Tietokirjailija Jukka K. Korpela on julkaissut internetissä Kirjainten tarinoita -nimisen teoksen, jossa käsitellään sekä fraktuuran että s-kirjaimen vaiheita. Fraktuuran s-kirjaimia kutsutaan nimillä "lyhyt s" (s) ja "pitkä s" (ſ). Nämä nimitykset viittaavat kuitenkin vain kirjaimen muotoon, sillä molemmat lausutaan samalla tavalla.
Korpelan artikkelien mukaan s-kirjainten säännöt olivat osittain erilaisia eri kielissä ja saattoivat muutenkin vaihdella. Pitkä s oli alkujaan yleisempi, mutta ajan myötä lyhyen käyttö yleistyi ja lopulta se jäi ainoaksi s-kirjaimeksi. Pitkä s oli suomenkielisissä teksteissä usein käytössä silloin kun s-kirjain aloitti tavun, mutta koska suomen tavutussäännötkin ovat vaihdelleen aikojen kuluessa, tämä ei...
Se on Johannes Linnankosken runo, joka löytyy ainakin seuraavista lukukirjoista:
Haavio, Martti
Iloinen lukukirja
1948, 1957
Haavio, Martti
Kultainen lukukirja
1957
Charlesin siteeraus (“May flights of angels sing thee to thy rest.") on peräisin Horation ensimmäisestä repliikistä Hamletin kuoltua (Hamlet V, 2). Näin sitä on tulkittu näytelmän suomennoksissa (vanhimmasta uusimpaan):
"Enkelien joukot sinua rauhan maahan laulakoot!" (Paavo Cajander)
" -- enkelien parvet sua lepoon laulakoot!" (Yrjö Jylhä)
"Laulakoon enkelien joukot sinut lepoon!" (Veijo Meri)
" -- enkelien kuoro hyvästelköön sinut lepoon!" (Matti Rossi)
"Enkelien parvet laulaa sinut uneen." (Lauri Sipari)
Eeva-Liisa Mannerin Tampereen teatteria varten "käytännöllisistä syistä paikka paikoin hiukan lyhennetty" suomennos päättyy Hamletin viimeisiin sanoihin eikä se näin ollen sisällä kyseistä Horation repliikkiä lainkaan.
Tarkoittanette Alexander McCall Smithin sarjaa Mma Ramotswe tutkii. Kirjat sijoittuvat Botswanaan ja niistä on suomenettu neljä: Naisten etsivätoimisto nro 1 (2003), Siveysoppia kauniille tytöille (2004), Kirahvin kyyneleet (2004) ja Kalaharin konekirjoituskoulu miehille (2005). Kirjojen saatavuuden voitte tarkistaa täältä oman kirjastosi tietokannasta, https://www.helmet.fi/
Suomen ortodoksisen kalenterin mukaan Tami on lyhentymä nimestä Damianos, jonka pohjana on hedelmällisyyden ja synnyttämisen jumalatar Damian. Taustalla on myös mahdollisesti kreikan verbi, jonka merkitys on kesyttää.
Kustaa Vilkunan mukaan Tami on muunnos Aatami nimestä. Englantilaisella kielialueella Tami on yksi kirjoitusmuoto naisennimelle Tammy, joka taas on hellittelymuoto tam-alkuisista nimistä kuten Tamara. Suomessakin Tami on käytössä myös tyttöjen nimenä.
Ensimmäiset Tamit ilmestyivät katukuvaan Suomessa 1970-luvulla, ja vuoteen 2006 mennessä nimi löytyi 90 pojalta, näistä suurin osa on syntynyt 2000-luvulla. Tunnettuja Tameja muun muassa Tami Tamminen sekä Tami Kiuru.
Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -sarjan osat ovat ilmestymisjärjestyksessä seuraavat:
Luolakarhun klaani, 1981
Hevosten laakso, 1982
Mammutin metsästäjät, 1985
Tasangon vaeltajat, 1990
Luolien suojatit, 2002
Maalattujen luolien maa, 2011
Lähde:
Aikuisten jatko- ja sarjakirjat (toim. Ulla Mononen, Avain, 2013)
Yrjö Karilaksen teoksessa Suurmiesten seurassa vuodelta 1927 kuvaillaan Michelangelon Mooses-patsasta näin: "Ruumiin jokaiseen lihakseen, puvun jokaiseen poimuun on piirrettynä kansojen paimenen jäyheä, alkuperäisen voimakas luonne", selostaa taideteosta A. Dumas. "Kaksi kielekettä päälaella on häviämättömänä merkkinä Jumalan näkemisen otsalle jättämästä hohteesta".
J. H. Plumbin teoksessa Renessanssi vuodelta 1961 kerrotaan s. 220 näin: "Michelangelo varusti suuren Mooses-veistoksensa kahdella sarvella, jotka ovat olleet tämän profeetan tunnusmerkkinä siitä asti, kun Vulgata-käännöksessä oli 'valonsäteitä' merkitsevä sana tulkittu väärin sanaksi 'sarvet'."
Myös monilla www-sivuilla mainitaan sarvet käännösvirheeksi. Vulgata on...
Neljän tien risteyksistä Suomessa ei ole saatavilla tilastotietoa, tai tietoa siitä, missä tällaisia risteyksiä sijaitsee. Osa neljän tien risteyksistä on muutettu esimerkiksi kiertoliittymiksi. http://yle.fi/uutiset/polvijarven_teita_kuntoon_kaivosliikenteelle/5376…
Uskomusperinteessä tietyille paikoille, kuten juuri teiden risteyksille, on annettu erilaisia merkityksiä. Nämä merkitykset saattavat vaihdella eri puolella maailmaa. Esimerkiksi kolmen tien risteys on tiibetiläisille hyvä merkki, eurooppalaisille pahaenteinen paikka, lappilaisten mielestä siellä kohtaavat maahiset ja hiidet, srilankalaisten uskomuksissa demonit. http://www.maailmankuvalehti.fi/artikkelit/11136
Juuri neljän tien risteyksen merkityksestä uskomusperinteessä ei...
Yleisimmin hyväksytyn selityksen mukaan itämerensuomalaisten kielten tietää-verbi on johdos vanhemmasta tie-sanasta. Tämän mukaan tietää olisi alkuaan merkinnyt 'tuntea t. osata tie', mahdollisesti myös 'seurata jälkien muodostamaa uraa', josta helposti on voinut kehittyä myös yleisempi menettelytavan tuntemisen tai selon hankkimisen merkitys. On kuitenkin esitetty myös mahdollisuus, että tietää olisi lainaa samasta germaanisesta juuresta kuin sietää verbikin. Suomen kielessä tietää on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista lähtien. Myös tietää-verbin johdos tieto on esiintynyt kirjakielessä alusta alkaen. Johdos näyttää olevan kantasuomalainen siitä päätellen, että vastaavia johdoksia on myös...
Mikroaaltouunin sähkömagneettinen säteily ei sinällään tapa viruksia, vaan sen tekee mahdollisesti kuumuus, joka syntyy, kun mikroaallot liikuttavat mikroaaltouunin sisällä olevan ruoan vesimolekyylejä. Ruokaviraston mukaan kuumennus vähintään 4 minuuttia 63 °C:ssa inaktivoi koronavirukset. Mikroaaltouuni ei kuitenkaan liene paras mahdollinen laite SARS-Cov-2 -viruksen nitistämiseen. Mikroaaltouuni ei esimerkiksi lämmitä ruokaa kovin tasaisesti. Maskien puhdistamiseen mikroaaltouuni ei taas sovellu lainkaan.
https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/yhteisot/riskinarviointi/liitteet/koronaviruksen-aiheuttama-elintarviketurvallisuusriski.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-11494119
https://www.helen.fi/globalassets/...
Juhani Niemi pohtii esseessään "Kirjallisuutemme Nobel-palkinnon taustaa - Palkittiinko vuonna 1939 Sillanpää vai Suomi?". Essee on Juhani Niemen vuonna 1988 ilmestyneestä esseekokoemasta "Lammas ja vuohipukki" sivuilla 94-101. Nähdäkseni Niemi tulee siihen johtopäätökseen, että Sillanpäälle palkinto myönnettiin sekä kirjallisista ansioista että ulkokirjallisista syistä. Suosittelen tutustumista Niemen esseeseen. Siinä viitataan myös muihin lähteisiin,joita Niemi on käyttänyt, mm. Kjell Espmarkin teos " Det litterära Nobelpriset",
Pekka Tarkan " Otavan historia", Anna von Hertzenin teos vuodelta 1955 nimeltään "F. E. Sillanpään Nobelin-palkinnon saanti ja Ruotsin-matka vv. 1939-40" sekä tutkijoista Panu Rajala. Rajala on laaja-alaisin...
Niin kauan kuin ihminen on kirjoittanut muistiin tapahtumia ja koonnut näitä muistiinpanoja kokoelmiksi, on kirjastoja ollut olemassa. Otavan suuren ensyklopedian (Osa 4) mukaan arkeologit ovat kaivauksissaan selvittäneet, että nykyisen Irakin alueella, Kaksoisvirranmaassa, on ollut tällaisia kokoelmia jo kolmannella vuosituhannella eKr. Arkistoilla ja kirjastoilla ei silloin ollut selvää eroa. Nykyisenlainen kirjasto on muotoutunut muinaisessa Kreikassa. Aristoteles (384-322 eKr.)loi pohjan kirjastojen luokitusjärjestelmille, kun hän perusti oman kirjastonsa. Antiikin kuuluisin kirjasto sijaitsi Aleksandriassa ja tämän kirjaston kokoelmissa oli enimmillään n. 700 000 pergamenttia ja papyruskääröä.
Korppikartanon salojen kolmannen osan kohtaloa on kysytty täältä aiemminkin. Löydät aiemmat vastaukset Kysy kirjastonhoitajalta -arkistosta hakemalla kirjailijan nimellä.
Netin keskustelupalstoilta löysin tiedon, että kolmas osa on julkaistu hollanniksi ja ranskaksi. Ilmeisesti Huntingtonin englanninkielinen kustantamo meni konkurssiin, mistä syystä kirjaa ei ole julkaistu englanniksi. Sarjan viimeinen osa sekään ei kuitenkaan ollut, vaan loppu oli edelleen jäänyt avoimeksi.
WSOY on aiempien vastausten perusteella ilmoittanut, ettei aio suomentaa kyseistä kirjaa.
Ikävä kyllä mitään uutta tietoa kirjan ilmestymisestä englanniksi ei vieläkään löytynyt.
Turkale-sanan etymologialle ei löydy suoraa selitystä. Sen kantana on selvästikin sama turka-sana kuin turkanen-sanalla. Turka (tai turkka)on tarkoittanut ’raukkaa, parkaa’. Turkanen on lievä kirosana, joka on vanhan sankirjan mukaan tarkoittanut myös raukkaa, parkaa sekä surkeaa, rumaa tai ilkiötä, noitaa tai peikkoa.
Turka-sanan alkuperä on epävarma. Sillä saattaa olla yhteys koltanlapin sanaan torkke, joka tarkoittaa saastaa tai saastaista esinettä. On myös mahdollista, että kyseessä olla germaaninen laina sanasta dwerga, joka merkitseemaahista.
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja (toim. Erkki Itkonen et al., SKS, 1992)
Sana meijeri tulee ruotsin kielen sanasta mejeri. Ruotsin kieleen sana on puolestaan tullut saksan kielisestä sanasta meierei. Sana on johdos tilanhoitajaa, isännöitsijää tai voutia merkisevästä sanasta meier.
Sanaa on käytetty ruotsin kielessä ensimmäisen kerran 1800-luvun alkupuoliskolla. Suomen kirjakieleen sana tuli 1800-luvun jälkipuolella. Sana mainittiin Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1874 muodossa meijeria ja nykyasussaan Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886.
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
”Suomalainen paikannimikirja” (Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus , 2007) kertoo, että Punkaharjulla sijaitsevan Kulennoinen-nimisen kylän nimi saattaa tulla sanasta ”kulkea” ja sen itämurteissa käytetystä tavutusmuodosta ”kulen” (= kirjakielen ”kuljen”). Ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat 1560-luvulta. Seudulta löytyy myös Kulennoisjärvi, Kulennoisharju ja Kulennoislahti, mutta sitä ei tiedetä, mikä noista on saatu nimensä ensin. Luultavasti siis kuitenkin kulkemisesta tuossa on ollut kyse.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sekä sukunimenä että talonnimenä tunnettu ”Purho” lieneen peräisin sanasta ”purha”, jonka merkitys on ’kosken kuohupaikka, putous’. Sanalle löytyy...
"Organismin perusosaa merkitsevä solu on Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1858. Sana on takaperoisjohdos ruotsalaisperäisen sola-sanan deminutiivisesta johdoksesta solukka, joka esiintyy paikoin itä- ja pohjalaismurteissa."
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004
Kysyin tätä Turun taidemuseosta.
Christian Hoffmann, Vanhempi amanuenssi, FL tiesi vastauksen:
"Kyseessä on nuoren turkulaiskuvanveistäjä Ennu Okan (1913 – 40) työ 1930-luvulta. Hän kaatui traagisesti kaksi päivää ennen talvisodan päättymistä.
Veistoksen nimeä en juuri nyt muista."
Tutkija Marjo Auerkoski-Turjas täydensi vastausta:" kyseessä on Ennu Okan veistos Halon kantaja vuodelta 1940.
Kivirakennus, työväentalo, jonka seinässä veistos sijaitsee, valmistui samana vuonna. "
Todennäköisesti viittaat Olli Ainolan kaksiosaiseen MOT-ohjelmaan "Lääketieteen musta historia", joka on esitetty 7. ja 14.9.1998 YLE:n 1-kanavalla.
Ohjelmien käsikirjoitukset
http://www.yle.fi/mot/070998/kasis.htm
http://yle.fi/mot/140998/kasis.htm
Markku Lehtolan yksilöityä ko. ohjelmien kritiikkiä
"Palanen tutkivan journalismin mustaa historiaa"
http://www.tutkiva.fi/images/mot-analyysi.pdf
Siteeraan suoraan muutaman katkelman Lehtolan ym. kritiikistä:
"MOT:n ohjelmassa ei kerrottu, milloin ja missä yhteydessä Ylppö oli ilmaissut
pitävänsä “mielisairaita arvottomina ja mielisairaaloita tuhlauksena”.
“Rotukomitean” esityksen aikaan 1943 Ylppö tuskin on voinut pitää mielisairaita
arvottomina menetettyään juuri mielenterveysongelmista...
Oscar Wilden kuuluisa lausahdus "I can resist everything except temptation" on peräisin hänen näytelmänsä Lady Windermere's fan ensimmäisestä näytöksestä.
Lady Windermeren viuhka kokonaisuudessaan löytyy Eino Palolan suomentamana kotimaisia teattereita palvelevan Näytelmäkulman näytelmäkirjastosta.
Pelkkä sitaatti löytyy useana suomennosversiona erilaisista aforismi- ja mietelausekokoelmista. Tässä malliksi pari - molemmat otaksuttavasti toimittajien itsensä kääntämiä:
"Pystyn vastustamaan mitä tahansa paitsi houkutusta."
Olli-Matti Ronimus & Pentti Holappa (toim.), Ihminen maailmassa. WSOY, 1973
"Pystyn vastustamaan kaikkea muuta paitsi kiusausta."
Jarkko Laine (toim.), Sitaatit. Teoksessa Sitaatit ja lentävät lauseet. Otava 1992
