Laulun nimi on ”Syysyö” tai ”Syys-yö”. Sen ovat säveltäneet sekä Emil Kauppi että R. Raala eli Berndt Sarlin.
Emil Kaupin sävellys sisältyy ainakin nuotteihin Kauppi, Emil: ”Sekaäänisiä lauluja. Toinen vihko” (Luukkonen, 1909), ”Työväenopiston laulukirja : nuottipainos” (Otava, 1928) ja ”Laulukirja” (Kulutusosuuskuntien keskusliitto, 1936). Missään näistä nuoteista ei tämän laulun kohdalla mainita erikseen sanoittajaa, vaikka muiden laulujen yhteydessä sanoittajan nimi mainitaan. Myöskään Hanna-Maija Härmän kirjassa ”Emil Kauppi : säveltäjä ja musiikkimies” (Suomen työväen musiikkiliitto, 1979) ei sanoittajaa mainita.
R. Raalan sävellys sisältyy nuottiin Raala, R: ”Laululeivonen: kokoelma kaksiäänisiä koululauluja” (järjestänyt Anna...
Ehdottoman varmaa historiallista taustaa tynnyriin pukeutumiselle ei ehkä ole löydettävissä, mutta kiintoisia teorioita kuitenkin. Ankkalinnan yksityisomaisuutta tämä pukeutumismalli ei kuitenkaan ole. Köyhyyteen sen on vahvimmin kytkenyt amerikkalainen kirjoittaja ja pilapiirtäjä Will B. Johnstone (1881-1944). Yksi vakituisista hahmoista hänen 1920- ja 30-luvuilla ilmestyneissä pilapiirroksissaan oli "Veronmaksaja", joka oli kuvattu alastomaksi mieheksi, yllään pelkkä tynnyri, millä haluttiin tähdentää hänen pennitöntä tilaansa.
Se, miksi Johnstone puki puille paljaille joutuneen veronmaksajansa juuri tynnyriin, jääkin sitten spekulaation varaan. Yksinkertaisin selitys yhdistää tynnyripukeutumisen nykyajan asunnottomien...
Jos lapsen nimeä ei ole almanakassa, sitä voi juhlia haluamanaan päivänä. Äänteellisesti lähellä olevien Ilman, Ilmin ja Ilmattaren nimipäivä esimerkiksi on 26.8.
Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan Illusia-nimen on Suomessa saanut 85 tyttöä, joista 49 vuosina 2000-2005 ja lisäksi kahdella u-kirjaimella kirjoitettavan Illuusia-nimen neljä lasta.
(https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1)
Jos nimi kovasti yleistyy, se jonakin vuonna otetaan almanakkaan ja saa oman nimipäivän.
Selvittely kannattaa aloittaa isän kantakortista, jollainen on laadittu jokaisesta puolustusvoimissa palvelleesta. Kantakortista käy ilmi ylennykset, palkitsemiset, rangaistukset, joukko-osastot, koulutus sekä sotavuosien osalta myös taistelupaikat. Kantakortteja säilytetään Kansallisarkistossa, jonka sivuilla on tilausohjeet:
http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/selvitykset/tilaa-kantakortti
Aivan kuvatun kaltaista kirjaa taisteluissa olleista ei taida löytyä. Sotien jälkeen on laadittu erilaisia paikkakuntakohtaisia veteraanimatrikkeleita, joukko-osastohistoriikkeja ja vastaavia joista voi löytyä tietoja tietyn taistelun osanottajista. Monesta suuremmasta taistelustakin on oma historiateoksensa. Lisäksi 1970-1980 -luvuilla julkaistiin laaja...
kyllä, kirja palautuu Arabianrantaan. Espoo ei saa kelluttaa Helsingin kirjoja, joten ne palautuvat.
Sen sijaan Ison Omenan kirja jää Haukilahteen. Espoo ja Vantaa kelluttavat kokoelmiaan, mikä tarkoittaa, että niitä ei tarvitse palauttaa. Siis Espoo ei palauta myöskään vaikkapa Tikkurilaan kuuluvaa kirjaa.
Kellutus vähentää kuljetuksen tarvetta ja kokoelmat muuttuvat pikku hiljaa asiakaskunnan näköisiksi.
Koska asiakkaat eivät palauta ja lainaa kirjoja tasaisesti, joihinkin kirjastoihin kertyy kirjoja ja toisista hyllyt tyhjenevät. Tällöin pitää lähettää kirjoja laatikoittain kirjastosta toiseen. Tätä sanotaan tasapainottamiseksi.
Eeva Riihosen kirjassa Mikä lapselle nimeksi annetaan Mio-nimen kohdalla päivämäärä 25.1.
Lisäksi siinä sanotaan, että nimi voi olla Milon, Miron tai Bartolomeuksen muunnos.
Kyllähän lahjoitukset periaatteessa kirjastoille kelpaavat, varsinkin jos ovat aineistoa, jonka voisi olettaa kirjaston asiakkaita kiinnostavan.
Kirjastojen hyllytila on rajallista ja siksi jo olemassaolevaa vanhempaa kirjastoaineistoakin, jota asiakkaat eivät enää lainaa, joudutaan joskus poistamaan aika paljon ihan vain tilan puutteen vuoksi, ja koska kirjastoihin tietysti saapuu koko ajan runsaasti uutta aineistoa, jolle sillekin pitäisi löytyä tilaa. Kaikkea lahjoitettua aineistoa ei voida siis aina ottaa hyllyyn ja osa voi joutua poistettavien kirjojen joukkoon myytäväksi.
Kannattaa ehkä tuoda mieluiten ensin lista lahjoitettavasti kirjoista näytille kirjastoon kokoelmaihmisten harkittavaksi. Kukin kirja harkitaan yksitellen, esim....
"Elefanttimarssi" perustuu ilmeisesti ranskalaiseen lastenlauluun "Un éléphant se balançait". Laulun alkuperästä ei ole varmuutta, mutta se on peräisin ainakin 1800-luvun puolivälistä. Elefantit ovat sittemmin lyöttäytyneet yhteen monella kielellä. Tästä voi lukea ja kuulla joitakin versioita: https://www.mamalisa.com/?t=e_family&c=111
Vladivostok sijaitsee entisellä Itä-Mantšurian alueella, joka kuului aikaisemmin Kiinalle mutta joka liitettiin Venäjän alueisiin vuonna 1860.
Wikipedia. Vladivostok.
Ulkoasiainhallinnon Matrikkelin mukaan suurlähettiläs Pasi Rutasen vaimo vuodesta 1982 on toimittaja, BA Lynn Dolores Green. Ensimmäisen vaimon nimi on Ritva Tuulikki Jäppinen.
Moni jouluperinne on meillä tuontitavaraa, mutta joulupöydän laatikkoruokamme ovat paljolti suomalaisten yksityisomaisuutta, jota ei juuri Ruotsia kauempana tunneta. Sielläkin niiden nimeen yleensä liitetään määre "finsk": finsk kålrotslåda, finsk morotslåda, finsk potatislåda.Lanttulaatikkoa tarjottiin meilllä jo 1700-luvun joulupöydissä. Porkkanalaatikko kuuluu puolestaan joulupöydän uutuuksiin. Pitoruokana ja siten myös joulupöydän herkkuna se alkoi yleistyä vasta 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin riisiä oli aikaisempaa paremmin saatavilla ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Peruna tuli Suomeen 1700-luvulla, mutta sen yleistyminen vei aikansa. Sitä kartettiin hallanarkuutensa vuoksi, ja nauriisiin ja lanttuihin mieltynyt kansa vierasti...
Kyseessä saattaisi olla Lasse Raustelan kuusiosainen Taivaansavut-sarja, jossa seurataan turkulaisia Talvelan veljeksiä talvi- ja jatkosodan vuosina – olkoonkin, että kirjailija on tunnettu nimenomaan nuorille suunnatuista teoksistaan eikä hän ole kirjoittanut aikuisten sotakirjoja.
Sarjan kirjat: Taivaansavut (1979), Isonkallion varjo (1982), Mikkolanmäki ampuu (1982), Myrskynsilmä (1983), Palavat yöt (1984), Vahdinvaihto (1989).
Suomen nuorisokirjallisuuden instituutista arveltiin, että kirja voisi olla Arnold Tilgmannin eli Adi-sedän kirja Pikku Halli kasvaa vuodelta 1948. Kirjaa kuvaillaan näin:
"Halli Bernhardilainen kertoo tarinansa pienestä pennusta täysikasvuiseksi:
kodin vahdiksi, hengen pelastajaksi - sankariksi. Kirjan tarina on
luettavissa yhdeltä aukeamalta, vaikka se koostuukin erikokoisiksi
leikatuista sivuista, jotka kasvavat pienestä isoiksi koiran mukana. Kuvat
paljastuvat vasta sivua kääntämällä.Isokokoinen kuvakirja, jonka hallitseva
väri keltainen. Kannessa aukko eli koirankopan pyöreä reikä, josta
koiranpentu katselee ulos surkean näköisenä. Kopin ulkopuolella kissa, lintu
ja kanoja. Takakannen mainoksen mukaan samaan sarjaan kuuluu teos Pikku...
Amelia on nimen Amalia muunnos. Amalia taas on Keski-Euroopasta Pohjoismaihin saatu etunimi, joka pääsi Suomessa käyttöön 1740-luvulla. Lähtökohtina on mainittu lukuisia saksalaisia miehen- ja naisennimiä, joiden alkuosa on sana Amal (työ, taistelu). (Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WS 1999)
Muistelemasi televisiosarja on varmaankin kanadalainen Pelottaako? (Are you afraid of the dark?).
Suomenkielistä DVD-julkaisua en sarjasta löytänyt. Vuonna 1996 Suomessa ilmestyi Castle Communicationsin julkaisemana kaksi sarjan jaksoa sisältänyt videokasetti nimellä Pelkäätkö pimeää? PIKI-kirjastoista tätä kasettia näyttää vielä olevan saatavilla Pälkäneen pääkirjastosta.
Internetissä vastaani tuli vain suomeksi tekstittämättömiä jaksoja sarjasta.
Lisätietoa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pelottaako%3F
Kyseisestä tekstistä on linkki englanninkieliseen selitystekstiin : Purple Prose: How to Know If Your Prose Is Purple. Tekstissä todetaan, että purppuraproosa on tarpeettoman monisanaista, (teko)runollista ja jäykkää tekstiä, joka keskittää huomion tekstiin eikä siihen, mistä se kertoo. Käsite on peräisin kreikkalaiselta runoilijalta Horatiukselta, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Teivas Oksala ja Ernst Palmén ovat suomentaneet Horatiuksen Ars poetica - Runotaide -teoksen (Gaudeamus, 1977). Kirjassa todetaan " On varsin tavallista, että mahtipontisiin ja suura lupaileviin alkusanoihin ommellaan jatkoksi yksi ja toinen purppuratilkku, jonka tarkoituksena on näkyä kauas ..." Kirjoittaja ilmeisesti tarkoitta...
Katu on todellakin saanut nimensä lähellä sijainneesta lastenkodista. Kyseessä oli Helsingin rouvasväenyhdistyksen 1860-luvulla rakennuttama lastenkoti. Kadun nimi on ollut käytössä jo 1880-luvulla ja viralliseksi se vahvistettiin v. 1909. Rakennus toimi myöhemmin kansakouluna ja se purettiin 1970-luvun alussa uusien liikennejärjestelyjen tieltä.
Lähteet:
Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24. Helsinki 1970.
Kaija Ollila ja Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun – Helsingin vanhoja kortteleita. Helsingin Sanomat 1975. (s.194)
Jim Morrison käyttää kyseisessä säkeessä they-pronominia yksikön kolmannen persoonan pronominina. They ei tässä viittaa usean ihmisen joukkoon vaan tarkoittaa ketä tahansa yksittäistä mutta yksilöimätöntä henkilöä, joka kehtaa sanoa näin. 1970-luvun alussa preskriptiiviset kielioppaat eivät pitäneet tällaista käyttöä yleiskielen mukaisena ja akateemiset kirjoitusoppaat kehottivat välttämään sen käyttöä. 2000-luvulla tilanne on toinen, ja useimmat tyylioppaat hyväksyvät theyn käyttöön sukupuolineutraalina pronominina. Lause "they are a liar" esiintyy esimerkiksi Raamatun New International Version -englanninnoksessa.
They-pronominia on kuitenkin käytetty tällä tavoin englannin kielessä jo 1300-luvulta asti. Se esiintyy esimerkiksi...
Helsingin Sanomien pikku-uutisen mukaan (19.02.1934 s. 8) "Radioukkelien laulu" esitettiin ensimmäisen kerran Suomen Radioamatööriliiton vuosikokouksessa 18.02.1934. Tämän Heikki Klemetin erityisesti SRAL:lle säveltämän laulun esitti oopperalaulaja Heimo Heimola veljensä säestämänä käsikirjoituksesta.
En löytänyt laulusta julkaistua nuottia, mutta sen käsikirjoitus sisältyy Yleisradion sävellyskäsikirjoituskokoelmaan, jonka Yleisradio on lahjoittanut Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmiin. Luettelossa laulun nimi on "Radioukkelien laulu" ja luettelon mukaan nuotinnos on lauluäänelle ja pianolle. Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmien aineistoja voi käyttää vain Kansalliskirjaston erikoislukusalissa. Erikoislukusalissa...
Kirjastopalvelun Aikuisten jatko- ja sarjakirjat 2005 teoksen mukaan sarjan järjestys on juuri esittämäsi mukainen, eri painoksissa jako on hieman erilainen:
Maastamuuttajat. 1958
Maastamuuttajat 1: Vanhassa maassa 1. 1974
Maastamuuttajat 2: Vanhassa maassa 2. 1974
Maastamuuttajat 3: Uuteen maahan 1. 1975
Maastamuuttajat 4: Uuteen maahan 2. 1975
Uuteen maahan 1-2 yhtenä niteenä 1959
Maastamuuttajat 5: Raivaajat 1. 1975
Maastamuuttajat 6: Raivaajat 2. 1975
Raivaajat 1-2 yhtenä niteenä 1960
Maastamuuttajat 7: Viimeinen kirje Ruotsiin. 1975
Kahdeksatta osaa ei ole, eikä sarjaan kuulu muista osia. (Mobergin kirjat Raskin perhe, Käytös alennettu, Uneton ja Anna meile maa muodostavat oman sarjansa.)
