Soitto on tehtävä, jotta kirja varmasti löytyy hyllystä ja sen voi
varata kyseiselle asiakkaalle. Voi olla, että vaikka kone sanoo kirjan olevan hyllyssä, niin se on jo toisen lainaajan kädessä ja näin ollen jo varattu, vaikkei vielä lainattu. Vaikka yleisöpääte kertoo jonkin kirjan olevan hyllyssä, kannattaa aina soittaa ja varata kirja omalla nimellään, jotta varmasti saa sen.
Ylempi merkki on Wikipedian taulukoiden perusteella kirjain p, merkin yleisempää symbolimerkitystä ei tiedetä. Alempaa kuviota vastaavaa merkkiä en kyennyt taulukoista löytämään, vaikka sen perusrakenne viittaa h-kirjaimeen. Riimukirjoitusta on toisaalta harrastettu niin pitkän ajan ja eri puolilla, ettei Wikipedian listaus välttämättä ole täydellinen.
Heikki Poroila
Nyt olisi tarjolla kaksi vaihtoehtoa: Ingpen, Robert Joutonalle (suom. Hannele Huovi), Weilin + Göös 1987 tai Craft, Ruth Talvinalle 1975. Voisiko kirja olla jompikumpi näistä?
CD-levyn liitteessä ei ollut laulujen sanoja mukana ja verkostakaan niitä ei löytynyt. Yritin myös kuunnella tarkkaan ja minullekin jäi epäselväksi mitä tuossa kohdassa lauletaan.
Tietäisikö joku tämän kysymyksen lukijoista mitä tuossa lauletaan? Tiedon voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Juhani Karilan teos Pienen hauen pyydystys löytyy useasta Vaski-kirjastosta: https://vaski.finna.fi/Search/Results?lookfor=pienen+hauen+pyydystys&type=AllFields
En onnistunut löytämään kirjallista lähdettä, jossa sanontaa olisi selitetty. Se on kuitenkin tuttu monelle kirjastomme työntekijälle. Etenkin vanhempina aikoina sitä on käytetty niissä tilanteissa, kun vaatimattomissa hautajaisissa ruokaa ei ole ollut tarjolla koko saattoväelle. Arkunkantajat on kuitenkin ruokittu aina.
Nykyäänkin samaa periaatetta on noudatettu hiljaisissa hautajaisissa, joissa muistotilaisuus on järjestetty vain lähipiirille. Perussääntönä on pidetty, että arkunkantajille on aina ruokatarjoilu.
Taustalla on varmaankin se, että perinteisesti vainajan muistoa on Suomessa kunnioitettu runsaalla ruoalla ja juomalla. Hautauksen jälkeistä muistojuhlaa on kutsutukin sanalla peijaiset, joka viittaa uhrijuhlaan. (Lähde:...
Vaasa julistettiin kaksikieliseksi kunnaksi, jossa suomi on enemmistön kielenä valtioneuvoston päätöksellä 337/1922 joulukuun 30. päivänä vuonna 1922. Päätöksen perustana olleen vuoden 1920 virallisen tilaston mukaan Kokkola määrittyi tässä vaiheessa vielä kaksikieliseksi kunnaksi, jossa enemmistön kielenä oli ruotsi. 20-luvun aikana suomenkieliset saivat kuitenkin lopullisesti kielellisen enemmistöaseman sielläkin; vuonna 1930 heitä oli väestöstä 53,4%. Vuoden 1931 alusta lukien kaupungin enemmistökieleksi määrättiinkin suomi.Vaasan kaupunginvaltuustossa suomenkieliset pääsivät enemmistöksi vasta vuonna 1945. Kunnallisessa elämässä suomen kieli olikin vielä pitkään "varsin säälittävässä asemassa", niin kuin nimimerkki Vaasalainen totesi...
Etsitty teos tuntuu olevan Toni Edelmannin säveltämä "Sov nu, sov". Sanat ovat Pentti Saarikosken ja Mia Bernerin. Sävellys alkaa toisin sanoin, mutta tekstin loppupuolella esiintyvät sanat "du trötta". Sävellys löytyy nuottikokoelmasta "Lasimaalaus" Fazer, 1991, FM07431-0. Sen saatavuuden voi tarkistaa HelMet-tietokannasta http://www.helmet.fi. Tätä kirjoittaessa "Lasimaalaus" oli hyllyssä useassa pääkaupunkiseudun kirjastossa.
Kirjastojen kokoelmaluetteloissa käytettävä asiasana on ikääntyneet, lisäksi kirjasto? (sanavartalon katkaisu Lindassa ?)
Yliopistokirjastojen yhteistietokanta Lindasta löytyi em. haulla seuraavat julkaisut (kaksi ensimmäistä luettavissa e-aineistoina)
http://finna.fi
Ikääntyneiden kirjastopalvelut Länsi-Suomen läänissä / Länsi-Suomen lääninhallituksen julkaisu 8/2009 http://www.laaninhallitus.fi/lh/biblio.nsf/98D6E09E7C601111C225760F0025…
Ikääntyneiden informaatiokäyttäytyminen [Elektroninen aineisto] : laadullinen tutkimus arkielämän informaatiokäytännöistä ja toimintaan aktivoitumisesta / Raimo Niemelä. Oulun yliopiston kirjasto, 2006. http://herkules.oulu.fi/isbn9514282906/
Vanhuskäsitys yleisessä kirjastossa / Liisa Isomursu....
Google-haulla (http://www.google.com/intl/fi, hakuterminä seuraava litania: christine keeler 60s music) löytyy mm. sivu Forever Ska: The Skatalites carry on (http://www.weeklywire.com/ww/02-23-98/boston_music_1.html), josta käy ilmi, että jamaikalaisen The Skatalites –yhtyeen ensimmäinen 60-luvulla julkaistu single oli nimeltään Christine Keeler Ison-Britannian Profumo-skandaalin innoittamana.
Googlella löytyy runsaasti sivuja hakusanalla skatalites, mm. yhtyeen virallinen kotisivu osoitteessa. http://www.skatalites.com
Kappale löytyy mm. Helsingin Itäkeskuksen, Kauniaisten ja Vantaan pääkirjastosta Skatalitesin CD-levyllä nimeltä Foundation ska. Tämä levy on hankittu myös Kokkolan, Kuopion ja Lahden kaupunginkirjastoihin. Yhtyeen muita...
Eniten tietoa löytyy kirjoista, mutta tässä muutama osoite:
www.lib.hel.fi -sivuilta:
1)sanojen aika -tietokannasta
http://forfattarna.biblioteken.fi/fi-FI/kirjailija.aspx?PersonId=40
2)viikon 14 kirjailija
Carpelanin kirjojen kustantajan sivulta:
suomeksi:
http://http://www.otava.fi/kirjailijat/kotimaiset/carpelan_bo/fi_FI/car…
ruotsiksi:
www.schildts.fi/foerfattare/a-f/carpelan-bo
Hei,
Porvoossa voi esim. ottaa yhteyttä alla oleviin paikkoihin ja kysyä saako heille tuoda kirjoja.
Lounasravintola Trafik:
Ravintolassamme on erikoisuutena vapaasti käytettävissä oleva kirjanvaihtopiste. Sieltä voit ottaa kirjan mukaan ja tuoda tilalle toisen.
http://trafik.yhteystietopalvelu.com/index.php
Pro Uusiokeskus
http://personal.inet.fi/yhdistys/uusiokeskus/index.htm
Samaria-kirppis
http://www.samaria.fi/samariafi/samaria-shop_kirppikset/porvoo_tyopajat…
Helsingissä Kampin kauppakeskus- linjaautoasemassa on kierrätyspiste kirjoille Kampin suutari-avainpalvelu lähellä.
Ilmaisu "kotiseutukokoelman kuvatallenne" ei kerro näitten elokuvien oikeudellisesta asemasta valitettavasti yhtään mitään. Kokoelmassa voi olla elokuva, joka on otettu talteen kotiseutusyistä (kunnan suuri poika pääosassa esimerkiksi), vaikkei kirjasto ole hankkinut (tai voinut hankkia) sen paremmin lainaus- kuin julkisen esittämisenkään oikeuksia. Tällaista elokuvaa ei lain mukaan voi asiakaskaan kirjastossa katsoa.
Jos kyseessä on elokuva, joka on hankittu lainaus- ja/tai esittämisoikeuksin, ei ole mitään ongelmaa vaan asiakas voi siihen vapaasti tutustua kirjastossa.
Jos kyseessä on tallenne, joka ei ole ns. kaupallinen elokuva vaan esimerkiksi dokumentaarinen tallenne jostain paikallisesta tapahtumasta, on vaikea keksiä selkeää...
Kirjasto 10 on avoinna taas ihan normaalisti.
Harry Salmenniemen novellikokoelma Uraanilamppu (2017) näyttää tosiaan olevan siellä tällä hetkellä Bestseller-hyllyssä. Bestsellereitä ei voi varata, joten saatte kirjan lainaksi vain käymällä kirjasto Kympissä.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kirjasto_10
http://www.helmet.fi/fi-FI
Tarkoitat varmaan animismia eli luonnonpalvontaa. Siitä ei näytä löytyvän kovin hyvin tietoa suomeksi. Tässä muutama kirjallisuusvinkki:
Maan energiat [Helsinki] Lademann [1993] Sarja: (Mystiikan maailma)
Raahen kaupunginkirjastossa on tällä hetkellä paikalla, meillä ei sitä ole.
Nevill Drury: Samanismi, Otava (1993)
Sigmund Freud: Toteemi ja tabu, Love kirjat (1989)
T. I. Itkonen: Suomen lappalaiset osa 2, WSOY (1984 2.p.)kerrotaan saamelaisten luonnonpalvonnasta mm. seidoista.
Kaunokirjallisuutta:
Veikko Haakana: Seita lähtee liikkeelle, Karisto (2000)
Sue Harrison: Jokien laulu, WSOY (1999)
Sue Harrison: Tuulten viesti, WSOY (2000)
Etsin myös netistä hakusanoilla animismi ja luonnonpalvonta, mutta ei tullut kovin hyviä linkkejä, tässä...
Kirjailijatietoa kannattaa etsiä Kirjasampo-palvelusta. Sisko Istanmäestä, https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175997492568
Myös kustantajat antavat yleensä kuvauksen kirjailjoista, joiden teoksia kustantavat, https://www.tammi.fi/kirjailija/sisko-istanmaki
Lehdistä ja uutispalveluista kannattaa myös etsiä. Sisko Istanmäestä löytyy pari mielenkiintoista videota,Ylen Areenan ohjelma, https://areena.yle.fi/1-4329493 ja Youtubessa Sisko Istanmäki; lempipaikkani https://www.youtube.com/watch?v=fF6S_blYGvQ
Lähetin kysymyksesi Betoni-lehden toimitukselle ja odottelen, josko heillä olisi valistuneempaa tietoa asiasta. Lisäys 30.10.2021: Valitettavasti en ole saanut Betoni-lehdestä lisätietoja kysymykseesi.
Joitain tietoja löysin Betoni-lehden nettiartikkeleista. Artikkelissa Käyttö talonrakentamisessa kerrotaan, että maailmassa käytetään betonia vuosittain noin 13 miljardia kuutiometriä ja Suomessa luku on 5 miljoonaa kuutiometriä. Toisessa artikkelissa taas sanotaan seuraavaa: "Betonin valmistuksessa käytetty kiviaines on uusiutumaton, mutta käytännössä paitsi katoamaton, myös täysin ehtymätön luonnonvara. Betonirakentaminen ei todellisuudessa kuluta kiviainesvaroja, sillä käyttöikänsä päässä betonirakenteet murskataan ja syntyvä...
Hei innokas lukija, sama kirjastokortti käy kaikkiin Helmet-kirjastoihin eli kaikkiin Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kirjastoihin. Voit palauttaa kaikki lainasi siihen kaupunginkirjastoon, joka on sinua lähimpänä. Käydessäsi Munkkiniemen kirjastossa voit pyytää henkilökuntaa muuttamaan kirjastokortilla olevan noutokirjastosi ensin Munkkiniemen kirjastoksi ja sitten, kun muutat Oulunkylään voit muuttaa noutokirjaston Oulunkyläksi. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta nopeuttaa varausten tekemistä silloin, kun teet varauksen itse Helmet-sivuilla.
Kirja lienee Erkki Tantun kuvittama Otto Potto Poroliini ynnä muita vanhoja lasten loruja. Kirjasta löytyy lorut Hippa-Heikin laivasta ja Onnimannista. Suosikkilorussasi morsiamelta ei kuitenkaan pääse pieru vaan nauru. Loru alkaa näin: Kierun lierun laurun, morsian päästi naurun.
Helmet-kirjastosta löytyy painokset vuosilta 1956 ja 1993.
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__St%3A%28otto%20potto%20poro…
Finna-haulla löytyy valokuva lottalakista, jossa on lakin sisäpuolella merkintä "Seoy". Merkinnän tarkoitus on ilmeisesti tässäkin jäänyt vähän epäselväksi: onko kyse valmistajasta vai jostakin muusta tunnuksesta.
https://www.finna.fi/Record/mkm.166867518587700?sid=3299584203 (Kuva: Mikkelin kaupungin museot)
Jukka I. Mattila on kirjoittanut teoksen Lottapukujen historia (Minerva Kustannus Oy, 2021). Se on hyvin seikkaperäinen selvitys lottapukineiden historiasta 1920-luvulta aina järjestön lakkauttamiseen v. 1944 asti. Myös lakit esitellään tarkasti. Asujen, lakkien ja jalkineiden valmistajista ei kuitenkaan juuri lainkaan kerrota. Seoy-merkintä ei siitä selvinnyt
Myöskään erilaisilla digilähteillä, kuten Kansalliskirjaston...
