Postikorttien historiaa ja merkitystä käsitteleviä teoksia on julkaistu paljon. Esimerkiksi Finnasta (https://finna.fi/) löytyy hakusanalla ”postikortti historia” yli 400 tulosta, kun aineistotyypiksi valitsee kirjan. Palvelusta on mahdollista myös katsella vanhoja postikortteja.
Erik Johansonin ja Teuvo Termosen kirjoittamassa teoksessa ”Postikortti Suomessa” (1981) kerrotaan postikortin historiasta ja sen kehitysvaiheista. Kirjan mukaan vanhimmat postikortin kaltaiset kuvitetut tervehdykset ovat noin vuodelta tuhat, jolloin kortit tehtiin papyrus- tai puulevylle. Teollisesti postikortteja alettiin valmistaa 1700-luvulla Ranskassa, ja 1840-luvulla Englannissa alettiin lähettää valokuvapostikortteja. 1840-luvun Englannista ovat...
Etsitty kirja lienee Dave Pelzerin Pimeän poika (Otava, 2003), "kaunistelematon tositarina äitinsä julmasti nöyryyttämän pojan kipeästä kasvusta ehjäksi aikuiseksi".
En ollut enää perheenjäsen missään käytännön mielessä. Äiti oli jopa lakannut käyttämästä nimeäni ja puhui minusta vain poikana. En saanut syödä aterioita perheen kanssa, en leikkiä veljieni kanssa enkä katsoa televisiota. Olin vanki. Koulun jälkeen tein heti kaikki taloustyöt, jotka äiti oli määrännyt minulle. Kun työt oli tehty, menin suoraan kellariin, jossa seisoin, kunnes äiti huusi minut korjaamaan ruokapöydän ja tiskaamaan astiat. Minusta oli tullut äidin orja.
Anni Polvan Tiina-kirjoista uusin on vuonna 1986 ilmestynyt Taitaa olla rakkautta, Tiina. Tämän jälkeen monista Tiina-kirjoista on otettu uusia painoksia ja viime vuosina myös yhteisniteitä. Yhteisniteissä saattaa olla mukana useampikin kirja. Näin esim. teoksessa Tiina ja mummo on mukana kirjat Tiina kesälaitumilla, Tiinalla on hauskaa ja Tiinalle otetaan pikkusisko. Yhteisnide Avulias Tiina koostuu taas kirjoista Tiinalla on hyvä sydän ja Tiina on aina Tiina. Tiina-yhteisniteitä on monia. Varsinaisia uusia Tiina-kirjoja ei ole siis ilmestynyt sitten vuoden 1986.
Messuhalli sijaitsi Uhtualla. Paikasta löytyy kuvia SA-kuva-arkistosta ja Finnasta. Lähteet ja linkitKansa taisteli 10/1984: https://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1984/Kansa_Taisteli_10_1984.pdfSA-kuva-arkisto: http://sa-kuva.fi/Finna.fi: https://finna.fi/Search/Results?lookfor=sotilaskodit+messuhalli&type=Al…
Kyseessä lienee Nukkeäidit-niminen runomuotoinen vuoropuhelu, joka löytyy Saara Heinon kirjasta Alakoululaiset esiintyvät : runoasuisia vuoropuheluja kaikkein pienimmille (Valistus, 1947).
Kysymyksessä on ns. haloilmiö, joka syntyy, kun valo heijastuu ilmakehässä leijuvista jääkiteistä. Haloilmiöistä löytyy runsaasti tietoa Tähtitieteellinen yhdistys Ursan halosivuilta osoitteesta
http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/halot/ sekä teoksesta Minnaert: Maiseman valot ja värit.
Hei,
Kysymäsi tie lienee yhdystie 4001 Viinikanmäki–Koitsanlahti. Kartassa ei kyllä silmiini Viinikanmäkeä sattunut, mutta tuo tiennumero löytyy Parikkalasta n. 10 km etelään ihan kuutostien varresta Koitsanlahden kohdalla. Kyseessä on siis lyhyt tienpätkä. Voi olla, että liikennejärjestelyjen muutos on pudottanut viitan tien varresta. Lisätietoa osannee antaa Kaakkois-Suomen tiepiiri.
Kirjaston henkilökunta hakee varauksia useita kertoja päivässä (tosin nyt sulun aikana tilanne on eri). Voi olla useita syitä, miksi toinen kirja lähtee matkaan nopeammin kuin toinen. Esimerkiksi viikonloppuna henkilökuntaa on vähemmän, jolloin aikaa varausten hakemiselle ei ole niin paljon kuin arkipäivinä. Joskus asiakaspalvelutilanne saattaa keskeyttää varausten haun. Joskus taas varattu kirja ei löydy helposti, vaan sen paikallistamiseen täytyy nähdä vaivaa.
HelMet-alueen kirjastoissa varattu nide siirtyy matkalla-tilaan, kun hakija löytää varauslistalla olevan niteen ja lukee sen tarkoitukseen suunnitellulla puhelimella. Fyysisesti varaukset lähtevät kirjastoista arkisin kerran päivässä.
Kävin läpi kaikki Pasilan kirjaston kokoelmissa olevat paikannimiä ja slangia käsittelevät kirjat, mutta yhdessäkään ei ollut mainintaa 'kalivieteristä'. On hyvin mahdollista, että sana on peräisin jostakin hupailusta tai vastaavasta (esimerkiksi juuri Pekka Lipposen seikkailuista), mutta me emme ikävä kyllä onnistuneet saamaan asiaan selvyyttä.
Aku Ankan taskukirjojen tarinoista ei löydy hakukonetta, mutta luettelo niistä löytyy Aku Ankan verkkosivuilta. Pääset kansikuvaa klikkaamalla katsomaan kunkin taskukirjan sisällön. Tarinoiden lukeminen on maksullista. Mikäli muistat etsimäsi taskukirjan kansikuvan, löydät todennäköisesti tarinan. Ja ehkäpä joku tämän palstan lukijoista tunnistaa, mistä taskukirjasta on kyse.
Linkki: Aku Ankan taskukirjat https://www.akuankka.fi/taskarit
Kälkäjästää tarkoittaa kuljeskelemista. Sanaa esiintyy Kainuun alueen murteessa. Sukunimi Kälkäjä on peräisin talonnimestä. Nimi juontuu mahdollisesti lapin sanasta 'kielga', joka tarkoittaa tasaista jäkäläkangasta.
Lähteet
Suomen murteiden sanakirja, kälkäjästää: https://kaino.kotus.fi/sms/?p=qs-article&sms_id=SMS_7ebc592060a0c1a8101…
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet (2000)
Luultavasti tuolloin on ollut käytössä lääkintöhallituksen hyväksymä ja 1.1.1987 alkaen käyttöön tullut tautiluokitus. Se löytyy digitoituna STM:n hallinnonalan avoimesta julkaisuarkistosta Julkarista ( https://www.julkari.fi/handle/10024/131850 ). Sen mukaan 3018x on Muu tai sekamuotinen persoonallisuushäiriö.
Kirjaa ei löydy helmet-haussa, koska sitä ei ole helmet-kirjastojen kokoelmissa. Muutenkin tämä vuonna 1955 painettu teos on varsin harvinainen, se on saatavissa vain muutamasta kirjastosta, (Lahti, Vaasa, Varastokirjasto). Voit tehdä kaukolainapyynnön omaan kirjastoosi.
Lisäksi kirja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa. SKS:n kirjasto kuuluu Helka-kirjastoihin. Aineistojen lainaamiseen tarvitset Helka-kirjastokortin.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=kymmenen+vuotta+seikkailuje…
https://www.finlit.fi/fi/kirjasto#.YW66vvlByUl
Löytämieni tietojen mukaan ”Farkut” ei ole arabialainen sukunimi.
Perinteiseen arabialaiseen henkilön nimeen kuuluu monta osaa: kutsumanimi, etunimi, etunimi, isännimi ja ns. nisba, joka on asuinpaikkaa tai alkuperää kuvaava adjektiivi. Sukunimet ovat nykyään yleisiä ja pakollisia miltei kaikissa arabimaissa. Egyptissä sukunimen rekisteröiminen ei kuitenkaan ole pakollista ja nimi koostuu etunimestä, isännimestä ja isoisän nimestä. Lapset saavat aina isänsä sukunimen ja kaikissa islamilaisissa maissa Turkkia lukuunottamatta nainen säilyttää oman sukunimensä naimisiin mennessään.
Sukunumi on yleensä adjektiivi ja kuvaa joko asuinpaikka tai alkuperää. Nimessä on aina artikkeli al- ja se päättyy vokaaliin 'i' esim. al-Bukhari (bukharilainen...
Lähteenä on ilmeisesti ilmaus patamusta. Musta pata on merkinnyt mustuuden syvintä astetta. Merkitys on sittemmin laajentunut niin että sana pata on alkanut muistuttaa vahvistavaa partikkelia. Patalaiska on äärimmäisen laiska aivan samoin kuin patamusta on erittäin musta. On arveltu, että padan muuttuminen kielteisesti vahvistavaksi partikkeliksi olisi tapahtunut patajuopon tai pataluhan kautta.
Lähteet:
Parkkinen, Jukka. Aasinsilta ajan hermoilla. WSOY 2005. S. 91.
Nuutinen, Liisa. "Vitivalkoista vaivatta"
Hurtta, Heikki. "Haukkui pataluhaksi"
Metsä ääniä -nimistä runoa ei löytynyt Lauri Pohjanpään kokoelmista. Kollegani kutenkin tunnisti runon. Sen nimi on Metsän puhelu. . Toiseksi viimeinen säkeistö on lähes muistamasi mukainen: vain sanan maailmassa tilalla on kaupungeissa. Runo on Helmet-kirjastoissa ainakin Pohjanpään kokoelmissa Metsän satuja ja Valitut runot. Se löytyy myös tämän blogin sivuilta:
http://laguuni.blogspot.fi/2008/04/metsn-puhelu.html
Wikipedia kertoo hämähäkin suusta näin: "hämähäkkien suu on melko yksinkertainen. Se yhteydessä sijaitsevat koukkuleuat (kelikerit), jotka ovat leukapiikeillä (”myrkkyhampailla”) varustettuja leukaraajoja sekä muutamia ympäröiviä rakenteita. Varsinaista suuaukkoa ympäröi hieno karvoitus, joka suodattaa ruokamassasta kaikki siinä jäljellä olevat kiinteät hiukkaset."
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4m%C3%A4h%C3%A4kit
Tarkempi selvitys hämähäkeistä ja mm. niiden rakenteesta löytyy esim. Reino Pajarren kirjasta Hämikki ja seitsemän seittiä: suomalaisia hämähäkkejä, kuvina ja asioina (2014).
Valtaosassa löytämistämme lähteistä mainitaan, että nimitys "Jack the Ripper" on oletettavasti peräisin yhdestä niistä monista kirjeistä, joita poliisi sai syksyllä 1888 Whitechapelin murhien aikaan. Monia noista kirjeistä pidetään kuitenkin huijauksena, että ne eivät olisi oikean murhaajan käsialaa, vaan sensaationhakuisten toimittajien kynästä. Mutta 'Jack the Ripper' -nimitys oli siis valtaosan lähteistä mukaan käytössä jo murhien aikaan.
Lähteitä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Dear_Boss_letter
http://www.bbcamerica.com/shows/ripper-street/blog/2012/12/the-origin-of-the-name-jack-the-ripper
https://www.casebook.org/intro.html
https://www.historic-uk.com/HistoryUK/HistoryofEngland/Jack-the-Ripper/
Kirjallisuutta aiheesta: ...
Hedelmät ovat aina olleet taiteilijoiden suosikkiaiheita, joten lista voi olla pitkä. Näin alkuun ainakin seuraavat taiteilijat ovat maalanneet muiden aiheiden lisäksi hedelmäasetelmia:
Balthasar van der Ast
Balthus
Caravaggio
Gertrude Metz
Giovanni Stanchi
Jan Davidsz de Heem
Jan Frans van Son
Paul Cézanne
Paul Gauguin
Vincent van Gogh
Willem von Aelst
Lisää voit etsiä esimerkiksi kuvahaulla googlaamalla sanat taidemaalarit ja hedelmäasetelmat tai englanniksi painters ja fruit still life.
Kannattaa myös selailla taidekirjoja, joita voit hakea kirjastosta. Helmet.fi https://www.helmet.fi/fi-FI
Aurinkopaneelin ja litiumioniakun yhdistämistä ohutkalvotekniikalla käsittelevät ainakin nämä tutkimukset:Development towards cell-to-cell monolithic integration of a thin-film solar cell and lithium-ion accumulatorIntegrated Thin-Film Rechargeable Battery on α-Si Thin-Film Solar CellPhotoelectrochemical application of thin-film silicon triple-junction solar cell in batteriesCompatibility study towards monolithic self-charging power unit based on all-solid thin-film solar module and battery
