Kysyä voi mitä vaan. Rajat tulevat vastaan siinä, mihin pystymme kirjaston tietopalvelun puitteissa vastaamaan. Palvelun vastausperiaatteista ja muutakin tietoa löytyy infosta, https://www.kirjastot.fi/kysy/tietoa-palvelusta.
Siellä annetaan tällainen määritelmä: Kirjastojen tietopalvelun ydintehtävä on löytää sopivia tiedonlähteitä tiedonhakijalle. Antamamme vastaus on tietopalvelun ammattilaisen tekemä yhteenveto hänen löytämistään tiedonlähteistä. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun tehtävä ei ole kirjoittaa ja julkaista syventäviä tutkimuksia erikoisaiheista.
Sotakorvaukset maksettiin tuotteina, ei rahana. Sotakorvausten määrästä päätettiin Välirauhasopimuksessa syksyllä 1944.
Sotakorvauksiin kuului :
Koneet ja laitteet, arvo 101 miljoonaa dollaria
Uudet alukset 60 miljoonaa dollaria
Vanhat laivat 14 miljoonaa dollaria
Puutavara ja puunjalostustuotteet
Kaapelituotteet 25 miljoonaa dollaria
Sotakorvauksien maksamiseen Suomella oli perin kuusi vuotta aikaa. Sotakorvauksina maksettujen tuotteiden arvo sovittiin laskettavan vuoden 1938 tason mukaisesti. Vuonna 1948 Neuvostoliitto tosin alensi jäljellä olevasta toimituskiintiöstä puolet ja suostui jatkamaan maksuaikaa kahdella vuodella. Suomi siis sai sotakorvaukset maksettua vuonna 1952, jolloin myös Valvontakomissio poistui maasta....
Ulkopaikkakuntalaiset saavat Tampereella lainauskortin samoin perustein kuin paikkakuntalaiset. Kortti tehdään välittömästi ja mukana on oltavavalokuvallinen
henkilötunnuksella varustettu henkilötodistus. Ohessa kopio Piki-kirjastojen käyttösäänöistä (Tampere kuuluu Piki-kirjastoihin).
Kirjastokortti ja tunnusluku
"Ensimmäinen kirjastokortti on maksuton ja sen saa kaikista PIKI-kirjastoista. Kortti on henkilökohtainen. Asiakkaalla voi olla käytössään vain yksi PIKI-yhteisjärjestelmän kirjastokortti. Kirjastokortin saadessaan asiakas sitoutuu noudattamaan PIKI-kirjastojen käyttösääntöjä.
Kirjastokortin saa esittämällä valokuvalla ja henkilötunnuksella varustetun henkilötodistuksen ja ilmoittamalla Suomessa voimassa olevan...
Tom Kuusela on vastannut kysymykseen Helsingin Sanomien artikkelissa 23.12.2016.
Besiini muuttuu jähmeäksi - 50 asteisena ja kiinteäksi, kun lämpö laskee alle -200 asteiseksi. HS
Hajuhemmot (Stink Blasters) olivat Morrison Entertainment Groupin (MEG) vuonna 2003 markkinoille tuoma tuote. Päävastuulliseksi niiden kehittämisessä voitaneen nimetä Joe Morrison, jonka muihin saavutuksiin leikkikaluteollisuudessa lukeutuvat esimerkiksi He-Man ja Masters of the Universe -hahmot.
http://www.megtoys.com/stinkblasters/pressroom/archived/SB_Launch.pdf
http://community.seattletimes.nwsource.com/archive/?date=20031116&slug=stinkblasters16
Hei,
Sanakirjamääritelmän (mm. Wiktionary) mukaan vilttiketju on "vaihtoaitiossa istuvat pelaajat, jotka eivät saa peliaikaa (myös kuvaannollisesti)". Kyseessä voi olla rangaistustoimenpide, pelaajan sopimattomuus joukkueen pelitapaan tai vaikkapa lievä loukkaantuminen.
Sanonnan tausta viittaa lähinnä jääkiekkoon ajalle, jolloin peliä pelattiin ulkojäillä. Pelaajille, jotka eivät saaneet säännöllistä peliaikaa, oli vaihtopenkillä viltit koska erityisesti pakkasella ei tahtonut pysyä lämpimänä. Ketju viittaa tässä nimenomaan jääkiekkoketjuihin (eli kentällisiin). Hallien myötä myös kentälle pääsemättömät tarkenevat, mutta sanonta on jäänyt elämään. Hieman samantyyppinen ilmaus on "pukukoppipelaaja" eli...
Tiedustelin asiaa Kotimaisten kielten keskuksen kielineuvonnasta ja sieltä tuli seuraava vastaus:
"Sanonta ”ei liikauta eväänsäkään”, ”ei liikuttele eviään”, ”ei väräytä eväänsä” jne. on jo vanhastaan esiintynyt suomen murteissa, eli tällaisia ilmauksia on käytetty puhekielessä hyvin kauan. Kuvallisen merkityksen taustalla on konkreettinen merkitys: evä viittaa kalan evään eli uimaelimeen. Kuvallisessa käytössä ilmauksella on viitattu etenkin laiskaan tai vetelän oloiseen ihmiseen. Tällainen henkilö on siis kuin maalle nostettu, pyydyksestä otettu, liikkumaton tai kuollut kala. Suomen murteiden sanakirjassa on mm. tällaisia esimerkkejä:
On nii laiska mies ettei evveä värräytä. (Karstula)
Ei evääsäkkäh liikahuta,...
Kaivattu kummituskirja saattaisi olla Eva Ibbotsonin Pelastakaa kummitukset (WSOY, 1979). Sen keskeisiin henkilöihiin kuuluu Hubert Hirveä, joka kuitenkin oli hyvin kaukana hirveästä.
"Hubertin ektoplasma oli väriltään persikanpunainen ja toi mieleen karitsan villan tai poutapilven. Eivätkä hänen silmäkuoppansa pälyilleet eivätkä kiiluneet, ne tuikkivat. Ja kun hänen sormiluunsa kalahtivat toisiinsa, niistä lähti helähdys kuin kulkusesta. - Hubertin vanhemmat toivoivat tietysti, että hän olisi kamala ja hirmuinen ja pelottava niin kuin kaikki kunnon kummitukset, ja he olivat pojasta hyvin huolissaan."
Kiinaan sijoittuvia dekkareita ei ole etenkään suomeksi kovin suurta määrää. Xiaolong Qiun koko tuotanto sijoittuu nyky-Kiinaan, ja niissä on päähenkilönä kiinalainen poliisi. Toinen pidemmän sarjan julkaissut on Robert van Gulik, jonka teokset tosin sijoittuvat muinaiseen Kiinaan. Päähenkilönä on tuomari Dee, joka tutkii rikostapauksia apulaisineen.
Tässä vielä pari yksittäistä kriteereihisi sopivaa teosta:
Juha Kuikka: Kuoleman shakkia Shanghaissa (Myllylahti, 2010)
Lisa See: Kiinalainen verkko (Otava, 1999)
Suoraa lähdettä en tähän löytänyt, mutta vertailu ja päättely riittänevät.
Rue Saarinen -kadun ympärillä Parisiin esikaupunkialueella Rungis'ssa on katuja nimetty mm. seuraavien henkilöiden mukaan: Nicholas Ledoux, Auguste Perret, Walter Gropius, le Corbusier sekä Oscar Niemeyer - kaikki kansainvälisesti kuuluisia arkkitehteja eri aikakausilta. Koska Saarisen etunimeä ei ole mainittu, katu ja pysäkki kunnioittanevat sekä isän Eliel Saarisen (1873 - 1950) että pojan Eero Saarisen (1910 - 1961) merkittävää elämäntyötä arkkitehtina.
Eliel Saarinen suunnitteli suurta huomiota herättäneen Suomen paviljongin Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn. Yhdysvalloissa uransa luonutta Eero Saarista arvostetaan Ranskassa modernin tyylin arkkitehtina...
Elokuvaa A Streetcar Named Desire (Viettelysten vaunu) ei valitettavasti ole pääkaupunkiseudun kirjastoissa videona eikä dvd-muodossa. Tennessee Williamsin näytelmää on kyllä kirjamuotoisena. Lisäksi elokuvaan sävellettyä musiikkia sekä teoksesta tehdyn oopperan musiikkia on cd-levynä. Teosten saatavuustiedot voi tarkistaa aineistotietokannasta www.helmet.fi
Suomessa valmistettiin sulatejuustoa ensimmäisen kerran vuonna 1925, jolloin Suomen ensimmäinen sulatejuustotehdas Oy Suomen juusto Ab Lahti aloitti toimintansa. Ilmeisesti ensimmäinen sulatejuusto oli nimeltään Marathon-herkkujuusto. Sitä mainostettiin Lahti-lehdessä loppuvuodesta 1925 "ennen tuntemattomana juustolajina (---), joka esiintyy kaupassa etupäässä pienissä rasioissa paloihin lajiteltuina, joten se on sangen mukavaa käyttääkin".
Tärkein suomalaisen juuston ostajamaa Saksa kiintiöitti pulavuosina tärkeimpien elintarvikkeiden tuonnin ja joidenkin laatujen kohdalla kielsi sen kokonaan. Sulatejuuston raaka-aineeksi tarkoitetut heikkolaatuisemmat tahkojuustot joutuivat tuontikieltoon. Tällöin myös Valio aloitti...
Kyseessä ei liene mikään kovin yleinen sanonta, sillä Internetistä löytyy vain joitakin osumia, eikä mikään tutkimistani fraasisanakirjoista tunnista sitä. Sen sijaan sanonta esiintyy muodossa ”Pietari Pekan poika varasti vangilta voita, meni saksan saunaan, pani säkin naulaan, voi suli säkkiin” Teuvo Pakkalan romaanissa ”Oulua soutamassa” (1885), joka löytyy digitoituna Gutenberg-projektista osoitteesta http://www.gutenberg.org/ebooks/14570. Sanonta saattaisi siis olla peräisin Pakkalan teoksesta, joskin mahdollista on sekin, että se on elänyt kansan suussa jo aikaisemmin ja että Pakkala on hyödyntänyt sitä.
Jos sanonnalla on ollut joku todellinen alkuperä, se lienee häipynyt historian hämärään. Se saattaa hyvin olla pelkkä rallatus tai...
Ilmeisesti kysymyksessä on laulu, jonka melodia on sama kuin laulussa "Sunnuntaiaamuna". Sen on säveltänyt tamperelainen kirkkomuusikko ja säveltäjä Hjalmar Backman (1882-1935) Simo Korpelan (1863-1936) runoon. Laulu alkaa: "On kesän kirkas huomen". Laulun melodia siis löytyy monesta nuotista nimellä "Sunnuntaiaamuna" tai "On kesän kirkas huomen", esimerkiksi "Suuren toivelaulukirjan" osasta 1.
En löytänyt laulua etsityillä sanoilla mistään nuotista tai äänitteeltä. YouTubessa on kuitenkin Aila Nikolan esitys "Nyt onnentoivotuksen mä sulle laulaa saan" (https://www.youtube.com/watch?v=5aIr9Hb3yQQ). Sen tiedoissa sanoittajaksi mainitaan Inkeri Kataja. En löytänyt hänestä mitään tietoja. YouTubessa on myös Viestiveljien esitys...
Verlan nimi mainitaan tuomiokirjoissa ensimmäisen kerran 1681 muodossa Wärla, joka tarkoittaa niemen maata.Jaalan puoleista myllytonttia on kutsutta myös Wärälä kvarnplan. Perimätiedon mukaan Verlankosken molemmin puolin on sijainnut jauhomylly ikimuistoisista ajoista lähtien. Ensimmäiset myllyt rakennettiin Suomeen jo 1300-luvulla asiakirjalähteiden mukaan. Asutusta alueella ei tuolloin ollut, mutta kosken kalastusoikeudesta käytiin oikeutta 1600-luvun lopulla. Koskessa oli ankeriaskalastamo. 1700-luvulla Valkealan puolelle rakennettiin venäläisten toimesta rajavartioston vahtitupa, joka on säilynyt ja joka nykyään tunnetaan Lipun torppana. (jaalan historia s. 174-175. )
Ainakin teoksessa
Isotaito 1. - Otava, 1977
löytyy ohje artikkelista 'Joulukoristeet' sivulta 314
Sama ohje löytyy myös kirjasta: Joulukoristeet, kynttilät(1982)
Kirjastolla käytössä olevista lähteistä ei löytynyt tietoa siitä, että nuo kaneliomenalajikkeet olisivat vähemmän terveellisiä kuin muutkaan. Omenalajikkeita esittelevissä kirjoissa olisi varmasti kerrottu, jos kyseessä olisi sellainen lajike, jota ei voi paljon syödä kerralla.
Ruokaviraston sivuilla kerrotaan kumariinista näin: Kumariini on aromaattinen yhdiste, jota esiintyy luonnossa monissa kasveissa. Elintarvikkeissa sen pääasiallinen lähde on kaneli, huomattavasti pienempiä määriä on muun muassa mustikassa, vihreässä teessä ja sikurissa. Tälläkään sivulla ei omenoita mainita erikseen, että eiköhän niitä ole ihan turvallista syödä.
Potter-kirjoissa valtaosa tavallisista ihmisistä eli jästeistä ei tiedä mitään velhoista, noidista ja taikuudesta, mutta selvästikin osa on - mainitsemistasi syistä - niistä tietoinen. Näyttää siis siltä, että ne jästit, joiden lähipiiriin kuuluu taikaväkeä, on ikään kuin vihitty salaisuuteen. Ilmeisesti he ovat myös säilyttäneet tiedon varsin hyvin. Ehkäpä ne jästit, joiden läheistä asia koskettaa, ovat erittäin motivoituneita suojelemaan salaisuutta. Voi myös olla, että vanhemmat, joiden lapsi paljastuu noidaksi tai velhoksi, pelkäävät tälle koituvan ongelmia, jos tieto leviää. Toinen kysymys on, uskoisiko heitä kukaan, jos he yrittäisivät kertoa taikamaailmasta.
Hagrid-puolijättiläisen vanhempien suhteen yksityiskohdista kirjoissa ei...
