Täällä Jyväskylän kaupunginkirjastolla säilytetään Seura-lehteä yhden vuoden verran, joten meiltä ei vanhempia lehtiä ole saatavilla. Jyväskylän yliopiston kirjaston vapaakappalekokoelmasta löytyvät myös Seuran vanhat vuosikerrat. Lehdet ovat siellä tilattavissa lukusalikäyttöön yliopiston pääkirjastolla. Lukusalikäyttöönkin saatetaan vaatia kirjastokortti, mutta se myönnetään toki, vaikka ei olisikaan opiskelija.
Seura ei myöskään ole Aleksi-viitetietokantaan indeksoitava lehti, jolloin siitä voitaisiin etsiä tarkempia tietoja, ja juttuja. Näin ollen tarvitsemanne jutun löytymiseksi on selattava vuosikertoja manuaalisesti lävitse. Yliopiston kirjastolla tämä siis onnistuu.
Kyseinen teksti löytyy ainakin Ähtäriin pystytetystä Hugo Simbergin muistomerkistä (uutisoitu mm. Ilkka-sanomalehdessä 12.6.2017). Muistomerkissä lukee täältä Tuonelaan - tog sig till Hades.
Kun mietitään tog sig till Hades -tekstin tarkoitusta niin edellä mainittu täältä Tuonelaan on hyvä vapaamuotoinen käännös: Vanhoissa jumaltarustoissa Hades viittaa jumalan lisäksi myös vainajien olinpaikkaan ja tuonpuoleiseen. Suomalaisessa mytologiassa vastaava paikka on Tuonela. Muistoteksti kuvannee siis vainajan päätymistä tuonpuoleiseen. En kuitenkaan valitettavasti onnistunut löytämään lähdettä muistotekstin alkuperästä tai siitä onko se miten yleinen.
Voit hakea Helmetistä hakusanoilla rikoksentekijät, rikokset, rikollisuus, muistelmat tai elämäkerrat. Ongelmana on, että pelkkien asiasanojen perusteella on mahdotonta tietää, minkä teoksen on kirjoittanut rikoksentekijän läheinen.
Tässä ohessa on lista joistakin kirjoista, joissa käsitellään rikoksentekijän ja hänen läheistensä elämää. Kaunokirjallisuutta löytyi sittenkin enemmän kuin muistelmia. Osa luettelon romaaneista perustuu tositarinoihin, osa on fiktiota.
Elämäkerrat ja muistelmat:
Armas Gerdt: Petrin matka Myyrmanniin
Steven Naifeh ja Gregory White Smith: Muukalainen perheessä
Seppo Porvali: Daltonit
- Kirjoittaja ei ole rikoksentekijöiden läheinen, mutta kirjassa puheenvuoron saavat myös poikien sisaret. Perhetausta käydään...
Tilastokeskuksen Joukkoviestimet 2006 -kirjan mukaan Suomessa julkaistiin vuonna 2005 lähes 13 700 nimekettä. Se on 16 prosenttia enemmän kuin vuonna 2000. Julkaistavien kirjojen määrä on lisääntynyt jo pitkään. Yhtenä syynä kasvulle on taitto- ja painotekniikan kehittyminen. Sen takia tuotannosta on tullut edullisempaa, mikä taas laskee julkaisukynnystä. Luvussa ovat mukana sekä varsinaiset kirjat (yli 48 sivua) että pienpainatteet (5-48 sivua). Varsinaisten kustannusyritysten lisäksi julkaisijoina ovat monet yritykset, järjestöt, yliopistot ja julkinen hallinto.
Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjassa on samoja henkilöhahmoja, kirjailija Erica Falck ja poliisi Patrik Hedström, mutta jokaisessa kirjassa on oma, itsenäinen mysteeri selvitettävänä. Sarjan aloittaa romaani Jääprinsessa. Kirjoja voi siis lukea missä järjestyksessä vain, mutta paremmin niiden maailmaan pääsee sisälle lukemalla ne ilmestymisjärjestyksessä
Ainakaan sukunimitietokanta ei tarjoa muuta tietoa kuin että "Tarna" on vuonna 1935 suojattu sukunimenä. Kielitoimiston sanakirja ei tunne sanaa "tarna" ollenkaan, ei myöskään sanaa "taarna". Eräästä vanhasta kielitieteellisestä artikkelista (Virittäjä 1929) löysin pohdinnan, jossa arveltiin sanan tarna tai taarna viittaavan johonkin saralajiin. Näin todellakin on, sillä taarnat ovat sarakasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Kasvin nimenä "taarna" on ollut käytössä ainakin jo 1850-luvulla, joten ehkä se on toiminut myös sukunimen innoittajana, varsinkin kun sanalle ei näyttäisi muita merkityksiä löytyvän.
Heikki Poroila
Sana kekkerit on laina ruotsin kielen sanasta gäckeri, joka tarkoittaa ivaa, ilveilyä ja pilantekoa. Myös saksan kielessä on sana Ceckerei.
Suomen kielessä kekkerit-sana merkityksessä kemut on mainittu ensimmäisen kerran Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/
Ainakin Tiihosen ensimmäisestä runokokoelmassa Sarkunmäen palo (1975) löytyy mainintoja moposta. Runossa Kerava mainitaan "huutokaupattu Soliferi-mopo jolla kaupungin / ikäloppu kamreeri oli paennut loteille / juomaan anislikööriä kavallettuaan". Pieni laulu -runo taas toteaa, että "Saatilla voi saada siipeen / jos mopo vaan on alla." Runossa Kiviritsa salkussani esiintyy lakoninen tokaisu "Kurja mopo." Kaksi ensinmainittua runoa on luettavissa myös Tiihosen valittujen runojen kokoelmasta Lyhyt oodi kaikelle (WSOY, 2000). - Tämän lisäksi mopo löytyy Arjen armada -kokoelman (1980) runosta Rekola: "Boulognen puistoon kuka karauttaa / satulattomalla mopolla, / se tietää kuinka Rekolassa alkaa / keväinen duunipäivä".
Otmen-sanaa esiintyy tosiaankin Joensuun alueella muutaman järven (Keski-Otmen, Ala-Otmen ja Otmenenjärvi) sekä vaaran (Otmenvaara) nimissä. Nämä kaikki sijaitsevat lähellä toisiaan. Muualta Suomesta en vastaavaa nimeä löytänyt.
Otmen-sanaa ei löytynyt mistään tarkistamistani lähteistä. Tutkimieni lähteiden joukossa ovat Suomen etymologisen sanakirjan verkkoversio (Kotus), Suomen sanojen alkuperä - Etymologinen sanakirja, L-P (SKS, 1995) sekä Suomalainen paikannimikirja (Karttakeskus, 2007, saatavilla myös verkossa: https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk63/SuomalainenPaikannimi…).
Tutkin myös murresanakirjoja, saamen kielien sanakirjoja sekä karjalan kielen sanakirjaa. Venäjän kielen sanakirjan avulla pääsin kenties lähimmäksi....
Emma Dahlqvistin kirjassa Tuohi : punonta, levytekniikka, taittelu (Gummerus, 2020) sivulla 148 annetaan ohjeita kuivuneen tuohityön pelastamiseen. Ensin tuohiesine pyyhitään haaleassa vedessä kostutetulla rievulla kauttaaltaan sisä- ja ulkopuolelta. Käytetty riepu ei saa olla liian karkea, ettei tuohi naarmuunnu. Kun tuohiesine on puhdas ja kuivunut, se voidaan käsitellä. Käsittelyyn suositellaan ensisijaisesti mehiläisvahaöljyä. Mikäli sitä ei ole, voi käyttää tavallista ruokaöljyä kuten auringonkukkaöljyä. Öljyyn kostutetulla rievulla sivellään varovasti tuohen pintaa. Öljyä ei kannata käyttää liikaa, ettei tuohen pinta jää tahmeaksi. Käsitellyn tuohityön annetaan seistä yön yli ja sitten imeytymättä jäänyt öljy...
Vaikeaa, ahdistavaa ja tukahduttavaa merkitsevä sana tukala on johdos ja se on todennäköisesti muodostettu samasta vartalosta kuin tukehtua ja tukkia. Näiden sanavartalon alkuperä on tuntematon. Karjalan kielessä sanan vastine on tukela. Sana tukala on mainittu suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
Satu selvisi hyvämuististen kollegoiden avulla. Tässä siis tiedot:
Sadun nimi: Kaksitoista veljestä
Alkuperä: nykykreikkalainen kansansatu
Teos/Kokoelma: Lasten oma lukukirja
Kuvittanut: Laukkanen, Usko
Toimittanut/Kertoja: Somerkivi, Urho & Tynell, Hellin & Airola, Inkeri
Julk. Otava, 1958
Kirjaa löytyy Helsingin kirjavarastosta ja Käpylän kirjastosta:
http://www.helmet.fi/record=b1521546~S9*fin
Valmista levylistaa en sinulle pysty tekemään, mutta muutamia vinkkejä voisin antaa. Aloita gospelmusiikki-harrastus tutustumalla tähän linkkiin:
http://www.makupalat.fi/musicb.htm#hengellinen
Kun olet löytänyt levyjä/artisteja joihin haluaisit tutustua lähemmin, tarkista niiden saatavuustiedot pääkaupunkiseudun yleisten kirjstojen yhteisestä HelMet - aineistohausta osoitteesta http://www.helmet.fi
Voit myös selailla kirjaston gospelmusiikki - valikoimia valitsemalla HelMet - aineistohaun etusivulta Sanahaku -> gospel -> Aineisto: cd-levyt
Sivuilta http://www.allmusic.com on mahdollista hakea tietoa gospelista ja sen eri tyylilajeista. Sivuille on myös kerätty eri musiikin tyylilajeista, myös gospelista, "Some important albums" -...
Jotta pääsisi selville siitä, millä asiasanoilla esimerkiksi moottoriurheiluun liittyviä kirjoja kannattaa hakea, kannattaa käydä tarkistamassa ja katsomassa niitä YSA:sta (= yleinen suomalainen asiasanasto). YSA löytyy osoitteesta http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/index.html
"Moottoriurheilu" on asiasanana laaja ja tässä tapauksessa siis ihan hyvä. Muita mahdollisia ovat esimerkiksi "autourheilu", "kilpa-autot", "kilpa-ajot", "formula", "ralliautoilu". Kiinnostuksen kohteesta riippuen myös esimerkiksi "moottoripyöräurheilu", "moottoriveneurheilu" jne. voivat tulla kyseeseen. Hyvä tapa on sekin, että kun löytää tietokannasta sopivia kirjoja, käy selvittämässä niiden asiasanat (Plussan täysistä tiedoista). Sen jälkeen voi jatkaa hakua...
Vaikka maininta Tuomiojan vuonna 1983 alle kolmessa tunnissa juoksemasta maratonista löytyy monestakin lähteestä, yhdessäkään niistä ei valitettavasti kerrota sitä, missä hän tämän maratonennätyksensä on juossut. Moni näistä mainitsee täsmällisen ennätysajankin (2.59,27), joka löytyy myös Tuomiojan verkkosivun (Tuomioja.org) 'Kuka E.T.?'-osiosta. Niistä vuonna 1983 juostuista maratoneista, joiden tuloslistauksia tutkin (mm. Helsinki City Marathon), en Tuomiojan suoritusta onnistunut löytämään. On kuitenkin huomattava, että aniharvasta kilpailusta oli täydellinen tulosluettelo käytettävissäni.
Hyvin dokumentoitu kolmen tunnin alitus Tuomiojan juoksuhistoriasta löytyy vuoden 1972 Impivaaran maastomaratonilta, jossa tosin juostiin...
Jos hetkeksi laitetaan sivuun etuliitteellä epä- luodut vastakohdat ja keskitytään sovinnaisuuden ja sovinnollisuuden käsitteisiin, voidaan esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjasta löytää sanaselitykset molemmille merkityksille adjektiivien sovinnainen ja sovinnollinen kautta.Tiivistäen: sovinnaisuus liittyy yhteiskunnan normeihin tai moraalikäsitykseen, jolloin esimerkiksi tilaisuuteen sopimaton käytös olisi epäsovinnaista. Sen sijaan sovinnollisuus on riitaisuuden vastakohta, eli esimerkiksi sopuisa ja sovitteleva henkilö olisi sovinnollinen. Kysymyksesi epä-alkuiset antonyymiset käsitteet ovat siis loogisesti näiden vastakohtia, jolloin epäsovinnollisuus on riitaisuutta ja epäsovinnaisuus on yhteiskunnan normien tai tapojen vastaista...
Heimo on kansatieteessä tarkoittanut sukujen tai klaanien ryhmää, joita yhdistää naapuruus, kieli ja kulttuuri. Käsitettä kuitenkin pidetään laajalti vanhentuneena, ja tutkimuksessa sen (samoin kuin rodun) onkin korvannut etnisen ryhmän käsite. Etnistä ryhmää luonnehtivat muun muassa yhteinen alkuperä ja kulttuuri, ryhmäidentiteetti ja muista etnisistä ryhmistä poikkeava elämäntapa. Heimo-termiä ei nykytutkimuksessa enää käytetä.
Saamelaiset on yksi kansa, joka elää neljän kansallisvaltion alueella ja puhuu yhdeksää eri saamenkieltä.
Saamelaisia on vanhemmassa kirjallisuudessa jaoteltu eri ryhmiin muun muassa kulttuurin, kielen ja perinteisten elinkeinojen mukaan, ja on puhuttu esimerkiksi metsälappalaisista, porosaamelaisista,...
Kysymäsi aihe esiintyy kaunokirjallisuudessa useimmin vain pienenä sivujuonteena, päätelleen mm. siitä, että ensimmäiseksi mieleen juolahtavilla asiasanoilla (virret, laulaminen) vetää melkein vesiperän kirjastojen tietokannoista ja muistakin hakemistoista.
Joitain kuvauksia sain kuitenkin kollegojen avustuksella kaivettua esille;
Skiftesvik, Joni: Petsamon kultatynnyri, WSOY, 1991. Novellikokoelma sisältää kuusi tarinaa, joista "Matkalla Maluriin" kertoo kahdesta pojasta eksyneenä sumuiselle merelle. Peloissaan pojat alkavat veisata virsiä. Tätä kuvataan kirjan sivuilla 142-145.
Joenpelto, Eeva: Ralli, WSOY, 1959. Ss. 155-157 kuvataan kirkonmenoja, mm. kolehtivirren ja loppuvirren veisuuta.
Pelo, Riikka: Taivaankantaja, Teos, 2006....
Katkelma on Lauri Pohjanpään runosta Kun olen kuollut... Se löytyy ainakin kokoelmista Kaipuu ylitse ajan : Valitut runot 1910-1954 sekä Valitut runot.
