Kysymäsi hämähäkki kuuluu Theraphosidae-heimoon ja suomeksi niitä kutsutaan "lintuhämähäkeiksi". Näitä lintuhämähäkkejä on 750 lajia, joista jotkut ovat hyvin myrkyllisiä. Tässä sivustossa on esitelty Australian lajit (bird-eating spider, whistling spider, barking spider):
http://www.amonline.net.au/factsheets/tarantula.htm
Seuraavasta tiedotteesta saa hyvin käsityksen Selenoscomnia sterling-hämähäkin myrkyllisyydestä:
http://securitysolutions.com/ar/security_datelines_16
Tässä spiders-kysymyslistassa tulee esille esim. kysymyksessä "Does Australia have a bird-eating spider?" hämähäkin kansanomaiset nimet (kuudes kysymys)
: http://www.amonline.net.au/spiders/resources/general.htm
Tämä on Martti Helan säveltämä ja sanoittama Lumihiutaleitten laulu, joka löytyy esim. Lasten omasta laulukirjasta 3 (1972), Siukosen Laulukirjasta (1955), Koulun musiikki 3-4 (1987)
Helsingin Sanomissa julkaistun muistokirjoituksen mukaan Timo Toikka "kuoli pitkään sairastettuaan kotonaan Helsingissä" sairauden laatua täsmentämättä.
Timo ja Markku Toikka olivat veljeksiä. Markku Toikan 60-vuotispäivänä Helsingin Sanomien Ihmiset-palstalla julkaistun kirjoituksen mukaan hän "kasvoi Somerolla, jonne evakkomatka oli tuonut hänen vanhempansa". Siirtokarjalaisten tie -matrikkelin somerolaisista löytyy Muolaasta syntyisin oleva rakennusmestari Reino Unto Toikka puolisoineen (Tuulikki Eira, o.s. Uski). Näille kirja luettelee neljä Somerolla syntynyttä poikaa: Ari Juha (s. 1951), Markku Tapani (s. 1955), Timo Taneli (s. 1959) ja Vesa Jukka (s. 1962).
Säkeet ovat neliosaisen runosikermän Puut toisesta runosta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Kastehelmi Karjalaisen toimittamassa Lähteenkorvan runojen valikoimassa Kuin kukat ja linnut (Gummerus, 1968). Puut 1-4 on osa runoilijan viimeisistä säkeistä koostuvaa postuumia sikermää Kuin kukat ja linnut. Puut sisältyy myös Anna-Maija Raittilan toimittamaan Lähteenkorva-valikoimaan Pilvi täynnä pisaroita (Gummerus, 1979).
Karjalaisen valikoimassa kysymyksen säkeet ovat sivulla 161, Raittilan kokoamassa kirjassa sivulla 33.
Suomenkieliset sanat Vasili Solovjov-Sedoin kappaleeseen Unohtumaton ilta on tehnyt Kyllikki Solanterä (1908 - 1965). Joissakin yhteyksissä Solanterä on tämän kappaleen yhteydessä käyttänyt salanimeä Kristiina.
Viola https://finna.fi
Kyllikki Solanterä Wikipediassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyllikki_Solanter%C3%A4
Kyllikki Solanterä Pomus.netissä http://pomus.net/001439#
Maidon juoksettumiseen eli maidon kaseiinien saostumiseen vaikuttavia tekijöitä on useita. Jos kuumennusaika on riittävän pitkä tai lämpötila korkea, jo pelkkä lämmön vaikutus saostaa kaseiinin. Tavanomainenkin kuumennus saa aikaan juoksettumisen, jos samanaikaisesti on vaikuttamassa muita reaktiota edistäviä tekijöitä, kuten maidon hapantuminen. Myös kahvin (ja teen) sisältämät flavonoidit lisäävät juoksettumistaipumusta. Niiden ja happamuuden yhteisvaikutus ilmenee lisättäessä kuumaan kahviin lievästi hapantunutta maitoa tai kermaa.
Yksikään tutkimistani lähteistä ei valitettavasti tarjonnut selitystä sille, miksi lievästi hapan maito ei juoksetu, jos kahvi lisätään maitoon eikä päinvastoin. Ehkä happamuuden maidossa aikaansaama...
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ruotsinkielisiltä sivuilta löytyy IT-terminologian suomi-ruotsi-englanti -sanalista, tästä osoitteesta:
http://kaino.kotus.fi/www/ordlistor/dataordlista.html
Ilman kuvaa on hankala vastata varmasti, mutta kyseessä voisi olla (jos kyseessä tuhatjalkainen) esim. metsäjuoksiainen. Ne ilmeisimmin syövät kastematoja. Kirjassa Elämää maan kätköissä (toim. Veikko Huhta ja Eeva-Liisa Hallanaro 2019) on kuvattu näitä lajeja ja sivulla 148 on kuvattu tätä lajia. Juoksujalkaiset ovat hyviä juoksemaan, sillä ne ovat petoja. Niiden ensimmäinen jalkapari on muuntunut myrkkyleuoiksi, joita eläin käyttää saalistaessaan.
Kirjaa voi tiedustella lähimmästä kirjastosta.
Nimelle on joitakin vaihtoehtoisia selityksiä.
Pohjana voi olla arabiankielinen salim 'varma', 'turvallinen', 'terve'. Muoto Selim on tästä turkkilainen muunnelma.
Alkuna voi myös olla heprean shalom 'rauha'.
Suomessa Selim-nimi on usein tulkittu myös Anselm(i)-nimen lyhenteeksi. Anselm on muinaissaksalaista perua, 'jumalain suojaama'.
Suomen ruotsinkielisessä kalenterissa Selimin nimipäivä on 4.6., suomenkielisessä kalenterissa se ei ole koskaan ollut, vaikka nimi on esiintynyt myös suomenkielisillä alueilla, usein muodossa Seelim. Suositusten mukainen taivutus on: Selim-Selimin-Selimiä-Selimiin.
Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - 2005.
Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön / Anne Saarikalle... - 2007.
http://www....
Kyseessä on Lauri Pohjanpään runo Et tiedä mitä teit..., joka löytyy ainakin kokoelmasta Pohjanpää, Lauri: Valitut runot, WSOY (6.-8.p.)s. 283. Se on myös kokoelmassa Runo on vapaa : radiokuuntelijoiden suosikkirunot, Otava, 1996,s.387.
Runon löytymisestä kuuluu kiitos Raision kaupunginkirjastolle, joka on tallentanut erityisesti antologioissa, mutta myös muualla ilmestyneitä runoja tekijän, nimen ja alkusanojen mukaan kokoelmatietokantaansa. Vaski -tietokanta löytyy osoitteesta http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=form2 Myös Pieksämäen kaupunginkirjasto on tehnyt vastaavaa työtä.Pieksämäen kaupunginkirjaston kokoelmatietokanta http://www.pieksamaki.kirjas.to/
Eläinmuseon konservointiosastolta annettiin seuraavanlaiset ohjeet:
1.Luut pitää ensin keittää lievällä lämmöllä
2.Pestään luut lievässä saippuavedessä
3.Kylmään veteen lisätään vetyperoksidia 5% laimennuksena.
Liemeen upotetaan luut yön ajaksi
4.Jos luut vielä kellertävät, liemen voi lämmittää, mutta sitä ei saa lämmittää kiehuvaksi
5.Lopuksi luut huuhdellaan ja kuivataan
Valkaisukäsittelyn seurauksena hampaat voivat haljeta. Tämän estämiseksi ne olisi irroitettava ja parafinoitava, mutta tämä jatkokäsittely on paras jättää asiantuntijan huoleksi. Eläinmuseon konservointiosastolta voi kysyä lisää ohjeita. Ohjeita löytyy myös Heikki Kangasperkon kirjasta "Eläinten täyttäminen".
Tätä kirjaa on odotettu. Meillä kirjaston hankinnassa näkyy, että kirjaa on luvattu 15.4.2016, 15.3.2018, 15.3.2019. Soitin tänään (28.11.2023)
kustantamo Teokseen ja keskustelin tämän kirjan kohtalosta. Käännöstyö ei ole niitä helpoimpia. Kustannusvirkailija lupasi varovasti kirjan ilmestyvän ehkä tänä vuonna. Mutta kaikki on epävarmaa.
Tommy ja Tuppence -kirjoja on viisi:
Salainen vastustaja (The secret adversary)
Rikos yhdistää: 15 rikoskertomusta (Partners in crime)
Salomonin tuomio (N or M?)
Eipä aikaakan niin voi kauhistus (By the pricking of my thumbs)
Kohtalon portti (Postern of fate)
Baresford -sarjasta kertova hauska Internetsivusto on osoitteessa:
http://uk.agathachristie.com/site/the_detectives/tommy_and_tuppence.php
E-aineistoja hankitaan Helmet-kirjastoihin useilta eri palveluntarjoajilta. Esimerkiksi Naxos tarjoaa musiikkia, Ellibs kotimaista ja Biblio ruotsinkielistä aineistoa. Jokainen palvelu on oma kokonaisuutensa, mikä tarkoittaa sitä, että niillä on omat aineistonsa ja omat sovelluksensa. Kotimainen Ellibs ja yhdysvaltalainen Overdrive ovat kaksi eri palveluntarjoajaa eikä niiden aineistoja voi vaihtaa keskenään.
Kysessä on todennäköisesti Virtuoso-lauluyhtye - ”Suomen Il Divo”. Suomennos nimeltään Avaruus on yhtyeen cd:llä ”Yö enkelten". Virtuoson versio kulkee hieman matalammalta kuin Antti Tuiskulla.
Laulun muut levyttäjät ovat lähinnä naislaulajia tai lapsikuoroja.
Kun kirjasto tarjoaa kirjoille ns. vaihtokärryn, se toimii pelkästään mekaanisena alustana eikä voi puuttua tai edes pyri puuttumaan siihen, mitä kirjoille tapahtuu sen jälkeen, kun joku niitä on siitä ottanut. Jos joku on niin toimelias, että hän kerää kirjoja kierrätyskärrystä ja tarjoaa niitä antikvariaattiin, pohjimmainen idea ei ehkä toteudu, mutta kierto jatkuu. Oman kokemukseni mukaan kierrätyskärryissä on harvemmin runsaasti sellaisia kirjoja, joista antikvariaatti suostuu maksamaan mitään. Tämä riippuu kuitenkin kokonaan tuojista, voihan sinne kärryyn ilmestyä myyntikelpoisiakin nimekkeitä.
Ehkä asiaa ei kannata murehtia niinkään tasapuolisuuden tai oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Vaihtokärrytoiminta on aina hyvin...
Metallin sorvauksesta löytyy metallitöiden kirjoista:
Autio, Arvo: Metallityöt, 1992
Hotakainen, Hannu: Omassa verstaassa, 1992
Teknisen käsityön perustyötavat / Asko Heinonen ym., 1981
Kolmiosainen TEKNISET käden taidot / [päätoimittaja: Raoul Johnsson]:osat 1-3, 2005-2006, sisältää myös metallitöiden ohjeita ja malleja joka osassaan.
Joensuun seutukirjastossa on myös joitakin vanhempia kirjoja metallitöistä ja sorvauksesta, esim.
Raivio, N.A.: Metallinsorvarin kirja. 7. P. 1972
Lisää aiheeseen liittyviä teoksia voit katsoa aineistorekisteri JOKUSESTA: http://jokunen.jns.fi/fin?formid=find2&sesid=1167371040 asiasanalla 'metallityöt'.
Koskenniemen "villisorsa" tarkoittanee yleisintä sorsalintuamme sinisorsaa, jota usein nimitetään pelkästään sorsaksi. Kaisa Häkkisen perusteellinen Linnun nimi -teos ei villisorsaa tunne, mutta nimitykseen voi törmätä esimerkiksi riistalintujen tarhausta käsittelevässä kirjallisuudessa.
"Tarhattu sorsa ei ole puhdas sinisorsa, vaan ankan kanssa risteyttämällä saatu tarhamuoto. Meillä on myös pyritty tarhaamaan luonnosta pyydystettyä villiä sinisorsaa, mutta tarhauksen antamat tulokset ovat jääneet selvästi heikommiksi kuin tarhamuunnoksella. Villisorsa on risteyttämällä tuonut oman lisänsä tarhasorsaan." (Jukka Lahtinen, Riistalintujen tarhaus)
Eri lähteiden mukaan Miilaa pidetään lyhennöksenä nimistä Camilla, Ludmila sekä Emilia. Camilla on mahdollisesti etruskilaisperäinen nimi. Ludmila taas on slaavilaista alkuperää ja tarkoittaa ”kansan rakastama”. Mila on myös itsenäinen slaavilainen nimi, joka tarkoitta ”herttainen, suloinen”. Suomalaisen ja ruotsalaisen kalenterin Emilia-nimi on lähtöisin latinalaisesta Aemilius-plebeijisuvun nimestä. Emilia on Emilin sisarnimi.
Lisää etunimistä löytyy mm. kirjoista Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja ; Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön ; Vilkuna, Kustaa: Etunimet.
Kyseessä on tänäkin päivänä todellinen ilmiö, joka todennäköisesti juontuu teollistumisen ajoilta. Suurin osa länsimaisista kaupungeista sijaitsee keskileveysasteilla, joissa vallitseva tuulen suunta on lännestä itään. Monenlaiset ilmansaasteet olivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa länsimaissa suurempi ongelma kuin nykyään, ja tuulet kuljettivat myös tehtaiden saasteita itään päin. Etenkin suurkaupunkien itäiset kaupunginosat kärsivät näin ilmansaasteista huomattavasti enemmän kuin läntiset. Kaupunkien yläluokka ja keskiluokka halusivat luonnollisesti asettua asumaan vähemmän saasteista kärsivään länteen. Näin itä jäi yleensä huonompiosaisten asuinalueeksi, heillä kun ei ollut niin suurta mahdollisuutta ...
