Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjassa kerrotaan, että Piia ja sen ruotsinkielinen asu Pia on sisarnimi 1700-luvun Piukselle, latinalaisperäiselle nimelle, jonka merkitys on 'hurskas'. Kansanomaisena Piaa on tavattu myös lyhenteenä nimestä Zenobia, joka taas tarkoittaa suunnilleen 'hän, jolle Zeus on antanut elämän'.
Junnu Vainion sanoittama kappale "viimeisestä karhusta" on nimeltään Ihminen on tehnyt sen. Tämän Hans van Hemertin Elephant song -nimisen sävelmän ovat suomeksi levyttäneet ainakin Tapio Heinonen ja Pasi Kaunisto. Suomenkielinen versio alkaa sanoin "Karhu, melkein viimeinen / kulkee seuraa etsien".
Tapio Heinosen vuonna 1976 tekemä levytys on saatavissa vastikään julkaistulla kokoelma-CD:llä Kaunein aamuisin : kaikki levytykset 1974-1979 (Rocket, 2009). Pasi Kauniston tulkitsemana kappale löytyy CD-muodossa ainakin laulajan albumeilta Parhaat (Finnlevy, 1989) ja Luonnonlapsi (Fazer, 2001) - nämä kaksi lienevät tosin jo loppuunmyytyjä - sekä kokoelmilta Muistojen 70-luku (Valitut Palat, 2002) ja Tupla Finnhits 3 & 4 (Warner, 2003).
Kalevalaseuran vuosikirjassa 45 (1965) kerrotaan Jyväskylän paikannimistä. Tourula oli yksi Jyväskylän alkuperäisistä jakokunnista ja saanut nimensä Touru-nimisestä suvusta. Tourujoki on saanut nimensä vanhan Tourun talon mukaan.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet (2000) kerrotaan, että sukunimet Touru, Tourula, Tourunen saattavat olla samaa perua kuin nimi Toura. Tähän nimeen saattaisi sisältyä skandinaavisen Thor-alkuisen miehennimen mukaelma ja se voisi kertoa skandinaavisista vaikutuksista (Thor, ukkosenjumala).
Kirjallisuudessa erilaisia pultteja kutsutaan yleensä ruuveiksi. Ruuvien avulla kiinnitetään työkappaleita toisiinsa. Merkityksellistä näissä liitoksissa on se, että ne ovat avattavia. Sekä pinnapultti että vaarnaruuvi ovat erikoisruuveja. Kummassakaan ruuvimuodossa ei ole kantaa, ja sekä pinnapultti että vaarnaruuvi ovat kierteytetyt molemmista päistään. Vaarnaruuvissa kuitenkin toiseen kiinnitettävään kappaleeseen tuleva pää on teroitettu, tai viistetty, jotta se estäisi pinnapulttia paremmin sivusuuntaista liikettä. Friedrich Bendixin Metallialan perustyöt (WSOY 1974) -oppikirjassa kerrotaan vaarnaruuvista seuraavasti sivulla 105: "Vaarnaruuveissa on kierreosa kummassakin päässä ja näiden välillä kierteetön osa....
Vuonna 2010 samaan kysymykseen vastattiin näin:
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan hippulat olivat pieniä koriste- tai muita esineitä reessä tai hevoskärryissä. Kovaa ajettaessa sitten hippulat vinkuivat. http://www.kotus.fi
Sanontaa on käsitelty Helsingin Sanomien kysy Kirstiltä palstalta. Kirsti kertoi että Iin ja Kuusamon seudulla hippulat löytyvät miehen jalkojen välistä. Lisäksi hippuloilla on kansan keskuudessa useitakin merkityksiä. Hippulat ovat kenkien nahkaiset nyörit, jotka ovat usein messinkikoristeiset tai solmittu palloiksi. Juostessa ne sitten vinkuvat. Erään tulkinnan mukaan hippulat eli hipulit ovat tossuja. "Menee niin, että hippulat vinkuu." Tulkinta on todennäköisesti satakuntalaista perua. Eräs Kirstin...
Kyseessä on Toivo Vuorelan teos Kansatieteen sanasto (1958). Satulahuovasta aiemmin käytetty nimitys on voilokki. Mainitut käsitteet on selitetty teoksen uudemmassa painoksessa (1964) seuraavasti:
Marhaminta PKarj., PSavo, Pohj., Peräp. riimuun, päitsiin jne. kiinnitettävä hihna t. rautainen riimunvarsi, jolla hevonen sidotaan kiinni LS riimunvarsi.
Voilokki länkien pehmike, -> hamutta; paksu huopamainen villakangas, josta tehdään hevosloimia.
Teos löytyy Akaan kaupunginkirjaston kokoelmista.
Hiivan historiasta tiedetään kyllä. Hiivan käyttö leivonnassa yltää kauas Rooman aikakaudelle, jolloin Galliassa ja Espanjassa tiedetään käytetyn oluen vaahtoa leivän nostatukseen. Nykyhiivan historia alkaa Keski-Euroopasta 1700-luvulta, jolloin leivinhiivaa opittiin tekemään oluen valmistuksen sivutuotteena.
Lue lisää hiivan historiasta teoksesta: Olli Vehviläinen, Hiivan historia. Suomen leivinhiivateollisuuden vaiheet 1885-1970, 1970.
Napit tulivat muotiin 1300-luvulla. Ne auttoivat tekemään vaatteista tyköistuvia. Oletetaan, että nappeja on käytetty varhemminkin arkipukimissa, mutta tähän aikaan nappeja alettiin käyttää vaatteissa runsaasti ja niistä tuli vaurauden sekä arvokkuuden merkkejä.
Kirjoitetaan, että napin paikka vakiintui vasta 1800-luvulla. Muotikirjoissa, joita selasin, kiinnitin huomiota siihen, että jo varhaisessa vaiheessa useissa kuvissa tuo suunta liepeissä on ollut naisilla päinvastainen kuin miehillä.
Siitä ei ole varmaa tietoa, miksi miesten ja naisten paidoissa napit ovat vastakkaisilla puolilla: miesten paidassa ja takissa oikealla ja napinreiät vasemmalla, naisten päinvastoin. Oletetaan, että miesten napitus liittyy oikean käden käyttöön ja...
Ihaan surullisuutta ruotii valaisevasti John Tyerman Williams kirjansa Nalle Puh ja psykologit (WSOY, 2000) luvussa Ihaan kliininen depressio. Williamsin seikkaperäinen psykologinen analyysi kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Hänen esittämiensä huomioiden joukosta löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia syitä aasin alavireiseen mielialaan:
" -- saamme lukea, että hän ajatteli 'surullisena'. Kaikki hänen surulliset ajatuksensa olivat kysymyksiä. Vastauksia hän ei harkitse lainkaan. Se, että mieli on tulvillaan vastaamattomia kysymyksiä on jo sinänsä syvästi masentava tilanne. Kun tutkimme Ihaan kysymyksiä huomaamme, että ne on muotoiltu niin epämääräisesti, ettei niihin voi mitenkään vastata. - Toisin sanoen Ihaa masentaa itsensä väärillä...
Boccaccion novelli Metsästyshaukka on Decameronen viidennen päivän yhdeksäs kertomus. Novelli on myös teoksissa Hyvää yötä 1 (1934) sekä Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 1 (1972).
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1947 Suomessa syntyi elävänä yhteensä 108168 lasta. Tätä lukua ei sen jälkeen ole ylitetty. Lähimmäksi pääsevät vuosi 1948 (107759), 1946 (106075) ja 1949 (103515).
Vertailun vuoksi: 2000-luvulla vuotuinen syntyvyys on vaihdellut välillä 55555-60980.
Tilastoja löytyy Tilastokeskuksen sivuilta osoitteesta http://www.stat.fi/index.html.
”Suomen kielen perussanakirja” (2. osa; Valtion painatuskeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo, että sanan ”rahkeet” merkitys on ’aisoja länkiin yhdistävät valjaiden hihnat’. Kuvainnollisessa mielessä ja nykykielessä rahkeilla viitataan taitoihin, voimiin, voimavaroihin tai vastaaviin, joiden avulla voidaan tehdä jotakin. Jos sellaista ei ole tarpeeksi, sanotaan, etteivät rahkeet riitä eli johonkin ei pystytä.
Suunna tarkoittanee isoäitiä. Kaakkois-Suomessa termistä on kuultu versiot suuma ja suuna. Eeva Haaviston kirjassa Sata kansanomaista kuviokudinmallia on yksi malleista nimeltään suunankirjat ja kotkalainen kollegani kertoi, että silloin hänen äitinsä (jonka sukua on kotoisin mm. Haapasaaresta ja Vehkalahden suunnalta) selitti sen tarkoittavan isoäitiä, suurnannaa/suurmammaa.
Kaari Utrio itse vastaa, että "Sana suunna tarkoittaa isoäitiä, mummoa. Oma isoäitini käytti sanaa omasta isoäidistään. Minulla on lapsesta lähtien ollut sellainen käsitys, että sana kuuluu itäisen Suomenlahden rannikon - Virolahden, Vehkalahden - kansankieleen, eräänlainen hellittelysana."
Suomen kielen perussanakirjan, (osa I. 1990, julkaisija Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) mukaan kirkua taipuu seuraavasti: minä kirun, sinä kirut, hän kirkuu, me kirumme, te kirutte, he kirkuvat.
Kun vielä elävien ihmisten sukututkimustietoja siirretään avoimeen internet-verkkoon, kyseessä on henkilötietojen sähköinen luovuttaminen, jolloin henkilötietolain ja julkisuuslain perustella jokaiselta ao. henkilöltä olisi pyrittävä pyytämään suostumus tietojensa internet-julkaisulle.
Vaikka tiedot olisi jo aiemmin julkaistu sukukirjassa, avoimessa verkkoympäristössä tietojen voisi katsoa olevan laajemmin saatavilla ja niiden käyttö huonommin hallittavissa kuin usein vain pienenä painoksena oman suvun jäsenille julkaistun sukukirjan kautta, joten ao. ihmisillä saattaisi olla erilaisia toiveita sukutietojensa kirja- ja internet-julkaisua koskien.
Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan:
"Jos esimerkiksi jokin yhdistys julkaisee...
Aki Kaurismäen Le Havre -elokuvan lopputekstien aikana soiva kappale on nimeltään "Matelot" (Brown - Gibson - Johnson - Mallett) ja sen esittää The Renegades.
Suomeksi kappale tunnetaan nimellä "Yksinäinen merimies".
Kappale on kuultavissa lukuisilta äänitteiltä. Lainattavat äänitteet löytyvät HelMet-verkkokirjaston haulla helposti kappaleen nimellä.
Lähteet:
http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1511500
http://areena.yle.fi/tv
https://finna.fi
Kyseessä on Zacharias Topeliuksen opettavainen satu nimeltään Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Siinä perheen vanhemmat soimaavat isoisää, joka vapinaltaan läikyttää ruokaansa, ja lopulta asettavat hänet syömään nurkkaan puupurtilon kanssa. Perheen nelivuotias poika vuoleskelee puupalikkaa, ja vanhempien tiedusteltua mainitsee siitä tulevan purtilon. Eikä suinkaan porsaalle, vaan isälle ja äidille, jotka vanhoiksi tultuaan pääsevät siitä syömään nurkkaan, kuten isoisäkin. Tämä saa vanhemmat tajuamaan oman kiittämättömyytensä ja kovasydämisyytensä. Seuraa anteeksipyyntö isoisältä ja lupaus kunniasijasta perheen ruokapöydässä. Sadun lopussa muistutetaan neljännen käskyn merkityksestä. Sama aihe esiintyy myös Grimmin sadussa Vanha vaari ja...
