Laulussa Pieni marttyyri isä ei halua, että Anna menee pyhäkouluun, ja uhkailee: "Pyhäkouluun jos sä menet... varmaan käyn sun tappamaan." Äiti lupaa, että Anna saa mennä pyhäkouluun, kunhan tulee kotiin ennen juopunutta isäänsä. Annan tullessa kotiin isä onkin jo kotona, ja "silloin isä vihastuen, syöksee kurjan lapsen luo, lyöpi ilman armahdusta, että virtaa verivuo."
Laulun melodianuotinnos ja sanat löytyvät nuotista Karjalaisia kansanlauluja Impilahdelta, jonka on toimittanut Simo Härkönen (Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1967). Laulusta saattaa olla muitakin toisintoja. Tässä nuotissa olevan version Simo Härkönen on tallentanut vuonna 1911 syntyneeltä henkilöltä, josta kerrotaan vain nimikirjaimet T. T. Laulu alkaa: "Kuules...
Nykysuomen sanakirjan mukaan 'nureksia' tarkoittaa:
1. enemmän tai vähemmän avoimesti ilmaista tyytymättömyyttään, harmiaan jostakin, nurkua, napista, nurista, nyreksiä
2. olla tyytymätön, harmissaan, nyreissään, nureissaan, happamena, apeana, pahoillaan jostakin.
(Nykysuomen sanakirja, osa 2, s. 719)
Hei,
runo Marja-Elina löytyy mm. Valistuksen julkaisemasta Dagmar Kemilän ja Paavo Kuosmasen aapisesta Luen ja kerron : alakansakoulun luku- ja puheaapinen (7. painos, 1956). Hakemistossa tekijäksi on mainittu Aune Laaksi.
Kuopion kaupunginkirjaston aineistotietokannasta löytyy pari lupaavaa teosta: Nikkaroi vanhaan malliin –kirjassa (2007) on ohjeet kustavilaisen lipaston tekoon. Suuressa puutyökirjassa (2004) on valmistustekniikoita ja ohjeita vanhojen huonekalujen valmistukseen. Kirjasta löytyy kuvamateriaalia sekä kirjoituslipastosta että lipastokaapista. Pääkirjastossa on myös lainattavissa yksittäinen työpiirustus peilipiirongista (1965), missä on kaavat ja mittasuhteet. Voitte tehdä näistä kaukolainapyynnön lähimmässä kirjastossa. Tattari, Juho, Puusepän oppikirja kotiteollisuus- ja maamieskouluja ym. puutyön opetusta antavia laitoksia sekä itsekseen opiskelijoita varten, sisältää erittäin tarkat teko-ohjeet lipaston tekemiseen.
Osakaavioiden,...
Tuo on lähes sanatarkka sitaatti ”Täällä Pohjantähden alla” -trilogiasta. Se esiintyy siellä muodossa ”Miks tommottii kysyt? Eks nää et on knupist läpi...”. Katkelma löytyy yhteisnidoksen (WSOY, 2007) sivulta 494 eli toisen osan kuudennen luvun alaluvusta III. Kohdassa Akselin komppania on matkalla kansalaissodan rintamalle ja näkee neljä haavoittunutta. Joku Akselin miehistä kysyy, onko erästä heistä sattunut pahasti, ja yksi tämän tovereista vastaa edellä mainitulla repliikillä. Aivan ilmeisesti haavoittuneet pitävät moista kysymystä varsin typeränä.
Helsingin kaupunki teetti Lounais-Sipoon liitosalueesta vuonna 2009 sosiokulttuurisen selvityksen. Sen sivuilta löytyy maininta tästä kiinnostavasti nimetystä tiestä. Nimen alkuperää oli kysytty pitkäaikaiselta asukkaalta, jonka hankkimien tietojen perusteella liitosalueen Susiraja ei ole kovin vanhaa perua: "Susiraja tien nimenä on aika uusi, eli 1980-luvun alusta. Sipoon kunta halusi pikkuteille nimet, jolloin silloisen metsätien tiekunnan puheenjohtaja Arimo Tuominen ehdotti Susirajaa ja muu porukka hyväksyi ehdotuksen."
Lounais-Sipoosta Helsinkiä – Maaseudusta kaupunkia: Sosiokulttuurinen selvitys liitosalueesta https://www.hel.fi/hel2/ksv/julkaisut/yos_2009-1.pdf
Käyttökelpoisia suomenkielisiä tiedonlähteitä tämäntapaisten kysymyksien ratkaisemiseksi ovat esimerkiksi seuraavanlaiset teokset:
Richard D. Lewis, Kulttuurikolareita. Otava, 1996
Reima T. A. Luoto, Kansainvälinen etikettikirja. Fenix-kustannus, 1993
Arja Mikluha, Lahjat ja liikelahjat eri maissa. Yrityksen tietokirjat, 1997
Arja Mikluha, Kommunikointi eri maissa. Yrityksen tietokirjat, 1998
FINTRAn Kulttuureja ja käyttäytymistä -sarjan kirjat
Erityisesti japanilaista kulttuuria käsitellään mm. näissä:
Japanin kulttuuri. Otava, 1994
Juhani Lompolo, Japanin aapinen : japanilaismaailman salat avautuvat.
Orienta, 2002
Japanilaiset ovat hyvin isänmaallisia. Isänmaahan ja isänmaallisuuteen liittyvät tunteet ovat Japanissa hyvin voimakkaita....
Sweet Valley High -sarjassa on ilmestynyt 144 kirjaa. Löydät luettelon kirjoista esimerkiksi seuraavalta sivustolta: http://www.fantasticfiction.co.uk/authors/Francine_Pascal.htm
Varsinaisen Sweet Valley High -sarjan lisäksi on ilmestynyt myös muita sarjoja, kuten Sweet Valley Twins ja Sweet Valley University.
Sweet Valley High -sarjaa on suomennettu tällä hetkellä 50 eri nimekettä, viimeisin on nimeltään Rakkauden tanssi. Sweet Valley Trillereitä on suomennettu 6. Kirjojen kustantaja on Otava.
Aiheesta on kyselty aiemminkin, katso siis myös Kysy kirjastonhoitajalta arkistoa.
Laihian ja laihialaisten nuukuudesta kertovat vitsit ovat yhä osa elävää perintöä, ja tämä suullinen perintö on päässyt myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Perintöä pitää yllä myös Laihialla vuonna 1992 perustettu Nuukuuren museo. Varmuudella ei tiedetä tämän Laihian maineen syntyhistoriaa, mutta yleisin selitys johtaa nimenomaan 1860-luvun nälkävuosiin, jolloin laihialaisten kerrottiin auttaneen omien kylien köyhiä muttei muualta tulleita kerjäläisiä. Todennäköisesti laihialaisten nuukuusmaine ulottuu kuitenkin vielä pidemmälle historiaan, sillä heidän säästäväisestä elämäntavastaan löytyy tietoa jo 1700-luvulta. Lisää tietoa ja kattavamman selityksen Laihian nuukuusmaineelle löydät esimerkiksi...
Kyseessä on Larin-Kyöstin runo Saunatonttu. Runo löytyy teoksesta Tämän runon haluaisin kuulla 3. Samoin runo löytyy vanhasta Larin-Kyöstin teoksesta Tarutarha (lapsille laatinut Larin-Kyösti, 1918). Teoksien saatavuuden voit tarkistaa osoitteesta http://www.libplussa.fi/
Tohtori Alzheimerin etunimi oli Alois. Hän oli saksalainen neuropsykologi, joka eli vuosina 1864-1915.
Alois Alzheimerista voi hakea viitteitä Internetistä esim. Google-haulla. Tässä yksi viite: http://www.alz.co.uk/alzheimers/aa.html
Saloppi on puolipitkä, hihaton, ohut ja kevyt muotipukua suojaava vierailuviitta, monesti hupullinen ja yleensä silkistä ommeltu kesäasuste. Nimitys on johdettu kietoutumista merkitsevästä ranskankielisestä verbistä s'envelopper.
Lähde:
Riitta Pylkkänen, Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1982
Frank Loesserin kappaleen On a Slow Boat to China suomensi Kullervo (oikealta nimeltään Tapio Lahtinen).
Soutuvenheellä (tai Soutuveneellä) Kiinaan -kappaleen levytti ensimmäisenä Henry Theel vuonna 1949. Suomennos lieneekin tuolta ajalta.
Myöhempiä versioita ovat tehneet mm. Synnöve Rehnfors (1959), Ragni Malmsten (1978) ja Eino Grön (1990).
Ainakaan sukunimitietokanta ei tarjoa muuta tietoa kuin että "Tarna" on vuonna 1935 suojattu sukunimenä. Kielitoimiston sanakirja ei tunne sanaa "tarna" ollenkaan, ei myöskään sanaa "taarna". Eräästä vanhasta kielitieteellisestä artikkelista (Virittäjä 1929) löysin pohdinnan, jossa arveltiin sanan tarna tai taarna viittaavan johonkin saralajiin. Näin todellakin on, sillä taarnat ovat sarakasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Kasvin nimenä "taarna" on ollut käytössä ainakin jo 1850-luvulla, joten ehkä se on toiminut myös sukunimen innoittajana, varsinkin kun sanalle ei näyttäisi muita merkityksiä löytyvän.
Heikki Poroila
Ian Rankinin Rebus-sarjan 25. kirja Midnight and blue julkaistaan ennakkotietojen mukaan Iso-Britanniassa lokakuussa. Viimeisimmät Rebus-suomennokset ovat ilmestyneet aikaisintaan alkukielisen laitoksen julkaisua seuraavana vuonna, joten mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, seuraavaa suomennettua Rebusta saa odotella vuoteen 2025.
Merja Rantamäen laulu Jossain (1977) on alkuperäiseltä nimeltään Det gör detsamma, tekijöinä Bert Österlund ja Rosemarie Gröning. Suomalaiset sanat ovat Juha Vainion, http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?kappale=se+on+jossain&ID=7ed133… ja https://kansalliskirjasto.finna.fi/kansalliskirjastofikka/Record/fikka…
Vaikeaa, ahdistavaa ja tukahduttavaa merkitsevä sana tukala on johdos ja se on todennäköisesti muodostettu samasta vartalosta kuin tukehtua ja tukkia. Näiden sanavartalon alkuperä on tuntematon. Karjalan kielessä sanan vastine on tukela. Sana tukala on mainittu suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
Sukulaislasten toivelevy on mitä todennäköisimmin Jope Ruonansuun Hauskaa joulua. Valitettavasti en ehtinyt saada levyä käsiini asian tarkistamiseksi, mutta uskoisin että kyseinen kappale on nimeltään Pakollinen joulu.
Levyn saatavuustiedot voit tarkistaa pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen yhteisestä HelMet-aineistohausta osoitteesta:
http://www.helmet.fi
Kysymykseen ei ole aivan helppoa yksiselitteistä vastausta. Periaatteessa tuota muotoa Her/His Serene Highness, lyhenne HSH käytetään nykyään enää vain Liechtensteinin, Monacon ja Thaimaan hallitsijasuvun jäsenistä ja se tarkoittaa koko lailla samaa kuin Her/His Royal Highness. Siis Hänen (Kuninkaallinen) Korkeutensa, tai pelkästään Hänen Korkeutensa. Asian varsin monimutkaista ongelmallisuuta on selvitetty tuossa Timanttisalongin jutussa kuninkaallisten arvonimistä:
https://timanttisalonki.com/2018/04/12/kuninkaalliset-tittelit-osa-i-hallitsijat/
”Monaco ja Liechtenstein ovat ruhtinaskuntia, joiden hallitsija on ruhtinas. Keski-Euroopassa oli ennen maailmansotia useita ruhtinaskuntia, erityisesti...
