Banaanimestari on suomalainen ja suomenkielinen laulu. Sen sävelsi ja sanoitti Petter Ohls. Laulukirjassa se julkaistiin v. 1974.
https://finna.fi/Search/Results?lookfor=banaanimestari+ohls&type=AllFie…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Petter_Ohls
Hei,
näyttäisi olevan sepän signeeraus. Yritin tutkia meiltä kirjastosta löytyviä suomalaisia hopealeimoja käsitteleviä teoksia, mutta niistä ei oikein ollut apua tekijän henkilöllisyyden selvittämiseksi. Olisikohan kyseessä helsinkiläinen seppä? Toinen kuvio oikealta näyttäisi kovasti veneeltä. Leimat-sivustolta löytyy helsinkiläisiä hopeaseppiä ja heidän käyttämiään nimikirjainleimoja. Sieltä tulee vastaan nimi Hjalmar Gräsbäck, joka käytti leimaa HjGr. Jos signeerauksen toisen kirjaimen voisi tulkita J:ksi ja viimeisen R:ksi, saattaisi Gräsbäck olla tekijä. Tämä on toki vain tulkinta.
Tässä linkki sivustolle:
https://www.leimat.fi/leimahaku/leimahaku_fi.php?nimileima=&paikkakunta…
...
Hei,
Kappaleen "Hyvin vanha valssi" nuotit löytyvät vuonna 1980 ilmestyneestä nuotista 30 uutta kotimaista.
Kyseinen nuotti löytyy useammasta kirjastosta Suomessa. Esim. Puolangan kirjastossa tätä ei kuitenkaan näytä olevan, joten mikäli haluat nuotin
lainaan, siitä pitää tehdä kaukolainapyyntö omassa kirjastossa. Kyseisen palvelun hinnat selviää paikan päällä tai kirjaston verkkosivujen kautta.
Tein tarkennetun haun Kirkes verkkokirjastoon hakusanoilla kartanot, Suomi ja kulttuurihistoria. Rajasin haun suomenkielisiin tietokirjoihin.Kartanohistorian alustukseksi voisi olla hyvä lukea vaikkapa Suolahti, Gunnar: Suomen kulttuurihistoria. 3, Sääty-yhteiskunnan aika 2.Hyviä lähteitä voisivat olla molemman Jussi Iltasen Kartano kirjat ja Bo Lönnqvistin Kartanot ja rusthollit Helsingin seudulla. Linkki Kirkes-hakutulokseen.Aineistoa voi varata itse verkossa kirjautumalla verkkokirjaston sivulle kirjastokortin numerolla ja tunnusluvulla.Järvenperän kirjasto auttaa tarvittaessa tilaamisessa. Kirjaston asiakaspalvelu: kirjasto@jarvenpaa.fi (09) 2719 2536Tein myös tarkennetun Finna-haun sanoilla kartanolaitos, suomi ja historia. Hakutulos...
Guinnessin maailmanennätysten mukaan näytösajaja ja sijaisnäyttelijä Evel Knievelillä (USA, synt. Robert Craig Knievel) oli ollut 433 luunmurtumaa vuoden 1975 loppuun mennessä. Tämä tieto on siis yhden ihmisen koko elämänaikaisista luunmurtumista, ei kerralla olevista.
https://www.guinnessworldrecords.com/world-records/most-broken-bones-in-a-lifetime/
Mia Kankimäen käsittelemä Sei Shōnagonin ”Tyynynaluskirja” (tulossa suomeksi) on tietysti se klassikko. En tiedä voidaanko kaikkia numeroituina eteneviä tekstejä pitää varsinaisesti listoina, mutta Sontagilla ainakin ”Muistiinpanoja campista” on tällainen: https://nuorivoima.fi/lue/kesaklassikko/muistiinpanoja-campista
Nick Hornbyn romaanissa ”Uskollinen äänentoisto” päähenkilö tekee erilaisia top-listoja. Lyhyemmästä suomennetusta proosasta tulee mieleen Georges Perecin ”Suuntaa-antava luettelo nestemäisestä ja kiinteästä ravinnosta, jonka olen niellyt vuoden tuhatyhdeksänsataaseitsemänkymmentäneljä aikana” (Granta 1, 2013).
Muilla kielillä Natalia Ginzburgin tekstissä He and I (italiasta englanniksi kokoelmassa The Little Virtues...
Verkko-Kaunokki on kaunokirjallisuuden virallinen asiasanasto, jonka mukaan kaunokirjallisuus kirjaston aineistotietokantaan asiasanoitetaan ja josta voit tarkistaa viralliset asiasanat: http://kaunokki.kirjastot.fi/
Kaunokirjallisuuden etsimistä tietystä aiheesta vaikeuttaa se, että usein vanhempaa kaunokirjallisuutta ei ole ollenkaan asiasanoitettu ja haulla löydät vain uudemman kaunokirjallisuuden. Tämä johtuu siitä, että kirjastojärjestelmää ei nykyisessä sähköisessä muodossaan ole ollut olemassa montakaan vuosikymmentä.
Voit palauttaa Helmet-kirjastosta lainaamasi aineiston mihin tahansa Helmet-kirjaston toimipaikkaan, myös yli kaupunkirajojen.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Helmetkirjaston_kayttosaannot(37540)
Rumpelstilzcheninille on kaksikin suomenkielistä nimeä. Useimmissa suomennoksissa Rumpelstilzchen on nimeltään Tinttelintuure. Näin esimerkiksi Aarno Peromiehen suomennoksessa teoksissa Grimmin satuja (1973) ja Kodin satuaarteet. 2 : Peukaloinen : Grimmin satuja (1987).
Marja Kyrön suomennoksessa vuodelta 1983 Rumpelstilzchen on Hopskukkeli.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…
Kuvat on ilmeisesti otettu Skotlannissa Aberdeenin Aberdeen Beach -rannalla. Aitojen tarkoitus on pitää hiekka paikallaan.Ks. https://www.visitacity.com/en/aberdeen/attractions/aberdeen-beachAidoista: https://en.wikipedia.org/wiki/Groyne
Suomen etymologisen sanakirjan mukaan nuhde tarkoittaa moitetta, ojennusta, varoitusta ja läksytystä.
Nuhdella tarkoittaa länsimurteissa ja erityisesti Lounais-Suomen ja Länsipohjan murteessa 'torua, moittia, rangaista'. Viron kielessä on verbi nuhelda, preesensissä nuhtlen. Etelä-Virossa myös nuhkle- 'rangaista, kurittaa, läksyttää', murteissa 'lyödä, piestä'. Nuhtlus, nuhklus tarkoittaa rangaistusta. Suomesta norjanlappiin lainautunut sana nuk`tâlit tarkoittaa luulajan- ja inarinlapissa 'nuhdella' ja luulajanlapissa myös 'rangaista'. Pidetään mahdollisena, että sana on suomen kielessä lainaa virosta. Vironkielisen sanan alkuperä on epäselvä.
Suomen historiaa lapsille löytyy esim. seuraavista
kirjoista:
Hanste, Tuulikki: Tarua ja totta: Suomen historian
lukemisto (WSOY)
Aikamatka Suomen historiaan (WSOY)
ja keskiajasta kertova Hetemaa: Suomen keskiaika.
Jos on intoa ja aikaa perehtyä löytyy Maijaliisa Dieckmannilta Porvoon historiasta kertovia lasten kirjoja: Keisari ratsastaa kaupunkiin
Kolme hopeasormusta
Hopeasormuksen taika.
Kuninkaantiestä löytyy lukuisia kirjoja, tässä muutama
esimerkki:
Gardberg C J: Kuninkaantie (Otava)
Kuninkaantieltä kerrottua: matkailijoiden kuvauksia 1700-luvulta (SKS), kirjat ovat aikuisille tarkoitettuja.
Kuninkaantiestä löytyy runsaasti materiaalia, lisää aineistoa voi etsiä esimerkiksi HelMet-aineistohausta käyttämällä sanahakua ja...
Kävin tutkimassa Helsingin kaupunginkirjaston toimintakertomuksia ja raportteja, mutta niin outoa kuin se onkin, missään ei kerrottu toimipisteiden aukioloaikoja. Löysin vain eräästä kehittämissuunnitelmasta maininnan siitä, että kirjastojen aukiolo on viikolla n. 10 tuntia, lauantaisin 5-6 tuntia ja jotkut toimipisteet pitävät jopa sunnuntaisin auki. Tämä kuvasti oloja 1990-luvun puoivälissä. Kirjaston historiaa kuvaavasta teoksesta löytyi maininta Pukinmäestä, joka piti oviaan auki sponsorien avulla, Kansanvalistajasta kansalaisten olohuoneeksi : Helsingin kaupunginkirjasto 1940-2005 / Mikko Laakso. Helsingin kaupunki, kaupunginkirjasto 2010.
Helsingin seudun puhelinluettelosta löytyvät aukioloajat...
Molemmat tavat ovat mahdollisia. Kielitoimiston ohjepankki kertoo, että kun ilmauksessa on lukusana (kaksi päivää ennen), se on tavallisimmin perusmuodossa, mutta myös partitiivia käytetään (kahta päivää ennen).Kielitoimiston ohjepankki: Ajan ja määrän ilmauksia: toisen kerran vai toista kertaa, viikko vai viikon kerrallaan?
Ennen vuoden 1986 kirkolliskokousta, jossa naispappeuden mahdollistava lainmuutos hyväksyttiin, ehdittiin asiasta äänestää kolme kertaa: vuosina 1963, 1966 ja 1984. Joka kerta naispappeus sai yli puolet äänistä, mutta ei vaadittavaa 3/4 määräenemmistöä. Yksinkertaisella enemmistöllä myönteinen päätös olisi siis saatu jo 1963.Lähde: Naispappeus – neljäs kerta toden sanoi. – Teoksessa Suomi kautta aikojen
Laulun sanat löytyvät nimellä "Menneet laulut" laulukirjasta Laulu-Matti, josta on julkaistu useita painoksia. Laulun numero tässä laulukirjassa on 276 (tarkistin vuosien 1945, 1947 ja 1955 painokset).
Laulu alkaa: "Kai Rosvo-Roopen annetaan jo olla leskineen." Toinen säkeistö alkaa: "Ei vartiossa seiso enää sekään ukko yks'." "Jäi Tellervot ja Kaarinat" -säe kuuluu ensimmäiseen säkeistöön. Sanoittajan nimeä ei mainita.
Sanojen perässä lukee, että laulua esitetään Rosvo-Roopen sävelellä. Rosvo-Roopen nuotti löytyy esim. Suuren toivelaulukirjan osasta 2.
Kirjassa Miina (Johnny Kniga, 2009) taiteilija itse vastaa kysymykseen näin: "Olen tehnyt lehmiä niin pienestä pitäen, että siitä aiheesta on tullut minulle itsestäänselvyys. Jotkin kuvanveistäjät tekevät ihmishahmoja koko ikänsä, minä teen lehmiä." Osiossa "Miina Äkkijyrkkä lyhyesti" kerrotaan, että tuleva taiteilija alkoi veistellä hellapuista lehmiä jo vuonna 1953. Vuonna 1973 hän valmistui Taideakatemiasta ja osallistui Suomen taiteilijain 78. näyttelyyn Helsingin Taidehallissa. Miina-kirjan kuvien joukossa on otos Halosen taidevalimolta vuodelta 1973, jossa taiteilija valmistelee yhtä lehmäveistoksistaan. Vuonna 1980 Marjut Jokelainen ja Heikki Innanen tekevät Miinasta dokumenttielokuvan Nautain taivas ja helvetti, joten 80-luvun...
Pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy Anna Erikssonin nuottikokoelma Parhaat ja erilaisia nuottikokoelmia, joihin sisältyy jonkin Anna Erikssonin kappaleen nuotit. Parhaimmin voit tarkastella sijaintitietoja osoitteessa http://www.helmet.fi Valitse Sanahaku, valitse Aineisto-kohdan pudotusvalikosta Nuotit ja kirjoita hakukenttään "Eriksson Anna".
Voimakkaasta, jopa pakkomielteisestä halusta matkustaa käytetään joskus termiä wanderlust. Termistä on tehty Wikipedia-artikkeli ja siitä on artikkeli viihde- ja mielipideblogi Mielen ihmeet -sivustolla, mutta tutkittua tietoa aiheesta ei löytynyt:
https://en.wikipedia.org/wiki/Wanderlust
https://mielenihmeet.fi/wanderlust-oireyhtyma-pakkomielle-matkustaa/
Särä on aitoa eteläkarjalaista ruokaperinnettä tuhannen vuoden takaa ja sitä on valmistettu Etelä-Karjalan alueella laajemminkin, mutta vain Lemillä perinne on säilynyt elinvoimaisena 2000-luvulle saakka. https://www.museosara.fi/index.php?p=3&n=2&b=15
Elävä perintö -sivuston Säräperinne Lemillä -artikkelin mukaan lihaa on paistettu säilöntämielessä Lemin lisäksi Joutsenossa, Lappeella, Luumäellä, Nuijamaalla, Ruokolahdella, Savitaipaleella, Suomenniemellä, Taipalsaarella ja Ylämaalla. Lampaanliha on palvattu uunissa ja säilötty aittaan syötäväksi myöhemmin kylmänä lihana. Samalla valmistettiin syötävä ateria, mikä on särän nykyaikaan säilynyt ensisijainen tehtävä. Lemiläinen, koivupuusta veistetty säräkaukalo on...