Tuo on lähes sanatarkka sitaatti ”Täällä Pohjantähden alla” -trilogiasta. Se esiintyy siellä muodossa ”Miks tommottii kysyt? Eks nää et on knupist läpi...”. Katkelma löytyy yhteisnidoksen (WSOY, 2007) sivulta 494 eli toisen osan kuudennen luvun alaluvusta III. Kohdassa Akselin komppania on matkalla kansalaissodan rintamalle ja näkee neljä haavoittunutta. Joku Akselin miehistä kysyy, onko erästä heistä sattunut pahasti, ja yksi tämän tovereista vastaa edellä mainitulla repliikillä. Aivan ilmeisesti haavoittuneet pitävät moista kysymystä varsin typeränä.
Eino Leinon runo Hymyilevä Apollo julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1898 kokoelmassa Sata ja yksi laulua.
Voit lukea koko runon Kansalliskirjaston digitoimasta kappaleesta.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1907466?term=Hymyilev%C3%A4%20Apollo&page=30
Etsimäsi säe on sivulla 20 (digitoidun teoksen sivulla 37).
https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1907466?term=Hymyilev%C3%A4%20Apollo&page=37
En löytänyt varmaa selitystä sanonnan alkuperälle, mutta Facebookin Aristoteleen kantapää -ryhmässä se liitetään juurikin tuohon elokuvassa esiintyvään teemaan eli mielisairaalasta vapautumiseen. Englannissa cuckoo's nest on slangisana mielisairaalalle. Kirjassa Yksi lensi yli käenpesän (Ken Kesey, 1961) ja siitä myöhemmin tehdyssä elokuvassa (Milos Forman, 1975) päähenkilö muistelee shokkiterapiassa lastenlorua, jossa mainitaan käenpesän yli lentäminen. Käännettynä sanonta ei ehkä ole niin toimiva kuin englanninkielisenä. Se voi hämmentää myös siksi, että Suomessa yleisin käkilaji (cuculus canorus) ei tee omaa pesää, vaan loisii muiden lintulajien pesissä.
Täällä Jyväskylän kaupunginkirjastolla säilytetään Seura-lehteä yhden vuoden verran, joten meiltä ei vanhempia lehtiä ole saatavilla. Jyväskylän yliopiston kirjaston vapaakappalekokoelmasta löytyvät myös Seuran vanhat vuosikerrat. Lehdet ovat siellä tilattavissa lukusalikäyttöön yliopiston pääkirjastolla. Lukusalikäyttöönkin saatetaan vaatia kirjastokortti, mutta se myönnetään toki, vaikka ei olisikaan opiskelija.
Seura ei myöskään ole Aleksi-viitetietokantaan indeksoitava lehti, jolloin siitä voitaisiin etsiä tarkempia tietoja, ja juttuja. Näin ollen tarvitsemanne jutun löytymiseksi on selattava vuosikertoja manuaalisesti lävitse. Yliopiston kirjastolla tämä siis onnistuu.
Tässä joitakin ehdotuksia:
Thomas Taylor: Malamanteri ja jatko-osat: Merellistä, tunnelmallista fantasiaa
Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain ja jatko-osa: Muistuttaa jonkun verran Routala-sarjaa
Åsa Larsson: Pax-sarja: Hyvin jännittävää, poikamaista fantasiaa, monta ohutta osaa
Holly Black: Magisterium-sarja: Noitakoulufantasiaa vähän Potterin tyyliin
Catherine Doyle: Myrskynvartijan saari ja jatko-osa
Mikki Lish: Taikuuden talo ja jatko-osa
Lisää ehdotuksia voi löytää esimerkiksi Vaski-verkkokirjaston lasten sivuilta kohdasta Lukudiplomit:
https://vaski.finna.fi/Content/lapset
Suomen rahat arviohintoineen 2005 keräilyoppaan mukaan vuoden 1937 markka on ollut nikkeliä. Jos raha on virheetön ja leimakiiltoinen, sen arvo 10 euroa. Jos se on lievästi tummunut, arvo on 5 euroa.
Laihian ja laihialaisten nuukuudesta kertovat vitsit ovat yhä osa elävää perintöä, ja tämä suullinen perintö on päässyt myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Perintöä pitää yllä myös Laihialla vuonna 1992 perustettu Nuukuuren museo. Varmuudella ei tiedetä tämän Laihian maineen syntyhistoriaa, mutta yleisin selitys johtaa nimenomaan 1860-luvun nälkävuosiin, jolloin laihialaisten kerrottiin auttaneen omien kylien köyhiä muttei muualta tulleita kerjäläisiä. Todennäköisesti laihialaisten nuukuusmaine ulottuu kuitenkin vielä pidemmälle historiaan, sillä heidän säästäväisestä elämäntavastaan löytyy tietoa jo 1700-luvulta. Lisää tietoa ja kattavamman selityksen Laihian nuukuusmaineelle löydät esimerkiksi...
Yrjö Hosiaisluoman kirjoittamassa hakuteoksessa Kirjallisuuden sanakirja (WSOY, 2003)
määritellään onomatopoeettisuus sanalliseksi ilmaisuksi, joilla jäljitellään luonnonääniä, äännemaalailuksi. Onomatopoeettisuutta on myös kuvaus, jossa sanojen äännelaatu tuo mieleen tietyn ilmiön kuulokuvan. (s. 658)
Tämän määritelmän täyttää mielestäni Kirsi Kunnaksen runo Kattilat ja perunat (mm. teoksessa Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen satupuu. WSOY. 6. p. 1972, s. 21; tai Internet: http://www.brindin.com/pokunkat.htm ). Tämä runo on kirjoitettu lapsille, mutta se riemastuttaa aikuistakin. Muutenkin Kunnas runoissaan jäljittelee paljon eläinten yms. ääniä ja leikittelee äänteillä. Suosittelen!
Saloppi on puolipitkä, hihaton, ohut ja kevyt muotipukua suojaava vierailuviitta, monesti hupullinen ja yleensä silkistä ommeltu kesäasuste. Nimitys on johdettu kietoutumista merkitsevästä ranskankielisestä verbistä s'envelopper.
Lähde:
Riitta Pylkkänen, Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1982
Frank Loesserin kappaleen On a Slow Boat to China suomensi Kullervo (oikealta nimeltään Tapio Lahtinen).
Soutuvenheellä (tai Soutuveneellä) Kiinaan -kappaleen levytti ensimmäisenä Henry Theel vuonna 1949. Suomennos lieneekin tuolta ajalta.
Myöhempiä versioita ovat tehneet mm. Synnöve Rehnfors (1959), Ragni Malmsten (1978) ja Eino Grön (1990).
Ainakaan sukunimitietokanta ei tarjoa muuta tietoa kuin että "Tarna" on vuonna 1935 suojattu sukunimenä. Kielitoimiston sanakirja ei tunne sanaa "tarna" ollenkaan, ei myöskään sanaa "taarna". Eräästä vanhasta kielitieteellisestä artikkelista (Virittäjä 1929) löysin pohdinnan, jossa arveltiin sanan tarna tai taarna viittaavan johonkin saralajiin. Näin todellakin on, sillä taarnat ovat sarakasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Kasvin nimenä "taarna" on ollut käytössä ainakin jo 1850-luvulla, joten ehkä se on toiminut myös sukunimen innoittajana, varsinkin kun sanalle ei näyttäisi muita merkityksiä löytyvän.
Heikki Poroila
Ian Rankinin Rebus-sarjan 25. kirja Midnight and blue julkaistaan ennakkotietojen mukaan Iso-Britanniassa lokakuussa. Viimeisimmät Rebus-suomennokset ovat ilmestyneet aikaisintaan alkukielisen laitoksen julkaisua seuraavana vuonna, joten mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, seuraavaa suomennettua Rebusta saa odotella vuoteen 2025.
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Samu on Samuelin kutsumamuoto ja se on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1984, 20.8. Nimi Samuel on peräisin Raamatun vanhan testamentin saman nimisestä kirjasta. Samuel oli profeetta, joka voiteli Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin. Samuel tulee hepreankielisestä nimestä Schemuel, joka tarkoittaa "Jumalan nimeen" tai kansanomaisesti "jumalalta pyydetty". Lisätietoja löytyy Lempiäisen teoksesta Suuri etunimikirja.
Merja Rantamäen laulu Jossain (1977) on alkuperäiseltä nimeltään Det gör detsamma, tekijöinä Bert Österlund ja Rosemarie Gröning. Suomalaiset sanat ovat Juha Vainion, http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?kappale=se+on+jossain&ID=7ed133… ja https://kansalliskirjasto.finna.fi/kansalliskirjastofikka/Record/fikka…
Vaikeaa, ahdistavaa ja tukahduttavaa merkitsevä sana tukala on johdos ja se on todennäköisesti muodostettu samasta vartalosta kuin tukehtua ja tukkia. Näiden sanavartalon alkuperä on tuntematon. Karjalan kielessä sanan vastine on tukela. Sana tukala on mainittu suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
Kysyin ohjeita kollegaltani, joka toimii it-tukihenkilönä. Hän kertoi seuraavaa:
Uudella Wordilla luodut asiakirjat tallentuvat tiedostotyyppinä, jota vanhemmat versiot eivät osaa täysin lukea. Siksi ohjelma herjaa ja kiukuttelee, esimerkiksi juuri sillä tavalla kuin sinulle. Muitakin herjauksia ohjelman valikoimassa kuulemma on...
Sinun täytyy nyt aukaista dokumentti Wordin 2007 versiossa ja tallentaa se uudelleen niin, että vaihdat tallennusmuodon sellaiseksi, jonka ymmärtävät sekä uusi Word että vanhemmatkin versiot. Omalla koneellani tallennusmuodon oletuksena on Word-asiakirja, jota vanhemmat ohjelmat eivät siis oikein ymmärrä. Kollegani mukaan tallennusmuodoksi kannattaisi pudotusvalikosta valita esimerkiksi Word 98 - 2003 -asiakirja...
Kysymykseen ei ole aivan helppoa yksiselitteistä vastausta. Periaatteessa tuota muotoa Her/His Serene Highness, lyhenne HSH käytetään nykyään enää vain Liechtensteinin, Monacon ja Thaimaan hallitsijasuvun jäsenistä ja se tarkoittaa koko lailla samaa kuin Her/His Royal Highness. Siis Hänen (Kuninkaallinen) Korkeutensa, tai pelkästään Hänen Korkeutensa. Asian varsin monimutkaista ongelmallisuuta on selvitetty tuossa Timanttisalongin jutussa kuninkaallisten arvonimistä:
https://timanttisalonki.com/2018/04/12/kuninkaalliset-tittelit-osa-i-hallitsijat/
”Monaco ja Liechtenstein ovat ruhtinaskuntia, joiden hallitsija on ruhtinas. Keski-Euroopassa oli ennen maailmansotia useita ruhtinaskuntia, erityisesti...
Pentti Lempiäisen Suuri Etunimikirja (1997) mainitsee nimien Annu, Annukka ja Annuli olevan kutsuma- ja hellittelymuotoja nimelle Anna. Anna Saarikallion ja Johanna Suomalaisen teos Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (2007) mainitsee Annun lempinimenä useille a-kirjaimella alkaville naisennimille kuten Anita ja Anneli. Anna on alkuperältään hepreaa ”armoa” tarkoittavasta nimestä Hannah. Annalla ja sen johdannaisilla nimillä kuten Annu on siis raamatulliset juuret, olihan Pyhä Anna Neitsyt Marian äiti.
Nykysuomen tietosanakirja muinaisesta egyptiläisestä Heliopoliksen kaupungista puhuessaan mainitsee sen nimen olevan Egyptin kielellä ”Anu” (myös Annu tai Lunu ja raamatussa Oon). Heliopolis sijaitsee Niilin suistossa Kairon koillispuolella...
