Aleksi Hihnavaara, Mosku, on haudattu Savukosken kirkko- maahan, portista lähtevän pääkäytävän varrelle. Haudalla on näkyvä muistomerkki. Tieto on saatu Aleksi Hihnavaaran sukulaiselta.
Ilmeisesti kyseinen runo on alun perin ilmestynyt (nimeltä mainitsemattomassa) kaupunginosalehdessä, josta sen on siteerannut poliittiseen pakinaansa Timo Roos Uusi aika -lehdessä, tai ainakin sen verkkosivulla, 11.11.2008. Myös sen mukaan runon tekijä on tuntematon. "Kanamainen hairahdus" kuuluu Roosin siteerauksen mukaan kokonaisuudessaan näin:
”Näin sattui parvessa kanojen/ eräs muuten muiden kaltainen/ oli saanut mainion laulutaidon/ sen parempi ei satakielen aidon/ ja taito tuo aivan yllättäen/ tuli esille piirissä kanalan väen/ kun kuultuaan radion oopperaa/ se alkoi matkia aariaa./ Vaan kukolta tuomion tuikean/ sai esitys aarian huikean/ sillä onhan nyt aivan sopimatonta/ näin että joukossa, jossa on monta/ ja muut vain osaavat...
Kyseessä lienee Yö Kaivopuistossa-niminen kupletti,joka alkaa sanoilla On Helsingissä yks´ huono puol'. Tämän kansansävelmän on sanoittanut Ahti H.Einola ja teksti ja nuotit löytyvät teoksesta Jauhiainen, Lauri: Kuplettimestarit ja mestarikupletit(ISBN 951-757-129-1). Laulu on äänitteenä C-kasetilla nimeltä Kandee mennä kalaan : ja 11 muuta valittua stadin laulua.
Tässä joitakin ompelukirjoja:
- Otavan suuri ompelukirja
- Elliot: Enemmän irti ompelukoneesta
- Knight: Kaikki ompelusta
- Sleigh-Johnson: Helppoja tekstiilitöitä
- Saramäki: Joka tyypin kaavakirja (sisältää kaavoja)
- Saramäki: Joka tyypin kaavakirja 2 (sisältää kaavoja)
- Smith: Ompelun abc
- Knight: Ompele, saumaa, sovita: opi ompelemaan vaatteita
- Singer: Kotiompelijan käsikirja
- Gummeruksen suuri ompelukirja
Mikiä käytetään lempinimenä, mutta myös virallisena etunimenä. Suomessa on viitisensataa henkilöä, joiden nimi on Miki. Pieni osa heistä on naisia. Nimen voidaan ajatella olevan Mikaelin lyhennös tai englanninkielisten Mickeyn tai Mickyn suomalaismuunnelma. Japanissa Miki on naisen nimi ja tarkoittaa kauneuden sukupolvea tai kauneuden puuta.
Lähteet:
Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, 2007.
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/
Nyrkkisääntönä irronneita sivuja ei kannata teipata vaan liimata. Teippiä kannattaa käyttää vain silloin, kun sivu on revennyt. Meillä kirjastossa tulee koko ajan kirjoja, joiden sivut ovat irronneet ja joita joku asiakas on hyvässä tahdossa teipannut. Teippi ei kuitenkaan kestä, ja teipin irrottaminen sivuista liimaamista varten on usein aikamoista tuskaa.
Yksittäiset tai muutamat irronneet sivut kannattaa liimata kirjaan käyttämällä jotakin sopivaa liimaa. Niitä kannattaa katsoa esimerkiksi tavarataloista tai askartelutarvikkeita myyvistä kaupoista. Käytän itse kirjaston kirjojen korjaamisessa RX Original -liimaa, jota saa Clas Ohlsonilta. Se on kätevässä pullossa, josta sitä on helppo annostella liimattavaan kohtaan, joskin liima on...
Esimerkiksi Vapaudenristien ja -mitalien myöntökirjat tilattiin sota-aikana Ab F. Tilgmann Oy:lta Helsingissä. Mannerheimin allekirjoitus oli painettu omistuskirjoihin valmiiksi. Palkitun nimi ja päiväys lisättiin käsin. Talvi- ja jatkosodassa myönnettiin yhteensä 572 981 Vapaudenristiä- ja mitalia, joten myöntökirjojen allekirjoittaminen käsin olisi ollut hyvin työlästä.
Sotamuseolta kerrottiin että heidän kokoelmissaan olevien Mannerheim-ristien, Vapaudenristien ja esimerkiksi Talvisodan muistomitalien myöntökirjojen allekirjoitukset ovat kaikki painettuja.
Mannerheim hyväksyi allekirjoituksellaan päiväkäskyt joissa palkitut listattiin.
Palkitsemisesta ja mitaleista kerrotaan enemmän teoksessa Vapaudenristin ritarikunta : isänmaan...
Tätä on hankala kääntää oikeaksi latinaksi - jota lause ei siis millään muotoa ole - kun ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä sillä halutaan sanoa! Ilmeisesti kuitenkin juuri jotain sellaista kuin "Älä anna paskiaisille periksi". Kysyjän käännösehdotus ei valitettavasti myöskään toimi, alkua lukuunottamatta.
Oikeaoppisen latinan kannalta käännöksen suurin ongelma on sopivan haukkumasanan löytäminen - siis sellaisen, joka vastaisi merkitykseltään ja tyyliltään englannin "bastard"-sanaa. Sana "bastardus" on myöhäislatinaa eikä sitä käytetty haukkumasanana samalla tavoin kuin englannin "bastard" -sanaa. Sen monikko ei olisi "bastardes" vaan "bastardi". Suoraa käännöstä ei siis voi ajatella. Oikean latinan haukkumasanat ovat kaikki...
Kysyjä ei tarkoita viestintäsalaisuutta, koska oletuksena on, että viestin saaja on jo itse viestin avannut. Viestintäsalaisuus ei estä kirjeen julkaisemista, mutta sitä rajoittavat rikoslain 24. luvun Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta kohdat, esimerkiksi pykälä 8: Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, ja pykälä 9: Kunnianloukkaus (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 )
Jos kirje ylittää teoskynnyksen, sitä suojaa tekijänoikeuslaki (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404 ). Tekijänoikeuden suoja loppuu, kun tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Tekijänoikeuslaki ei määrittele tarkemmin suojan kohteeksi pääsevän teoksen käsitettä tai ominaisuuksia.
Jukka Korpelan sivustossa on asiaa...
Kyseessä on Lauri Pohjanpään Ihmisen runo.
Kokonaisuudessaan runo menee seuraavasti:
Ei korkeinta elossa ihmisen
ole onni ja kaipaus onnehen,
sadun lintu on onni - se luonas on,
taas loitolla kuin säde kuutamon,
se katoo käsin koskettain,
se elää unessa vain.
Ei kunnia ole määränpää -
pian laakerit aika himmentää,
ei valta kohtalo korkein lie -
on kyynelin kylvetty vallan tie,
min miekka nosti, sen miekka kaas
alas huipulta kuiluun taas.
On korkeinta elossa ihmisen
työ keväimen, työ luomisen:
unet kutsua parhaat elämään
niille antaen hengen hengestään,
se on korkeinta, mitä uutta loit,
mitä elohon uutta toit!
Mitä annoit käsin avoimin
ja sydämin nuorin ja lämpöisin,
mitä ruokit rakkaudellas,
mitä kielsit omasta onnestas -
sen mukaan vuotes...
Juice Leskinen vapautettiin armeijasta mielenterveydellisistä syistä. Antti Heikkinen kirjoittaa Juice-elämäkerrassaan Risainen elämä asiasta näin: "-- 1974 oli pakko marssia mielenterveystoimistoon hakemaan armeijastavapauttamispapereita. Masennus ei johtunut Juicen mukaan vääristä elämäntavoista -- mutta maailman ahdistavuus teki pahaa." Kirjassa (s. 191) on kuva Leskisen 16. joulukuuta 1974 päivätystä kutsuntatodistuksesta, jonka mukaan hänet on "lääkärintarkastusohjesäännön 300.99 nojalla vapautettu palvelemasta vakinaisessa väessä rauhan aikana ja siirretty nostoväen II luokkaan". Tuohon aikaan käytössä olleen tautiluokituksen mukaan numerotunnus 300.99 merkitsi "luonteen sairaalloisuutta" (persona pathologica).
Raskas Patteristo 12 (Rask. Psto 12) perustettiin jatkosodan aattona kesäkuussa 1941 Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiirin toimesta Messukylässä. Patteristoa ei alistettu heti sodan alusssa millekään divisioonalle, mutta varsin pian se toimi ensin IV Armeijakunnan sekä sittemmin 15. Divisioonan alaisuudessa Karjalan Kannaksen takaisinvaltauksessa sekä myöhemmin asemasodan aikana Kannaksella Raudun pitäjän lähistöllä.
Patteristosta ei ole tiettävästi kirjoitettu minkäänlaista historiikkia. Patteriston sotapäiväkirjoja sekä muita virallisia asiakirjoja säilytetään kuitenkin Kansallisarkistossa Helsingissä, jossa niitä on mahdollista tutkia(www.arkisto.fi). Tämän arkistoaineiston yhteydessä saattaa olla jonkinlaisia nimilistoja.
Kannattaa...
Nimi V. Kulla Lisbeth Salanderin ovessa viitannee Astrid Lindgrenin toisen tunnetun hahmon Peppi Pitkätossun kotitalon nimeen Huvikumpuun. Huvikumpu on ruotsiksi Villa Villekulla.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Villa_Villekulla
Joulutähden pitkään kestävät kirkkaanpunaiset, vaaleanpunaiset, aprikoosinväriset. kermanväriset tai kahden värin marmoroimat "kukat" ovat todellisuudessa suuria suojuslehtiä, jotka ympäröivät kasvin nopeasti lakastuvia, lähes huomaamattomia varsinaisia kellanvihreitä kukkia.
Joulutähti on lyhyenpäivänkasvi, mikä merkitsee sitä, että se alkaa kehittää kukkia vasta ollessaan 14 tuntia vuorokaudesta täydellisessä pimeydessä. Tämä on yksi syy siihen, miksi joulutähteä on vaikea saada uudelleen kukkaan. Kotona hehkulampunkin valo pimeiden tuntien aikana estää nuppujen kehittymisen.
Mikäli joulutähti jätetään jatkamaan kasvuaan viherkasvina kukinnan loputtua ja värillisten ylälehtien pudottua, ei ole välttämättä helppoa saada suojuslehtiä...
Suomen kieli ei ole ainoa kieli, jossa persoonapronominit eivät eriydy sukupuolen mukaan. Tämä on leimallinen piirre myös muille uralilaisille kielille. Suomen tapaan esimerkiksi viron ja unkarin kielissä yksikön 3. persoonassa on vain yksi pronomini.
Sukupuolta erottelematon hän-pronomini löytyy myös turkin kielestä (ja turkkilaisista kielistä ylipäänsäkin), persiasta (farsi), läntisistä malaijilais-polynesialaisista kielistä (esim. indonesia, malaiji ja Filippiinien kansalliskieli tagalog l. pilipino), georgian kielestä (kartveli) ja bengalista. Myös maailman suurin isolaattikieli korea kuului pitkään tähän joukkoon, mutta nykykoreassa "geu" on tätä nykyä maskuliini, ja hän-pronominin feminiininen muoto muodostetaan -nyeo-jälkiliitteen...
Kyseessä voisi olla Viljo Kojon runo Muistoja menneiltä ajoilta, joka ilmestyi alunperin kokoelmassa Sininen pilvi (1920). Runo alkaa sanoin "Me oltiin jätkiä kumpikin"; "Mikko ja minä" löytyvät toisesta säkeistöstä:
Me oltiin jätkiä kumpikin
käsin känsäisin, housuin pihkaisin...
---
Nyt jätkänaskelin lampsittiin
tuhatmarkkaset lompsassa kaupunkiin
syyssontaista maantietä, Mikko ja minä.
Kirjastoilla ei ole tekijänoikeutta. Oikeus lainata laillisesti hankittuja teoskappaleita edelleen perustuu tekijänoikeuslain 19§:ään, jonka perusteella myös yksityinen kansalainen on oikeutettu viemään luetun kirjan divariin tai antamaan sen kaverille lainaksi.
Kirjaston tarjoama maksuton lainausmahdollisuus on sallittu harkiten kansansivistyksellisistä syistä. Kirjastot ostavat jokaisen lainaamansa niteen ja etenkin vähälevikkisten teosten kohdalla sillä on jo sinänsä merkitystä tekijöille.
Tämän lisäksi Suomessa on kaksikin järjestelmää, joiden kautta suoritetaan taloudellista kompensaatiota tekijöille siitä, että heidän teoksiaan on maksutta lainattavana kirjastojen kautta. Vanhempi järjestelmä tunnetaan ns....
Kyllä laulu on tämänhetkisen tietämyksen mukaan todellakin Modest Tabatšnikovin (1913-1977)käsialaa. Laulun alkuperäinen nimi on sen sijaan hiukan epävarma. Monissa venäjänkielisissä lähteissä nimenä on Ах, Одесса, жемчужина у моря eli Ah, Odessa, žemtšužina u morja (suunnilleen Oi Odessa, meren helmi), mutta myös muotoa ilman tuota Ah-alkua näkee (siis pelkästään Žemtšužina u morja). Ilmeisesti Martti Jäppilän suomenkielinen versio (Dallapén ja A. Aimon levytys vuodelta 1962 lienee varhaisin suomenkielinen tulkinta) näyttäisi olevan melko suora käännös alkukielisistä sanoista. - On toki mahdollista, että Tabatšnikov on laulua tehdessään hyödyntänyt jotain perinteistä melodiaa, mutta siitä ei ole tarkempia tietoja.
