Elsa, joka tunnetaan meillä jo 1700-luvun lopulta, on alkuaan saksalainen lyhentymä Elisabetista. Suomessa Elsaa on lisäksi käytetty Elisan kutsumamuotona. Katolinen kirkko tuntee monta Elisabet nimistä autuutettua ja pyhimystä, joista meidän almanakkaamme nimen on tuonut 17.11. v.1231 nuorena kuollut ja myöhemmin pyhimykseksi julistettu Unkarin kuninkaan tytär Elisabet Thüringeniläinen. Tellervo on Kalevalan nimistöä, alkuaan ilmeisesti alkusoinnun synnyttämä naispuolinen vastine Pellervolle. Kalevalassa Tellervo oli "Tapion neiti", metsän haltija, kultahiuksinen neito, joka kaitsi Tapion karjaa. Lähteet: Lempiäinen, Pentti : Nimipäiväsanat (1983) ja Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja (1999) sekä Vilkuna, Kustaa : Etunimet (1990).
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilastotietokannassa Sakastissa, ilmoitetaan kirkkojen määräksi vuonna 2013 n. 830 kirkkoa http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?open&cid=Content4020FC .
Eemi on Eemil nimen yksi monista kutsumanimistä. Eemil tulee meille ranskasta, jossa sen muoto on Émile, joka taas juontaa juurensa muinaisroomalaisesta Aemilius-patriisisuvun nimestä.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja. Vilkuna ...et al. Otava.
Tomas on useissa kielissä Tuomaan muunnos, Suomen ruotsalaisessa almanakassa nimi on perinteisenä apostoli Tuomaan päivänä 21.12. Tämän epäilijä-, mietiskelijä- ja rakentaja-apostolin nimen lukuisista muunnoksista ovat suomenkielisessä almanakassa lisäksi Tuomo, Tommi ja Tomi ja ruotsinkielisessä Tom ja Tomas.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja ja Lempiäinen, Pentti : Nimipäivättömien nimipäiväkirja
Ilkka on suomalainen versio heprealaisperäisestä nimestä Iisak, jonka merkitys on "hän nauraa". Lähde: Saarikalle ja Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön
Kansalliskirjaston Digi.kansalliskirjasto.fi:ssä ovat luettavissa tällä hetkellä (25.10.2018) kaikki Suomessa vuosina 1771-1929 ilmestyneet sanomalehdet. Sanomalehtiä ovat saatavilla myös mikrofilmeinä
Kansalliskirjaston mikrofilmien lukusalissa (maakuntalehdet vuoteen 1946 lukusalin hyllyssä) sekä Helsingin kaupungin pääkirjastossa Pasilassa, file:///C:/Users/granlni/Downloads/mikrofilmatut%20lehdet%20(1).pdf
Se, ettei yksikään näistä sitaateista sisällä minkäänlaista lähdeviitettä, antaa oikeuden vähintäänkin epäillä niiden oikeellisuutta. Ainakaan ne eivät ole yhtäpitäviä sen käsityksen kanssa, jonka Kekkos-elämäkerturi Juhani Suomi UKK:n suhteesta kokoomukseen antaa massiivisessa elämäkertasarjassaan: "Kekkosen suhde toiseen porvaripuolueeseen, oikeistoa edustavaan kokoomukseen, oli huomattavasti monimuotoisempi kuin nykyhetken usein tarkoitushakuiset muistelukset antavat ymmärtää. Ilmiselvästi Kekkonen etsi tukea myös kokoomuksesta, ja siihen kytkeytyivät muun muassa hänen moninaiset yrityksensä saada puolue mukaan hallitusvastuuseen. Joissakin vaiheissa kysymys ei enää ollut vain taivuttelusta, vaan pikemminkin pakottamisesta ja uhkailusta...
Oikeata pussauskoppia ei liene ollut olemassa. Lorujen ja laulujen pussauskoppi taas on olennainen osa lasten kiusoitteluperinnettä, ja on mahdollista, että "koppi" on päätynyt tähän käyttöön pelkän loppusoinnun vuoksi.
Lastenperinnettä paljon tutkinut Leea Virtanen kirjoittaa kiusoittelusta Tytöt, pojat ja tykkääminen -kirjassaan ja esittää, että sitä on kahdentyyppistä: väärään viiteryhmään samaistumisen korostamista ja eroottis- tai seksuaalissävytteistä. Pussauskoppi liittyy näistä jälkimmäiseen: sävyltään eroottinen tai seksuaalinen kiusoittelu vaihtelee pelkästä nimiparin yhdistämisestä pitkiin loruihin, joissa asianomaisia kuvaillaan sukupuoliyhdynnässä tai onnellisina vanhempina. Virtasen kirjaansa varten tutkima...
Jenna on kansanomainen muunnos nimestä Johanna. Nimipäivä on 21.7. Johanna puolestaan tulee Raamatusta, ja heprean kielessä nimi merkitsee 'Jahve on armollinen'. Johanna on ollut suomalaisessa kalenterissa vuodesta 1705 ja Jenna vuodesta 1995. - Lähteet: Uusi suomalainen nimikirja; Suuri etunimikirja /Pentti Lempiäinen.
Islannin suurlähetystön ylläpitämillä internetsivuilla (http://www.iceland.org/fi/suurlahetysto/tietoa-islannista/maa-ja-kansa/…) on runsaasti tietoa Islannista. Kaupunkiasioista siellä kerrotaan näin:
"Islannin suurin kaupunki on Reykjavík, jossa on noin 114 000 asukasta. Pääkaupunki ja sen lähikaupungit Mosfellsbær, Kópavogur, Garðarbær, Seltjarnarnes ja Hafnarfjörður muodostavat tiheimminasutun, yhteensä noin 185 000 asukkaan taajaman. Noin 60 % islantilaisista asuu pääkaupunkiseudulla. Muut suuret keskukset ovat: Akureyri pohjoisessa (16 086; 2003), Keflavík 50 kilometrin päässä Reykjavíkista (10 907; 2003) ja Vestmannasaaret etelärannikolla (4 344; 2003). Keflavikin lentokentälle laskeutuvat kaikki ulkomailta saapuvat lentokoneet....
Olisikohan kyseessä Suomalaisia nimenmuutoksia, jonka sisältö on seuraava:
Etsi nimenmuutoksia mm. Suomalaisesta virallisesta lehdestä (1888-1985), Finlands allmänna tidningista (1875-1916) sekä oikeusministeriön nimenmuutosluetteloista (1935-1937). Lisäksi sukunimiehdotuksia 1800-luvun sanomalehdistä ja Suomalaisuuden liiton luetteloista (1907-1984).
Löytyy osoitteesta www.genealogia.fi, kohdasta Henkilönnimet ja edelleen Nimitietokantoja.
1.Olisikohan näistä sivustoista apua vastauksen löytämisessä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Osoite
https://www.google.com/search?q=kunnan+osoitej%C3%A4rjestelm%C3%A4&rls=…
2. Kannattaa poiketa omassa lähikirjastossa, esimerkiksi Petri Hiltusen Väinämöisen paluu –sarjakuvaa löytyy monista pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista hyllystä. Sarjakuvasta löydät oikean vastauksen!
3. Don Rosan Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita löytyy myös useista pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista, kannattaa siis suunnata ja selailla sarjakuva läpi!
4. Näiltä nettisivuilta löytänet vinkkejä tähän kysymykseen:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288524448393.html
http://koti.welho.com/kpontisk/tolkien.html
5. Suosittelen piipahtamaan...
Media Player lataa albumien kappalelistaukset ja kuvitukset Internet-tietokannasta, jonne tietoa toimittavat monet Microsoftin ulkopuoliset tiedontoimittajat. Media Player yrittää automaattisesti löytää toistettavaa CD:tä vastaavan kohteen tietokannasta ja lataa sitten sen tiedot ja kuvituksen automaattisesti.
Joskus voi tosin käydä niin, että toistettavan CD:n tiedot eivät vastaa täysin juuri sitä CD:n versiota, jonka tiedot ladataan, ja tällöin kappalelistat, kuten myös levyn kuvitus voivat Media Playerissä poiketa siitä, millaiset ne CD:n kannessa ovat. Joskus CD:tä vastaavia tietoja ei löydy tietokannasta ollenkaan. Joissakin tapauksissa tilanteeseen saattaa vaikuttaa myös itse CD:n mahdollinen...
Lokki Joonatan on aikuisten ja nuorten (aikuisten) kirja. Lapsille se on teemoiltaan ja kieleltään liian vaikea.
Jotkut ovat sitä mieltä, että se on otollista lukea herkässä teini-iässä, jolloin sen rohkeuden, vapauden ja itsensä toteuttamisen teemat voivat innoittaa vaikka minkälaiseen lentoon.
Kirjastoissa Lokki Joonatan on sijoitettu enimmäkseen aikuisten osastolle, mutta joissakin se on myös nuorten tai nuorten aikuisten hyllyssä.
Yläkoulun 9.-luokkalaiset valitsevat kirjan usein klassikokseen - ehkä maineen, ehkä pienen sivumäärän takia.
oman osaamisen tunnistamiseen löytyy jotakin teoksia, mistä voisi aloittaa. Teokset liittyvät usein johonkin kuten osaamisen kehittäminen kouluissa tai tietyllä alalla. Kirjoja voi hakea esimerkiksi asiasanoilla osaaminen ja tunnistaminen. Näin ei kuitenkaan hakutulos ole valtava. Sitten jos hakee pelkästään Osaaminen sanalla hakutulos on turhankin laaja. Sitten taas hakemalla vaikkapa Osaaminen ja Kehittäminen löytyy enemmänkin teoksia. Nettihakujen perusteella oman osaamisen tunnistamisessa käytetään paljon tehtäviä, ja kirjoitusharjoituksia, ja nämä kirjat eivät oikein sovellu kirjastokäyttöön. Tässä joitakin esimerkkejä kirjastomme kirjoista, mitkä vaikuttavat lupaavilta, mutta vaativat vielä lähempää tutustumista/selailua.
38.4...
Osoitteesta http://www.helsinki.fi/sup/suomenkieli/ohjeet.pdf löytyvä ”Tutkiva suomen kielen opiskelija: ohjeita seminaarityöskentelyyn ja tutkielmantekoon” (Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos, 2008; s 39) sanoo asiasta näin:
”Periaatteena on, että lähdekirjallisuutena käytetään aina ensipainosta, jolloin
painosta ei tarvitse lähdeluettelossa mainita. Mikäli teoksesta on kuitenkin ilmestynyt
uudistettu tai korjattu laitos, on suositeltavaa käyttää sitä ja merkitä tiedot lähdeluetteloon
(esim. "3., uudistettu p."), heti teoksen nimen jälkeen. Jos kirjan uusintapainos
on muuttamaton, merkintää painoksesta ei tarvita.”
Ensisijaisesti pitäisi siis käyttää ensimmäistä painosta. Ymmärtäisin tuon kuitenkin niin...
Claes Andersson pohtii teoksessaan "Sanat että eläisimme"(1998) runon lääkitsevää vaikutusta: "Runo parannuskeinona? Niin, ehkä. Mutta ei minään pelon vaimentimena. Runon ei pidä tulla valiumin tilalle. Runon on oltava osallisena elämän pyyteettömyydestä ja - älkäämme tätä unohtako - osana elämän kauneutta. Mutta - älkäämme unohtako sitäkään, että hinta selkeästä näköalasta elämäämme ja syvällisenä osallistumisena siihen saattaa olla tuska, pelko, katumus, niin, sisäinen hajoaminen: kompassisuunta sekä valoon että pimeyteen voi olla sama. Ehkä elämän tarkoitus ei toisaalta olekaan suojattuna pysyminen. Ehkä se onkin alttiiksi asettuminen, kuten tässä surusta kertovassa runossa:
Epätoivo on ihan liian suuri sana, mutta en tiedä… Koska suru...
Olisikohan kyseessä Anton Tšehovin novelli Тина (suom. Lieju), josta on kaksi suomennosta. Lieju-nimistä novellisuomennosta ei Tšehovin tuotannosta löydy.
Matti Lehmonen suomensi Тина-novellin vuonna 1945 ja antoi sille nimeksi Susanna Moisejevna. Novelli sisältyy Lehmosen suomentamien novellien kokoelmaan Valittuja kertomuksia ja novelleja 1.
Juhani Konkka suomennoksessa novellin nimi on Susanna. Konkan suomennoksen voit lukea teoksista Anton Tšehov: Valitut novellit 1. (1959) ja Kirjavia kertomuksia (1969).
Teosten saatavuuden Helmet-kirjastoissa voit tarkistaa täältä: https://www.helmet.fi/fi-FI
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_4298
https://www.tommisal.fi/tsehovteos.php?id=151
https://en....
Robin Hobbin fantasiakirjat on suunnattu aikuislukijalle, joten niitä ei kannata antaa luettavaksi kovin nuorelle lukijalle. Hobbin kirjoissa on väkivaltaa ja seksuaalista sisältöä, jotka voivat järkyttää ja pelottaa lasta. Lisäksi kirjojen kerrontatapa tekee niistä haasteellisen lapsilukijalle. Hobbin kirjojen kohdalla kannattaa miettiä lapsen omaa kehitystasoa ennen kirjojen tarjoamista, mutta alaikärajasuositus lienee 15 ikävuoden tienoilla.