Lupia tekstien käyttöön myöntää Sanasto, jonka sivut löytyvät osoitteessa https://www.sanasto.fi. Sanasto on kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö, jonka toiminta perustuu siihen, että tekijänoikeuksien haltijat oikeuttavat Sanaston antamaan lupia teosten käyttöön ja Sanasto vastaavasti tilittää niistä saadut tulot oikeuksien omistajille.
Tekijänoikeudet ovat voimassa, kunnes on kulunut 70 vuotta tekijän kuolemasta (tekijänoikeuslaki 43 §). Hellaakoski kuoli vuonna 1952, joten vajaan neljän vuoden kuluttua julkaisemiseen ei tarvita enää erillistä lupaa. Toistaiseksi lupa siis kuitenkin tarvitaan tekstin julkaisuun.
Emme saaneet selville tarkkaa päivämäärää.
Sen verran saimme selville, että ohjelma on esitetty joulukuussa 1927 (useissa nettilähteissä viitattiin tähän). Kysyimme asiaan tarkennusta Yleisradion kirjastosta, josta kerrottiin että lähetys on ajalta ennen Yleisradion äänentallennusta, joten heidän kortistossaan ei ole siitä tietoja. Yleisradio-lehden v. 1927 ohjelmatietojen mukaan Lastentunti on lähetetty torstaisin klo 18 - eli todennäköisesti kyseessä on ollut jokin joulukuun torstai.
Joulukuussa 1927 torstait olivat 3., 10., 17. ja 24. päivinä. Olisikohan kyseessä ollut siis jouluaatto 24.12.1927.
Trojepolskista löytyy kyllä pitkä artikkeli, mutta saksan kielellä ja melko vanha (kirjassa Handbuch der Sowjetliteratur, Leipzig 1975). Sitä paitsi artikkelissa on vähän varsinaisia elämäkertatietoja.
Löysin Internetistä osoitteesta http://www.efir365.vrn.ru/n52/bm2.htm venäjänkielisen artikkelin, jossa on seuraavat tiedot (suomennan hiukan tiivistäen): "Gavriil Trojepolski (1905-1995). Trojepolski syntyi kylässä Novo-Spasskoje (kylä on nykyisin nimeltään Novospasovka ja kuuluu Voronezin alueeseen). Koulun jälkeen hän kävi maatalousoppilaitoksen. Hän työskenteli opettajana ja agronomina. Vuodesta 1937 vuoteen 1954 hän johti valtiollista koetilaa, jolla testattiin viljalajikkeita. 50-luvun lopulta alkaen kuolemaansa asti hän eli...
Riikinkukko kuuluu aitokanojen heimon fasaanit-alaheimoon. Tähän alaheimoon kuuluvat riikinkukkojen lisäksi esimerkiksi tragopaanit, kanat ja fasaanit. Fasaanit-alaheimoon kuuluvat linnut ovat usein kohtalaisen suuria ja elävät maassa. Näille linnuille on myös tyypillistä sukupuolidimorfismi; koiraat ovat yleensä huomattavan paljon koristeellisempia kuin naaraat.
Tässä muutama näyttävä aitokanojen heimoon kuuluva lintu.
Argusfasaani
https://avibase.bsc-eoc.org/species.jsp?avibaseid=F9F6A725C2D1CAA9
Borneonfasaani
https://avibase.bsc-eoc.org/species.jsp?avibaseid=2CE71349C76BA2BD
Palawanintäpläfasaani
https://avibase.bsc-eoc.org/species.jsp?avibaseid=A71A69A5A8320349
Töyhtöloistofasaani
https://avibase.bsc-eoc...
Heikki Paunosen slangisanakirjan (Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirja. WSOY 3.p. 2001) mukaan starikka on vanha mies, ukko. Nykyslangissa käytetään kyllä useammin sanaa stara, se tulee venäjän adjektiivista staryj.
Salanimellä Untamo Raakki kustantajille tarjottu Lauluja Saatanalle on ilmeisesti olemassa vain käsikirjoituksena. Panu Rajalan seikkaperäisen Waltari-elämäkerran teosluettelon mukaan käsikirjoitus on Ritva Haavikon hallussa.
"Joitakin hillitympiä runoja Waltari pelasti myöhempiin valikoimiin. Niitäkin hän yleensä loivensi", kirjoittaa Rajala. Varhaisimmat julkaistut Lauluja Saatanalle -runot ovat Työläisnuoriso-lehden numeroissa 16 ja 19 vuonna 1927 mukana olleet Ruumissaatto ja Hautausmaalla sekä Waltarin ja Olavi Paavolaisen ("Olavi Lauri") yhteiskokoelmaan Valtatiet (1928) päätynyt Pyramiidiuni (kehiteltynä siten, että sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat laajentuneet ja kolmas poistettu). Lisää Lauluja Saatanalle -...
Eva Dahlgrenin säveltämän ja sanoittaman kappaleen "Ängeln i rummet" suomenkielinen versio on nimeltään "Enkeli huoneessain". Suomenkielisen sanoituksen on tehnyt Jukka Välimaa. Laulu alkaa: "On toinen nainen sisälläin". Suomenkielisen version on levyttänyt Anita Pajunen vuonna 1993.
Yleisradion Fono-tietokanta:
http://www.fono.fi
Kansalliskirjaston hakupalvelu:
https://kansalliskirjasto.finna.fi/
Etsimäsi satu voisi olla Astrid Lindgrenin Kultasiskoni. Se kertoo Liisasta, jonka kaksoissisko Ylva-Lii juoksi heti synnyttyään piiloon suuren ruusupensaan alle. Ylva-Lii on kuningattarena satumaisessa Kultaisessa salissa, jonne pääsee ruusupensaan alla olevasta aukosta. Liisa vierailee Ylva-Liin luona usein, koska hänestä tuntuu että äiti ja isä pitävät eniten keväällä syntyneestä pikkuveljestä, mutta Ylva-Lii pitää vain Liisasta. Siskosten seikkailut ruusupensaan alla satumaassa eivät kuitenkaan voi jatkua loputtomiin. Kun ruusut kuolevat, aukko pensaan alla on poissa.
Australiassa on maahantuotavalle tavaralle hyvin tiukat bioturvallisuussäännökset, joilla pyritään estämään haitallisten eliölajien ja tautien pääsy maahan. Ruoka ja elintarvikkeet ovat yksi keskeinen sääntelyn kohde, mutta täysin kiellettyä ei elintarvikkeidenkaan vienti Australiaan ole – esimerkiksi leipätuotteet (omaan käyttöön) kuuluvat sallittujen tuotavien ruokatavaroiden joukkoon.
Tarkempia tuoteryhmäkohteisia tietoja löytyy Australian rajavartioviranomaisen verkkosivuilta:
What food can you bring in? (abf.gov.au)
Yksityiskohtaiset tiedot Australian bioturvallisuutta koskevat tuontiehdot sisältävästä BICON-tietokannasta:
BICON - Australian Biosecurity Import Conditions (agriculture.gov.au)
Etsitty kirja on Metsäkoulu : iloinen kuvakirja pikkuväelle (WSOY, 1952). Kuvat piirsi Fritz Baumgarten, runot kirjoitti Albert Sixtus ja suomensi Hannes Korpi-Anttila.
Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan Martha Grimesilta on suomennettu seuraavat teokset:
5 kelloa ja lapaluu (The five bells and bladebone, suom. Pirkko Biström, WSOY, 1988)
Katalan kuorman kantaja (The man with a load of mischief, suom. Osmo Saarinen, WSOY, 1990)
Petetty vanha kettu (The old fox deceiv'd, suom. Hilkka Pekkanen, WSOY, 1992)
Vanhat hylkiöt (suom. The old contemptibles, suom. Pirkko Biström, WSOY, 1993)
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi
https://www.kirjasampo.fi/
https://vaski.finna.fi/#tapahtumanosto_kirjallisuus
Fanni Heleniuksen muistelmateoksessa Pitkä etappi kerrotaan oululaisen Pyykön perheen vaiheista Stalinin ajan Neuvostoliitossa 1930-luvulla. Myös Anna Eskuri kertoo kirjassa Vastavirtaan (toim. Kaisu Mikkola) 30-luvun puhdistuksista Neuvostoliitossa. Oulusta lähtöisin ollut Eskuri avioitui venäläisen rautatieinsinöörin kanssa, ja joutui erinäisten vaiheiden kautta kymmeneksi vuodeksi eri vankileireille.
Molemmat teokset löytyvät Oulun kaupunginkirjaston kokoelmista.
Tässä muutamia vinkkejä näin aluksi:
Esko-Pekka Tiitinen: Anjan lähes erinomainen elämä
Jossain Itä-Suomen maaseudulla asuu Anja, joka on usein alla päin. Anjan sisko huomaa, että tämä kaipaisi vähän piristystä tasaisen harmaaseen arkeensa, ja kiikuttaa tälle kasettinauhurin käskien puhua muistelmansa isän vanhoille c-kaseteille. Lukijoiden onneksi.
Veikko Huovinen: Lyhyet erikoiset
Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset avartavat näkökulmia ja pidentävät ikää. Mm. Kaarle II Kaljupäälle, Kaarle Paksulle, Fredrik II Rautahampaalle, Maria Veriselle ja Kaarle IV Mielipuolelle omistetuissa jutuissa tarraudutaan mielikuvitusta ruokkiviin aiheisiin kuten Tarzanin keinoihin pärjätä Suomen luonnossa ja mannekiineihin atomisodan jälkeen. (Kirjasampo...
Joulunvastaisen yön valvomista on nimitetty "kukon kengittämiseksi". Sanonnan on ajateltu liittyvän siihen, että tällöin valvotaan kukonlauluun asti. Sen alkuperä liittynee kuitenkin saman nimiseen perinteiseen joululeikkiin. Haastava leikki piti osanottajat usein hereillä aamunkoittoon asti, minkä vuoksi jouluyön valvojaisia on alettu kutsua kukon kengittämiseksi."Sitten piti vielä ruveta 'kukkoa kenkittämään.' Pojat hakivat 'saavintangon porstoosta' ja käänsivät pitkäntuolin sivupenkin kanssa rinnan noin sylen päähän sekä asettivat tangon näiden päälle; sitten he panivat tallukkaan sekä penkille, että tuolille kummallekin puolelle tankoa noin kyynärän etäisyydelle. Kengittäjä istui pitkin päin tangolle ja nosti jalkansa ristiin sille...
Jos etsit nimenomaan elokuvaa ”Uinu, uinu lemmikkini”, sitä on kyllä hyvin myytävänä. Myyntipaikkoja löytyy Googlella vaikkapa hakusanayhdistelmällä "Uinu, uinu lemmikkini" "DVD". Ilmeisesti elokuva ”Uinu, uinu lemmikkini 2” sinulla jo onkin.
Meillä kirjastossa ei näyttänyt olevan oikein tätä asiaa koskevaa kirjallisuutta enkä löytänyt juuri tuon elokuvan tekemistä käsitteleviä kirjoja, mutta olen katsonut jonkin verran kauhuelokuvien teosta kertovia dokumentteja. Kauhuefektien tekijät hyvin sangen kekseliäitä kehittämään hurjilta vaikuttavia tilanteita.
Ensiksi tietenkin elokuvaa kuvataan usein aika lyhyinä kohtauksina, jotka vasta leikkausvaiheessa liitetään yhteen. Esimerkiksi tuon elokuvan kolarikohtaus on selvästi tehty niin....
Hämeenkatua Aleksanterin kirkolle ja Vanhalle hautausmaalle matkataan Betonimylläri-kokoelman runossa 'Mylly': "Oli täyttämä askeleen / päälaskimo Tampereen: / väli torin ja Tuulensuun / kiviseinän ja lehmuspuun - / joka jäljiltä tarhurin / oli järkytys kaupungin." -- "Pari mummoa pientä ja laahustavaa, / pari partaalla-vaeltajaa, / tuli vastaani mustine kirjoineen / käsikoukkua työntyen tungokseen. / Minä käännyin ja seurasin heitä. / Sitä kulkua Kuolema johti / Aleksanterin kirkkoa kohti."
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 1; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo, että ”laukku” olisi mahdollisesti samaa alkuperää kuin murteissa käytetyllä merkityksellä ’aukko, reikä’. Sen on arveltu olevan germaaninen laina, joka on nykysaksan joissakin murteissa muodossa ”Lauch” (’vuorensola’). Vastineita ovat myös ’sulkea, avata’ merkitsevät anglosaksin ”lūcan”, gootin ”galūkan”, muinaisyläsaksan ”lūhhan” ja muinaisnorjan ”lúka”. Kahden eri merkityksen välinen suhde on kuitenkin epävarma, joten täysin varmaa etymologiaa ”laukulle” ei ole löydetty.
Kysyttyä tietoa ei löytynyt historiikeista Maanpuolustuskorkeakoululta tai Rajavartiolaitokselta. Näissä puhuttiin ainoastaan merivartiostoista, mutta ei juurikaan yksittäisistä merivartioasemista. Kotkan merivartiomuseosta lähetettiin seuraavat tiedot
Tervehdys Merivartiomuseosta,
Kiitos kiinnostavasta kysymyksestä! Pahoittelen, että vastaukseni venyi tämän päivän puolelle.
Museon arkistosta ei valitettavasti löydy kootusti kattavaa tietoa koko maan merivartioasemien toiminnasta. Asemien luonne ja sijainti on vuokymmenien aikana vaihdellut toiminnan tarpeiden ja kehityksen mukaan paljon, ja käänteistä on meiltä löytyvään aineistoon tallentunut tietoa vaihtelevasti. Taustana vuoden 1948 tilanteelle on edellisenä vuonna tapahtunut...
Kaivattu kirja saattaisi olla Monique Gorden Tyttö, jonka hiukset vaihtoivat väriä (Kirja-lito, 1969). Suomenkieliseen laitokseen tekstin on kirjoittanut Mirja Rutanen.
