22-senttistä), ja ainakin suurinta Wirkkala-puukkoa valmistettiin myös Fiskarsille. Fiskarsin mallissa Tapio Wirkkalan nimi on kirjoitettu terään tehtaan nimen viereen, Hackmanin mallissa sen alapuolelle. Valitettavasti Hackmanin Wirkkala-puukkojen valmistusmääristä ei löytynyt käytettävissä olevista lähteistä mainintaa. Sen sijaan Lapin Puukko Ky valmisti kolmea erilaista Wirkkalan puukkomallia vuosien 1977-1978 aikana. Ensimmäinen puukko oli ponsikahvainen ja sitä valmistettiin kahtena eri versiona: sormisuojalla ja ilman...
