Kielitoimiston sanakirjan mukaan piittaamaton on välinpitämätön, penseä tai häikäilemätön. Esimerkiksi teko voi osoittaa täydellistä piittaamattomuutta:
https://mot.kielikone.fi/mot/helkaukir/netmot.exe
Tällä hetkellä A2-koon skannaaminen ei onnistu Helmet-kirjastoissa. Keskustakirjasto Oodiin on tulossa A2-skanneri, mutta ajankohta ei ole vielä selvillä.
Kysymyksestä ei selviä, mihin aikaan olit nuori, joten ehdotukset saattavat ajallisesti olla vääriä, mutta kirja voisi olla joku näistä:
Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos! (2008) https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_4370
J. M. Ilves: Sorjonen : Nukkekoti (2016) https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…
Sofi Oksanen: Puhdistus (2008) https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au71b85a8b-568a-46bd-a14c-f…
Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt (2013) https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_54665
Tuskin ainakaan tätä kautta. Vanhat sanomalehdet ovat henkilökohtaisen divarikokemukseni perusteella varsin haastava keräilykohde, koska tavaraa on paljon, ne vievät paljon tilaa ja lähtökohtaisesti sanomalehtiä on ani harva säilyttänyt, luetut lehdet on käytetty sytykkeeksi, tiivisteeksi tai kierrätetty paperinkeräykseen.
Suosittelen ottamaan yhteyttä suomalaisiin antikvariaatteihin ja tiedustelemaan, onko kellään tällaista harvinaisuutta myynnissä tai mahdollista myyjää tiedossa. Antikvaari, Antikvariaatti ja Antikka ovat suomalaisia verkkodivareita, joiden kautta asiaa kannattaa yrittää. Kiirettä kyllä pitää, jos 23.7. pitäisi jo lehden olla hallussa.
Heikki Poroila
Kaukolainattavaksi en kyseistä standardia löytänyt, mutta SFS:llä on oma kirjasto Helsingissä. Siellä on mahdollista käydä tutkimassa standarditietokantoja paikan päällä. Lisätietoja SFS:n kirjaston tietopalvelusta saat tästä linkistä https://sfs.fi/palvelut/tietoa-ja-neuvontaa/
Myös joissakin korkeakoulukirjastoissa voi käydä lukemassa SFS-standardeja paikan päällä. Kysy siis standardien saatavuutta ja käyttömahdollisuutta lähimmästä yliopisto- tai amk-kirjastosta.
En löytänyt selitystä Barbapörrön karvaisuudelle. Alla olevassa linkissä on arveltu, että karvaisena Barbapörrö erottuu paremmin samanvärisestä Barbamamasta. Voisi myös ajatella, että karvaisuus korostaa sitä, kuinka Barbapörrö on muita taiteellisempi ja viihtyy näitä enemmän yksin taiteeseensa uppoutuneena.
https://lesbarbapapa.com/barbouille-couleur-noire/
Kysyin Liikenteen asiakaspalvelusta, sieltä välitettiin asiantuntijalta saatu vastaus: Alustavana vastauksena kyseessä tuo nro 5 on varaus Kuninkaantammen eritasoliittymälle: Vt 3 Kannelmäen ja Kaivokselan välillä ja Kuninkaantammen etl - Väylävirasto [https://vayla.fi/vt-3-kannelmaen-ja-kaivokselan-valilla-ja-kuninkaantammen-etl Liikenteen asiakaspalvelu, https://www.palautevayla.fi/aspa/fi/palaute
Suuri käsityölehti 1/1997 sisältää kaavat kahteen luistelupukuun, koot: 128/134, 140/146, 152/158 cm, S=36. Toinen on esiintymisasu ja toinen treenipuku, lisäksi damaskit ja tikkiliivi sekä luistinpussi. Lehteä voitte kysyä lähimmästä kirjastosta. Yleisten kirjastojen verkkopalveluista http://www.kirjastot.fi löytyvät linkit kirjastojen kotisivuille ja kokoelmatietokantoihin.
1. Kannattaa kokeilla ainakin seuraavia:
Anja Erämaja: Kuuluuko tämä teille (WSOY, 2009)
Aura Nurmi: Villieläimiä (Kolera, 2016) ja Leijonapatsailla (Otava, 2020)
Miki Liukkonen: Valkoisia runoja (WSOY, 2011) ja Elisabet (WSOY, 2012)
Sanna Karlström: Taivaan mittakaava (Otava, 2004) ja Harry Harlow'n rakkauselämät (Otava, 2009)
Satu Manninen: Sateeseen unohdettu saari (Gummerus, 2007) ja Sydänfilmi (Gummerus, 2009)
Pauli Tapio: Varpuset ja aika (Poesia, 2017)
Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin (WSOY, 2018)
Mikko Räty: Borealia (Tammi, 2022)
2.
90-luvulla syntyneet kollegat kertoivat myös pelanneensa lapsena vastaavanlaisilla pelikoneilla, mutta nuo koneet olivat tosiaan jotakin halpisversioita, joilla ei...
Hei. Aikakauslehtiä voi lainata, uusinta numeroa lukuunottamatta, ja tämä lehti näyttäisi olevan juuri nyt lainassa. On myös mahdollista varata lehden tietty numero jostakin toisesta kirjastosta, jossa se on paikalla.
Näin vältetään logistinen kaaos kirjastojen avautuessa uudelleen. Nyt kun aineistoa ei pysty varaamaan, voi teoksia tallentaa muistilistoille. Lisätietoa täältä: https://kirjtuo1.helmet.fi/screens/e_help_fin.html#muistilistani.
Tästä kuvasta on hankala tunnistaa lajia, eikä asiantuntemukseni ole riittävää. Eskon kuvat -sivuston perusteella kyseessä voisi olla Isorantuli.
Tässä muutama linkki, joiden avulla tunnistusta voi yrittää.
Suomen lajitietokeskus ylläpitää laji.fi –sivustoa, jossa on mm. lajien tunnistuspalvelu. Rekisteröityneet käyttäjät voivat lähettää kuvia palveluun tunnistettavaksi. Sivustolla on myös kuvat 172:sta erilaisesta suomalaisesta hämähäkkilajista. https://laji.fi/theme/identify
Eskon kuvat –sivustosta löytyy toista sataa harrastelijavalokuvaaja Esko Vesasen ikuistamaa kuvaa suomalaisista hämähäkeistä. https://eskonkuvat.kuvat.fi/kuvat/Suomen+h%C3%A4m%C3%A4h%C3%A4kkej%C3%A4.../
Kirjallisuutta suomalaisista hämähäkeistä löytyy...
Kyseessä on katkelma John Donnen runosta The Sun Rising eli Nouseva aurinko. Runon on suomentanut Aki Salmela. Suomennos on julkaistu runouslehti Janon numerossa 1.
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
Nettilehdet keräävät sivustoiltaan käyttäjädataa. Sen hyväksyy, kun sallii kaikki evästeet ennen jutun avaamista.
Dataa käytetään ainakin mainosajien houkutteluun, kenties myös juttujen suuntaamiseen johonkin aihealueeseen. Esim. Läsiväylä kertoo myös painetussa lehdessään, mitkä jutut ovat olleet viikon kiinnostavimmat. https://www.lansivayla.fi/paikalliset/1348355
Millaisia artikkeleita lehdet julkaisevat, riippuu aina lehden linjasta ja aihepiiristä. Kenelle se on suunnattu ja miksi. Jyväskylän yliopiston kielikeskus.
Esim. Aamulehti on avannut journalisminsa perusteita artikkelissaan 3.5.2019
Sibelius ei alun perin tarkoittanut Finlandian (opus 26) hymniosaa laulettavaksi. Hymniin tehtiin kuitenkin alusta asti sanoituksia, eikä Sibelius katsonut voivansa sitä tai teoksen laulamista estää. V. A. Koskenniemi on kirjoittanut nykyään yleisesti käytössä olevat sanat (Oi, Suomi, katso, sinun päiväs’ koittaa). Sibelius hyväksyi myös tämän version ja sen ensiesitys oli 7. joulukuuta 1940. Joel Rundt käänsi Koskenniemen tekstin ruotsiksi (O Finland, se, din morgonljusning randas). Suomenkielinen teksti oli siis ensin. (Tietoa aiheesta: Finlandia-hymni – Wikipedia)
Englanniksi @-merkistä käytetään virallisemmissa yhteyksissä nimityksiä at sign, commercial at, atmark, commercial at sign ja commercial symbol. Epävirallisempina lempiniminä käytetään sanoja snail, arabesque, monkey, curl, cabbage, twiddle, twist, a-twist, strudel, vortex, whorl, whirlpool, cyclone, ape, cat ja rose.
Lisää tietoa @-merkistä löytyy seuraavista osoitteista:
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/20
http://www.worldwidewords.org/articles/whereat.htm
https://www.smithsonianmag.com/science-nature/the-accidental-history-of…
Suomen lainsäädännön perusta on historiallinen, monet säädökset tulevat 1700-luvulta Ruotsiin kuulumisen ajoilta ja osa 1800-luvulta Venäjään kuulumisen ajoilta (joidenkin lakien alussa on vielä Venäjän keisarin suuhun laitettua tekstiä). On vasta meidän aikamme ilmiö, että (kristillisen) Jumalan olemassaolon voi julkisesti kiistää tai sitä epäillä joutumatta syytteeseen. Yleisesti ottaen Suomen laissa ei Jumalasta kovin paljon enää puhuta.
Pääosin Suomen lain viittaukset (kristilliseen) Jumalaan liittyvät luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityissäädöksiin, mutta joissakin laeissa ja asetuksissa tosiaan lähdetään oletuksesta, että "Jumala" on olemassa. Rikoslain 17 luvun 10§ mainitsee Jumalan pilkkaamisen. Virkavalan kaavassa vannotaan...