Napit tulivat muotiin 1300-luvulla. Ne auttoivat tekemään vaatteista tyköistuvia. Oletetaan, että nappeja on käytetty varhemminkin arkipukimissa, mutta tähän aikaan nappeja alettiin käyttää vaatteissa runsaasti ja niistä tuli vaurauden sekä arvokkuuden merkkejä.
Kirjoitetaan, että napin paikka vakiintui vasta 1800-luvulla. Muotikirjoissa, joita selasin, kiinnitin huomiota siihen, että jo varhaisessa vaiheessa useissa kuvissa tuo suunta liepeissä on ollut naisilla päinvastainen kuin miehillä.
Siitä ei ole varmaa tietoa, miksi miesten ja naisten paidoissa napit ovat vastakkaisilla puolilla: miesten paidassa ja takissa oikealla ja napinreiät vasemmalla, naisten päinvastoin. Oletetaan, että miesten napitus liittyy oikean käden käyttöön ja...
Suunna tarkoittanee isoäitiä. Kaakkois-Suomessa termistä on kuultu versiot suuma ja suuna. Eeva Haaviston kirjassa Sata kansanomaista kuviokudinmallia on yksi malleista nimeltään suunankirjat ja kotkalainen kollegani kertoi, että silloin hänen äitinsä (jonka sukua on kotoisin mm. Haapasaaresta ja Vehkalahden suunnalta) selitti sen tarkoittavan isoäitiä, suurnannaa/suurmammaa.
Kaari Utrio itse vastaa, että "Sana suunna tarkoittaa isoäitiä, mummoa. Oma isoäitini käytti sanaa omasta isoäidistään. Minulla on lapsesta lähtien ollut sellainen käsitys, että sana kuuluu itäisen Suomenlahden rannikon - Virolahden, Vehkalahden - kansankieleen, eräänlainen hellittelysana."
Junnu Vainion sanoittama kappale "viimeisestä karhusta" on nimeltään Ihminen on tehnyt sen. Tämän Hans van Hemertin Elephant song -nimisen sävelmän ovat suomeksi levyttäneet ainakin Tapio Heinonen ja Pasi Kaunisto. Suomenkielinen versio alkaa sanoin "Karhu, melkein viimeinen / kulkee seuraa etsien".
Tapio Heinosen vuonna 1976 tekemä levytys on saatavissa vastikään julkaistulla kokoelma-CD:llä Kaunein aamuisin : kaikki levytykset 1974-1979 (Rocket, 2009). Pasi Kauniston tulkitsemana kappale löytyy CD-muodossa ainakin laulajan albumeilta Parhaat (Finnlevy, 1989) ja Luonnonlapsi (Fazer, 2001) - nämä kaksi lienevät tosin jo loppuunmyytyjä - sekä kokoelmilta Muistojen 70-luku (Valitut Palat, 2002) ja Tupla Finnhits 3 & 4 (Warner, 2003).
Hiivan historiasta tiedetään kyllä. Hiivan käyttö leivonnassa yltää kauas Rooman aikakaudelle, jolloin Galliassa ja Espanjassa tiedetään käytetyn oluen vaahtoa leivän nostatukseen. Nykyhiivan historia alkaa Keski-Euroopasta 1700-luvulta, jolloin leivinhiivaa opittiin tekemään oluen valmistuksen sivutuotteena.
Lue lisää hiivan historiasta teoksesta: Olli Vehviläinen, Hiivan historia. Suomen leivinhiivateollisuuden vaiheet 1885-1970, 1970.
Länsiliittoutuneiden haltuun jäi toisen maailmansodan päättyessä yli viisi miljoonaa saksalaista sotavankia. Tietoista politiikkaa sotavankien tuhoamiseksi ei länsivalloilla ollut. Syyskuuhun 1945 sotavankeja säilytettiin väliaikaisilla Rheinwiesenlager –siirtoleireillä. Siirtoleireiltä sotavangit joko vapautettiin tai siirrettiin jälleenrakennus- ja maataloustöihin esimerkiksi Ranskaan, Hollantiin, Belgiaan ja Iso-Britanniaan. Viimeiset vangit vapautettiin vuonna 1949.
Arviot menehtyneiden saksalaisten sotavankien määrästä vaihtelevat, koska siirtoleirien osalta tilastot ovat puutteellisia. Sotavankien kohtaloa sodan jälkeen selvittäneen Maschken komission raportin (1974) mukaan n. 5000 saksalaista sotavankia menehtyi yhdysvaltalaisten...
Keski-Suomen museon julkaisusarjassa Keski-Suomi : Keski-Suomen museoyhdistyksen julkaisuja 19 (1992), s. 172-209, on ilmestynyt Auli Jämsäsen kirjoittama artikkeli ”Arkkitehti Yrjö Blomstedt Keski-Suomessa”.
Keski-Suomen museossa on myös vuonna 1982 järjestetty näyttely arkkitehti Yrjö Blomstedtin elämästä ja toiminnasta. Näyttelyyn liittyy julkaisu ”Kansallisromantikon elämäntyö”, joka on julkaistu Keski-Suomen museon monistesarjassa 4/82.
Blomstedin Jyväskylän ajasta kertoo teos:
”Työ miehen kunnia : arkkitehti Yrjö Blomstedt Jyväskylän seminaarin lehtorina vuosina 1898-1912” / [toim. Pirjo Vuorinen]. Jyväskylä, 1996.
Taustatietoa arkkitehti Yrjö Blomstedtista voi hakea myös Suomen kansallisbiografiasta
www.kansallisbiografia.fi...
Kyseessä ei liene mikään kovin yleinen sanonta, sillä Internetistä löytyy vain joitakin osumia, eikä mikään tutkimistani fraasisanakirjoista tunnista sitä. Sen sijaan sanonta esiintyy muodossa ”Pietari Pekan poika varasti vangilta voita, meni saksan saunaan, pani säkin naulaan, voi suli säkkiin” Teuvo Pakkalan romaanissa ”Oulua soutamassa” (1885), joka löytyy digitoituna Gutenberg-projektista osoitteesta http://www.gutenberg.org/ebooks/14570. Sanonta saattaisi siis olla peräisin Pakkalan teoksesta, joskin mahdollista on sekin, että se on elänyt kansan suussa jo aikaisemmin ja että Pakkala on hyödyntänyt sitä.
Jos sanonnalla on ollut joku todellinen alkuperä, se lienee häipynyt historian hämärään. Se saattaa hyvin olla pelkkä rallatus tai...
Kaalintaimet voi olla syytä pitää tiiviisti hallaharson alla heinäkuun puoliväliin asti. Viereen kannattaa istuttaa tuhohyönteisiä karkottavaa samettikukkaa. https://puutarhakasvatus.fi/kasvien-hoito-ohjeet/
Ötökkätieto -sivustolla kerrotaan, että kaaliperhosen uusi sukupolvi lähtee lentoon heinäkuun lopulla. Toukat voi poistaa käsin. https://www.otokkatieto.fi/species?id=211
Kaaliperhosta voidaan torjua puutarhassa monin eri tavoin. Vinkkejä löytyy esim. https://yle.fi/uutiset/3-6649785 tai http://www.yrttitarha.fi/tietopankki/abc/kassuo.html
Kirjoja:
Kasvi, Arno: Arnon keittiökasvit
Jukarainen, Kati: Keittiöpuutarha - siemenestä lautaselle
...
Ainakin teoksessa
Isotaito 1. - Otava, 1977
löytyy ohje artikkelista 'Joulukoristeet' sivulta 314
Sama ohje löytyy myös kirjasta: Joulukoristeet, kynttilät(1982)
Potter-kirjoissa valtaosa tavallisista ihmisistä eli jästeistä ei tiedä mitään velhoista, noidista ja taikuudesta, mutta selvästikin osa on - mainitsemistasi syistä - niistä tietoinen. Näyttää siis siltä, että ne jästit, joiden lähipiiriin kuuluu taikaväkeä, on ikään kuin vihitty salaisuuteen. Ilmeisesti he ovat myös säilyttäneet tiedon varsin hyvin. Ehkäpä ne jästit, joiden läheistä asia koskettaa, ovat erittäin motivoituneita suojelemaan salaisuutta. Voi myös olla, että vanhemmat, joiden lapsi paljastuu noidaksi tai velhoksi, pelkäävät tälle koituvan ongelmia, jos tieto leviää. Toinen kysymys on, uskoisiko heitä kukaan, jos he yrittäisivät kertoa taikamaailmasta.
Hagrid-puolijättiläisen vanhempien suhteen yksityiskohdista kirjoissa ei...
Kehveli-sanaa käytetään Kotimaisten kielten keskuksen sanakirjan mukaan lievänä kirosanana: peijakas, perhana, turkanen, halvattu, ryökäle.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kehveli?searchMode=all
Kotuksen sanakirjatoimittaja Kirsti Aapala käsittelee kehveli-sanaa artikkelissaan. Hänen mukaansa kehveli voi tarkoittaa myös lurjusta tai heittiötä ja toisaalta Pohjois-Suomessa osaamatonta ja saamatonta.
https://www.kotus.fi/sanakirjat/suomen_murteiden_sanakirja/ajankohtaist…
Kirjaston sarjakuvatuntija ehdotti seikkailua nimeltä Mustan kristallin metsästys. Se on julkaistu Aku Ankan taskukirjan numerossa 280 vuonna 2003.Juonta on kuvailtu näin:
Aku, Mikki ja Hessu pelaavat Tyrmiä ja tyranneja -roolipeliä; Aukusti-ritarin, Mikael-seikkailijan ja Hesuvius-velhon seikkailu keskiajan Mustaa kristallia etsimässä sujuu noppaa heittämällä ja välillä tosielämän suuremmissa kolhuissa poukkoillessa.
Etsitty runo on Valto Saran kirjoittama Taivaan portti. Se ilmestyi alunperin Saran kokoelmassa Laulu Kannakselle (WSOY, 1941). Tämän lisäksi runo on mukana antologiassa Kimalteleva tomu : valikoima suomalaista uskonnollista runoutta (Gummerus, 1962) ja ensimmäisessä Tämän runon haluaisin kuulla -kirjassa (Tammi, 1978).
Minna Canthin teoksia on käännetty ainakin ruotsiksi, englanniksi, saksksi, ranskaksi, venäjäksi ja turkiksi.
Projekti Gutenbergin suomalaisilta sivuilta löytyy vain yksi käännös.
Canth kun kirjoitti sekä suomeksi että ruotsiksi.
http://www.gutenberg.org/browse/authors/c
Tiedossa olevia käännösten käsikirjoituksia
The Workman's Wife (Työmiehen vaimo). Amerikansuomalainen Hilja Karvonen käänsi teoksen vuonna 1987 Reunion of Sisters -symposiumin julkaisua varten. Hanke ei toteutunut. Yksi kappale käännöstä on Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistyksen hallussa.
Sylvi, Agnes & muita Minna Canthin novelleja. Ranskalainen opettaja Gilles Bredeloup on kääntänyt teokset ranskaksi vuosina 1995-97. Käännökset ovat kääntäjän hallussa...
Lauantain toivotut levyt on tosiaan Suomen vanhin edelleen jatkuva radio-ohjelma. Se on soinut vuodesta 1935 (Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/01/08/kuuntelijoiden-aanilevytoiveet-ovat-soineet-radiossa-jo-vuodesta-1935). Maailmalta löytyy myös sitä vanhempia ohjelmia kuten BBC:n Shipping Forecast.
Shipping forecast siirtyi lennättimeltä radio-ohjelmaksi BBC:lle vuonna 1924. Tosin aivan jatkuvasti tätäkään ohjelmaa ei ole lähetetty, sillä sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana ohjelma oli tauolla. Tästä Country Life:n artikkelista voit lukea aiheesta lisää https://www.countrylife.co.uk/out-and-about/theatre-film-music/150-years-of-the-shipping-forecast-164334.
Vuonna 1925 aloitti toimintansa...
Kyllä miljoona kirjaa on paljon, vaikka monissa isoissa kirjastoissa maailmalla puhutaan toki paljon suuremmistakin kokoelmista. Qatarissa on noin 2,5 miljoonaa asukasta eli alle puolet siitä mitä Suomessa varsin pienellä alueella. Kysyjän mainitsemassa Turun pääkirjastossa oli vuonna 2017 noin 900 000 nidettä, joista kirjoja oli 730 000 kappaletta eli siis suhteellisen lähellä Qatarin lukuja oltiin Turussa. Toisaalta Qatarissa luku koski kansalliskirjaston kokoelmaa, joka on toki eri asia kuin yleinen kirjasto. Suomessa Kansalliskirjastossa on yli 3,5 miljoonaa teosta. Helsingin kaupunginkirjastossa on yli 1,5 miljoonaa kirjaa ja jos mukaan otetaan samassa kirjastojärjestelmässä olevat Espoo, Vantaa ja Kauniainen, yhteinen lukumäärä on jo...
Kirjan
Sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala. - Uud.laitos, 2000.
mukaan 'rainiolla' on mainitsemanne 'hylätyn peltomaan' ohella merkityksiä 'raivattu alue' (Hartola, Lappee), 'raunio, kivikasa' (Kuopio). Tilannimenä Rainio tunnetaan mm. Ylä-Satakunnasta, Hämeestä, Itä-Uudeltamaalta ja Etelä-Karjalasta ja tämä onkin monen sukunimen alkuperä. Suomalaistamisen myötä tämän nimen ovat ottaneet mm. Nygren (Turku 1902), Johansson (Helsinki 1899, 1901), Andrejeff (Joensuu 1902), Roos (Pori 1906), Fabrell (Kiikala), Lilius (Laukaa ja Saarijärvi 1906).
Kielteisellä suhtautumisella itsetyydytykseen on länsimaissa pitkät perinteet. Kirkko on tuominnut sen synniksi ainakin keskiajalta lähtien, mikä liittyi laajempaan seksuaalisuutta säätelevään oppiin: hyväksyttävää oli vain avioliitossa tapahtuva, lisääntymiseen tähtäävä seksi.
Käsitys itsetyydytyksen terveysvaikutuksista on sen sijaan uudempaa perua. Kirjassaan Masturboimisen ylistys psykiatri ja antropologi Philippe Brenot jäljittää sen 1700-luvulle. Sveitsiläinen lääkäri Samuel Tissot julkaisi vuonna 1758 laajaa huomiota herättäneen kirjan "Masturbaation aiheuttamista sairauksista", ja vastaavia teoksia ilmestyi muissakin Euroopan maissa. Taustalla Brenot näkee kohun, joka syntyi, kun siittiöiden olemassaolo havaittiin vuonna 1677....
