Telma on englantilaisen kirjailijan Marie Corellin luoma nimi. Hän kirjoitti 1880-luvulla yhteiskunnallisen romaanin Thelma. Romaanin päähenkilö oli Thelma-niminen norjalainen prinsessa. Nimi yleistyi nopeasti eri maissa ja sai suomessa muodon Telma.
En valitettavasti löytänyt tietoja nimen yleisyydesta.
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/1D0F8D865126D925…
Voisikohan nimipäivää viettä esimerkiksi jonkin samantyyppisen nimen kuten Elma, Alma, Hilma, Vilma yhteydessä?
Lähde:
Lempiäinen Pentti
Suuri etunimikirja
Vappusäistä on Ilmatieteen laitoksella perusteellinen analyysi, https://ilmatieteenlaitos.fi/vappu . Kun katselee keskimääräisiä lämpötiloja Suomen kartalla vuodesta 1981 vuoteen 2017 näyttää siltä, että aika usein on ollut melko viileähkö sää, vaikka tulkinta tietysti riippuu siitäkin, millaisen kelin kokee kylmäksi. Ylin keskimääräinen lämpötila on etelässäkin 12-14 välillä.
Sadepäiviä on laskettu 1961-2000 välillä, Helsingissä poutapäivät voittavat, niitä on ollut 21, kun sateisia kelejä 19 päivänä. Noista 19:stä 5:nä on satanut lunta taikka räntää. Vastaavat luvut Ivalossa ovat 11 poutapäivää, 29 sadepäivää, joista 22:na on satanut lunta taikka räntää. Vuosien 1829-2017 välillä lämpimin vappuaatto Helsingin...
Kielentutkija Maija Länsimäen artikkelin mukaan ihminen-sana alkoi yleistyä suomen kielessä vasta 1600-luvulla. Tätä ennen sanan yleisin muoto oli inhiminen. Inhimillisyys-käsite perustuu siis tähän sanaan, joka sellaisenaan on jo poistunut kielestämme.
Englannin kielen etuliite in- voi tarkoittaa joko samaa kuin prepositio in eli johonkin sisältyvää (include, insert) tai vastakohtaista (inhumane, inappropriate). Jälkimmäisessä merkityksessä käytetään myös etuliitteitä ir-, il- ja im- (illiteracy, immoral, irrelevant). Englannin kieleen nämä etuliitteet tulevat pääosin latinasta, sillä vaikka englanti onkin germaaninen kieli, se on saanut paljon vaikutteita ja lainasanoja latinen kielestä suoraan ja latinalaisperäisestä ranskan kielestä...
Kertomuksia, joissa lukija valitsee tarinan suunnan kutsutaan usein valitse oma seikkailusi -kirjoiksi. Niitä käännettiin suomeksi etenkin 80-luvun loppupuolella, mutta tällaisia kirjoja on ilmestynyt myös tällä vuosituhannella. Useimmin kirjastojen tietokannoissa käytetty asiasana näille kirjoille on interaktiiviset teokset, mutta termi kattaa myös muunlaisia kirjoja, eikä asiasanaa välttämättä ole käytetty kaikissa teoksissa. Keräsin mahdollisimman kattavan listauksen kirjoista, mutta se ei todennäköisesti ole täydellinen ja kirjojen saatavuus kirjastoissa vaihtelee etenkin vanhojen teosten kohdalla.Kuvakirjat (sopivat myös alle kouluikäisille)Guillain, Adam- Kerro oma tarina, Mäkelä 2025 Misslin, Sylvie-...
Venäläinen mäenlaskunovelli on Anton Tšehovin Leikkiäkö vain? kokoelmasta Tarpeettomia ihmisiä. Se on julkaistu suomeksi myös nimillä Leikinlasku (kokoelmassa Kaksikymmentä) ja Mäenlaskun hurma (Valittuja kertomuksia ja novelleja. 2). Leikkiäkö vain? löytyy kokonaisuudessaan myös Äidinkieli ja kirjallisuus -oppikirjasarjan Käsikirjasta, jossa sen avulla esitellään kertomakirjallisuuden rakenteita ja analyysin välineitä.
Kyllä voi.
Tulostaa voi asiakaskoneilla, joita löytyy esimerkiksi Uutistorilta ja tieto-osastolta. Asiakaskoneiden käyttämiseen tarvitaan Vaski-alueen kirjastokortti ja nelinumeroinen PIN-koodi.
Kielitoimiston sanakirja (http://www.kielitoimistonsanakirja.fi) on oivallinen lähde sanojen merkityksiin. Se on sangen kattava, vaikka aivan harvinaisimpia sanoja sieltä ei ehkä löydy. Sanakirja on olemassa myös painetussa muodossa. Vanhempi laitos on ”Suomen kielen perussanakirja”, ja sekin ajaa asiansa, jos merkityksiä on tarve selvitellä.
Sanojen alkuperässä auttavat etymologiset sanakirjat. Suositeltavia ovat kolmiosainen ”Suomen sanojen alkuperä” (SKS ja Kotus, 1992–2000) ja Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” (Sanoma Pro, 2013; myös vanhempia painoksia). Jos jotakin sanaa ei noista löydy, voi lisää lähteitä etsiä osoitteesta http://kaino.kotus.fi/sanat/evita/ löytyvästä Etymologisesta viitetietokannasta. Jos...
Korvarenkaita on löydetty jo esihistoriallisista naisten haudoista rautakauden loppupuolelta, mutta niiden esiintyminen on ollut voimakkaasti alueittaista, eivätkä ne siten kuulu aikakauden tyypillisimpiin koruihin. Meillä tavallisimpia koruja olivat erilaiset soljet, ranne- ja kaularenkaat, helmet, sormukset, neulat, rintaketjut riipuksineen ja kammat. Korvarenkaita on sitä vastoin saatu talteen enimmäkseen vain Raja-Karjalasta ja Laatokan rantamilta, missä niitä käytettiin eritoten ortodoksisen väestön keskuudessa, sekä Pohjanmaalta. Maan länsiosissa korvarenkaat tulivat monin paikoin käyttöön vasta 1800-luvun alkupuoliskolla. Muunlaisia korviin kiinnitettäviä koruja ei tutkimassani lähdekirjallisuudessa mainittu.
Lähteet:
U. T....
Pääkirjastossa Pasilassa säilytetään lehtiä pisimpään. Lehtiä ei voi lainata, mutta niistä saa kopioita. Osa vanhemmista lehdistä on käytettävissä mikrofilmattuina.
Voit etsiä lehtiä kaupunginkirjaston tietokannasta http://www.helmet.fi . Kirjoita teoksen nimen kohdalle lehden nimi ja valitse aineistoksi lehdet. Klikkaa hiirellä hakutuloksesta lehden nimeä, esim. Apu:Helsinki. Näet siten lehden saatavuus/säilytystiedot. Ainakin Seuraa löytyy mainitsemiltasi vuosikymmeniltä. Voit tiedustella asiasta tarkemmin Pasilan kirjaston uutisalueelta.
Valmista luetteloa afrikkalaisten romaanien uusista suomennoksista en löytänyt. Mutta selailin Helmet-kirjastojen tietokantaa ja poimin sieltä afrikkalaisten kirjailijoiden romaanit ja novellit. (Afrikassa syntyneitä mutta kokonaan muualle muuttaneita kirjailijoita en ottanut mukaan). Sain tulokseksi alla olevan täydennyksen vuoden 2003 listaan. Uskoisin, että listani on edustava, vaikka se ei olisikaan täydellinen.
Kuten näkyy, afrikkalaisten kirjailijoiden teoksia käännetään niukasti. Toisaalta on ilmestynyt kirjoja, joista on tullut todellisia bestsellereitä (Purppuranpunainen hibiskus, Yacoubian-talon tarinat).
Adichie, Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana, 2011
Aswani, Alaa al- : Chicagolaisittain, 2011
Coetzee, J. M.: Kesä :...
Maailman isoin eläin on sinivalas. Se voi kasvaa jopa 30 metriä pitkäksi (noin neljän jalkapallomaalin mitta) ja painaa 136 tuhatta kiloa. Sinivalaan pää on niin iso, että jalkapallojoukkue mahtuisi seisomaan sen kielellä! Sen sydän on pienen auton kokoinen.
Savupiippuverosta löytyi lähdemateriaalia valitettavan vähän, ”savu”-veroyksiköstä hieman paremmin. Esko Linnakankaan ja Leila Juanton vuonna 2016 julkaisemassa teoksessa ”Verojen historia : Synty, kehitys, kuolema, ylösnousemus, reinkarnaatio” (Luettavissa mm. Lapin yliopiston sähköisestä Lauda-julkaisuarkistosta, linkki edellä.) todetaan luvussa 2.2.1 (”Savu- ja tuhkaverot”), että savu on ollut vanha veronkantoyksikkö, jonka sisältö on vaihdellut alueittain. Teoksen mukaan esimerkiksi Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla ”savu” oli 1500-luvulla maaomaisuutta ilmaiseva, jaollinen maaveroyksikkö kun taas Hämeessä, Uudellamaalla, Savossa ja Karjalassa se tarkoitti yhtä taloa eli ruokakuntaa tilan koosta rippumatta.
Savupiippuverosta...
Kyllä kyseessä on Kultainen aapinen, jonka tekijät ovat Martti Haavio, Aale Tynni ja A. Hinkkanen. Kuvituksen on tehnyt Maija Karma. Siitä löytyy kuudes painos, jonka takakanteen on kirjoitettu tuo teksti Kotien suosituin aapinen 6. painos - 300. tuhat. Kustantaja on WSOY ja ISBN-numero 951-0-06409-2. Kirjaa löytyy useasta yleisestä kirjastosta, jos haluat sen lainaan.
Kirjassa "Kirjastostrategia : kirjastojen strateginen suunnittelu / toim. Vesa Niinikangas. 1992" käsitellään SWOT-analyysiä ainakin kahdessa artikkelissä. Artikkeleiden lähtökohta on nimenomaan miten analyysiä voidaan soveltaa kirjastoissa.
Hei,
Pienestä tietosanakirjasta (Otava, 1925-1928) löytyi vastaus. Palmiini on puhdistettu kookosrasva.
Kirja löytyy digitoituna. Tässä linkki palmiiniin: http://runeberg.org/pieni/3/0341.html
Keijo on mahdollisesti käännös keijukaista merkitsevästä ruotsalaisesta nimestä Alf, jonka rinnalle se otettiin almanakkaan 1908. Keijoa on muunneltu muotoihin Kepa, Kepo, Keppa, Kaakkois-Suomessa Keke, Keki ja Keku.
Lähde: Vilkuna, Kustaa: Etunimet (Otava).
Koko Catherine-sarja on suomennettu:
Catherine; Catherine ja herttua; Kaunis Catherine; Catherine rakkaani; Catherine ja rakkauden aika; Catherine ja vapaus; Catherine, linnanrouva
Tarkemmat tiedot löydät kansallisbibliografiasta Fennicasta http://fennica.csc.fi
Juliette Benzonin kaikki teokset löytyvät täältä:
http://www.lesromantiques.com/fiche_auteur.php3?auteursel=Juliette%20Be…
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Huhtilainen” lienee ollut alkujaan lisänimi ja itäsuomalaista perua. Se on peräisin sanasta ”huhta”, jonka merkitystä on ’kaski tai kaskimaa’. Sukunimeä ”Huhtilainen” on esiintynyt Kiteellä, Tohmajärvellä, Liperissä, Heinävedellä ja Tuusniemellä.
Saman lähteen mukaan sukunimen ”Turunen” taustalla on Turun kaupungin nimi (kuten sukunimessä ”Turkulainen”) tai lännessä skandinaavisen Tor-nimen johdokset kuten Torsten tai idässä ortodoksisen Dorofei-nimen muunnelma (kuten sukunimissä ”Toro” ja ”Toroi”). Ensimmäiset kirjalliset maininnat sukunimestä ”Turunen” ovat 1500-luvulta, ja jo 1600-luvulla se oli yleinen esimerkiksi Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla....
