Runokuvaelma Kymmenen pientä kynttilää ilmestyi Koitto-lehden joulunumerossa vuonna 1932 ilman tekijätietoja. Runo lienee alunperin tarkoitettu juhlaohjelmistoksi kouluihin, sillä kuvaelman oheen on liitetty esitysohjeet kymmenelle tytölle. Se on julkaistu (ohjeineen) myös Eero Salolan kokoamassa kirjassa Satunäyttämö : vanhoja ja uusia lastennäytelmiä (Valistus, 1936).
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan "lelu"-sanalla on vastineita joissakin lähisukukielissämme. Inkeroisen kielessä ovat sanat "lilla" tai "lillo", karjalan kielessä on sana "lilu" ja vatjan kielessä sana "lello". Näitä vastaavia lelua merkitseviä sanoja ("lelo", "lilu") tavataan suomen kielen murteissa.
"Lelu" kuuluu samaan sanapesyeeseen kuin hoivakielenhemmottelemista merkitsevät sanat "lelliä" ja "lellitellä".
"Lelu"-sanaa on käyttänyt suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Abraham Poppius runossaan vuonna 1820.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2 : L-P (päätoim. Ulla-Maija Kulonen, SKS, 1995)
Filharmoninen tarkoittaa musiikkia (tai ehkä paremmin harmoniaa) rakastavaa. Sanan taustalla ovat kreikan filo-prefiksi ja adjektiivi harmonikós. Alkujaan sitä käyttivät musiikkiyhdistykset, kuten esimerkiksi vuonna 1543 perustettu Veronan Accademia Filarmonica, mutta myöhemmin sanalla usein viitataan tietynlaiseen orkesteriin.
https://www.tfo.fi/fi/orkesteri-0
Kysytty laulu on siis Petri Virtasen säveltämä ja sanoittama "Minun ystäväni".
Koulun musiikkikirjojen laulusisältö vaihtelee eri painoksissa, joten kaikissa Musiikin mestarit 3-4 painoksista tätä laulua ei välttämättä ole.
Tarkistetusti laulu löytyy ainakin näistä teoksista:
- Suuri toivelaulukirja, osa 22, sivu 242 (2013 painos) sekä
- Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään, sivu 13 (2009 painos).
Laulun sanat löytyvät nuottikokoelmista 20 suosittua valssia (Hakunilan, Sellon ja Tikkurilan kirjastot ja Kirjasto Omena) ja Karjalaisia kansanlauluja Suojärven seudulta (toimittanut Ahti Sonninen, Sellon, Tapiolan ja Tikkurilan kirjastot).
Suomen puolustusvoimien sivuilta löytyy sähköinen versio oppaasta Sotilasmerkistö ja lyhenteet (SLM) https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258496/PEVIESTOS-Sotilasm…
Suomenkieliset lyhenteet alkavat sivulta 92.
Linne´stä suomeksi: Hintikka, T. J. : Linné / Th. M. Friesin y. m. mukaan kuvannut T. J. Hintikka, WSOY, 1920; Gould, Stephen Jay: Hirmulisko heinäsuovassa, suomentanut Mika Tiirinen, Like, 2001 (kirjoituksia luonnontieteistä, mukana myös Erasmus ja Charles Darwin). Fennican mukaan suomeksi on ilmestynyt myös 8 s. lehdykkä lapsille: Karl von Linné ja hänen raamattunsa : vehnäjyvä vuonna 1916 sekä Tuominen, Uuno: Karl von Linné ja hänen suhteensa väkijuomiin, 1927 (16 s.). Linne´lta on suomennettu teokset: Lapin kasveja, SKS, 1991 ja Lapinmatka 1732, Karisto, 2. tark. p. 1993. (Fennican mukaan myös yksi teos 1750-luvulla). Linnesta saattaa lisäksi löytyi tietoja suomeksi eri hakuteoksista, esim Kasvien maailma -sarjan osassa 3 on pieni...
Ruotsin laki tuli Suomessa käyttöön vasta 1347 voimaan tulleen Maunu Eerikinpojan maanlain myötä. Aiemmin, vaikka maa Ruotsin vallan alla olikin, Suomessa sovellettiin tapaoikeutta ja Ruotsissa paikallisia maakuntalakeja. Vuonna 1442 säädettiin Kuningas Kristofferin maanlaki. Näistä laeista oli pitkään olemassa vain käsinkirjoitettuja kopioita. Ensimmäiset suomenkieliset maanlakien käännökset syntyivät vasta 1500-luvulla.
Kotimaisten kielten keskuksen Kaino-aineistopalvelusta löytyvät Kuningas Kristofferin maanlain varhaiset suomennokset: http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/lait/lait_coll_rdf.xml. Helpommin luettavassa muodossa nykykielellä se on julkaistu Martti Ulkuniemen suomentamana kirjana Kuningas Kristoferin maanlaki 1442 (...
Dmitri Merezkovski (Pietari 1865-Pariisi 1941) oli venäläinen kirjailija ja filosofi, symbolisti. Hän matkusteli kulttuuriopintojensa vuoksi Euroopassa, erityisesti Italiassa. Muutti 1905 Pariisiin, mutta palasi 1912 Venäjälle, josta muutti vallankumouksen vastustajana takaisin Pariisiin 1919. M. tuli tunnetuksi romaanikirjailijana. Historiallisissa romaaneissaan hän yhdistää laajan oppineisuutensa mystiseen maailmankatsomukseen. Häntä kiinnosti Kristuksen ja antikristuksen taistelu venäläisen ihmisen sielusta. Samoja ongelmia käsittelevät hänen kriittiset ja filosofiset kirjoitelmansa.
Hänen pääteoksiaan on romaanitrilogia Kristus ja Antikristus, jonka osia ovat Jumalten kuolena (1894) Ylösnousseet jumalat (1901) ja Antikristus (1902)....
Aforismi on peräisin englantilaiselta kirjailijalta Sir Edward Bulwer-Lyttonilta (1803-1873) ja kuuluu kokonaisuudessaan näin: "Beneath the rule of men entirely great, the pen is mightier than the sword". Latinankielistä versiota ei tiettävästi löydy.
Hei!
Tässä joitakin nettiosoitteita aiheesta:
http://www.mediaconsultit.com/vtvesitalous/Vesitalous200101/vaan.html (sivun lopussa on mm. mainittu monia lähdeteoksia, joista löytää lisää tietoa ja esim. Tampereen kaupunginkirjastosta löytyy ko. sivulla mainittuja Leea Virtasen kirjoja).
Osoitteessa http://personal.inet.fi/tiede/poltergeist/english.htm on pienet kuvaukset suomalaisista kummitustarinoista, mutta ennen kaikkea tältä sivulta on taas pieniä linkkejä (numeroita), jotka johtavat moniin kirjallisiin lähteisiin.
Tampereen kaupunginkirjastossa on myös kirja nimeltään Olevaisen yöpuoli, tekijä: Tikkala, Heikki ja siinä kerrotaan paikallisia kummitustarinoita ympäri Suomea ja mm. kuuluisista Ylöjärven kummituksista. Samasta asiasta...
Tiedossamme ei ole kuinka suuren painoksen kirjan kustantaja Into kustannus on alkuun teoksesta ottanut. Nykyään kustantajat siirtyvät enenevästi tarvepainatukseen eli varastoja ei välttämättä täytetä heti suurella painosmäärällä. Painoksen suuruutta voi tiedustella kustantajalta.
Ylen verkkoartikkelin mukaan 100.000 kappaleen painokseen on kaadettava yli 400 vankkaa puuta. Paperia kuluu 45 tonnia eli 100 rullaa. Paperipuuksi kaadetaan yleensä harvennushakkuista saatavaa kuitupuuta. Järeistä tukkipuista sahatavaraksi kelpaamaton osa päätyy myös sellukattilaan. Esimerkin 100 000 niteen painos on huomattavan suuri, tavallinen tietokirjan painos on alkuun ehkä muutamissa tuhansissa.
https://www.ts.fi/kulttuuri/427776/Kustantamot+...
Runar Schildtiä ja Väinö Linnaa yhdistää kirjailijana mm. taitava elävän puhekielen käyttö, psykologinen herkkyys ja loistava ympäristönkuvaus.
Aihepiireiltäänhän nämä kirjat eivät ole yhteneväiset kuten eivät myöskään historialliselta ajankohdaltaan.
Jokainen henkilö kuitenkin lukee ja kokee teokset oman itsensä kautta, joten on aika vaikea tarkasti tulkita teosta toisen puolesta.
Ehkäpä parhaaseen analyysiin pääset lukemalla kyseiset teokset itse ja tulkitsemalla ne oman lukukokemuksesi kautta.
Pihla on alun perin lyhentymä sanasta pihlaja. Tiettävästi ensimmäiset Pihla-nimelliset ovat syntyneet 1940-luvulla. Nimen käyttö lisääntyi voimakkaasti 1900-luvun loppupuolella ja se lisättiin nimipäiväkalenteriin vuonna 2005.Pihla on Väestörekisterin mukaan annettu nimeksi 4621 tytölle, joista yli puolet on syntynyt 2010-luvulla.
Lähteet:
Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja. WSOY, 2004.
Kustaa Vilkuna (toim. Pirjo Mikkonen): Etunimet. Otava, 2005.
Väestörekisterikeskuksen etunimipalvelu.
Nettilähteen http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-9vxr.htm mukaan on kyse runosta Synnyinmaa (teos on lainattavissa muutamissa pääkaupunkiseudun kirjastossa).
Synnyinmaa (1955 )
Mistä ääni meissä tulee? Mitä on silmissä?
Puhe virtaa virtaavassa maailmassa,
puhe virtaa virtaavassa maailmassa
ja sinun täytyy itse tietää miltei kaikki.
Kirjastojen tietokannoista ei löydy Järnefeltin 'Berceuse'n sovitusta jousikvartetille partituurina eikä myöskään esityslaitoksena (4 ääntä).
Jorma Panula on sovittanut teoksen jousikvartetille ja Finlandia-kvartetti sisällytti tämän sovituksen v. 1975 ilmestyneeseen äänitteeseen "Valse lente" (EMI 5E063-36007). Arvattavasti sovitusta ei ole julkaistu, joten lähempiä tietoja saannee asianosaisilta ja mahdollisesti Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksesta (http://www.fimic.fi, info@mic.teosto.fi) tai TEOSTOsta (http://www.teosto.fi, teosto@teosto.fi). Fazer on julkaissut sävellyksestä partituurin kamariorkesterille. Se sisältyy usean kirjaston kokoelmiin ja on kaukolainattavissa normaalisti.
Taisto Tammen esittämän kappaleen "Pelko" (Bojus) nuotti löytyy nuottivihosta "Viihdettä venäläisittäin" (Fazer, 1978). Nuotissa on kappaleen suomenkieliset sanat, kosketinsoitinsovitus ja sointumerkit. Kappaleen on säveltänyt Jan Frenkel (nuotissa nimi on virheellisesti Frenkell). Suomenkieliset sanat on tehnyt Pauli Salonen (tosin Viola-tietokannan eli Suomen kansallisdiskografian ja nuottien kansallisbibliografian yhden viitteen mukaan suomenkieliset sanat olisi tehnyt Reino Helismaa, mutta tämä tieto näyttää olevan virheellinen). Kappale alkaa: "Nyt pelko mielessä mun viivähtää".
Markuksen esittämän kappaleen "Niin kauan kun on aikaa" on säveltänyt Toivo Kärki ja sanoittanut Juha Vainio. Nuotin on julkaissut Musiikki Fazer (1970...
Mikäli tarkoitat savuketta ja sikaria, erona on ainakin rakenne: sikari valmistetaan ainoastaan tupakanlehtiä käärimällä eli myös kääreenä on lehti, kun taas savukkeessa kääreenä on paperi. Lisäksi savukkeessa on yleensä suodatin eli filtteri.
Lähteet:
Sikari: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sikari
Savuke: https://fi.wikipedia.org/wiki/Savuke
Suppilovahverot harmaantuvat vanhemmiten, kuten monet muutkin eliöt. Luontoportti
Paleltunut suppilovahvero on vetelän tuntuinen. Jos sieni sulettuaan on yhä kiinteä, sen voi syödä.
Pakastuminen ja sulaminen vuorotellen pilaa herkästi suppilovahverot loppusyksystä.
"Haaveenani on ollut löytää hyvin pakkasta ja sulamista kestävä suppilovahvero, ”jouluvahvero”. Yleensä suppilovahverot nuukahtavat, kun avomailla on pakkasta kuusi, seitsemän astetta ja sen jälkeen ilma lauhtuu." Suomen luonto.fi
Verbi kuulla kuuluu suomen kielen sanojen vanhimpaan perusaineistoon, suomalais-ugrilaisiin tai uralilaisiin sanoihin. Ne kuvaavat usein jokapäiväiseen elämään ja ihmisen lähipiiriin kuuluvia asioita. Juuri sanojen jatkuva käyttö on auttanut niitä säilymään kielessä läpi vuosituhansien.
"Mitä kuuluu?" on idiomi eli ilmaus, jonka alkuperäismerkitys on vertauskuvallisen käytön kautta sumentunut ja jolle on muotoutunut uusi itsenäinen merkitys. Ruotsin kielessä sanonta on muodossa "Vi hörs", kuulemisiin.
Lisätietoa:
Vanhan kirjasuomen sanakirja: kuulla
Suomen murteiden sanakirja: kuulua
Kotus: Mikä on verbin kuunnella alkuperä?
