Suurin osa etsimienne iltapäivälehtien vuosikerroista on luettavissa paperimuotoisina Pasilan pääkirjaston lehtialueella. Saatte tarvitsemanne lehdet luettaviksi odottaessa.
Etsimistänne lehdistä on mikrofilmit muutamalta 2000-luvun ensimmäiseltä vuodelta. Voitte tulla lukemaan ilman ajanvarausta, mutta tällöin käytettävissä on mikrofilmien lukulaite, jolta ei saa kopioita mikrofilmeistä. Jos haluatte kopioita mikrofilmeistä, teidän pitäisi varata Pasilan kirjaston kone 39. Voitte varata koneen sähköisessä ajavarausjärjestelmässä, mikäli teillä on HelMet-kortti ja siihen liitetty pin-koodi. Linkki ajanvarausjärjestelmään on alla. Kone 39 löytyy kohdasta "Työtilat". Voitte tehdä varauksen myös soittamalla Pasilan kirjaston lehtialueelle (...
Hei,Kyseessä on Maria Portaankorvan (säv.&san.) kappale "Koulu keltainen". Löytyy nuotti & cd julkaisu Nelisointu : 14 uutta lastenlaulua (julk. Teuvo Pakkalan Musiikkiluokat, 2014.) Sanat löytyvät myös Teuvo Pekkalan koulun nettisivuilta: https://www.ouka.fi/teuvo-pakkalan-koulu/koulumme.Nuottia näyttäisi löytyvän lähinnä Vapaakappalekirjastoista. Toki voit olla yhteydessä myös laulun tekijään.
Olavi Ingmanin kirjassa Laulu ja soitto: säestykset laulukirjaan Laula sinäkin on kappaleesta versio, joka voisi olla haettu. Kirja on lainattavissa Porin kaupunginkirjastossa.
Runous ilmestyi alunperin Saaritsan kokoelmassa Syksyn runot (Kirjayhtymä, 1973). Lisäksi se on julkaistu kolmessa Saaritsan valittujen runojen kokoelmassa: Kuuden syksyn runot : antologia (Kirjayhtymä, 1974), Runoja 1965-1982 (Kirjayhtymä, 1983) ja Pohjakosketus : 30 vuotta runoa (WSOY, 1998).
Suomeksi pitäisi kirjoittaa "Syynä oli se, että liian paljon ihmisiä oli tuppautunut pienelle alalle, eikä rakennelma kestänyt heidän painoaan."
"Kun" viittaa ajalliseen suhteeseen (esim. "Laiva lähti, kun viimeinenkin matkustaja oli päässyt kannelle."), ei kausaaliseen suhteeseen, jollainen tässä esimerkkilauseessa on kyseessä. Lasten puhekielessä sanaa "kun" käytetään usein myös kysyjän lauseen tyyppisesti, esimerkiksi "Miksi ette halua Villeä mukaan? No kun se haluaa aina määräillä kaikkia muita!". Kirjakielessä sama kirjoitettaisiin "No koska hän haluaa aina...".
Alkuperäisen virkkeen kaksi viimeistä sanaa muuttaisin, koska ihmisiin ei normaalisti viitata sanalla "ne" vaan "he". Possessiivisuffiksi ("heidän painoaan") kuuluu...
Ensimmäinen Suomessa toiminut yliopisto oli Kuninkaallinen Turun Akatemia, joka perustettiin 1640. Kun Turun palossa vuonna 1827 lähes koko kaupunki tuhoutui raunioiksi, joutui yliopisto muuttamaan Helsinkiin. Samalla sen nimi muutettiin Keisarilliseksi Aleksanterin-yliopistoksi. Suomen itsenäistyttyä nimeksi vaihdettiin Helsingin yliopisto.
Turku puolestaan joutui Turun Akatemian muuton jälkeen olemaan ilman yliopistollista opetusta aina maan itsenäistymiseen asti. Nykyinen Turun yliopisto perustettiin 1920 lahjoitusvarojen turvin, aluksi nimellä Turun Suomalainen Yliopisto. Åbo Akademi perustettiin 1918.
Verkosta aiheesta ei löydy kovin paljon tutkimusta. Kaskinen, Katja-Maaria: Nykytaiteen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välinen suhde : se, mikä on mahdollista, ei vielä ole todellisuutta (2024) Opinnäytetyö on tuorein tutkielma aiheesta. Linkki Opinnäytetyöhön.Finna.fi haulla (aihehakusanat kirkkotaide ja sensuuri) löytyi kymmenen kirjaa, jotka saattavat käsitellä aihetta. Esim. Nummelin Rolf, Reitala Aimo: Taidehistoriallisia tutkimuksia = Konsthistoriska studier. 1. sekä Jyränki Juulia: Tapaus Neitsythuorakirkko. Linkki hakutulokseen.Aiheesta löytyy materiaalia myös haulla Sensuuri kirkkotaiteessa. Linkki Finna hakutulokseen.WorldCat haulla ja hakusanoilla Censorship in church art, löytyy runsaasti englanninkielistä...
Hei,
Selma Lagerlöfin puhe Nobel-juhlassa on hänen kokoelmassaan Peikkoja ja ihmisiä vuodelta 1915. Sen on suomentanut Helmi Krohn.
Esimerkiksi Imre Kerteszin Nobel-puhe vuodelta 2002 on hänen kirjassaan Kieli maanpaossa - kaksi juhlapuhetta (Otava 2003).
Nobel-voittajien puheita löytyy englanniksi palkinnon nettisivuilta nobelprize.org . Valitettavasti mitään kattavaa puhekokoelmaa ei ole julkaistu. Yle Areenasta on pystynyt syksyn aikana seuraamaan uusien nobelistien puheita suomeksi tekstitettyinä.
Englanniksi puheita löytyy niin Youtube-videopalvelusta kuin eri palkintoalojen (lääketiede, fysiikka jne) julkaisuista.
Vastauksen kommenttiosioon voi kertoa, jos tietää jonkun Nobel-puheen suomennetun ja julkaistun.
...
Luovan kirjoittamisen saloihin opastavia kirjoja ovat mm. seuraavat.
Doubtfire, Dianne: Aiotko kirjoittaa romaanin? (Kirjayhtymä, 1987)
Goldberg, Natalie: Luihin ja ytimiin : kirja kirjoittajalle (Kansanvalistusseura, 2004)
Lehtinen, Torsti: Sanojen avaruus (Kirjapaja, 2003)
Manninen, Kirsti: Kirjoittajan opas (Otava, 1987)
Oriveden opit (WSOY, 1984)
Seppälä, Arto: Sanasi sun (Maahenki, 2006)
Lisäksi löytyy eri kirjallisuudenlajeja käsitteleviä opaskirjoja.
Merja Jalo kirjoittaa neljää hevosaiheista sarjaa. Ne ovat Haavikon ravitalli, Nummelan ponitalli, Nea ja Markus. Sarjoista laajin on Nummelan ponitalli, johon myös kirja Hopeaori kuuluu. Nummelan ponitalli -sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt jo 55 osaa. Osien järjestyksen saat tietää esim. teoksesta "Lasten ja nuorten jatko- ja sarjakirjat", jonka löydät kirjastosta. Myös sarjaa kustantaneen WSOYn www-sivulta löydät tietoa sarjan kirjoista osoitteesta http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=product&isbn=951-0-30221-X .
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa on kysytty Merja Jalosta useita kertoja. Aikaisemmat vastaukset, joissa kerrotaan myös Nummelan ponitalli -sarjasta löydät palvelun arkistosta http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/...
Verkkolähetysten tiedot ovat saatavissa avoimen rajapinnan kautta. Kuitenkin yhteistyötoimittajan kanssa olemme sopineet, että näitä ei suoraan julkaista sivuillamme, vaan niistä tiedot julkaistaan erikseen. Eduskunnan täysistuntojen tallenteita koskevat lisätiedot ovat osoitteessa https://verkkolahetys.eduskunta.fi/api-documentation/.
Ehkäpä näistä löytyisi jotakin sopivaa luettavaa:
Kallioniemi, Tuula, Simpsakka ihminen ja muut : kertomuksia
Suikki, Merja, On ilta meitä varten : kertomuksia
Ämmälä, Vesa, Ankkurinappi
Ämmälä, Vesa, Pieni hiljainen mies : kertomuksia
Kannattaa muistaa myös kotimaiset klassikot, joista on tehty selkomukaelmia. Näistäkin monet ovat sellaisia, jotka eivät täytä kysymyksen "nyky-Suomi"-ehtoa (Seitsemän veljestä, Rautatie, Tuntematon sotilas), mutta joitain hieman lähempänä omaa aikaamme olevia kuvauksia sentään on saatavilla:
Huovinen, Veikko, Hamsterit
Härkönen, Anna-Leena, Häräntappoase
Istanmäki, Sisko, Liian paksu perhoseksi
Paasilinna, Arto, Isoisää etsimässä
Suomessa maksetaan nykyään ns. lainauskorvausta eli kirjoittajat saavat pienen korvauksen siitä, että heidän fyysisinä teoskappaleitaan (paperikirjoja) lainataan julkisen kirjaston kautta. Lainauskorvaus määräytyy vuosittain käytettävissä olevan määrärahan (tällä hetkellä noin 14 miljoonaa euroa) ja kokonaislainamäärän perusteella eli kakku ei kasva (ellei eduskunta korota summaa), vaikka lainausmäärä kasvaisikin. Yksittäisen kirjoittajan kohdalla voidaan kuitenkin sanoa, että mitä useampia lainoja kohdistuu juuri hänen teoksiinsa, sitä suuremman korvaussumman hän saa. Tämä "lisäys" on kuitenkin pois kaikkien muiden yhteisestä korvaussummasta, joten kirjoittajia ryhmänä ei voi taloudellisesti tukea lainojen määrää kasvattamalla....
Suosittelen, että varmistat asian Kambotzan viranomaisilta. Kambotzalla ei ole Suomessa suurlähetystöä. Tiedustelut voi lähettää Lontoossa olevaan suurlähetystöön. Lähde ja lisätiedot Suomen ulkoministeriö :https://finlandabroad.fi/web/khm/suomalaisen-viisumi
Sokeritehtaan talosta ja sen historiasta löytyy tietoja Harri Kalvan teoksesta Muuttuva kaupunki: Turku eilen ja tänään: 3 (1976). Myös sokerinvalmistuksen historiaa koskevissa teoksista Runar Urbans: "Sokeri Suomessa 1500-1917" (1968), Heikki Hongisto:"Kaksisataa vuotta toppasokeria:kekosokerin valmistus Suomessa 1758-1957" (1987) sekä "Finlands sockerindustri 1756-1956: 200 år sockerindustri" (1956) löytyy tietoja myös entisestä sokeritehtaan talosta.
Lea Lyytikäisen sukulaisuussuhteet taitavat jäädä arvoitukseksi. Juri Nummelin mainitsee kirjassaan Unohdetut kirjailijat 2 (BTJ Kustannus 2007) seuraavaa: Lea Leksistä ei löydy juurikaan tietoa. Hänen oikea nimensä oli Lea Lyytikäinen, mutta se lienee ainoa tiedonmurunen.
"Nettikirjasto" eli mahdollisuus tutustua dokumentteihin kotona suoraan verkon kautta ilman fyysistä asiointia kirjaston kaltaisessa palvelussa, on tällä hetkellä olemassa kahdessa olomuodossa. Ensinnäkin ovat julkisten kirjastojen maksuttomat e-kirjavalikoimat, joita kirjastot sponsoroiden tarjoavat käyttäjilleen. Nämä valikoimat ovat valitettavasti varsin rajoittuneita sen takia, etteivät kustantajat halua antaa kirjastojen kautta kohtuullista korvausta vastaan oikeutta jaella kaupallisesti menestyviä nimikkeitä. Tällaisia kokoelmia kuitenkin on olemassa, joskaan niitten pysyvä saatavuus riippuu sopimuksista, hinnoittelusta ja viime kädestä kirjaston päätöksestä jatkaa palvelua. Esimerkiksi Suomen suurimmassa yleisten kirjaston...
Ilmiötä on tutkittu ja selitystä on yritetty löytää äänen säteilyn mekaniikasta ja ääniaaltojen käyttäytymisestä. Uudessa tutkimuksessa on löydetty selitys, joka liittyisikin ihmisen kuuloon eli ihminen kuulee huonommin vastatuulessa. Alla olevassa artikkelissa on käsitelty tuota sekä myös aiempia selityksiä:Luulitko, että tuuleen huutaminen on vaikeaa? Aalto-yliopiston tutkijat todistivat, että kyse onkin jostain ihan muusta | Aalto-yliopisto
Jasso Toenperä on nimeltään Joroisten, Juvan ja Rantasalmen yhteinen kirjastoauto, joka lähti keväällä 2007 ajamaan reittiään. Nimestä järjestettiin kilpailu. Voittajaehdotuksen ”Toenperä” teki Kaija-Leena Hänninen. Kirjaston henkilökunta antoi etunimen ”Jasso”, sillä paikallista kulttuuria edustaa auton logo, juvalaisen sarjakuvapiirtäjän Jii Roikosen Jasso-kissa. http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjastopro/ajankohtaista/arkisto/tiedote…
