Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanaa jalkavaimo käytetään "joissakin moniavioisuuden sallivissa kulttuureissa virallisten vaimojen lisäksi olevista vaimoista". Jos tulkitsen oikein, etymologisen sanakirjan mukaan jalkavaimo-sana esiintyi kirjallisena tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1637 ilmestyneessä Eric Schroderuksen Latinalais-saksalais-ruotsalais-suomalaisessa tulkkisanakirjassa. Etymologisessa sanakirjassa pohditaan sanan yhteyttä mordvan kielen sanaan jalga, jonka merkitys on ystävä, ystävätär, kumppani. Toisaalta esitetään, että kyseessä on mahdollisesti kuitenkin jalkaa tarkoittava etuliite ja verrataan Lönnrotin sanakirjan lisävihosta löytyvään fraasiin "tehdä lapsi jalalta" eli avioliiton ulkopuolella. Jalka-sana tässä...
David Ewing Duncan kertoo kirjassaan Kalenteri (1999) s. 79, että vuorokauden jako 24 yhtä pitkään aikayksikköön on mesopotamialainen keksintö, mutta syy järjestelmään on kadonnut. Kirjoittaja arvelee, että vuorokauden jakaminen kahteen 12-tuntiseen jaksoon on saattanut liittyä siihen, että se vastaa 12 eläinradan merkkiä astrologiassa, joka tuolloin oli tärkeä ala. Toinen mahdollinen syy kirjoittajan mielestä voisi olla se, että mesopotamialaisen numerojärjestelmän perusluku 6 menee tasan 24:ään ja että myös babylonialaisen ympyrän 360 astetta on jaollinen 24:llä. Se taas perustuu taivaankannen mittaamiseen; yksi tunti taivaalla vastaa 15 astetta nykyisissä mittayksiköissä. Viimeksimainittu tieto on Heikki Ojan teoksessa Aikakirja -(1999...
Runon Kuva on kirjoittanut Paavo Cajander. Se julkaistiin ensimmäisen kerran Kaikuja Hämeestä -albumissa vuonna 1878. Runo sisältyy myös vuonna 1914 ilmestyneeseen Cajander-kokoelmaan Runoelmia. Sittemmin yhä äitienpäivärunona suosittu Kuva on ollut mukana useassa runoantologiassa, joista esimerkkeinä mainittakoon Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi, 1978), Juhla on runojen aikaa (Karisto, 1980), Suomalainen omakuva (Otava, 1991), Äideistä parhain (Otava, 2001) ja Tämän runon haluaisin kuulla : kaikkien aikojen rakastetuimmat (Tammi, 2014).
Palveluun tulee jonkin verran selkeitä häiriköintiviestejä, joihin ei vastata, vaan ne poistetaan saman tien. Joihinkin kysymyksiin vastataan vain ei-julkisesti, usein kysyjän omasta pyynnöstä. Lähtökohtana on kuitenkin se, että mitkään aiheet sinänsä eivät ole "sopimattomia" tai "kiellettyjä", vaikka palvelussa ollaan hyvin varovaisia esimerkiksi vastattaessa lääketieteellisiin tai juridisiin kysymyksiin. Yksilön intimiteettisuojaa varjellaan myös tiukasti, eikä palvelun kautta anneta sellaisia yhteystietoja, jotka eivät ole julkisesti muutenkin saatavilla.
Mutta muuten mihin tahansa asiallisesti esitettyihin kysymyksiin pyritään vastaamaan. Vaikka kysymys olisi sen laatuinen, ettei siihen ole olemassa ns. fakta-vastausta (...
Tietoa koulukirjastoista voit hakea monellakin tavalla:
* Oulun kaupunginkirjaston aineistotietokannasta kannattaa kokeilla hakua asiasanalla "koulukirjastot" tahi yhdistämällä sanat "koulu" ja "kirjastot". Tällä haulla saat parikymmentä viitettä. Kannattaa tutkia myös yleisemmin suomalaisiin kirjastohistoriaan liittyviä kirjoja, koulukirjastojen ja yleisten kirjastojen polut ovat kohdanneet useinkin.
* Kotimaisten lehtien artikkelitietokannasta Aleksista asiasanalla " koulukirjasto" kokeilemalla löytyy 57 viitettä. Aleksia voit käyttää Oulussa kaikissa kaupunginkirjaston toimipisteissä.
* Kansallisbibliografia Fennica antaa samalla haulla lähes 60 teosta.
* kotimaisten artikkeleiden viitetietokanta ARTO ja tieteellisten kirjastojen...
Sanonta on tullut englannin kieleen Japanista. Shintolaisen pyhätön porttiin on 1600-luvulla kaiverrettu kuva kolmesta viisaasta apinasta, joista yksi on peittänyt silmänsä, yksi korvansa ja yksi suunsa. Niiden japaninkieliset nimet Mizaru, Kikazaru ja Iwazaru merkitsevät juuri "ei näe", "ei kuule" ja "ei puhu". Tämän symbolin kautta sanonta on ilmeisesti levinnyt tullut yleiseen käyttöön englannin kielessä 1900-luvun alussa.
Itse sanonta on ollut kauan käytössä ympäri Aasiaa. Sen uskotaan syntyneen Kiinassa ehkä 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua ja perustuvan Kungfutsen lausahdukseen. Toisten teorioiden mukaan se olisi peräisin muinaisesta Egyptistä. Sanonnan mukaan ihmisen tulee pidättäytyä katsomasta...
Tuomas Anhavan suomentamana kysymyksen William Blake -sitaatti kuuluu seuraavasti: "Jos mieltämisen portit puhdistettaisiin, kaikki ilmenisi ihmiselle sellaisena kuin on, loputtomana."
Kysymänne runoilijan teosten suomennoksista on kysytty palvelusta aiemminkin, tässä syyskuussa 2012 annettu vastaus:
Vaikka Karin Boyelta ei ole julkaistu omaa kokoelmaa suomeksi, hänen yksittäisiä runojaan on kyllä käännetty. Niitä voi löytää luettavakseen esimerkiksi seuraavista antologioista:
- Kevätsade : valikoima ruotsalaista lyriikkaa
- Kutsut minua nimeltä : uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa
- Lähteenkirkas hiljaisuus : uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa
- Maailman runosydän
- Parantava runo
- Rakkausrunoja : valikoima maailmankirjallisuudesta
- Runon portilla : ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia runoja
- Suurempi kuin sydämeni : uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa
- Tuhat laulujen vuotta : valikoima...
Amppeli on lainasana ruotsin sanasta ampel, joka on taas lainattu saksan kielestä. Saksan Ampel juontuu latinan sanasta ampulla. Ampulla tarkoittaa alun perin pyöreämuotoista, pullomaista astiaa, jossa on säilytetty esim. voiteita tai nesteitä.
Suomessa sana amppeli on tullut käyttöön 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Amppeli on alkujaan tarkoittanut sekä riippuvaa kattolamppua että riippuvaa astiaa.
(Lähde: Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, 2004)
Vuonna 1776 päätetyn ja 1777 voimaan tulleen rahanuudistuksen jälkeen Ruotsin päärahaksi tuli riikintaaleri, joka jakautui 48 killinkiin (skilling) ja killinki puolestaan 12 Suomessa yleensä äyriksi kutsuttuun "runstykkiin" (runstyck). Ensimmäiset varsinaiset killinkiarvoiset kuparirahat lyötiin vuonna 1802, vasta neljännesvuosisadan kuluttua rahanuudistuksesta. Osa niistä valmistettiin leimaamalla entisiä 2 ja 1 äyrin lantteja killingeiksi ja puoliksi killingeiksi. Pienimpiä killinkiarvoisia kolikoita käytettiin lähinnä vaihtorahoina, suurta ostovoimaa niillä ei ollut. Jonkinlaisen mielikuvan kolikon arvosta antanee silmiini osunut tieto, jonka mukaan 1700-luvun lopulla riikintaalerilla sai ostettua neljä paria villasukkia, eli yhden...
Selasin "Suomalainen Elokuvamusiikki" (Artie Music) -levysarjan (9 osaa) kappalelistoja. Sieltä löytyi Leif Wagerin, Tauno Palon ja Ansa Ikosen lisäksi ainakin Siiri Angerkoski, Mirjami Kuosmanen ja Ossi Elstelä. Muitakin laulavia näyttelijöitä varmasti on, mutta nämä nimet löytyivät nopealla selaamisella.
https://www.discogs.com/label/1730497-Suomalainen-Elokuvamusiikki
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Ssuomalainen%20elokuvamusii…
Puhe on kirjassa Hiltunen, Juha: Päällikkö Seattle, hänen aikansa ja puheensa (1992) sekä YK-tiedotteessa 2/1991. Hiltusen kirjan saatavuuden voi tarkistaa Web-Origosta http://weborigo.pori.fi.
Etsitty novellikokoelma on Frederick Forsythin Tunnollinen tappaja (Otava, 1982). Palkkamurhaajatarina on kokoelman niminovelli, Mauritiukselle sijoittuvan kalastuskertomuksen nimi on Keisari.
Teoriassa kutitukseen voi kuolla. Voimakas naurureaktio voi puhkaista aivoverisuonen. Kutittamista on käytetty kidutusmenetelmänä. https://fi.xcv.wiki/wiki/Tickle_torture
https://www.healthline.com/health/can-you-die-from-laughing
Iltalehti on koonnut artikkeliinsa 30.12.2013 12 faktaa kutiamisesta. https://www.iltalehti.fi/terveys/a/2013123017882897
Lisa Lombardi kertoo artikkelissaan, että kutiaminen vähenee, jos olet vihainen tai surullinen. Tunnetila siis vaikuttaa kutiamiseen, samoin kuin kosketusherkkyys. https://www.thehealthy.com/bodies/why-some-people-are-ticklish/
Itseään ei myöskään voi kutittaa, sillä aivot huomaavat "huijauksen" Omasta kosketuksesta puuttuu yllätys. https://www.voice.fi/...
A.G. Novikovista oli vaikea löytää henkilötietoja hakuteoksistamme. Internetistä löytyi muutamia mainintoja, esimerkiksi filateliasivuilta - hänen kunniakseen on julkaistu postimerkki v. 1986. Venäjänkielisessä tietosanakirjassa Sovetski entsiklopeditseski slovar (1987) oli tällaisia tietoja:
Venäläinen säveltäjä Anatoli Grigorjevits Novikov syntyi v. 1896 ja kuoli 23. syyskuuta 1984. Hän oli Neuvostoliiton kansantaiteilija (1970), sosialistisen työn sankari (1976), kommunistisen puolueen jäsen (vuodesta 1952) ja Yleisvenäläisen kuoroliiton (tms.) puheenjohtaja vuodesta 1958.
Suomessa on levytetty ainakin hänen kappaleensa Demokraattisen nuorison maailmanliiton (DNML:n) marssi, Mili abid tegihe, Tumma moldavialaistyttö, Tumma tyttö....
Yhteyttäessään kasvit muuttavat hiilidioksidia ja vettä auringon säteilyenergian avulla sokeriksi ja hapeksi. Omassa soluhengityksessään kasvi tarvitsee kuitenkin happea. Sen avulla sokerista vapautuu energiaan kasvin omaan aineenvaihduntaan, kasvuun ja liikkeisiin. Kasvien hapenkulutus on kuitenkin paljon pienempää kuin tuotto.
Lähteet:
Ruokatieto: https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta…
Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvit
Hei,
runo Marja-Elina löytyy mm. Valistuksen julkaisemasta Dagmar Kemilän ja Paavo Kuosmasen aapisesta Luen ja kerron : alakansakoulun luku- ja puheaapinen (7. painos, 1956). Hakemistossa tekijäksi on mainittu Aune Laaksi.
Suhtautuminen lähisukulaisten välisiin liittoihin on ollut historian aikana vaihtelevaa. Joissakin uskonnoissa lähisukulaisten välisiä liittoja on suvaittu, kuten varhaisessa juutalaisuudessa, buddhalaisuudessa ja zarathustralaisuudessa. Esimerkiksi ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan (1. Moos. 20:12) Abraham meni naimisiin sisarpuolensa Saaran kanssa. Joissakin uskonnoissa tällaiset liitot ovat taas olleet kiellettyjä.
Ilmeisesti jo varhaiset ihmiset tunnistivat sisäsiittoisuuden vaarat. On olemassa jonkinlaista todistusnäyttöä siitä, että varhaiset ihmiset pyrkivät välttämään lähisukulaisen kanssa pariutumista.
https://www.cam.ac.uk/research/news/prehistoric-humans-are-likely-to-have-formed-mating-networks-to-avoid-inbreeding...
Näyttäisi tosiaan siltä, että Tauben lauluja on hyvin huonosti saatavilla suomeksi. ”Nocturne” löytyy suomennettuna ”Suuren toivelaulukirjan” osasta 6 (s. 118) Pertti Reposen suomennoksena, joskin suomennos taitaa olla vain osa alkuperäisestä ruotsinkielisestä laulusta.
Etsin kappaleita Viola-tietokannasta selaamalla läpi kaikki Tauben sanoittamat suomenkieliset laulut, mutta sopivia ei löytynyt. Katsoin myös Suomen äänitearkiston tietokannasta lauluja ruotsinkielisten alkuteosten nimillä, mutta sekään ei tuottanut tulosta. Myöskään Lahden kaupunginkirjaston runotietokannasta ei löytynyt mainintoja Tauben sanoitusten suomennoksista. ”Nocturnea” lukuun ottamatta lauluja ei siis ilmeisestikään ole suomennettu. Monia muita lauluja Taubelta on...
Kustaa Vilkunan teos Etunimet (4., uudistettu laitos; Otava, 2005) kertoo, että nimi ”Ruusa” merkitsee ’ruusua’. Se lienee peräisin ruotsalaisesta nimestä ”Rosa”, joka ääntyy tuon suomalaisen version tavoin. Muita käytettyjä muotoja ovat ”Ruusu” ja ”Roosa”.
Toisaalta Vilkuna tuo toisena mahdollisena nimen ”Rosa” alkuperänä lyhentymän sellaisista nimistä kuin muinaissaksan ”Rosamund” (’hevosten suojelija’) ja ”Rosalind” (’hevoskäärme’), joiden taustalla on hevoseen viitannut sana ”(h)ros”. Luultavasti nykyään kuitenkin nimestä tulee enemmän mieleen kukka kuin hevonen.
