Suomen suurinta haukea tuskin kukaan tietää, voihan isojen järvien syvänteissä piileskellä vaikka minkälaisia jättiläisiä. Mutta virallisesti painavin (ei siis välttämättä pisin) rekisteröity, 2000-luvulla Suomessa pyydystetty hauki tarttui Iin Oijärvellä verkkoon 19.5.2009 ja punnituksessa se painoi peräti 18,8 kiloa.
Tätäkin painavampia kaloja on pyydyksiin tarttunut. Painavin merilohi on ollut 27-kiloinen, turska on ollut 26-kiloinen ja karppi 21-kiloinen. Aivan omassa luokassaan oli aikoinaan monni, joka saattoi kasvaa yli 100 kilon painoiseksi sekä sampi, jonka 177-kiloinen yksilö pyydystettiin vuonna 1934 Karjalankannaksella. Nykyään mikään sampilaji ei kuulu Suomen vakinaiseen lajistoon, mutta silloin tällöin niitä eksyy pyydyksiin...
Terijoen hallitus oli Stalinin talvisodan alkupäivinä asettama hallitus, jonka kanssa Neuvostoliitto solmi avunantosopimuksen. Hallituksen tarkoituksena oli sekä oikeuttaa talvisota että osoittaa että varsinaista sotatilaa Suomen kanssa ei ollut, ja toimia miehitetyn Suomen uutena hallituksena. Neuvostoliiton sotamenestyksen jäätyä suunniteltua heikommaksi Terijoen hallitus osoittautui rasitteeksi. Se lakkautettiin vähin äänin maaliskuussa 1940.
Lähteitä:
Jussila, Osmo: Terijoen hallitus 1939-40. WSOY 1985.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansantasavalta
Pukinmäen kirjaston kotisivuilla palautusluukusta kerrotaan tarkemmin seuraavaa: "Aineiston palauttaminen palautusluukun kautta on omalla vastuullasi. Palautusluukun kautta palautetuista lainoista et saa kuittia, koska lainat eivät tätä kautta kirjaudu palautuneiksi kirjastojärjestelmään. Lainat kirjataan palautuneiksi vasta seuraavana kirjaston aukiolopäivänä. Aineistosta kertyy myöhästymismaksuja palautusten kirjaamiseen saakka."
Palvelut | Helmet
Antiikkikauppiaan blogista löytyy luetteloa Arabian taideosaston taiteilijoista ja heidän signeerauksiaan. Yhtään HM-nimikirjaimista ei ole joukossa. Tosin, jos esineessä ei ole myöskään Arabian logoa, se tuskin Arabian tuotantoa onkaan.
Kupittaan saven suunnittelijoita on myös listattu. Kahdella heistä on oikeat nimikirjaimet: Maria Hiillosto ja Helena Mäkinen. Kupittaan saven leima kuitenkin ilmeisesti esineestäsi puuttuu.
Wikipedia-artikkeliin on koottu suomalaisia keramiikkataiteilijoita: heistä kenelläkään ei ole oikeita nimikirjaimia.
Alla linkit luetteloihin:
https://antiikkia.wordpress.com/2010/02/04/arabian-taiteilijoiden-signe…
http://www.laatutavara.com/?page=esittely_kupittaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:...
Suomen sanojen alkuperä - etymologinen sanakirja (SKS, 1992) toteaa, että länsimurteissa on ollut sana kauhna, joka on on tarkoittanut akanaa, pientä erää tai hiukkasta. Sana on sitten saanut kuvainnoillisen merkityksen ja alkanut merkitä salavihaa, närää. Ilmaus 'kantaa kaunaa' on jäljitetty jo vuoteen 1589.
Joidenkin tulkintojen mukaan sanan alkuperä liittyy germaaniseen sanaan 'hauna', joka tarkoittaa pilkkaa tai balttilaiseen sanaan 'kauns', joka on tarkoittanut häpeää.
Jaakon nimipäivä on ollut Suomen almanakassa 25.7. vuodesta 1890.
Aikaisemmin meillä on ollut kaksi nimipäivää Jaakobille, josta Jaakon nimi on peräisin. Vuosina 1708-1908 Jaakobin nimipäivää vietettiin 20.12. patriarkka Jaakobin muistoksi. Keskiajalta vuoteen 1773 Jaakobilla oli nimipäivä 1.5. (Lähde: Kustaa Vilkuna, Etunimet, 2005)
Ortodoksisen kalenterin mukaan Jaakon muistopäivä 0n 21.3.:
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/nimet/miehet/I_J_nimet.htm
Kansanperinteessä Jaakko on paitsi heittänyt kylmän kiven veteen, myös mm. naulannut tuohen kiinni, houkutellut lapset papumaahan ja alkanut kasvattaa kauraa. Jaakko on myös määrännyt elonkorjuun sään. Sanonta "Mitä Jaakkona, sitä Lauriin" kertoo ajasta 25.7.-10.8. Nämä ja monet muut...
Saattaisi ajatella, että Senna on läheistä sukua kreikkalaisperäisille nimille Senja ja Senni, mutta totuus on kuitenkin toinen - siitäkin huolimatta, että viron kielessä Senna tunnetaan kutsumamuotona sekä Ksenialle että Eugenialle, jotka ovat Senjan ja Sennin kantamuotoja.
Pentti Lempiäisen Suuri etunimikirja (WSOY, 2004) johtaa Sennan sen sijaan nimestä Crescentia (latinan kasvua ja varttumista merkitsevästä sanasta), joka on naispuolinen vastine miehennimelle Cresencs (kasvava) ja sen pidentymille Crescentianus ja Crescentius. Nämä kaikki ovat olleet suosittuja marttyyrien ja pyhimysten nimiä. Nimen perustaksi on arveltu Johannes Kastajan lausumaa Jeesuksesta: "Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." (Joh. 3:30)
Suomen...
Valokopiointi perustuu kahteen ilmiöön, staattiseen sähköön ja valosähköiseen johtavuuteen. Hyvin yksinkertaistettuna alkuperäiskappaleeseen kohdistetaan kirkas valo, joka heijastuu sylinteriin ja aiheuttaa sylinterin pinnalle sähkövarauksen, jonka jakauma on erilainen riippuen siitä, missä kohdassa alkuperäiskappaleessa oli väriä. Seuraavaksi sylinterin pinta pölytetään mustalla jauheella, joka leviää samaan muotoon kuin sähkövaraus ja alkuperäiskappaleessa oleva kuva tai kirjoitus. Lopuksi tämä jauhe kiinnitetään puristusta ja lämpöä käyttäen kopiopaperille.
Kopiokoneen toiminta englanniksi selitettynä: https://www.explainthatstuff.com/photocopier.html
Suomeksi: TEK - Tekniikan tietokeskus 8, 1984, s. 84.
Merja ja Marvi Jalon Koiratytöt-sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kuusi kirjaa. Jesse vahtikoiran jälkeen on ilmestynyt vielä Jesse laivakoira (2007). Sarjan muut osat ovat Jesse löytökoira, Jesse ongelmakoira, Jesse ja kohtalokas kurssi ja Jesse sankarikoira.
Perraultin sadun alkuperäisessä versiossa (Cendrillon ou la petite pantoufle de verre) ei kerrota Tuhkimon ristimänimeä. Ranskankielisessä tekstissä viitatataan vain "häneen" (ransk. "elle").
Olette yhä ensimmäisenä jonossa Viitasaaren kirjaston kappaleeseen. Verkkokirjasto Finna näyttää varaustilanteen hieman virheellisesti, sillä nämä edellänne olevat varuakset näyttävät olevan kirjaston tekemiä varauksia, ja ne on tehty esim. kun siirretään kirjat pikalainoista normaaleiksi lainoiksi. Eli käytännössä kun kirja palautuu edelliseltä lainaajalta, niin virkailija muuttaa kirjan laina-ajan tietokantaan ja kirja jatkaa seuraavalle varaajalle saman tien. Tämä on tosiaan hämäävää sillä nyt voimassa olevat kirjaston varauksetkin ovat Jyväskylän kirjaston kappaleisiin, mutta silti ne näkyvät ikäänkuin varausjonossa.
Olisiko muistamasi runo kuitenkin Lauri Pohjanpään? Kirjassa Lapsuuden kotiseutu, Otavan III lukemisto (Otava 1955) on Kalajuttu-niminen runo, jonka keskivaiheilla on säkeet
- "se on, poika, jo koko kalamies,
isä niitulla hymähteli
- tais saada oikein ahvenen,
siihen veisti iso veli."
Runossa pojan onkeen saama pieni kiiski kasvaa huhuna suureksi loheksi.
Kalajuttu-nimisenä runo tai osa siitä on julkaistu muissakin teoksissa, mm. kirjassa Meidän lasten lukukirja: alakansakoulun kokonaisopetukseen liittyvä lukukirja 2 / Aukusti Salo, Urho Somerkivi (Otava, 1957).
Runo kuuluu laajempaan runoelmaan, joka löytyy Pohjanpääm runoteoksesta Sininen hämärä (WSOY, 1933). Runoelman nimi on Eriskummainen uni merikäärmeestä. Sankariruno. Siinä runo on...
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n sivuilla on tietoa mm. kääntäjän työstä, apurahoista ja miten alalle voi hakeutua. Lisätietoja kannattaa kysyä suoraan liitosta.
http://www.sktl.net/kotisivu/index.htm
Vesipisaran koko ei ole aina vakio, vaan niitä on monen kokoisia. Tässä videossa näkyy hyvin, miten hanasta putoaa erikokoisia vesipisaroita:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pisara#/media/Tiedosto:Water_drop_animation_enhanced_small.gif
Victor Hovingin Vaasa-kirjassa on runsaasti tietoja Topeliuksen patsaan syntyvaiheista. Sivulta 264 löytyy sitaatti:"Det var naturligt att i högtidstalen särskilt framhölls de band som förenade Topelius med Vasa: den roll Vasa spelade i Fältskärens berättelser, Topelius' försvar för det gamla stadsnamnet och att han diktat Vasa marsch."
(Hoving, Victor: Vasa 1852-1952--en krönika om Vasa och vasabor under hundra år. 1956)
Emil Wikströmin v. 1915 tekemästä patsaasta löytyy varmaankin tietoa myös kirjasta Suomen muistomerkit osa 4 - Pohjanmaa.
Astrid Lindgrenin Eemeli-kirjat ilmestymisjärjestyksessä:
EMIL IN LÖNNEBERGA, 1963 - Vaahteramäen Eemeli , NYA NYSS AV EMIL I LÖNNEBERGA, 1966 - Eemelin uudet metkut, ÄN LEVER EMIL I LÖNNEBERGA, 1970 - Eläköön Eemeli, DEN DÄR EMIL, 1972 - Se Eemeli, se Eemeli, NÄR EMIL SKALLA DRA UT LINAS TAND, 1976 - Eemeli ja Liinan poskihammas, NÄR LILLA IDA SKULLE GÖRA HYSS, 1984 - Eemeli ja pikku Iidan metku , EMILS HYSS NR 325, 1985 - Eemelin metku n:o 325, INGET KNUSSE, SA EMIL LÖNNEBERGA, 1986 - Eemeli ei kitsastele,EMIL MED PALTSMETEN, 1995 - Eemelin sada puu-ukko, EMIL OCH SOPPSKÅLEN, 1997 - Eemeli ja keittokulho ( http://www.kirjasto.sci.fi/alindgr.htm) .
Lisäksi on ilmestynyt erilaisia kokoelmia. Eemelin juhlat nimistä kirjaa en löytänyt....
Laulu on nimeltään Pikku mötti (joskus Pikku-Mötti, trad.) ja se alkaa: Nyt keinuttelen pikku möttiäin ja varmaan äitikin on iloinen.
Laulu löytyy nuotista Viisi pientä ankkaa, jonka ovat toimittaneet Eeva Sarmanto-Neuvonen ja Riina Salo (WSOY, 1998, ISBN 951-0-22882-6). Tällä hetkellä tätä nuottia ei ole Tampereen kaupunginkirjastossa, mutta se on tilattu lastenosastolle. Nuotti on saatavissa joistakin Tampereen lähikuntien kirjastoista, esim. Kangasalta ja Lempäälästä. Voit tarkistaa saatavuustilanteen PIKI-verkkokirjastosta (www.tampere.fi/kirjasto/piki), kirjoita nimeke-riville: Pikku mötti. Samalla haulla löydät myös äänitteet, joilla laulu on: cd-levy ja kasetti Viisi pientä ankkaa. Niillä laulun esittää Riina Salo.
Kirjassa Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä (Itä-Helsingin kulttuuriseura, 2000) mainitaan Villingin saaren eteläpuolella meressä oleva Viipurinkivenä tunnettu jääkauden aikainen siirtolohkare. Kirjassa kerrotaan, että sen lähistöllä Venäjän alukset odottelivat taistelukäskyä isovihan alkaessa vuonna 1713 (siv. 29). Kyseisen luvun lopussa on lähdeluettelo, josta voi löytyä lisää tietoa tästä merimerkistä. Kirjan saatavuuden näkee aineistotietokannasta, http://www.helmet.fi
Viipurinkivestä kannattaa kysyä myös Suomen merimuseosta,
http://www.nba.fi/ ,kohdasta museot ja linnat löytyy merimuseo. Myös Helsingin kaupunginarkistosta voi saada lisätietoja, http://www.hel2.fi/tietokeskus/kaupunginarkisto/.
Hei, jo käsite ”sota” on hyvin häilyvä, ja sillä on Suomen lainsäädännössä voitu tarkoittaa ”joko tosiasiallista tilannetta tai muodollista «sodanjulistusta»” (kts esim. HE 309/1993). Vielä epämääräisempi on käsite ”sodanjulistuksesta.” Sen muodollisesta lausumisesta ei ole ollut selkeitä sääntöjä. Historiasta esimerkiksi tiedetään, että keskiajalla sodanjulistus saattoi tapahtua heittämällä keihäs juhlallisin menoin vihollisen alueelle. 1900-luvulla sodanjulistus on voitu tehdä valtion päämiehen kirjeellä, parlamentin päätöksellä tai hallituksen tiedonannolla. Vihollisuuksien kohteena oleva valtio on voinut myös todeta olevansa sodassa hyökkääjän kanssa ilman mitään muodollista julistusta. Ainoa...
