Tässä muutama vihje, joista voi aloittaa: FINPROn kautta saa hyvin tietoja Suomalaisten yritysten kaupasta ulkomaille. Lisätietoja saa myös espanjan kielisten maiden suurlähetystöistä ja konsulaateista.
Muiden maiden edustustot Suomessa ja Suomen eustustot ulkomailla + valitse vasemmalta kohta Palvelut ja sitten avautuvalta sivulta oikealta ylhäältä LINKIT.
FINPROn verkko-osoite on
Finpron maakohtaista tietoa Espanjasta:
http://www.finpro.fi/markkinatieto/countryfiles.asp?Section=52&Country=…
Finpron vientikeskuksen osoite Espanjassa
Finpro Spain
Oficina Comercial de Finlandia
Fernando el Santo, 27 2 A
E-28010 MADRID, ESPAÑA
puh.: +34 91 308 4715, faksi: +34 91 319 4886
s-posti: spain@finpro.fi
Espanjan Suurlähetystö/ Kaupallinen...
Sotalapsia siirrettiin Suomesta Tanskaan hieman yli 4000. Heitä palautettiin 1942:580, 1943:2000, 1945:364. Tanskaan jäi vuoteen 1946 asti noin 1000 lasta joista pysyvästi Tanskaan jäi noin 500 lasta. Lähteet: Sotalapset:tutkimusraportti, 1996, toim. Aura Korppi-Tommola ja Matkalla kodista kotiin:sotalapset muistelevat,1996, toim. Leila Lehtiranta. Ks. myös Heikki Salminen 2007: Lappu kaulassa yli Pohjanlahden:suomalaisten sotalasten historia.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskesn nettisivuilta löytyy vastaus.
Juuri nimettömään liittyy sormista eniten kansanuskomuksia. Nimetöntä sormea on käytetty apuna mm. monenlaisissa taioissa ja parannuskeinoissa. Sormen tärkeyden tiesi Kalevalan Pohjan akkakin: ”Siitä Sampoa tavoitti sormella nimettömällä.”
Monissa kulttuureissa (mm. Japani, Kiina, Unkari, Persia, Venäjä) on uskottu, että juuri nimettömässä sormessa on jonkinlaista parantavaa taikavoimaa, ja sen on samalla ajateltu suojaavan pahalta. Koska sormella on ollut näinkin tärkeä rooli, sen nimi on haluttu pitää salassa kutsumalla sitä kiertäen nimettömäksi.
Lähteet:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1137
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nimet%C3%B6n
Suomenkieliset sanat Vasili Solovjov-Sedoin kappaleeseen Unohtumaton ilta on tehnyt Kyllikki Solanterä (1908 - 1965). Joissakin yhteyksissä Solanterä on tämän kappaleen yhteydessä käyttänyt salanimeä Kristiina.
Viola https://finna.fi
Kyllikki Solanterä Wikipediassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyllikki_Solanter%C3%A4
Kyllikki Solanterä Pomus.netissä http://pomus.net/001439#
Savupiippuverosta löytyi lähdemateriaalia valitettavan vähän, ”savu”-veroyksiköstä hieman paremmin. Esko Linnakankaan ja Leila Juanton vuonna 2016 julkaisemassa teoksessa ”Verojen historia : Synty, kehitys, kuolema, ylösnousemus, reinkarnaatio” (Luettavissa mm. Lapin yliopiston sähköisestä Lauda-julkaisuarkistosta, linkki edellä.) todetaan luvussa 2.2.1 (”Savu- ja tuhkaverot”), että savu on ollut vanha veronkantoyksikkö, jonka sisältö on vaihdellut alueittain. Teoksen mukaan esimerkiksi Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla ”savu” oli 1500-luvulla maaomaisuutta ilmaiseva, jaollinen maaveroyksikkö kun taas Hämeessä, Uudellamaalla, Savossa ja Karjalassa se tarkoitti yhtä taloa eli ruokakuntaa tilan koosta rippumatta.
Savupiippuverosta...
Kyllä kyseessä on Kultainen aapinen, jonka tekijät ovat Martti Haavio, Aale Tynni ja A. Hinkkanen. Kuvituksen on tehnyt Maija Karma. Siitä löytyy kuudes painos, jonka takakanteen on kirjoitettu tuo teksti Kotien suosituin aapinen 6. painos - 300. tuhat. Kustantaja on WSOY ja ISBN-numero 951-0-06409-2. Kirjaa löytyy useasta yleisestä kirjastosta, jos haluat sen lainaan.
Suomen rahojen arvohintoja voi tarkistaa kirjasta: Suomen rahat arviohintoineen 2008 : keräilijän opas, 10. p. Suomen Numismaatikkoliiton nettisivulta http://www.numismaatikko.fi/ saatte lisätietoa vanhoista rahoista ja niiden keräilystä.
Rahojen arvo määräytyy suurelta osin rahan kuntoluokituksen perusteella. Suomen rahat arviohintoineen - keräilijän oppaasta selviää, että v. 1890 50 pennin hopea kolikon hinnaksi arvioidaan kunnosta riippuen 1-140 €, v. 1892 50 pennin hopeakolikko arvioidaan kunnosta riippuen 1,50-200 €.
Voit tarkistaa muiden kolikkojen arviohinnat yllä mainitusta kirjasta. Siinä löytyy myös opas rahojen kunnon arviontiin.
Löysin seuraavat nuotit HelMet-kirjastojärjestelmästä (osassa nuotteja ei ole varsinaista laulusovitusta):
1. Kevätsää: Kultainen lastenlaulukirja (toim. Virpi Kari)
2. Vuokot: Lasten laulu- ja leikkikirja alakouluille säestyksineen (toim. Olavi Ingman) 1kpl Tikkurilan musiikkivarasto, Vantaa
3. Peipon pesä (Tiri, tiri teijaa): sama kuin edellä
4. Toukokuu: Suuri Toivelaulukirja 16
5. Leivo: Leivo, op138, nro2/Erkki Melartin (1 nuotti Sellon kirjastossa) tai kirjassa: Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta (toim. Timo Leskelä) tai Suuri toivelaulukirja 2
6. Nyt kevät on: Suuri kevät- ja kesälaulukirja (toim. Elsa Kojo)
Toivottavasti näistä tiedoista on apua. Nämä nuotit olivat tätä kirjoitettaessa hyllyssä ja lainattavissa/varattavissa...
Kasvien maailma : Otavan iso kasvitietosanakirja (Keuruu 1980) käyttää kasvilajista suomenkielistä nimeä joosuanpuu. On kuitenkin mahdollista, että nimi ei ole suomen kieleen vakiintunut, koska Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa, josta sait aiemman vastauksen, ei ollut tunnettu tätä nimeä. Mistään muusta lähteestä en myöskään löytänyt kasville suomenkielistä nimeä.
Maailmassa on toki paljonkin eliölajeja, joilla ei ole suomenkielistä nimeä, ja koska kyseistä kasviakaan ei Suomessa kasva, voi hyvin olla, ettei vanhassa tietokirjassa käytettyä nimeä joosuanpuu ole virallistettu. Voit siis puhua eräästä jukkalajista, tai jos haluat määritellä kasvilajin täsmällisesti, on varminta käyttää tieteellistä nimeä. Tietysti voit kutsua kasvia...
E-aineistoja hankitaan Helmet-kirjastoihin useilta eri palveluntarjoajilta. Esimerkiksi Naxos tarjoaa musiikkia, Ellibs kotimaista ja Biblio ruotsinkielistä aineistoa. Jokainen palvelu on oma kokonaisuutensa, mikä tarkoittaa sitä, että niillä on omat aineistonsa ja omat sovelluksensa. Kotimainen Ellibs ja yhdysvaltalainen Overdrive ovat kaksi eri palveluntarjoajaa eikä niiden aineistoja voi vaihtaa keskenään.
Laulu on kansanlaulu, sen tekijöitä ei tiedetä. Laulu esiintyy julkaisuissa monilla eri nimillä, esim. "Neito ja kuolema", "Kuoleman viikatemies", "Tuonelan viikatemies" "Tuonen viikatemies" ja "Viikatemies". Sekä laulun sanoista että melodiasta on julkaisuissa useita erilaisia versioita.
Ilpo Saunion ja Timo Tuovisen julkaisussa laulu on nimellä "Viikatemies" (sanat, melodianuotinnos, sointumerkit). Laulu on sijoitettu otsikon "Vuosi 1918" alle, mikä viittaa siihen, että laulu on kuulunut vankileirilauluihin, jotka levisivät sekä käsin kirjoitettuina että suusta suuhun ja jotka usein lainasivat sävelensä ja aiheensa vanhemmista kansanlauluista. "Viikatemies" alkaa: "Jääaavikon aukean laitaan käy kuoleman viikatemies"....
Kun haen mystiikka-asiasanalla ja rajaan hakuni kaunokirjallisuuteen, Hämeenlinnan seudun yleisten kirjastojen aineistotietokannasta löytyy yhdenlainen joukko kirjailijoita ja teoksia. Perehtymättä sen enempää romantiikan osaan listan teoksissa laitan sen tulemaan:
Coelho, Paul: Piedrajoen rannalla istuin ja itkin,
Hoeg, Peter: Hiljainen tyttö,
Ruusuvuori, Juha: Pyhän kalan kultti,
Haakana, Veikko: Punaisen kiven aapa,
Navarro, Julia: Vaiennut veljeskunta,
Langer, Jiri: Yhdeksän porttia - hasidien salaisuudet,
Haakana, Veikko: Seita lähtee liikkeelle,
Redfield, James: Oivaltava tietoisuus,
McDonald, Ian: Kivi-paperi-sakset - tieteisromaani,
Kariniemi, Annikki: Lohivene - legenda,
Taponen, Jussi: Elämä tsaarin puolesta - kronikka vuosisadan...
Runon nimeltä "Taipaleenjoki" on kirjoittanut Jevgeni Dolmatovski. Sen on suomentanut V. Kiparsky, ja se sisältyy Kiparskyn toimittamaan antologiaan "Venäjän runotar".
Kysymyksessä on Lauri Pohjanpään runo Pyhä Yrjö, joka löytyy runoilijan Valitut runot -kokoelmista alaotsakkeen Kertovia runoja alta. Helsingin sanomien numerossa 6.5.1941 oli yksityiskohtainen selostus juhlan kulusta - sieltä löytyi myös tieto tästä runosta. Valitettavasti en löytänyt runokokoelmaa, johon runoelma olisi alunperin sisältynyt.
Nummisen esittämänä tätä laulua ei löytynyt tietokannoista eikä hakuteoksista, vaikka mekin muistelemme kuulleemme sen hänen esittämänään. Olisiko kyseessä "Jag har tappat mitt minne"-niminen juomalaulu? Kyseisen laulun sanat löytyvät ainakin Stora snapsviseboken-laulukirjasta. Sanat tässä:
JAG HAR TAPPAT MITT MINNE (memory):
Minne-
Jag har tappat mitt minne
Är jag svensk eller finne?
Kommer inte ihåg.
Minne-
Är jag ute eller inne?
Jag har luckor i minne,
några små alko-hål.
Så besinne-
Vi dricker av det brännvin vi får.
Trots att minnet
och Helan går.
Juhani on suomalainen muoto Johannes-nimen ruotsalaisesta lyhentymästä Johan. Johannes taas on kreikkalais-latinalainen muoto heprean nimestä Jochanan, joka merkitsee Jahve on armollinen.
Etunimikirjoista löytyy tietoa nimien alkuperästä: mm. Vilkunan Etunimet, Kiviniemen Iita Linta Maria: etunimiopas vuosituhanen vaihteeseen.
Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelusta saa tietoa nimien suosiosta:
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Mariaana Jäntistä löytyy jonkin verran tietoa seuraavista teoksista ja artikkeleista:
"Sain roolin johon en mahdu": suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja
toim. Marja-Liisa Nevala, Otava 1989 (ss. 705-707)
Pyysalo: "Kaksi tapaa lukea kuvaa." Haastattelu Suomen kuvalehdessä 42/1986
Stiller: "Nuoren kirjailijan kärsimykset." Haastattelu Kotilääri-lehdessä 12/1986
Lisäksi Jäntin teoksesta Amorfiaana on tehty ainakin kaksi pro gradu -tutkielmaa:
Hakala: Semioottisen ja symbolisen rajankäyntiä Mariaana Jäntin Amorfiaanassa. Helsingin yliopisto 1994.
Järvinen: "Minäkin tarvitsen porraskiven, ruumiskappaleen." Naisen ruumiillisuus Mariaana Jäntin Amorfiaanassa. Oulun yliopisto 2000.
Kirjastossa hyllypaikassa 88.29 löydät kaikki nimistä kertovat kirjat, kuten Vilkuna, Etunimet ja Lempiäinen Suuri etunimikirja. Kysy kirjastonhoitajalta-palstan arkistossa on tietoa monesta kysytystä nimestä, niin myös Sirpa-nimestä.
Sirpa on aika uusi nimi, ollut almanakassa vuodesta 1950. Ensimmäinen Sirpa oli tiettävästi näyttelijä Sirpa Tolonen (s. 1900), joka oli kastettu Siiriksi, mutta virallisti myöhemmin Sirpa-nimen. Nimen alkuperästä on esitetty mm. yhteys sirpale-sanaan, mutta se on hyvin epävarmaa. Nimestä on käytössä myös muoto Sirppa.
