Kallion kaupunginosa on kokenut monia vaiheita ja muutoksia 1800-luvulta tähän päivään, niistä löytyy paljon sekä tutkittua tietoa että henkilökohtaisia muistoja sekä verkosta että painetusta kirjallisuudesta. Historiikit yltävät aika kauas menneisyyteen nykylukijan silmin. Kattavin historiikki lienee Juha Koskisen Kallion historia vuodelta 1990 (Kallio-Seura) (kts. linkki): http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1349799?lang=fin
Kallion kirjasto on koonnut Kallio-aiheista kirjallisuutta omaksi kokoelmaksi, sen sisältöön kannattaa tutustua. Tässä linkki Kallio-kokoelman tietokirjallisuusosaan(kts. linkki): https://bit.ly/2oL4OMo
Nyky-Kalliota, sen boheemia ilmapiiriä ja toisaalta gentrifikaatiota ja on...
Evreka-haun kautta löysin Tampereen ammattikorkeakoulun oppilaiden käpykakkureseptin. Reseptin osoite on : http://www.cs.tpu.fi/students/hzenjuga/kapykakku.html . Ohjetta on kysytty ennenkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Arkistosta löytyi tämmöinen ohje:
"Valmistetaan 4 munan sokerikakku. Kakku leikataan kävynmuotoiseksi ja halkaistaan. Ylimääräiset palat voi käyttää "tukevoittamaan" kakkua. Seuraavaksi kakku kostutetaan sitruunamehulla ja täytetään.
Täyte: 150 g voita, 1 dl kermaa, 2tl perunajauhoja, 1dl sokeria. Muut aineet paitsi voi kuumennetaan ja vatkataan, kunnes sakenee. Jäähtyneenä lisätään vatkattu voi.
Nykyisin käpykakussa käytetään marsipaanikuorrutusta, johon saksilla voi muotoilla suomut. Samoin leipomokakuissa...
Helmet-verkkokirjastosta saadaan esille muutamia kirjoja aiheesta haulla: ruokaperinne leivonnaiset
Toivottavasti seuraavista olisi iloa.
Vanhan ajan kahvileivät, toim. Arja Nurminen, Anna-Liisa Salo. Kauppiatten kustannus 1980.
Pitokokin herkkuja : [wanhanajan reseptejä], Veera Tuomi. Kustannus HD 2009.
Leivos : tutkielma ylellisyyden muotokielestä, Bo Lönnqvist. Schildt 1997.
Kirjassa mielenkiintoinen leivosluettelo vuosilukuineen (tosin nämä leivokset ajoittuvat varhaisempaan aikaan, paljolti 1800-luvulle).
Seuraavat kirjat löytyvät haulla: ruokaohjeet 1950-luku
Kisatytön keittiö : Maija Honkasen ruokavuosi 1952
Muistoja kotiliedeltä : reseptejä 1950-luvulta nykypäiviin
Joka kodin keittokirja / Ulpu Järvinen, julk. 1950
Todettakoon...
Kotimaisten kielten keskuksen julkaisussa Suomalainen paikannimikirja (https://www.kotus.fi/julkaisut/nimijulkaisut/suomalainen_paikannimikirja) Oitti-nimi näyttäisi viittaavaan ojitettuun maahan.
Ilmari Kosonen on kirjoittanut Laukaan joulu -kokoelmaan tekstin suomalaisista paikannimistä. Jutun nimi on "Kuusaa tarkoittaa koskilaaksoa, oitti vesipaikkaa". https://digi.kirjastot.fi/items/show/121542
Sissi nuori keisarinna -elokuva on yksi kolmesta Sissi-elokuvasta, jotka yhdessä muodostavat Sissi-sarjan. Sissi-elokuvia ei ole myynnissä erillisinä, mutta kokonainen sarja näyttäisi olevan myynnissä ainakin CDON.COM-sivustolla http://cdon.fi/elokuvat/princess_sissi_-_complete_collection-23983903?u… sekä Amazonissa http://www.amazon.co.uk/The-Sissi-Collection-4-DVD/dp/B004N5QOJY . Suomenkielistä tekstitystä näihin ei välttämättä ole kuitenkaan saatavissa.
Nimistöntutkija Viljo Nissilä on yhdistänyt Pyykkö- ja Pyykkönen-nimet linnunnimitykseen pyy. Nimien syntyyn ovat voineet vaikuttaa myös Pääkkö-nimet, joita on esiintynyt samoilla alueilla. Nimiin sisältyvä kkö-johdin on tavallinen hellittelynimissämme.
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet
Aineistoa ei juuri löydy, mutta ohessa kaksi kangasmerkkien tekoon liittyvää ohjetta.
http://handmadehippu.blogspot.com/2010/10/omien-merkkien-teko-ohje.html
https://www.loimu.fi/filebank/2149-LAL_haalarintuunaus_021013_web.pdf
Eduskunnan kirjaston periaatteena on, ettemme tee lain sisällön tulkintaa. Ohjaamme ainoastaan asiakkaan lähteiden pariin.
Tässä tapauksessa ajantasainen Tekijänoikeuslaki löytyy Finlexistä: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404
APFI ry on av-tuotantoyhtiöiden edunvalvonta- ja tekijänoikeusyhdistys https://tekijanoikeus.fi/jarjestot/apfi/. APFI:n puoleen voi kääntyä av-aineistojen käyttöä koskevissa kysymyksissä.
Kansalaisille tietoa tekijänoikeuksista löytyy täältä:
https://tekijanoikeus.fi/
Suomen Numismaattisen yhdistyksen julkaisemassa teoksessa Suomen rahahinnasto 2005 kyseisen setelin hinnaksi arvioidaan setelin kunnosta riippuen 100-750 euroa. Teoksessa mainitut hinnat eivät ole osto- tai myyntihintoja, vaan arvioita rahojen keräilyarvosta kirjoitusajankohtana.
Onni Viitalan Suuren suomalaisen setelikirjan mukaan setelin arvoon vaikuttaa myös sen sarjanumero, tarkemmin sanottuna se mikä kirjain tai mitkä kirjaimet ovat numerosarjan alussa. Viitalan kirjassa on myös hyvät värikuvat setelistä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että luotettavan arvion setelin arvosta voi tehdä vain alan asiantuntija.
Kattavaa kirjamuotoista teosta Kristiinankaupungin sodanjälkeisestä historiasta ei valitettavasti ole olemassa.
Pienehkö teos (160 s.) Kristinestad - en småstadsidyll = Kristiinankaupunki - pikkukaupunki-idylli / Olle Haavisto ym., Kristinestads stad 1985, on paikallishistoria ja kuvateos.
Kristiinankaupungin kaupunginkirjastosta kerrotaan, että heillä on kotiseutukokoelma, jonne on koottu aineistoa: artikkeleita yms. Lisäksi kokoelmaan kuuluu paikallislehtien sidottuja vuosikertoja. Mutta kotiseutukokoelman aineistoa ei lainata. Suupohjan Sanomat -paikallislehden vuosikertoja on digitoitu Kansalliskirjaston kokoelmiin, toistaiseksi vain vuosikerrat 1933-1939 ovat saatavilla. Syd-Österbotten paikallislehden vanhat...
Kolmasosa maapallon kultaharkoista tehdään Sveitsissä (on erikokoisia 10 g - kymmeniä kiloja). Suuret valtiot kuten USA, Kiina, Etelä-Afrikka tekevät itse. Yleensä pankeissa tai rahapajoissa.
Kaivoksesta tulevan raakakullan hinta perustuu tuotantokustannuksiin ja vaihtelee eri kaivoksissa.
Kaikista kultakaivoksista tulee harkoiksi sopivaa kultaa. Yleensä kaivos myy kullan rikasteena eteenpäin ja jalostaja puhdistaa sen.
Suomessa ymmärtääkseni entinen Outokumpu (mikä lie nykyään) Porissa/Harjavallassa.
Veden määrä riippuu prosessista millä kulta rikastetaan. Prosesseja on ainakin neljä erilaista.
Vastaukset ovat peräisin geologilta Geologian tutkimuskeskuksesta.
Michael Coleman kirjoittaa edelleen. Hän on syntynyt Lontoossa 1946. Vaimon nimi on Theresa ja he avioituivat 1968. Lapsia heillä on neljä, nimeltään Jennifer, Stephen, Catherine, Matthew. Uskonnoltaan he ovat katolilaisia. Lisätietoja (tosin englanniksi)Colemanin elämästä ja kirjoista saat osoitteesta http://www.michael-coleman.com/.
Vaasan kaupunginkirjaston lainaustilastoista ei ikävä kyllä pysty saamaan tarkkaa vastausta kysymykseen. Kokemukseni perusteella kaunokirjoja voi yleensä lainata n. 100 kertaa, usein kyllä ylikin, mutta 200 lainauskertaa on jo aika harvinaista.
Kirjojen sidosasu vaikuttaa asiaan, mm. pokkariversiot eivät kestä likikään niin kauaa lainauskelpoisina kuin kovakantiset kirjat. Kirjoja poistetaan myös muista syistä kuin huonokuntoisuuden vuoksi. Kysyttyjä kirjoja tilataan monta kappaletta ja kun suurin kysyntä on mennyt ohi, voidaan ylimääräisiä kappaleita poistaa, vaikka niiden lainausmäärät eivät olisikaan kauhean korkeita. Poistettuja laitetaan myyntiin, jos ne ovat hyväkuntoisia.
Katselin vähän netistä keskustelupalstoja ja muita epävirallisia sivustoja, ja niiden perusteella vastaan seuraavaa: Punaiset mukit ovat tuttuja tv-sarjoista ja elokuvista muun muassa nuorison bilemukeina. Mukien kerrotaan olevan punaisia koska niistä ei näe läpi, mitä ne sisältävät. Mukien koko on myös sellainen, että niihin mahtuu olut-tuoppi. Punainen muki taitaa olla jo kulttuurinen juttu ja synonyymi hauskanpidolle ainakin Yhdysvaltojen opiskeijapiireissä ja tosiaan nuorisoelokuvissa.
Kirjallisuudessa ei mene automaattisesti niin, että kirja olisi tietokirjallisuudessa eli esimerkiksi elämäkerroissa, jos se kertoo todellisista henkilöistä. Esimerkiksi monissa historiallisissa romaaneissa on henkilöinä todella eläneitä ihmisiä, mutta silti ne eivät ole elämäkertoja, koska kerrontapa on kaunokirjallinen. Näin on myös ”Nancyn” laita, sillä se on kirjoitettu romaanin muotoon vuoropuheluineen, joiden sanat eivät varmasti ole aivan aitoja. Tosin meillä pääkaupunkiseudulla joissakin kirjastoissa kirja on laitettu elämäkertoihinkin.
Kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden raja voi olla toki häilyvä. Jörn Donnerin ”Mammutti” on enemmän tai vähemmän lähdeaineistoon perustuva, mutta se luokitellaan kaunokirjallisuudeksi....
Celian äänikirjat on tarkoitettu henkilöille, joilla on jokin lukemiseste. Celian asiakkaaksi voi liittyä Jyväskylän kaupunginkirjaston kautta. Kirjastosta saa verkkotunnukset, joilla Celian äänikirjoja voi kuunnella ja ladata verkon kautta. Tunnusten saaminen edellyttää toimivaa sähköpostiosoitetta. Kirjastossa tunnuksia tehdään vain ajanvarauksella, ota yhteyttä Kirjasto.Asiakaspalvelu@jyvaskyla.fi tai 014 266 4123.
Nimeä Okka ei löydy ei valitettavasti löydy kirjaston etunimikirjoista. Väestörekisterin nimipalvelusta löytyy tieto, että tämän nimen kantajia on vain yksi vuosilta 1920-39. Okko sen sijaan yleisempi. Se on nimikirjojen mukaan Oskarin vanha puhuttelumuoto. Saksassa Okko on Oton rinnakkaisnimi. Ortodoksisessa kalenterissa sitä pidetään Prokopioksen muunnoksen Prokko lyhentymänä. Lisää etunimistä löytyy kirjoista Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja; Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön ; Vilkuna, Kustaa: etunimet.
