Lauseiden väliin ei tule pilkkua, sillä lauseet ovat rinnasteisia eli niitä yhdistää rinnastuskonjunktio ja niillä on yhteinen jäsen eli verbi osata. Jälkimmäisessä lauseessahan merkitys on ’kuka ei osaa koskaan’, mutta verbiä ei vain toisteta, jolloin se yhdistää molempia lauseita.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta osoitteesta http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/pilkku/ohje/86 löytyvät tiiviit pilkkusäännöt ja linkkejä vielä yksityiskohtaisempiin ohjeisiin.
Tämä kysymys onkin varsin hankala ja siihen liittyvät tulkinnat tuntuvat olevan enemmänkin arvailuja. Leena Miekkavaaran teoksessa Suomi 1500-luvun kartoissa. Kuvauksia ja paikannimiä (2008), s. 93 kerrotaan Pagescan tulkinnaksi ehkä Pogosta Itä-Suomessa tai Pähkinäsaari, Bruno Tallgren tulkinnassa Abrahan Orteliuksen kartasta, http://www.loffe.net/finland-mainmenu-94/750-abraham-orteliusakarta-tex… selitetään Pagosca venäläisellä merkityksellä kyrkoby, kirkonkylä. Paikkakunta löytyy monesta kartasta, mutta se voi johtua ilmeisesti siitä, että karttoja on piirretty muiden karttojen mukaan. Se esiintyy Olaus Magnuksen Carta Marinassa ja on jäljennetty siitä tai sitten Olaus Magnus on käyttänyt esikuvanaan aiempaa...
Hieman heikolta vaikuttaa...
Espoossa oli auki syksyllä kolme paikkaa ja niihin oli 400 hakijan ryntäys.
Oppisopimuspaikat ovat haussa Kunta rekryssä samoin kuin muutkin kuntaalan työpaikat. Kunta rekry
Kannattaa kuitenkin olla sinnikäs ja hakea kesätyöpaikkoja kirjastoissa. Niitä kannattaa kysellä heti tammi-helmikuussa. Samoin voi kysellä kesätöitä yliopistojen, korkeakoulujen ja yritysten kirjastoista. Heilläkin saatta olla avoimia oppisopimuspaikkoja.
Jotkut kirjastot ottavat myös palkattomia oppisopimusopiskelijoita, mutta pääkaupunkiseudulla sitä ei suosita.
Kuntien kirjastot valitsevat aineistonsa itsenäisesti. Useimmiten valinta tehdään erilaisten valintalistojen tai muiden kirjallisten tarjousten perusteella, itse kirjoja ei tarvitse kirjastoihin etukäteen lähettää. Tässä tietoa Helsingin kaupunginkirjaston hankintakäytännöistä: http://www.lib.hel.fi/Page/1894f441-3ff0-45a2-84f0-829fc689ac18.aspx , http://www.lib.hel.fi/Page/1272d64b-61f3-4f24-9f9f-1df7f795c925.aspx . On myös mahdollista saada teoksensa Kirjavälityksen (http://www.kirjavalitys.fi/ ) tai BTJ Kirjastopalvelun (http://www.btj.fi/ ) listoille, joiden kautta tieto kirjasta leviää kattavasti koko Suomen kirjastoihin. Lisätietoa: http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjallisuus/kustantajatiedotteet/ . Myöskään yhteistä...
Famea esitettiin esimmäisen kerran sunnuntaina 16.1.1983 TV2:ssa. Sarjaa esitettiin aina sunnuntaisin. Koska kyse on Ylen osto-ohjelmasta, edes Yle:llä ei ole täydellisiä lähetysrekisteritietoja tuolta ajalta. Famea on lisäksi esitetty 1986, valitettavasti välivuodet 1984-1985 pitäisi selata esim. Katso-lehdestä.
Lähde:
Yle Arkisto
tietopalvelut
Kyseessä voisi olla Joe McNallyn teos "Valokuvauksen salaisuudet : kansainvälisesti tunnustetun huippuvalokuvaajan ammattiniksejä" (The Moment it Clicks). Teoksessa on McNallyn valokuvia ja kertomuksia niiden taustoista ja tekniikoista. Lampunvaihto pilvenpiirtäjässä on yksi McNallyn kuuluisista otoksista. Hän on tunnettu amerikkalainen ammattikuvaaja, jonka työhön voit tutustua hänen kotisivuillaan osoitteessa portfolio.joemcnally.com.
Maria Burgundilainen (1457–1482) nousi Burgundin herttuattareksi vuonna 1477. Ennen valtaannousuaan Maria joutui kuitenkin myöntämään Burgundiin kuuluneiden Alankomaiden säädyille (Staten-Generaal) tietyt privilegiot, jotka hänen edeltäjänsä olivat lakkauttaneet. Grand Privilège -niminen asiakirja antoi Alankomaiden säädyille oikeuden kokoontua ilman herttuan kutsua. Lisäksi se rajoitti hallitsijan valtuuksia asettaa veroja ja koota sotajoukkoja ilman provinssien suostumusta.
Vaikuttaisi siltä, että Grand Privilège -asiakirjalle ei ole vakiintunutta suomennosta. Kävin läpi sekä kirjaston kokoelmista että internetistä löytyviä suomenkielisiä lähteitä, mutta löysin maininnan kyseisestä asiakirjasta ainoastaan Johan Huizingan teoksesta "...
Virhe juontaa juurensa Suomen kansallisbibliografia Fennicaan. Ministerin lomapäivissä - kuten muissakin Verner Rekolan teoksissa - tekijäksi on merkitty V. Rekola, ja jostakin syystä joku on tulkinnut tämän samaksi henkilöksi kuin Valborg Rekola (o.s. Liljeström). Pyrkimys yhtenäistää henkilöiden nimet tietokannoissa hakujen yksinkertaistamiseksi on tässä valitettavalla tavalla kääntynyt itseään vastaan, kun kaksi kiistatta eri henkilöä on erheellisesti niputettu yhteen.
Hei
Näyttäisi siltä, että keitot ovat vanhimpia ruokiamme. Satokausi.fi-sivuston mukaan jo 1700-luvulla on keittoja syöty.
Alla olevista linkeistä pääset tutustumaan tarkemmin keittojen historiaan. Jos linkit eivät avaudu suoraan, kopioi osoite hakuriville.
Kirjaa en onnistunut aiheesta löytämään.
https://www.isomitta.fi/vinkit/teemat/keitot/keittojen-historia
https://satokausi.fi/lusikka-soppaan-suomalaisten-keittoruokien-historia
Pirkko Muikku-Wernerin fraasisanakirjan Suurella sydämellä ihan sikana (2008) mukaan "voi elämän kevät" on ihmetystä osoittava huudahdus. Esimerkkilauseena on mm. "Voi elämän kevät, en olisi uskonut tätäkään tapahtumaa tässä elämässä todistavani!"
Sanonnan alkuperää en kuitenkaan saanut selvitettyä. Voi olla, että sillä on alun perin päivitelty "elämän keväässä" olevien lasten toilailuja. Se ei kuitenkaan todennäköisesti ole peräisin Pikku Myyltä, vaikkakin hän on sitä käyttänyt. Esimerkiksi Anni Lahtisen romaani Voi elämän kevät! on julkaistu jo vuonna 1981. Monille se kuitenkin on varmasti jäänyt mieleen Muumilaakson tarinoista. Ainakin Parhaat Muumi-sitaatit ja Aamukahvilla -blogien mukaan Myy sanoo sen jaksossa 2 (Taikurin hattu...
Maantieteellinen sijainti selittää kyseisen ilmiön:
Suomi sijaitsee maapallon länsivirtausten liikkuvien matalapaineiden alueella, mistä johtuu, että Suomessa tuulee tavallisimmin lounaasta, harvemmin koillisesta tai muista ilmansuunnista.
Sateiden syntyyn vaikuttaa Suomen sijainti pohjoisilla leveysasteilla kohdassa, jossa lännessä on suuri valtameri (Atlantti) ja idässä suuri manner (Euraasia).
Atlantin yläpuolella, Golf-virran tietämillä, kohtaavat arktisten seutujen kylmät ja eteläisten seutujen lämpimät ilmamassat. Kun ne kohtaavat sopivassa yläilmakehän virtauksessa, syntyvät useimmat Suomen yli kulkevat, sadetta tuovat matalapaineet. Atlantti puolestaan takaa sen, että kosteutta riittää.
Hyvää luettavaa aiheesta:
Paasonen, Seija:...
Valitettavasti näyttäisi siltä, että mitään kysymistäsi runoista ole suomennettu, sillä niitä ei ole osoitteesta http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi löytyvässä Lahden kaupunginkirjaston runotietokannassa tai muissakaan tutkimissani tietokannoissa. Keatsia ja Larkinia on muutenkin suomennettu varsin vähän. Keats-suomennoksia voi selailla osoitteesta http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/AdvancedSearch.a… ja Larkin-suomennoksia osoitteesta http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/PoemList.aspx?Au….
Whitmanin tuotantoa on suomennettu hiukan enemmän, mutta näyttää siltä, ettei juuri tuota kysymääsi runoa ole suomennoskokoelmissa. Arvo Turtiaisen suomentamassa kokoelmassa ”Ruohoa” tai Viljo Laitisen...
Sinulla näyttäisi olevan varsin laaja maku! Koetan löytää jotain päälinjoja, joiden mukaan suosittelen.
Dekkareissa voisit kokeilla Tony Hillermanin Jim Chee -sarjaa, Tarquin Hallin Vish Puri -sarjaa ja Elizabeth Handin Cass Nearysta kertovia kirjoja Pimeää kohti ja Katoava valo. Dekkareita suositellaan paljon Tornion kirjaston ylläpitämällä Dekkarinetti-sivustolla (ww.tornio.fi/index.php?p=DekkariNetti).
George RR Martinin ja JRR Tolkienin perusteella suosittelisin Robin Hobbin Näkijän tarua, Gene Wolfen Uuden auringon kirja -sarjaa ja Patrick Rothfussin vielä keskeneräistä Kuninkaansurmaajan kronikkaa. Fantasia- ja tieteiskirjallisuudesta löytää suomeksi hyviä suosituksia Risingshadow.fi -sivustolta. (www.risingshadow.fi) Myös...
Kysymyksessä siteerattu tekstikatkelma on peräisin Franklin kirjaansa vuonna 1984 laatimasta jälkikirjoituksesta Argumente für einen tragischen Optimismus (The case for a tragic optimism), joka perustuu hänen kolmannessa logoterapian maailmankongressissa kesäkuussa 1983 pitämäänsä puheeseen. Osmo Jokisen ja Eila Sandborgin suomennos Ihmisyyden rajalla ilmestyi jo vuonna 1978 eikä se sisällä tätä myöhemmin tehtyä lisäystä. Kaikki kirjan suomenkielisestä laitoksesta otetut lisä- ja uudet painokset ovat sisällöltään vuoden 1978 ensipainoksen mukaisia.
Sanojen aika -kirjailijatietokannan tiedot löytyvät nykyään Kirjasammosta. Artikkelit ja haastattelut löydät Kirjasammon Toimitukselta -osiosta. Artikkelit ovat jaoteltu seuraavien luokkien mukaan: Teos, Kirjailija, Teema.
www.kirjasampo.fi
Olen etsinyt tällaista suomennosta aika laajasti, mutta tuloksetta. Myöskään Viola-tietokanta, jossa pitäisi olla kaikki Suomessa julkaistut nuotit ja äänitteet, ei tunne tällaisia alkusanoja. Toisaalta monenkaan äänitteen kohdalla ei alkusanoja ole erikseen merkitty, joten voi tämäkin versio siellä piilossa olla. Laulajan nimen tietäminen auttaisi paljon, mutta ilmeisesti kysyjäkään ei enää tunnista solistia.
Otto Mannisen klassisesta käännöksestä "Voi talvi ja taas kevät mennä menojaan" on runsaasti levytyksiä, mutta kysytty teksti on selvästi jokin muu käännös. Valitettavasti näillä tiedoilla ei oikeaa levytystä löytynyt. Laulajan henkilöllisyyden kautta se voisi kuitenkin löytyä, joten kaikkea toivoa ei kannata heittää.
Heikki Poroila...
Laulun säveltäjä on Taneli Kuusisto. Laulun sävelmään on kahdet eri sanat ja molemmilla sanoituksilla on myös eri nimi: "Oi saavu, rauhan juhla" (sanat Väinö Havas, alkusanat: "Oi saavu suuri rauhan juhla") ja "Sä kansa, vaeltava" (sanat V. I. Forsman eli Väinö Ilmari Forsman, alkusanat: "Sä kansa vaeltava pimeässä").
Nuotissa "Kauneimmat joululaulumme" (ISBN 951-757-199-2, Fazer FM07942-6) on tästä yksinlaulusta nuotinnos pianolle. Laulu on nuotissa nimellä "Sä kansa, vaeltava", mutta nuotissa on myös "Oi saavu, rauhan juhla" -sanoitus.
Nimellä "Sä kansa, vaeltava" löytyy nuotteja myös sekakuorolle ja yksinlaulunuotteja lauluäänelle ja pianolle.
Reine Rimon: Variationes horatianae iazzicae / es. Reine Rimon Eiusque Papae Fervidissimi. Julkaisija YLE 1993. Saatavissa Helsingin kaupunginkirjastosta CD:nä ja kasettina.
Ammondt, Doctor: The legend lives forever in latin. Julkaisija K-tel International Finland (1995?).
Ammondt, Doctor: Tango triste finnicum. Julkaisija Musiikkilaiho Oy 1993.
Ammondtin levyt saatavissa CD:nä.
Levyt löytyvät pääkaupunkiseudun kirjastojen Plussa-haulla, kun vain muistat kirjoittaa esittäjät kohtaan "Tekijä tai esittäjä". Lisäksi on hyvä muistaa,
että Jukka Ammondtin taiteilijanimi, silloin kun hän esiintyy laulajana, on Doctor Ammondt. Tällä tekijällä löydät molemmat levyt, Jukka Ammondtilla vain toisen. Habeas horas bonas cum musica linguaque latina!
